Olin kuin itkevä
ikääntynyt kaarnainen runko
huojuvana alastomalla kalliolla.
Nyt olen rakentanut siltaa
kasvattanut kipuani irti
ja taivas on jälleen auki.
Lempeät kädet
löysivät ihoni valkeuden
elämän varjot ovat väistyneet
ja silta
on väylä askel askeleelta
rakkaudelle.
ikääntynyt kaarnainen runko
huojuvana alastomalla kalliolla.
Nyt olen rakentanut siltaa
kasvattanut kipuani irti
ja taivas on jälleen auki.
Lempeät kädet
löysivät ihoni valkeuden
elämän varjot ovat väistyneet
ja silta
on väylä askel askeleelta
rakkaudelle.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Uusi sävellaji; olisko oikein rakkaudenDuuri.
Kun tarkkaan kuuntelen, niin sehän se on..
Juma, emäntä,, tällasia lisää:))
Kuinka niin uus sävellaji, höh. Ja mie kun kuvit-
telin tän olevan sammaa sarjaa entisten räpellys-
teni kanssa. Olet Sie kanssa, mihin hiivattiin
kanssas oikeen vielä joudunkaan kakkosnoita,
häh ? En tiedä, löytyykö tätä säveltä ennää,
jos se nyt muka poikkes aiemmista. Sanosin, että
asetit pikkasen niinko paineita * huoks *
Vai rakkaudenduuri - meleko mukevan sanan roiska-
sit sekkaan :=)
Nakkaan pikapostissa Siulle pussillisen taikahip-
puja loitsuihis ja rutistavan kiitoksen kylkiäi-
siks sanoistasi.
..mantereelle,
rakkaudettomuudesta rakkauteen.
runostasi välittyy jotenkin
taistelu joka piti käydä jotta
pääsisit irti siitä joka kahlitsee.
hyvin kuvaat rakkautta joka riisu
sinut rakkaudelle,elämälle.
tässäkin on se joka aina sykähdyttää
tätä lukijaa-iho.
hyvin hyvä ,paras hyvä linda!!!
on palautteessasi tänäänkin, olet tarkkasilmäinen
ollut taas kerran. Luet ' taisteluani ' aivan oi-
kein, sellaista sisäistä ainakin olen joutunut
tässä käymään pitkään.
Jonkunlaista seesteisyyttä olen ehkä pikkuhiljaa
löytämässä elämääni. Rakkaus on nytkin kuin sidos
runossani, ei välttämättä kaikki aivan sitä mitä
on kirjoitettu.
Minä arvasin sen, että tämä ' iho-osio ' on mie-
leesi :)
Sinua kiitän tsemppaaja.
runossasi niin kauniina hohtaa, ties minne se johtaa ;) Lämmin ja toiveikas runo.
tuntematon, kiitän sanoistasi.
Miellyttävää lukea palautettasi aamusta,
vaikka vettä sataa - toit auringon.
kaunis ja syvällinen,
tekee sanattomaksi!!
Mistä löydät kaikki
kuauniit ilmaisut runoihisi?
Palautteesi jättää minut lähes sanattomaksi.
Ilmaisut syntyvät sieluni huoneissa,
tyynien ja myrskyisten vesien pyörteistä.
En osaa sanoa, kysymykseesi on vaikea vastata.
Kiitos !
Ehdin nipin napin runoosi.
Hei...saat valoa tunnelin
päähän.
Ja siellä on nyt Auringon
paiste.
Elämä kantaa,vaikka
koettelee.
Runo joka antaa,eikä
ota mitään pois. Hyvä.
on kiire ollut ?
Eihän tämä runoni ole ollut mikään pyrähdys tääl-
lä, vaan ihan pysyväksi tarkoitettu. Joten kiire
ei sen puoleen ainakaan ole ollut, lie kiireesi
jonnekkin muuanne illassasi ollut.
Katin kontit mikään auringon paiste, Esteri on
antoisa ollut koko yön ja edelleenkin valelee
maita ja mantuja runsaasti.
' runo joka antaa
eikä ota mitään pois '
Jo vain tuo sanomasi minnuu lämmittää.
Sanoistasi kiitän ja toivotan hyvää huomenta.
Päivää kosken kuohuihin,sieltäkö
Sinä meille näitä sateita
laitat tulemaan.
Minun kiireeni,mitä lienee
sitä kuin tätäkin
-sisällä ja ulkona.
Tuo lause jonka mainitsit
oli niin Sinun Runollesi
tarkoitettu.
Voitko hieman sateen termostaattia
säädellä sieltä kosken juurelta. Kiitos.
kiusa se on pienikin kiusa :=)
Kiireitä on monenmoisia, tehtyjä ja oikeita.
Ihminen voi tehdä itsestään olevinaan tehokkaan
tekemällä niitä kiireitä, tiedän.
Omat kiireet on olemattomia jo tänään.
Se lause oli kauniisti sanottu runostani Dolan,
se todella liikautti minua ja kiitän vieläkin
siitä.
Hiivatti. Jos ne namiskukkelit oliskin minun val-
lassani, niin säätelisin oitis - vaan kun ei oo.
Mutta nyt ampasen koiran kanssa lenkille, kun
joku on säätänyt satamattoman hetken - heips.
Niin jos harrasteista muodostuu
kiireitä,siihen voi itse
hyvin vaikuttaa...eri juttu
jos ansio työ on,niin
silloin se on jo toista.
Hyvä että jokunen lauseeni
on osunut maaliinsa.
