Mä olen jotenkin onneton. Toisaalta ajattelen, että olen hiukan psyykenvaivainen, koska koen kroonista masennusta (ilottomuutta, mikään ei kiinnosta jne) sekä myös ahdistunutta oloa. Näin ajateltuna armahdan itseäni ja yritän rakastaa itseäni tämmöisenä. MUTTA toisaalta olen pannut merkille, että kertakaikkiaan olen erittäin laiska. Sitten ahdistun tästä asiasta, että miten väärin se on itseäni ja muitakin kohtaa; laiskuus on ihan synti. Se kääntyy pahasti itseen takaisin. Sitten soimaan itseäni tästä laiskuudesta. Minuun sopii hyvin: 'varjele tapasi, tapasi varjelevat sinut' -sanonta. Olen täynnä huonoja tapoja, tekemättömyyttä; mitkään hyvät tavat ja rutiinit eivät toimi ja olen ihan onneton. Pitäisi olla hyviä tapoja, esimerkiksi ahkeruus kodinhoidossa ja muissa käytännön asioissaan, sitten ne menisivät jotenkin; yliminästä olisi sitten apua, kun on sisäinen pakko ja tarve tehdä ja toimia.
Mutta olenko minä sairas ja siksi tekemättä yhtikäs mitään? Varmaan tuttua monille, joskus vaan mua pelottaa, että mitä minustakin vielä tulee, 'nuorena nukkunut'. Kiittää kuuntelusta.
Mutta olenko minä sairas ja siksi tekemättä yhtikäs mitään? Varmaan tuttua monille, joskus vaan mua pelottaa, että mitä minustakin vielä tulee, 'nuorena nukkunut'. Kiittää kuuntelusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä kerrostalossa voi tehdä. Vaikken teidä miten asut. Työssä olevalla on ainakin työn teko hyödyllistä. >Mutta työtön, sairaslomalainen ja eläkeläinen, ei mitään. On vain pitkä päivä aamusta iltaan. Tähän laiskuuteen jopa tottuu ja ei enää kykene tekemään ruokaa raaka aineista vaan ostaa valmiimpia vaihtoehtoja. ja siivoominen ym. sellaine alkaa pikku hiljaa tuntua ylivoimaiselta. Ja se johtaakin pahempaan tilanteeseen. Putoamiseen oravanpyörästä, ystävien katoaminen. Ja kuka enää auttaa kun on niin maassa ku olla ja voi.
kerroksissahan tässä asutaan, kerrostalossa. Se kyllä on mulle ok, en voisi sietää, että vielä pitäis jotain pihan hoitoa, yäk! Tai muuta talon huolto- ja kunnostuspuuhaa alavariinsa. Kerrostalokoti on mun juttu, paras minulle, ja tässähän pitäisi olla vähiten hommia näin ollen. Mutta just sitä vähääkään, kuten sinäkin luettelit, kotihommat ja sillai, jotka taas auttaisivat omaa oloa, kun tehty. Kauheeta, kun huomasit tuonkin, että menee ihmissuhteet pieniin, näin on käynyt. Ihan en käsitä tilannettani, erakoksi tullen. Olen jotenkin vankina kotonani ja mitään tekemättömän olemukseni kanssa. Luulen olevani jotenkin piilossa, eli olen häpeään sidottu tämän takia myös. Huh, you know! Se tässä mulla on erilailla, että nyt olen työssäkin arkipäivät. Tiätsä, lohduttaisko sun tietää, että se työssä käyminen ei auta yhtikäs mitään tähän laiskuuteen. Oikeastaan käy niin, että ihan täällä kotona olisi tekemisiä ja hommia viikonlopuksi oikein paljon ja illoiksikin, jos vain tekisin, mutta olen täysin laiska. Kyllä mä työni hoidan, olen semmonen vähän pelokasluonteinen siellä ja yritän kovasti, on semmonen tuli pyllyn alla. Mutta kaikki se sammuu heti, kun oon kotona. Kun en ole ollut töissäkäyvä, niin tilanne on ollut sama, en silloinkaan tee mitään. Mistä ihmiset saavat motiivin, halun tehdä aina vaan ja samoja juttuja. Koen elämän hyvin tyhjänä ja tylsänä, ja se kapeutuu entisestään. Vielä toistan sinulle, että jostakin kumman syystä työssäkäynti ei auta tilassani; minulla on miten verrata, sillä en aina ole työssä käyvä. Voihan tuska meitä. Oli hyvä tunne kohdata sinunlaisesi täällä virtuaaliystävänä, ymmärsit hyvin, mitä tarkoitin.
Semmonen ristiriitatunne tuli vähän, kun sanoit, mitä voisit tehdä, kuten kunnollista itse tehtyä ruokaa, ja toisaalta sanot, että ei yhtikäs mitään tekemistä kerrostalossa ole. Onhan sitä aina itsensä eteen tehtäviä odottamassa, eikö. Selitä tuota vähän, jos haluat. Vai tarkoititko, että ei ole vaihtelua, virkistystä on vain arkea ja arkisista rutiineista ei tule mitään; ei jaksa, ei viitsi, aina laiskottaa. Niin, onhan se niin, että ei kotihommat omalle itselle mitenkään riitä elämänsisällöksi ja samapa se, vaikka makoilisi; näin itse olen kokenut. Asiaan näyttää liittyvän sekin, että ei oikein rakasta itseään. Hemmottelusta puhumattakaan. - Hyvää yötä sulle kaveri.
Hieman alkholia päälle, niin ahdistus ja masennus on valmis varsinkin pimeänä talvena. Ei muuta kuin hihat heilumaan!!