kelpaako neuvot?

Kyllä itse ainakin otan vastaan kaikki neuvot ja vinkit, sitten itse päätän mitkä niistä meille sopii. Kysellyt olenkin äideiltä erilaisia asioita kun ei sitä vielä itse oikein tiedä.

Neuvoja olen ottanut mielelläni vastaan ja itse myöskin kysellyt valtavat määrät aivan tuntemattomiltakin hiekkalaatikolla puistossa yms. Mutta erään sukulaisen neuvot ärsyttävät aivan suunnattomasti, vaikka monen lapsen kokenut ja epäilemättä erittäin hyvä äiti onkin ollut. Koen hänen neuvonsa pienenä moitteena tai arvosteluna tyyliin: Nyt kyllä tuo lapsi saa varmasti flunssan kun on noin vähän vaatteita päällä. Kenen tahansa muun suusta asiasisällöltään sama viesti olisi ollut ok (tosin kaikki muut tuttuni olisivat ilmaisseet asian hieman toisin, eikä se olisi tuntunut loukkaavalta). Luulenpa, että moni äiti voi kokea neuvot juuri heidän pätevyytensä äidiksi epäilemiseksi, ja haluavat olla "hyviä äitejä, jotka kyllä tietävät miten lasta hoitaa". Onneksi on netti ja neuvola, joista nämäkin äidit todennäköisesti tietoa saavat...

Odotan kolmatta lasta ja jos kaipaan neuvoja ja vinkkejä, kyselen omalta äidiltäni. Mulla kans kaveri joka tulee meille kaikkitietäväisenä neuvomaan ja laukomaan mielipiteitään eikä vois ottaa enää yhtään enempää päähän... Jotkut haluavat oikeesti oppia kantapään kautta eivätkä kaipaa tuosta vaan neuvoja eivätkä apuja, jos hän ei oo kyselly mitään nii tuskin tahtoo sulta sillon apuja. Eikä se tarkoita jos on enemmän lapsia kuin toisella että toinen ois niin kovasti kokeneempi. Noh, jossain määrin mut jos mua vastaan tulee äiti jolla 4 taikka 5 lasta, nii mä pidän itseäni yhtä tietäväisenä asioista kuin hän. Jos yhtää snaijasit täst mitää... Anna ystäväsi hoitaa ja huolehtia täysin itse jos osaa ja luulen et osaakin. Hän kysyy sitten sulta taikka jolta kulta muulta. Neuvojen ja vinkkien tuputtaminen ottaa hermoille, varsinkin tätä mammaa!

aika outo. Kyllä mulle ainakin on vinkit ja niksit kelvanneet, ja muutenkin on ollut mukava puhua omasta kokemuksista kokeneempien kanssa. Sekä vertailla neuvolakortteja, yms.

Kun odotin eikoistani 2v sitten, kovasti oli sukulaisia ja kavereita, jotka halusi kertoa, miten asiat pitäisi hoitaa, kun lapsi syntyy. Olin itse aktiivinen odottaja: luin kirjoja, kotiin tuli lehtiä ja luin netista ammattilaisten julkaisuja odootuksesta, synnytyksestä ja lapsen hoidosta. Siksi en ollut kovin innostunut, kun jokaisella tuntui olevan omasta mielestään paras käsitys lapsen hoidosta ja neuvoja tuputettiin kysymättä, vaikka yritin välillä kertoa, että asiat on jo tuttuja ja tiedossa, joissain asioissa olin täysin eri mieltä, koska olin lukenut uudempaa tutkimustietoa ym. Koska minua pidettiin "noviisina" ei mielipiteitäni tai ajatuksiani useinkaan kuunneltu ja ohjeistamisesta tuli hyvää tarkoittavan opastajan yksinpuhelua, joka sitten oli otettava vastaan hölmösti hymyillen (välillä tosiaan otti päähän muiden asenne)

Toki käytännön vinkit elämää helpottavista asioista oli tervetulleita, mutta esim. hankittuani ystävän suosituksesta rintakumit ("nännit on ihan rikki ja paras tapa imettää on rintakumein") huomasin jälleen kerran hankkineeni jotain, jota en ikinä käyttänyt. Eli, jokainen vauva ja äiti on erilainen. Joillekin sopii joku tapa ja toiselle toinen. Äiti itse tuntee vauvansa parhaiten ja siten myös osaa määrittää parhaan hoitotavan. Siksi ei aina ole hyvääkään tarkoittava ohjeistus tervetullutta. Itse pyysin miestäni mm. sanomaan äidilleen, että kysymme kyllä, jos kaipaamme ohjeita. Vielä ei ole tarvinnut kysyä ja hyvin on pärjätty.

Nyt esikoinen on saamassa sisaruksen ja parille luottokaverille, joilla sisarusten iukäero on samanlainen, olen puhunut aiheesta ja kysellyt neuvoja. Onneksi apua saa, kun pyytää.

Juuri ajoinkin takaa sitä että kun nyt puhutaan ystävistä, siis todella ystävistä, (ei naapureista tai hyvänpäivän tutuista) ja neuvoista,vinkeistä ystävällisellä mielellä niin kyllä se itsestäni oudolta tuntuu ettei ns.apu kelpaa..mutta en minä tuputa,ihmeissäni vain olen.
Jokainen valitsee vinkeistä omiin tarpeisiinsa sopivat ja soveltaa tyylillään, niin olen itsekkin tehnyt. Ei tässä nyt toisen lasta kasvattamaan aleta...siitä ei ollut kysymys.

