Mä kykenen ihastumaan ja rakastumaan. Mä kykenen rakastamaan. Tässä en tarvitse järkeä, olen mitä olen ja minulla on tunteet sen mukaan.
Noiden tunteitteni kohteet eivät ole ihmisiä, vaan esineitä, pelihahmoja ym. Mutta tunnen kiintymystä ihmisiin myös, seurustelen ihmisen kanssa nyt.
Välttämättä en tarvitse elämääni ihmistä, mutta toisaalta saan "ihmissuhteelta" joitakin myönteisiä asioita. Mutta se ei ole minua itseäni. Minun todellisuuteni, todelliset tunteeni, ne tulevat pysymään sellaisena kuin mitä ovat AINA olleet. Tarkoitan, että en voi koskaan tuntea yhtä todellisia tunteita KETÄÄN ihmistä kohtaan, kuin mitä tunnen noihin kuvitteellisiin hahmoihin.
Ei tässä ole mitään JÄRKEÄ sellaisen mielestä, joka ei itse tunne samoin. Ei sitä kykenekkään kukaan muu ymmärtämään. Mutta minun osaltani järjellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Kyse on puhtaasti tunteista.
Tämä tästä.
Noiden tunteitteni kohteet eivät ole ihmisiä, vaan esineitä, pelihahmoja ym. Mutta tunnen kiintymystä ihmisiin myös, seurustelen ihmisen kanssa nyt.
Välttämättä en tarvitse elämääni ihmistä, mutta toisaalta saan "ihmissuhteelta" joitakin myönteisiä asioita. Mutta se ei ole minua itseäni. Minun todellisuuteni, todelliset tunteeni, ne tulevat pysymään sellaisena kuin mitä ovat AINA olleet. Tarkoitan, että en voi koskaan tuntea yhtä todellisia tunteita KETÄÄN ihmistä kohtaan, kuin mitä tunnen noihin kuvitteellisiin hahmoihin.
Ei tässä ole mitään JÄRKEÄ sellaisen mielestä, joka ei itse tunne samoin. Ei sitä kykenekkään kukaan muu ymmärtämään. Mutta minun osaltani järjellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Kyse on puhtaasti tunteista.
Tämä tästä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jospa voisin vain istua vierelläsi ja kuunnella, miten sinun sydämesi lyö. Saisit kuunnella minun. Edes hetken, jonka aikana olisimme yksi - osana maailman sielua.
Mitä ajatuksia sulle tuli mieleen musta?
Ajattelen niin, että tuntemalla ja hyväksymällä ensin itsensä ihan kaikkinensa (hyvän ja pahan itsessä, torjutut tunteet, oman riittämättömyyden ja tarvitsevuuden sekä riippuvuden toisista) voi vähitellen kohdata muutkin ihmiset sellaisina kuin he ovat (kaikkine puolineen, joita ei voi hallita ja kontrolloida) ja kiintyä heihin sellaisinaan. Ehkä kuvitteellisiin hahmoihin kiintymiseen liittyy pohjimmiltaan pelkoa torjutuksi tulemisesta. Siinä taas ei ole mitään hävettävää. Jos voi hyväksyä sen pelon ja tietää oman vajavaisuutensa ja silti tuntee oman arvonsa ihmisenä, voi unohtaa itsensä ja antaa elämän virrata vapaasti lävitseen: se tuo mukanaan kipuja ja tuskaa, mutta myös paljon iloa ja onnea.
Jokaisella on oma todellisuutensa, jota ei toinen voi arvostella tai tuomita. Raja kulkee siinä, miten muita ihmisiä puolestaan kohtelee.
Toivon elämääsi rakkautta, rohkeutta ja viisautta.
En ole oikeastaan koskaan tullut ajatelleeksi, että tuo hahmoihin ihastuminen liittyisi torjutuksi tulemisen pelkoon. Tällaisia tunteita on ollut minulla jo alle kouluikäisenä.
Se ei riitä, että olen ihastunut pelihahmoihin (niiden ei tarvitse olla edes ihmishahmoja), vaan ihastuksen kohteina on ollut esineitäkin, mm. muutama rakennus.
Liekö olen objectum-seksuaalinen, mutta itse en nimittäisi itseäni niin. Yksinkertaisesti minä olen vaan minä!
Olen huojentunut, kun olen tajunnut todelliset tunteeni. Ja minä todella hyväksyn itseni näin. Tajusin juuri, että ei mun tarvi yrittää olla mitään mitä oikeasti en ole!
on yksi fiksuimmista viesteistä, mitä olen täältä lukenut. Kiitos tuosta, tuli hyvä mieli.
Kyse on objectum-sexualitystä, joka tarkoittaa elottomiin esineisiin rakastumista. Tähän liittyy vahvasti myös animismi eli oppi esineitten ja luonnonilmiöiden sielullisuudesta.