On alkanut mennä elämä siihen pisteeseen että mistään asiasta ei pysty enään iloitsemaan, eikä mikään kiinnosta niin kuin ennen. Päällimmäisenä on vain ajatus että mitä järkeä tätäkään on tehdä yksin, miksi lähteä lomamatkallekkaan mihinkään koska joka paikassa näkee vain onnelisia perheitä tai sitten kun olin ajatellut että maalaan kämpässä vähän seiniä ja teen muutakin remppaa mutta tänään päähän iski ajatus että miksi helvetissä mitään teen koska luonani ei käy ketään. Miksi yleensä koittaa jaksaa elämässä eteen päin kun mitään tulosta ei näytä tulevan, Olotila vaan tuntuu pähenenvan päivä päivältä tämä yksinäisyys on todella lamaannutta tauti vie joka asiasta mielenkiinnon.
Miksi edes yrittää?
ewrt6yuiop
51092
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mitäpä jos tekisit sen rempan itsesi vuoksi? Saisit jotain (kivaa?) tekemistä etkä ehkä miettisi niin paljon asioita. Minunkaan luonani ei käy ketään, mutta minusta on kiva laittaa nättejä verhoja ikkunaan yms.
loma olis edessä ja siitä pitäs olla iloinen ja nauttia. kaikki sukulaisetkin ja lähiperhe on jättänyt mut ihan syrjään kaikesta. mitäköhän pahaa olen niillekin tehnyt? kai se on niin että yksinäisyys ja masennus on se paha, joka ajaa viimeisetkin ihmiset luotaan pois. vaikka silloin just tarviis tukea eniten... taitaa olla ihmisten ymmärrys toista kohtaan jo katoava kansanperinne. jätetään yksinäiset omaan surkeuteensa ja keskitytään omaan napaan.
mutta voisin kyllä tulla kattomaan sitä siun remointoitua kämppääs:)
Seinien maalaaminen piristää mukavasti tunnelmaa.
Uusi järjestys tuo eloa vanhoihin rutiineihin.
Ja ainahan voit kutsua tuttujasi kylään.
Etsi ystäviä eri paikoista.
Harrastuksista, seuroista, seurakunnist, työpaikalt ja vaik tutun tutuilta.
Olen uusi tällä palstalla, ja on suoranainen ilo!!?? huomata että on muitakin kuin minä jolla samanlaiset ongelmat ja ajatukset. Monesti neuvotaan että soittele rohkeasti kavereillesi, pyydä heitä kylään, lähde ulos jne. Mutta kun ei ole kännykässä ketään jolle soittaa, ei ole ketään jota todella haluaa pyytää, ja vihteellä olen ihan yhtä yksin kuin muutoinkin. Suurin ongelma mulle on se ettei kukaan soita mulle. Haluaisin niin että joku olisi kiinnostunut musta, siis aidosti. Ehkä odotan liikoja. Vaikka mulla on oma perhe, elämä on perseestä. Yritän päästä jaloilleni heidän takia, onneksi voin puhua avopuolisolleni ongelmasta. On ihmeellistä että voi olla tälläinen olo, vaikka kaikki pitäisi olla hyvin. Eihän tämän elämän näin pitänyt mennä...
Tehkää se heille minkä haluatte heidän tekevän teille.
Jos haluat että sinulle sitetaan ja sinusta ollaan kiinnostuneita niin silloin sinun pitää tehdä samoin.
Tuliko joku tuttu jo mieleen?