Miten toimia? Kysymys naisille.

Kiitos kun jaksoit lukea pitkän avautumiseni ja vieläpä vastata siihen.

Yleensä elo on sopuisaa, hankinnoista sovitaan yhdessä ja päämäärät ovat yhteiset.

Nyt on vaan tullut eka muksu ja sen myötä hieman vääntöä kotitöistä ja uuden kämpän (vanha omakotitalo) myötä erimielisyyksiä kodin laittamisesta.

Eli lapsi ei ole ikävä kyllä vielä lapiointi-ikäinen ja vaimokin vähän siinä kiinni.

Puutarhassa vaimo on kyllä määrännyt kaapin paikkan. Tai tykkää äitiyslomalla siellä hääräillä ja ihan hyvää jälkeä syntyy.

Tämän multahankinnan hän tilasi ehkä vähän hätäisesti, kun "naapurit hankkivat ja samalla sai halvemmalla". Ja vähän on sellainen olo, ettei ollut vaimolla ihan käsitystä, kuinka paljon 4 m3 on. Yritin kertoa siitä hänelle etukäteen, että vastaa samaa määrää klapeja, mitä meillä kuluu kahdessa vuodessa, mutta hän väitti kiven kovaan, että kyllä me se määrä tarvitaan. Itse arvelen edelleen että tarvitaan ehkä 10 kottikärryllistä, ei sataa. Eli oman kompostin tuotteet riittäisivät hyvin.

Se on vaan niin konkreettinen kasa "paskaa" pihalla, että harmittaa koko ajan kun sitä katsoo.

Ei vaimo ole liian hyvään tottunut, ahkera ja ihana ihminen kaikin puolin. Pikkulapsi vaan vaatii sen verran huomiota ja voimia, ettei ehkä ole vielä myöntänyt itselleen, että asiat (kuten puutarhan laitto) tapahtuvat paljon hitaammassa aikataulussa, kuin mitä ehkä toivoisi.

Vaimo on nyt mökillä lapsen kanssa (itsellä ei ole lomaa) ja ajattelin vain kirjoittaa ja kysyä neuvoja että saisi tämän vitutuksen laantumaan ennenkuin tapaamme taas. Vähän kyllä tuntuu siltä, että kun vaimo palaa, menee pari ekaa päivää ihan ok, kunnes hän kysyy, mikä harmittaa ja sanon että multakasa ja sitten on riita valmis.

Minä kanssa ihmettelin, että miksi vaimo ei osallistu mullan lapioimiseen ja kärräämiseen? Itse olen osallistunut paljon painavammankin materiaalin kuskaamiseen ja olen pienikokoinen nainen. Vai onko vaimolla jokin fyysinen vamma tms. joka estää?

Simo kirjoitti:

Kiitos kun jaksoit lukea pitkän avautumiseni ja vieläpä vastata siihen.

Yleensä elo on sopuisaa, hankinnoista sovitaan yhdessä ja päämäärät ovat yhteiset.

Nyt on vaan tullut eka muksu ja sen myötä hieman vääntöä kotitöistä ja uuden kämpän (vanha omakotitalo) myötä erimielisyyksiä kodin laittamisesta.

Eli lapsi ei ole ikävä kyllä vielä lapiointi-ikäinen ja vaimokin vähän siinä kiinni.

Puutarhassa vaimo on kyllä määrännyt kaapin paikkan. Tai tykkää äitiyslomalla siellä hääräillä ja ihan hyvää jälkeä syntyy.

Tämän multahankinnan hän tilasi ehkä vähän hätäisesti, kun "naapurit hankkivat ja samalla sai halvemmalla". Ja vähän on sellainen olo, ettei ollut vaimolla ihan käsitystä, kuinka paljon 4 m3 on. Yritin kertoa siitä hänelle etukäteen, että vastaa samaa määrää klapeja, mitä meillä kuluu kahdessa vuodessa, mutta hän väitti kiven kovaan, että kyllä me se määrä tarvitaan. Itse arvelen edelleen että tarvitaan ehkä 10 kottikärryllistä, ei sataa. Eli oman kompostin tuotteet riittäisivät hyvin.

Se on vaan niin konkreettinen kasa "paskaa" pihalla, että harmittaa koko ajan kun sitä katsoo.

Ei vaimo ole liian hyvään tottunut, ahkera ja ihana ihminen kaikin puolin. Pikkulapsi vaan vaatii sen verran huomiota ja voimia, ettei ehkä ole vielä myöntänyt itselleen, että asiat (kuten puutarhan laitto) tapahtuvat paljon hitaammassa aikataulussa, kuin mitä ehkä toivoisi.

