Tuossa on päihdelääketieteen tämän päivän päivitys. Alttiudesta huolimattakin on ilmeisesti juotava koko lailla: kukaan ei aloita alkoholistista kolmen viikon juomaputkea ensi ryypystä kakarana ja valmiina syyntakeettomana alkoholistina. Siitä huolimatta alttius täytyy ottaa vakavasti, etenkin b-tyypin (tyyppi II) alkoholismissa:
Taipumus alkoholismiin on osin, mutta vain osin, geneettistä. Alkoholismia on jaettu erityyppisiin alatyyppeihin. Alkoholismi näyttää liittyvän ainakin serotoniini- ja dopamiinivälitteisten neuraalijärjestelmien toimintaan. On epäilty, että esim. I tyypin alkoholismi kehittyy vain, jos dopamiiniaineenvaihdunnan seurauksena henkilö saa ylisuuren dopamiinistimulaation etanolista, ja tällöin alkoholin euforisoiva vaikutus on ylivoimakas: seurauksena on välitön halu saada lisää alkoholia. Alkoholistin voi erottaa suurkuluttajasta siinä, että alkoholi vaikuttaa alkoholistin neurobiologiaan ja mielihyväkeskukseen hyvin voimakkaasti, ja alkoholistilla ikään kuin "putki jää päälle" siinä, missä suurkuluttaja lopettaa. Samasta syystä, kun alkoholiaddiktio on kerran päässyt kehittymään, sitä on lähes mahdotonta parantaa, ja taipumus alkoholismiin ja addiktioihin säilyy yhä voimakkaana.
Tyypin I alkoholismissa aivojen mielihyväkeskuksen dopamiinijärjestelmän toiminta näyttää alentuneen. Tämä on alkoholismin muoto, joka alkaa aikuisiällä ja johon liittyy ahdistuneisuutta ja vuorottelevia juomaputkia sekä ajoittaista pyrkimystä raittiuteen. Tähän ryhmään näyttäisi kuuluvan noin 80% alkoholisteista. Heillä näyttäisi olevan myös vähemmän dopamiinin sitoutumispaikkoja kuin terveillä verrokeilla.
Tyypin II alkoholisteilla, joka on useimmin alkoholismin nuoruusiällä alkava muoto, liittyy usein mm. impulssikontrollin häiriöitä. Näillä alkoholisteilla ei ole usein todettu esim. dopamiinin puutetta, vaan häiriö liittyy todennäköisesti johonkin toiseen aivojen välittäjäainesysteemiin, kuten serotonenergiseen järjestelmään. Tyypin II alkoholismilla näyttää olevan yhteys muun muassa elämyshakuisuuteen ja asosiaaliseen persoonallisuuteen, johon liittyy usein muun muassa väkivaltaista käyttäytymistä ja perheväkivaltaa (erityisesti siihen liittyvät) humalassa tapahtuvat aggressiiviset toiminnot. Siihen liittyy usein voimakas impulsiivisuus, aggressiivisuus ja antisosiaalisuus. Rikollisuuteen ja väkivaltaisuuteen kytkeytyvä II-tyypin alkoholismi muodostaa noin 15–20 prosenttia alkoholismista. Tyypin II alkoholismissa näyttää olevan ainakin alttiuden periytyvyyttä. Tyypin II alkoholismi on tyyppi, jota mm. tunnettu raittiusvalistuskirja "Turmiolan Tommi" kuvaa miesmuotoisena, II tyypin alkoholismia. Sitä esiintyy kuitenkin enenevässä määrin myös naisilla.
Taipumus alkoholismiin on osin, mutta vain osin, geneettistä. Alkoholismia on jaettu erityyppisiin alatyyppeihin. Alkoholismi näyttää liittyvän ainakin serotoniini- ja dopamiinivälitteisten neuraalijärjestelmien toimintaan. On epäilty, että esim. I tyypin alkoholismi kehittyy vain, jos dopamiiniaineenvaihdunnan seurauksena henkilö saa ylisuuren dopamiinistimulaation etanolista, ja tällöin alkoholin euforisoiva vaikutus on ylivoimakas: seurauksena on välitön halu saada lisää alkoholia. Alkoholistin voi erottaa suurkuluttajasta siinä, että alkoholi vaikuttaa alkoholistin neurobiologiaan ja mielihyväkeskukseen hyvin voimakkaasti, ja alkoholistilla ikään kuin "putki jää päälle" siinä, missä suurkuluttaja lopettaa. Samasta syystä, kun alkoholiaddiktio on kerran päässyt kehittymään, sitä on lähes mahdotonta parantaa, ja taipumus alkoholismiin ja addiktioihin säilyy yhä voimakkaana.