Usein sitä taas-kiireellä-saattaa
tulla sellaista,joista voi
muodostua närää,jos ei täsmennä
sanomisiaan.
Mutta tässäkin aikaa myöten oppii
tunnistaa ainakin jonkin verran
toisia,että arvaa pikkuisen ns.
leveitä sanojakin laittaa.
Tein illalla pitkän lenkin
neliraajan kanssa 15min.
No eipä päässyt solukko
kärsimään paisteista ja
vaaran säteiltä...sataa...jne... Hyvää yötä.
Se nimenomainen lauseesi osui maaliin,
jätti piirron jonnekkin sisälleni - se oli niin
kauniisti sanottu runostani.
Juuh, levveitäkin sanoja voipi viljellä kun tie-
tää minkälaiseen maaperään niitä viljelee. Ja on-
han meillä jo jonkinlainen käsitys toinen toisis-
tamme, että tiedämme minkälaista jyvää kylvämme.
Hah, 15 min. lenkkikö pitkä :=)
Omakin jäi kyllä valitettavasti suunnilleen
samanpituiseksi, kun se namikoitten säätelijä
päätti vääntää uudelleen sen sateen päälle.
Eikä tuo aamu tänäänkään kovin toivorikkaalta
näytä sen suhteen.
Hyvää huomenta.
Päivää.... ja jälleen sataa.
Ajatella tänään jo hieman
pitempi ja sateessa,hei
säähän alat jo oppia,
niinkuin eräässä mainoksessa
sanottiin....ei kylläkään
ollut vesi sateesta.
Mutta loppu viikosta
sitten valitetaan
hiostavuudesta...ollaan
aika surkeita valittajia.
Tai eihän me valiteta
- vaan Todetaan.
että pätkähti.
Joo, niinhän me tehdään. Valitetaan sateesta ja
valitetaan helteestä, koskaan ei ole hyvä olla.
Tai niin kuin sanot, todetaan - ei välttämättä
siis valiteta.
Runollista illan jatkoa vesisateesta huolimatta,
t. litsi
Peijakas kun pätkähti jo
yökin tässä.
Mistäs sitä aamusella kehtais
mainita,jos poikkeis
yöltä kysymässä.
Hyvää yötä.
Kiitos viestistäsi,,,oli ihanaa saada lukea,,,"Nimipäiväonnitteluja"
Kiitos ja haliiiiiiiiiiiiiiii
Nuih,,,
Sinä kirjoitat, minä kirjoitan ja molemmat luemme
runoja - uppoamme niiden tunteisiin ja tuntemuk-
siin.
Ole hyvä, viestisi arvoinen olet.
Vastahalin laitan Sinulle ja kiitän sydämestäni
sanoistasi. Olet arvokas.
t. äitee
kosketus toisen
saa olon moisen
se taivaisiin nostaa
syytä suotta kellään
tunteesta rakkauteen kostaa
se suurin huippu
valokuva rakkauden
eikä tarvitse sanoa muikku.
Tämä oli jotenkin lempeä.
Sinä.
Sait runollasi hymyn karehtimaan huulilleni,
olet taituri riimirunojen kirjoittaja johon mi-
nun kärsivällisyyteni ei oikein tahdo riittää.
Kiitän Sinua harvinainen vierailijani, ja toivo-
tan mitä parhainta päivän jatkoa - lempeää.
Kun lukee runosi
tulee mieleen, et kämmenet
auki toiveikkaana
ottamaan vastaan
kaiken mitä rakkaudessa
annetaan,,vahvistuneenpana,,
,,hienon herkkä ja kaunis
runosi,,kaunis kiitos
ja mukavaa päivän jatkoa** :)
olet tulkannut aivan oikein runoni sisältöä,
ja tunnen olevani hiukan vahvempi tänään kuin
olin vielä ' eilen '
Hauska kuulla, että runoni sykähdytti ja jätit
siihen käyntikorttisi.
Kiitos.
...vaikuttaa kuin
aikaisemmat
Hyvä:)
Kietoudun syliisi
katson sinistä taivasta
tunnen tuoksusi
ja minun on hyvä olla
Kättesi syleilyssä
nyt oli tällaisen vuoro ja seuraavasta ei ole
minkään valtakunnan havaintoa, keskeneräisiä on
vaikka kuinka monta.
Ihana taas tuo Sinun vastis,
kiitos Kaarusein.
Tiiätsie mitä!
Järisyttävän hyvä
runo,tääl tärisöö kyöpelinvuorikii
tän voimast!
koukkuleuka siellä, taijat olla taas jossain
liemissäs mokomakin. Ja Kyöpelvuori o niin
vahvaa tekkoo/kivvee, jottei se näin pikkasista
ala täräjämmään.
Vaan helekkarin mielusta oli kyllä lukkee tätä
palautettas nainen.
Mie kiittelen ylenpalttisesti Sinnuu. Ja
koitahan haalia pikkunoitia ympärilles, että
saat ne marjas sieltä talteen. Me tullaan akka-
porukalla kyllä sitten valmiille keitoksille,
vielä ei passaa ettei jouduta tuuniin :)
Horjuvasta, heikosta, epävarmasta
sillan rakentajaksi
kipua karkottamaan
askel askeleelta tukevasti eteenpäin!
Toiveikasta, kaunista runoutta, loppua kohti vain paranee, pidin!
olipa ihana yllätys, kun tulin palstalle. Tuolla
ekalla sivulla on joku, jota halusin käydä kom-
mentoimassa ja kurkkasin tietty tännekkin.
Kiitos kannustavasta palautteestasi,
on aina ilo lukea Sinua.