Vaimo on nyt mökillä lapsen kanssa (itsellä ei ole lomaa) ja ajattelin vain kirjoittaa ja kysyä neuvoja että saisi tämän vitutuksen laantumaan ennenkuin tapaamme taas. Vähän kyllä tuntuu siltä, että kun vaimo palaa, menee pari ekaa päivää ihan ok, kunnes hän kysyy, mikä harmittaa ja sanon että multakasa ja sitten on riita valmis.

Lue lisää

Jaha sieltähän se vastaus tulikin. No te voitte kai välillä vaihtaa vuoroja eli sinä hoidat lasta ja vaimo lapioi? Niin pääset välillä huilaamaan.

Ehkä vaimo haukkasi liian ison palan kakkua ja lisäksi ei osannut kuitenkaan kuvitella millainen läjä on. Hän vähän innostui liikaa ja oli malttamaton.

Vahinko on nyt tapahtunut ja ei tuo nyt niin kauhea juttu ole, että siitä kannattaa kovin kauan tapella. Vaikka hetkellisesti se varmasti potuttaa.

vaimo ei osallistu...? kirjoitti:

Jaha sieltähän se vastaus tulikin. No te voitte kai välillä vaihtaa vuoroja eli sinä hoidat lasta ja vaimo lapioi? Niin pääset välillä huilaamaan.

Ehkä vaimo haukkasi liian ison palan kakkua ja lisäksi ei osannut kuitenkaan kuvitella millainen läjä on. Hän vähän innostui liikaa ja oli malttamaton.

Vahinko on nyt tapahtunut ja ei tuo nyt niin kauhea juttu ole, että siitä kannattaa kovin kauan tapella. Vaikka hetkellisesti se varmasti potuttaa.

Lue lisää

Ei 4 kuutiota ole yhtikäs mitään. Meijän äijä pisteli tosta vaan 20 kuutiota multaa kottikärryihin ja kuskasi sen tontin toiseen laitaan. Laiska häiskä taidat olla kun tollaista rutiset. Toisekseen kompostorimullista riittää korkeintaan vuosittain kukkamaiden kohennukseksi - älä sen varaan laske. Toi 4 kuutiotakin häviää kuin pieru saharaan kun alat sitä levittää. Hommiin vaan!

Johan nyt kirjoitti:

Ei 4 kuutiota ole yhtikäs mitään. Meijän äijä pisteli tosta vaan 20 kuutiota multaa kottikärryihin ja kuskasi sen tontin toiseen laitaan. Laiska häiskä taidat olla kun tollaista rutiset. Toisekseen kompostorimullista riittää korkeintaan vuosittain kukkamaiden kohennukseksi - älä sen varaan laske. Toi 4 kuutiotakin häviää kuin pieru saharaan kun alat sitä levittää. Hommiin vaan!

Lue lisää

Eikun lapio heilumaan ja turhat rutinat pois...

vaimo ei osallistu? kirjoitti:

Minä kanssa ihmettelin, että miksi vaimo ei osallistu mullan lapioimiseen ja kärräämiseen? Itse olen osallistunut paljon painavammankin materiaalin kuskaamiseen ja olen pienikokoinen nainen. Vai onko vaimolla jokin fyysinen vamma tms. joka estää?

Lue lisää

Onhan se lapsi tavallaan fyysinen vamma tms.

Simo kirjoitti:

Kiitos kun jaksoit lukea pitkän avautumiseni ja vieläpä vastata siihen.

Yleensä elo on sopuisaa, hankinnoista sovitaan yhdessä ja päämäärät ovat yhteiset.

Nyt on vaan tullut eka muksu ja sen myötä hieman vääntöä kotitöistä ja uuden kämpän (vanha omakotitalo) myötä erimielisyyksiä kodin laittamisesta.

Eli lapsi ei ole ikävä kyllä vielä lapiointi-ikäinen ja vaimokin vähän siinä kiinni.

Puutarhassa vaimo on kyllä määrännyt kaapin paikkan. Tai tykkää äitiyslomalla siellä hääräillä ja ihan hyvää jälkeä syntyy.

