Ja vastuuntuntoisia aikuisia vai vastuunpakoilijoita, joille on vain oma taivaspaikka kaikista tärkeintä, kaikesta muusta viis veisataan?
Onkos muuten Liperissä vl:ä tai ehkä lähialueilla?
>>>Martti Olavi Siirala (s. 24. marraskuuta 1922 Liperi) on suomalainen psykoterapeutti, lääketieteen ja kirurgian tohtori sekä psykiatrian dosentti.[1] Filosofisessa katsannossaan hän on hyödyntänyt fenomenologiaa.[2] Erityisiä vaikutteita hän on omaksunut muun muassa antropologiseksi lääketieteeksi ja daseinanalyysiksi kutsutuista tutkimushaarhoista.
Elämäntyönsä Siirala on tehnyt erityisesti skitsofreniapotilaiden psykoterapian alalla. Hän on opiskellut mm. Sveitsissä Gaedano Benedettin johdatuksella yhdessä Allan Johanssonin ja Kauko Kailan kanssa. Tässä työssä hän on paitsi sitoutunut jakamaan suurimpaan inhimilliseen ahdinkoon ajautuneiden ihmisten kantamaa taakkaa, myös kehittänyt oman, mielen ja yhteiskunnallisen sairauden suhteita tarkastelevan filosofis-sosiologisen teoriamallin.
Sosiaalipatologia
Siiralan edustamaa näkemystä on kutsuttu sosiaalipatologiaksi. Tämän mukaan ihminen on aina yhteisönsä osa. Sairaus sen sijaan syntyy tämän yhteisön ulkopuolelle ajautumisesta, sijoiltaan-joutumisesta. Tämä taas heijastelee laajempia inhimillisen kanssakäymisen vaikeuksia ja ongelmia, sukupolvelta toiselle periytyviä siirtotaakkoja. Nämä korostuvat epätoivosta, puhumatta ja kohtaamatta jäämisestä, kanssakäymisen kroonisista ongelmista, lukkiutuneista traumoista. Toisaalta taakat eivät jakaudu tasaisesti, vaan saattavat langeta esimerkiksi yhden perheen ja tämän sisällä yhden perheenjäsenen kannettavaksi.
Keskeisen tematiikan Siiralan tuotannossa muodostaa myös vastuun käsite. Tuomitseminen ja syyllistäminen on paitsi eräs tapa paeta vastuuta, myös tapa, jolla ihminen saatetaan ajaa psyykkisiin ongelmiin. Tämän vastakohtana olisi tarpeen ottaa vastuu, toisin sanoen ottaa kannettavaksi sellaisiakin ongelmia, jotka eivät suoranaisesti itselle kuulun. Näin vaikkapa mielisairaita hoitava psykiatri on tavallaan sijaiskohtaaja, sairastuneen perheelle ja laajemminkin koko yhteiskunnalle kuuluvan vastuun kantaja. Toisaalta Siirala on esittänyt myös toiveita ei-professionaalin, lähinnä vapaaehtoistoimintaan perustuvan maallikkojen riveistä kumpuavan vastuunkannon heräämisestä.>>>
Lue lisää....
http://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Siirala
Tuo seuraava juttu on julkaistu Helsingin Sanomissa jo vuonna 2000, mutta minusta se on kuin tehty tilaustyönä tähän vl:n tämänhetkiseen tilanteeseen!
"Syvimmillään terapia on kuuntelua
Sairaat saattavat puhua tärkeämpiä kuin terveet
Julkaistu: 19.4.2000 lehdessä osastolla Kulttuuri helsingin sanomat
Yrjö Uurtimo: On puhuttava siitä mistä vaikenemme. Martti Siiralan ajatuksia elämästä. Tammi. 135 s. 169 mk.
Martti Siiralan mielestä kaikilla ihmisillä on taipumus suostua yhteisiin valheisiin ja vääristymiin.