Tyypin I alkoholismissa aivojen mielihyväkeskuksen dopamiinijärjestelmän toiminta näyttää alentuneen. Tämä on alkoholismin muoto, joka alkaa aikuisiällä ja johon liittyy ahdistuneisuutta ja vuorottelevia juomaputkia sekä ajoittaista pyrkimystä raittiuteen. Tähän ryhmään näyttäisi kuuluvan noin 80% alkoholisteista. Heillä näyttäisi olevan myös vähemmän dopamiinin sitoutumispaikkoja kuin terveillä verrokeilla.
Tyypin II alkoholisteilla, joka on useimmin alkoholismin nuoruusiällä alkava muoto, liittyy usein mm. impulssikontrollin häiriöitä. Näillä alkoholisteilla ei ole usein todettu esim. dopamiinin puutetta, vaan häiriö liittyy todennäköisesti johonkin toiseen aivojen välittäjäainesysteemiin, kuten serotonenergiseen järjestelmään. Tyypin II alkoholismilla näyttää olevan yhteys muun muassa elämyshakuisuuteen ja asosiaaliseen persoonallisuuteen, johon liittyy usein muun muassa väkivaltaista käyttäytymistä ja perheväkivaltaa (erityisesti siihen liittyvät) humalassa tapahtuvat aggressiiviset toiminnot. Siihen liittyy usein voimakas impulsiivisuus, aggressiivisuus ja antisosiaalisuus. Rikollisuuteen ja väkivaltaisuuteen kytkeytyvä II-tyypin alkoholismi muodostaa noin 15–20 prosenttia alkoholismista. Tyypin II alkoholismissa näyttää olevan ainakin alttiuden periytyvyyttä. Tyypin II alkoholismi on tyyppi, jota mm. tunnettu raittiusvalistuskirja "Turmiolan Tommi" kuvaa miesmuotoisena, II tyypin alkoholismia. Sitä esiintyy kuitenkin enenevässä määrin myös naisilla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
minusta ei ole tullut alkoholistia.
Olen juonut pitkän elämäni varrella enemmän ja vähemmän.
Jos juon itseni humalaan niin saan aivan hirveän krapulan, ei ole puhettakaan että voisin jatkaa juomista seuraavina päivinä.
Mutta vajaan viikon päästä pystyn kyllä ottamaan uudelleen.
Olen tottunut siihen että vieraiden kanssa otetaan, saunan jälkeen otetaan ja lomalla.
Muisti on mennyt ja olen töppöillyt.
Tuo kiinnitti huomioni että serotoniini- ja dopamiini aineenvaihdunnan häiriö altistaa juomiselle.
Olen syönyt pidemmän aikaa masennukseen MAO- estäjää.
Juominen on muuttunut lähes tulkoon yhdentekeväksi.
Juon jonkin verran sellaisissa tilanteissa joissa olen siihen tottunut.
Ja mulle on ihan luontevaa heti aamusta alkaa ottamaan olutta. Mutta ei tietenkään silloin, jos on jotain menoa joka vaatii raittiutta. Tosin onhan sitä tullu munailtuakin lukemattomia kertoja ja asiat on menneet päin *ersettä...
en kiistä ettenkö olisi a-ongelmainen. Olenko sairas ja alkoholisti, en tiedä. Olen juonut ennen paljon siis todella paljon. Ennen join siksi, että sain juoda aamulla lisää. Nykyään juomisesta tulee helvetin ahdistunut olo. kyllä siihen samaan jamaan itseni saan taas jos sitkeästi juon. olin 4kk juomatta ja elämä tuntui elämältä. Nyt olen kahden-kolmen kuukauden aikana juonut ehkä 20 kertaa iltaisin. Keskimäärin joka neljäs ehtoo.
kärsin unettomuudesta ja jonkun sortin levottomuudetsta.
juomalla vähän vielä lisää päädyn varmasti alkoholistiksi.
Olen miettinyt hyvinkin paljon holstumistani. Kirjoituksesi valaisi ja vahvisti minulle sen seikan, että oikea lääkitys on kohdallani vahvistanut raitistumistani.
En suostunut masennuslääkkeitä ottamaan, ennen kuin olin ollut raittiina 'tarpeeksi' pitkään huomatakseni, ettei mieliala kohentunut. Minulle diagnosoitiin pitkittynyt masennus.
Ennen masennuslääkityksen aloittamista (20 mg citalopram/pvä) olin reilusti yli puoli vuotta ilman alkoholia. Tupakoinnin lopetin lääkkeellä, ennen masennuslääkityksen aloittamista.