Itse kysyn jos on kysyttävää, en juurikaan kaipaa ketään neuvomaan ihan oma-aloitteisesti. Olen jo vähän kyllästynytkin erään ihmisen jatkuviin ohjeisiin ja näkymyksiin. En välttämättä edes jaksa kaikkien kanssa keskustella koko raskaus asiasta kun jokaisella tuntuu olevan oma mielipiteensä jopa siitä miltä pitäisi tuntua ja miltä ei. Varsinkin se on erittäin rasittavaa kun monet hokevat sitä "odotas kun se kasvaa niin kyllä sitten..."

Kaikki naisest ovat erilaisia, jokainen raskaus on erilainen ja jokainen vauva on erilainen, liika vertailu on typerää. Tervettä järkeä saa käyttää ja neuvolasta saa paljon tietoa kun vaan kysyy.

Itse olen äiti ja lastenhoitaja. Olen lukenut paljon kasvatustieteitä ja kouluttautunut työni ohella avoimessa yliopistossa lisäksi minulla on pitä työkokemus. En kuitenkaan mene neuvomaan sukulaisiani enkä ystäviäni. Joskus minulta kysytään neuvoa mutta vastaan kovin varovaisesti sillä lasten kasvatus on erittäin herkkä asia kenelle tahansa vanhemmalle ja siinä voi helposti loukata toista tahtomattaan. Ikinä en ole neuvonut ketään ilman että neuvoja olisi pyydetty.

Raskaus ja pienen lapsen hoito on mielestäni vähän sama asia, eli koskaan ei pidä tyrkyttää neuvoja. Raskaus on niin luonnollinen asia että kyllä normaali nainen siitä selviää ilman että hänelle on joku "kokenut" siitä kertomassa. Neuvola neuvoo ja niin myös järki. Joskus toisen ihmisen ratkaislut voivat tuntua kummallisilta jostakin toisesta ihmisestä mutta toiselle se taas on ihan luonnollinen valinta, kukin tyylillään.

Itse olen ollut perheeni vanhin lapsi ja hoitanut jo lapsena kahta nuorempaa sisarustani. Lisäksi minulla on nyt 6-vuotias kummityttö jota hoitelin paljon tämän ollessa vauva.
Minua saa neuvoa, mutta totta kai tyyli millä neuvot kertoo vaikuttaa miten niihin suhtautuu. Tosin minulle kukaan ei onneksi hirveästi noita neuvojaan tuputakkaan, mutta jos tarvitsen neuvoja niin lähettyvillä on monta ihmistä keneltä neuvoja voi kysyä ja he niitä mielellään antavat :)

äiti ja olen pistänyt merkille ettei varsinkaan ensimmäistään odottavat tunnu kaipaavan keltään minkäänlaista opastusta tulevan vauvansa hoitoon. No sehän sopii minulle. En tuputa ohjeitani enkä tietoani kellekkään, itse kyllä kuuntelen toisten mielipiteitä ko. asiasta hyvin mielelläni sillä jokapv. voi oppia jotain uutta myös tälläsaralla elämää. Jos joku opastustani haluaa annan sitä ilomielin.

Odotan nyt ensimmäistä lastani ja olen itse huomannut, miten paljon raskaus on lähentänyt minua omaan äitiini. Kuuntelen mielelläni neuvoja juuri äidiltä, koska hänellä on tietoa juuri meidän sukumme lapsista ja äidin kasvatusmenetelmät ovat tuttuja.

Voisi olla outoa kuunnella neuvoja ystävältä, jonka tyyli hoitaa lasta olisi niin erilainen kuin kasvatus jonka olen itse saanut. Voin sanoa, että perheillä on hyvin erilaisia käsityksiä esim. hygieniasta, elämänmenosta ja myös lastenhoidosta.

Ehkä ystäväsi saa jo mielestään hyvänlaisia neuvoja jostain muualta? Nykyään tietoa on muutenkin saatavilla niin paljon, että neuvosi saattavat olla suurimmalta osalta jo tuttuja. Ystävän tuki on tärkeää ilmankin neuvoja. Ehkäpä hän tarvitsee sinua juuri kuuntelijaksi tai vain olemaan läsnä niin kuin ennenkin.

Minua henkilökohtaisesti tuollaiset "neuvojat" ärsyttävät suunnattomasti. Odotan esikoistani enkä todellakaan pidä siitä, jos ystävä/tuttu/sukulainen tulee tuputtamaan neuvojaan ilman, että kysyn niitä. Minä todellakin olen niitä ihmisiä, jotka haluavat oppia asiat kantapään kautta. Minun mielestäni minulla on täysi oikeus mieheni kanssa opetella pienen lapsen kanssa eläminen kantapään kautta samalla tavalla, kuin muutkin ovat oppineet. Miksi kummassa ystävien pitäisi saada minua "neuvoa" ja "helpottaa" elämääni.

Meitä ihmisiä on monenlaisia, yksi kaipaa neuvoja tutuilta, toinen etsii tietoa muualta, kolmas haluaa oppia kantapään kautta. Jokaisen tapa on yhtä oikea ja hyvä, eikä siihen ole muilla sanomista. Niih.

Te kokeneet ja kaikkitietävät, neuvokaa, jos teiltä kysytään, mutta älkää tuputtako neuvojanne ilman, että sitä teiltä pyydetään!!