"Terveetkin ihmiset pitää miltei pakottaa kohtaamaan elämän pimeitä puolia. Erilaiset silmäläpät ja ajatuskuviot suojelevat sietämättömältä ahdistukselta ja tuskalta." Mutta vain "avoimuus sisältää aina tervehtymisen mahdollisuuden, vaikeneminen ei".
Siiralan ajattelussa sairaaksi luokiteltu voikin olla yhteisön "tervein" jäsen, koska hän reagoi yhteisössä vallitseviin vääristymiin ja kantaa siten itsessään yhteisön sairautta. "Sairas" on usein yhteisön herkkä sijaiskärsijä. >>>>>>>>>>
Lue lisää..........
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Syvimmillään terapia on kuuntelua/HS20000419SI1KU02327
Onkos muuten Liperissä vl:ä tai ehkä lähialueilla?
>>>Martti Olavi Siirala (s. 24. marraskuuta 1922 Liperi) on suomalainen psykoterapeutti, lääketieteen ja kirurgian tohtori sekä psykiatrian dosentti.[1] Filosofisessa katsannossaan hän on hyödyntänyt fenomenologiaa.[2] Erityisiä vaikutteita hän on omaksunut muun muassa antropologiseksi lääketieteeksi ja daseinanalyysiksi kutsutuista tutkimushaarhoista.
Elämäntyönsä Siirala on tehnyt erityisesti skitsofreniapotilaiden psykoterapian alalla. Hän on opiskellut mm. Sveitsissä Gaedano Benedettin johdatuksella yhdessä Allan Johanssonin ja Kauko Kailan kanssa. Tässä työssä hän on paitsi sitoutunut jakamaan suurimpaan inhimilliseen ahdinkoon ajautuneiden ihmisten kantamaa taakkaa, myös kehittänyt oman, mielen ja yhteiskunnallisen sairauden suhteita tarkastelevan filosofis-sosiologisen teoriamallin.
Sosiaalipatologia
Siiralan edustamaa näkemystä on kutsuttu sosiaalipatologiaksi. Tämän mukaan ihminen on aina yhteisönsä osa. Sairaus sen sijaan syntyy tämän yhteisön ulkopuolelle ajautumisesta, sijoiltaan-joutumisesta. Tämä taas heijastelee laajempia inhimillisen kanssakäymisen vaikeuksia ja ongelmia, sukupolvelta toiselle periytyviä siirtotaakkoja. Nämä korostuvat epätoivosta, puhumatta ja kohtaamatta jäämisestä, kanssakäymisen kroonisista ongelmista, lukkiutuneista traumoista. Toisaalta taakat eivät jakaudu tasaisesti, vaan saattavat langeta esimerkiksi yhden perheen ja tämän sisällä yhden perheenjäsenen kannettavaksi.
Keskeisen tematiikan Siiralan tuotannossa muodostaa myös vastuun käsite. Tuomitseminen ja syyllistäminen on paitsi eräs tapa paeta vastuuta, myös tapa, jolla ihminen saatetaan ajaa psyykkisiin ongelmiin. Tämän vastakohtana olisi tarpeen ottaa vastuu, toisin sanoen ottaa kannettavaksi sellaisiakin ongelmia, jotka eivät suoranaisesti itselle kuulun. Näin vaikkapa mielisairaita hoitava psykiatri on tavallaan sijaiskohtaaja, sairastuneen perheelle ja laajemminkin koko yhteiskunnalle kuuluvan vastuun kantaja. Toisaalta Siirala on esittänyt myös toiveita ei-professionaalin, lähinnä vapaaehtoistoimintaan perustuvan maallikkojen riveistä kumpuavan vastuunkannon heräämisestä.>>>
Lue lisää....
http://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Siirala
Tuo seuraava juttu on julkaistu Helsingin Sanomissa jo vuonna 2000, mutta minusta se on kuin tehty tilaustyönä tähän vl:n tämänhetkiseen tilanteeseen!
"Syvimmillään terapia on kuuntelua
Sairaat saattavat puhua tärkeämpiä kuin terveet
Julkaistu: 19.4.2000 lehdessä osastolla Kulttuuri helsingin sanomat
Yrjö Uurtimo: On puhuttava siitä mistä vaikenemme. Martti Siiralan ajatuksia elämästä. Tammi. 135 s. 169 mk.