Lopetin tupakoinnin noin puolen vuoden raittuden kohdalla. Sain vain tarpeekseni. Ajattelin myös tupakoinnin olevan aivan samalla tavalla minulle pakotie 'johonkin' kuten alkoholi ja päivittäinen juominen. Luokittelen tupakan tänään omalla kohdallani huumeeksi. Ja tupakoinnin jatkaminen olisi antanut minulle syyn retkahtaa helpommin. (Kun tupakoin, samakos tuo, jos vaikka vetäisen sitten kännitkin.)
Tupakoinnin lopetin siis lääkkeellä, jonka vaikutusaineena on dopamiini. Olin kokeillut viimeisten 15 vuoden aikana jo kaikki mahd. konstit. En halunnut jäädä riippuvaiseksi purkkaan tai muihin nikotiinivalmisteisiin. Päätin, että jos tämä lääke ei kohdallani topimi, poltan sitten vaikka loppu ikäni. Onnistuin!
Lopettamiset ja lääkitykset menivät kohdallani siksi hyvin, ettei tupakanvieroituslääkettä suositella otettavaksi, jos jo käyttää masennuslääkettä.
Tänään voin hyvin. Olen tyytyväinen ja nautin tavallisesta arjesta selvänä. Helppoa raitustuminen ei ole ollut, mutta uskaltauduin läpikäymään hirmuisia vihan, surun ja pettymyksen sekä katkeruuden tunteita pahimman raitustumiskauden aikana (noin vuden päivät vuoristorataa :). Nyt on hyvä vain olla.
Mulla on diagnosoitu keskivaikea masennus, mutta nyt sanosin että se on jo välillä erittäin vaikea. Tosin en ole koko ajan masentunut, mielialat vaihtelee ja siksi epäilenkin olevani maanisdepressiivinen. Mutta lääkärin mukaan sitä ei voi selvittää, ellen ole ensin juomatta jotain 3 kuukautta. En ole ikinä ollut niin pitkään juomatta, siis sen jälkeen kun alkoholinkäytön aikoinaa aloitin. Enkä edes halua olla juomatta, koska nautin oluesta ihan helvetisti.
Tosiasiahan on, että kaikista ei ole raitustumaan. Tai sitten et ole vielä juonut tarpeeksi?
Raitistuminen vaatii rehellisyyttä ja lujuutta myöntää tilanteensa aivan semmoisena kuin se on. Minä olen pelkuri, vellihousu, ja suuruudenhulluja kuvitelmia omaava tavallinen persoona :).
En osannut elää. Omilla ajattelukuvioilla hankin itselleni pahan olon ja syyn juomiseen. Syyhän oli tietenkin aina muissa ;D, kun turrotin kännissä ja itkin 'kohtaloani'. Heh heheh... Ajattelutyylini vaihdoin syyttelystä tosiasioiden hyväksymiseen.
Minä en kykene kohtuukäyttöön. Olen sitäkin raitustumisyrityksissäni kokeillut. Noin puolen vuoden raittius kaatukin yleensä siihen 'yksi vain', josta sama ruljanssi lähti aina käyntiin ja juominen kerta kerralta lisääntyi päivittäiseksi juopotteluksi.
'Juomaan opettelu' (en ole hallinnut juomistani oikestaan koskaan) kesti kohdallani noin parikymmentä vuotta. Samoin kuin tupakoinnista irti pääsy. Lopulta totesin, ettei kumpikaan 'nautintoaine' enää toimi kohdallani ja hoidin asiani kuntoon.
Terve järki on parasta ottaa käyttöön heti, kun pienikin raitistumishalu pilkahtaa. Ja filosofointi on 'sielun lääkettä' :). Kannattaa ottaa kaikki tarjottu apu vastaan. Yksin en olisi selvinnyt minäkään.
Kai kerroit lääkärille kaiken suoraan ja rehellisesti? Myös sen, että et aio lopettaa päihteiden käyttöäsi, vaan, jos on aivan pakko, korvaat oluen sopivalla toisella päihteellä heti, kun sellaisen löydät.
Kerroitko? Oikea hoito perustuu tosiseikkoihin. Täsät syystä lääkäreistä on vähän apua, ei ammattitaidon puutteen, vaan juopon valehtelun vuoksi. Juopot eivät edes kerro, mistä oikeasti kolottaa. On vain tätä stressiä tässä, töitä paljon, cd-soitin hajosi, hammasharja putosi, kaikki mättää, sniif. Jaha, hoidetaan sitä asiaa sitten: hammasharjoja saa kaupasta.