Martti Siiralan mielestä kaikilla ihmisillä on taipumus suostua yhteisiin valheisiin ja vääristymiin.
"Terveetkin ihmiset pitää miltei pakottaa kohtaamaan elämän pimeitä puolia. Erilaiset silmäläpät ja ajatuskuviot suojelevat sietämättömältä ahdistukselta ja tuskalta." Mutta vain "avoimuus sisältää aina tervehtymisen mahdollisuuden, vaikeneminen ei".
Siiralan ajattelussa sairaaksi luokiteltu voikin olla yhteisön "tervein" jäsen, koska hän reagoi yhteisössä vallitseviin vääristymiin ja kantaa siten itsessään yhteisön sairautta. "Sairas" on usein yhteisön herkkä sijaiskärsijä. >>>>>>>>>>
Lue lisää..........
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Syvimmillään terapia on kuuntelua/HS20000419SI1KU02327
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lisäksi Suomessa naisiin kohdistuva väkivalta on opittu vuosisatojen aikana isältä pojalle ja kaikki vaiettu sillä verukkeella, ettei perheasioista saa puhua muille.
Minä kyllä tämän opin isältä pojalle kulkeutuvan väkivaltaisen käyttäytymisen ja vaikenemisen
katson olevan sitä perisyntiä mistä Raamatussa puhutaan.
Sama koskee lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja siitä vaikenemista.
"HS.fi PÄÄKIRJOITUS
maanantaina 21.07.2008
Väkivalta ei saa olla milloinkaan yksityisasia
Julkaistu: 0:00 helsingin sanomat
Naisten kokema väkivalta on tasa-arvon mallimaana mielellään esiintyvässä Suomessa huolestuttavan yleistä. Poliittisista ohjelmista ja tukitoimista huolimatta tilanne ei ole juuri muuttunut viime vuosina, vaan naiset kohtaavat laajalti väkivaltaa kotona ja yhä useammin myös työpaikallaan.
YK:n naisten syrjinnän vastainen komitea käsittelee parhaillaan syrjintää koskevia maaraportteja. Suomi sai komitealta moitteet väkivallan yleisyydestä ja tilanteen pysymisestä ennallaan vuosikaudet. Komitea on huolestunut myös tyttöihin koulussa ja julkisilla paikoilla kohdistuvasta väkivallasta.
Suomessa tehdään henkirikoksia moninkertaisesti EU-maiden keskiarvoon verrattuna. Naisiin kohdistuvan väkivallan määrää on vaikea arvioida, sillä suuri osa siitä on edelleen piilossa. Seitsemän vuoden takainen kansainvälinen rikosuhritutkimus ei kuitenkaan mairittele: naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on Suomessa enemmän kuin useimmissa muissa teollisuusmaissa."
"Suomessa naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen on kirjattu hallitusohjelmaan ja moniin muihinkin toimintaohjelmiin. Viranomaisten välistä yhteistyötä on kehitetty ja on säädetty laki lähestymiskiellosta. Terveydenhuollossa on kehitetty hoitokäytäntöjä ja välineitä pahoinpitelyn uhrien tunnistamiseksi ja koulutettu henkilöstöä. On perustettu tuki- ja palveluverkostoja, turvakoteja ja palvelevia puhelimia. Silti väkivalta ei ole vähentynyt.
Kunnissa tarvittaisiin lisää kriisiapua ja muita palveluita lähisuhdeväkivallasta kärsiville. Turvakotipaikat puuttuvat kokonaan laajoilta alueilta etenkin Pohjois- ja Itä-Suomessa. Puutteita on yhä myös ammattilaisten koulutuksessa tunnistamaan väkivaltaa ja puuttumaan asiaan. "
Lue lisää..........
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Väkivalta ei saa olla milloinkaan yksityisasia/1135238010283
Otitpa mielenkiintoisen asian esille, täytyy kommentoida myöhemmin kun kiirehdin töihin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000036696885