Tämän multahankinnan hän tilasi ehkä vähän hätäisesti, kun "naapurit hankkivat ja samalla sai halvemmalla". Ja vähän on sellainen olo, ettei ollut vaimolla ihan käsitystä, kuinka paljon 4 m3 on. Yritin kertoa siitä hänelle etukäteen, että vastaa samaa määrää klapeja, mitä meillä kuluu kahdessa vuodessa, mutta hän väitti kiven kovaan, että kyllä me se määrä tarvitaan. Itse arvelen edelleen että tarvitaan ehkä 10 kottikärryllistä, ei sataa. Eli oman kompostin tuotteet riittäisivät hyvin.

Se on vaan niin konkreettinen kasa "paskaa" pihalla, että harmittaa koko ajan kun sitä katsoo.

Ei vaimo ole liian hyvään tottunut, ahkera ja ihana ihminen kaikin puolin. Pikkulapsi vaan vaatii sen verran huomiota ja voimia, ettei ehkä ole vielä myöntänyt itselleen, että asiat (kuten puutarhan laitto) tapahtuvat paljon hitaammassa aikataulussa, kuin mitä ehkä toivoisi.

Vaimo on nyt mökillä lapsen kanssa (itsellä ei ole lomaa) ja ajattelin vain kirjoittaa ja kysyä neuvoja että saisi tämän vitutuksen laantumaan ennenkuin tapaamme taas. Vähän kyllä tuntuu siltä, että kun vaimo palaa, menee pari ekaa päivää ihan ok, kunnes hän kysyy, mikä harmittaa ja sanon että multakasa ja sitten on riita valmis.

Lue lisää

Kauhakuormaaja.

Simo kirjoitti:

Kiitos kun jaksoit lukea pitkän avautumiseni ja vieläpä vastata siihen.

Yleensä elo on sopuisaa, hankinnoista sovitaan yhdessä ja päämäärät ovat yhteiset.

Nyt on vaan tullut eka muksu ja sen myötä hieman vääntöä kotitöistä ja uuden kämpän (vanha omakotitalo) myötä erimielisyyksiä kodin laittamisesta.

Eli lapsi ei ole ikävä kyllä vielä lapiointi-ikäinen ja vaimokin vähän siinä kiinni.

Puutarhassa vaimo on kyllä määrännyt kaapin paikkan. Tai tykkää äitiyslomalla siellä hääräillä ja ihan hyvää jälkeä syntyy.

Tämän multahankinnan hän tilasi ehkä vähän hätäisesti, kun "naapurit hankkivat ja samalla sai halvemmalla". Ja vähän on sellainen olo, ettei ollut vaimolla ihan käsitystä, kuinka paljon 4 m3 on. Yritin kertoa siitä hänelle etukäteen, että vastaa samaa määrää klapeja, mitä meillä kuluu kahdessa vuodessa, mutta hän väitti kiven kovaan, että kyllä me se määrä tarvitaan. Itse arvelen edelleen että tarvitaan ehkä 10 kottikärryllistä, ei sataa. Eli oman kompostin tuotteet riittäisivät hyvin.

Se on vaan niin konkreettinen kasa "paskaa" pihalla, että harmittaa koko ajan kun sitä katsoo.

Ei vaimo ole liian hyvään tottunut, ahkera ja ihana ihminen kaikin puolin. Pikkulapsi vaan vaatii sen verran huomiota ja voimia, ettei ehkä ole vielä myöntänyt itselleen, että asiat (kuten puutarhan laitto) tapahtuvat paljon hitaammassa aikataulussa, kuin mitä ehkä toivoisi.

Vaimo on nyt mökillä lapsen kanssa (itsellä ei ole lomaa) ja ajattelin vain kirjoittaa ja kysyä neuvoja että saisi tämän vitutuksen laantumaan ennenkuin tapaamme taas. Vähän kyllä tuntuu siltä, että kun vaimo palaa, menee pari ekaa päivää ihan ok, kunnes hän kysyy, mikä harmittaa ja sanon että multakasa ja sitten on riita valmis.

Lue lisää

Oleksää niitä miehiä jotka tessuttelevat paljain jaloin Kätilöopistolla osastoilla ruokailemaankin vaimon mukana? Niitä jotka eivät ajattele toisia synnyttäneitä ollenkaan, tunkevat päänsä pesään, johon eivät ole ollenkaan tervetulleita? Meinaan kun multakasasta saat noin paljon asiaa?
Tuli vaan susta mieleen. Ehkä synnyttäneet olis parammin turvassa ja hoidossa ihan ilman sitä koti-isälällykkää. Tai ne saisivat rauhassa toipua kenelle se oikeasti on ollut raskas kokemus. Multakasa???? Oliksä vaimon mukana koko ajan kun teidän ipana syntyi?

toiseen kirjoitti:

Oleksää niitä miehiä jotka tessuttelevat paljain jaloin Kätilöopistolla osastoilla ruokailemaankin vaimon mukana? Niitä jotka eivät ajattele toisia synnyttäneitä ollenkaan, tunkevat päänsä pesään, johon eivät ole ollenkaan tervetulleita? Meinaan kun multakasasta saat noin paljon asiaa?
Tuli vaan susta mieleen. Ehkä synnyttäneet olis parammin turvassa ja hoidossa ihan ilman sitä koti-isälällykkää. Tai ne saisivat rauhassa toipua kenelle se oikeasti on ollut raskas kokemus. Multakasa???? Oliksä vaimon mukana koko ajan kun teidän ipana syntyi?

Lue lisää

Mistä hiivatista tulee tommonen pahanolon lintu raakkumaan ?
Mikä teitä naisia vaivaa?

Jonkun nainen meni tilaamaan multakasan ja minusta mies voi tilata kuormaajan.
Sitten kun rahaa tarvitaan johonkin, niin muistellaan multakuormaa ja sen siivoomista.
Siinä voi hyvin panna lomat tasaseksi , että kiitos vaan multakasasta ja aivottomasta hankinnasta.

Mä en tajua mistä tollaset hölmöydet johtuu ja niiden hölmöilyjen puolustajat tulee..?
Onneksi ei tarvitse kattoa samaa ilmiötä.

toiseen kirjoitti:

Oleksää niitä miehiä jotka tessuttelevat paljain jaloin Kätilöopistolla osastoilla ruokailemaankin vaimon mukana? Niitä jotka eivät ajattele toisia synnyttäneitä ollenkaan, tunkevat päänsä pesään, johon eivät ole ollenkaan tervetulleita? Meinaan kun multakasasta saat noin paljon asiaa?
Tuli vaan susta mieleen. Ehkä synnyttäneet olis parammin turvassa ja hoidossa ihan ilman sitä koti-isälällykkää. Tai ne saisivat rauhassa toipua kenelle se oikeasti on ollut raskas kokemus. Multakasa???? Oliksä vaimon mukana koko ajan kun teidän ipana syntyi?

Lue lisää

Niin kuin naisillakin, jotkut asiat vain ottavat enemmän hermoon kuin toiset. Syyttä haukut ketään lällykäksi.

yhgopp kirjoitti:

Kauhakuormaaja.

Ymmärrän hyvin kirjoittajan harmistuksen, mutta olen tosi hyvät naurut saanut vastauksia lukiessa. Omalta mieheltäni kyselin, että mikä auttaisi. Hän sanoi, että hanki pari laitonta pakolaista ja ruoska.

Täällä Englannissa kielitaidottomat puolalaiset rakennusmiehet tekevät 50 Eurolla 10 tunnin päiviä (cash in hand).

Toinen mieheni ehdotus olisi jättää kasa siihen. Istutat vain täyteen kukkia.

Tämä kauhakuormaaja on kyllä oma suosikkini. Oma ukko on sellaisesta pikkuruisesta aina haaveillut. (Tuo kasa olisi täydellinen peruste sellaisen hankkimiseen). Niitä saa myös vuokralle, ja olenkin päättänyt 50-vuotis lahjaksi sellaisen hänelle vuokrata.

Joo samaa mietiskelin, että eikö vaimo vois olla mukana multahommassa. On kyllä heikkokuntoinen/-hipiäinen jos ei jaksa lapiota sen vertaa heiluttaa vai onko teillä ns.miesten ja naistentyöt erikseen? Ei muutako vaimolle lapio käteen ja sanot että nyt mentiin. Siinä hommien lomassa tulee keskustelua jne

Johan nyt kirjoitti:

Ei 4 kuutiota ole yhtikäs mitään. Meijän äijä pisteli tosta vaan 20 kuutiota multaa kottikärryihin ja kuskasi sen tontin toiseen laitaan. Laiska häiskä taidat olla kun tollaista rutiset. Toisekseen kompostorimullista riittää korkeintaan vuosittain kukkamaiden kohennukseksi - älä sen varaan laske. Toi 4 kuutiotakin häviää kuin pieru saharaan kun alat sitä levittää. Hommiin vaan!

Lue lisää

kukkakeppi tämä mies oikein on?

Moinen äläkkä yhdestä multakasasta? Siirtäisi multakasan sinne, missä se vähiten spotuttaa, sillä siisti. Ja olet oikeassa, että ei neljästä kuutiosta riitä juuri mihinkään ja kompostista saa tosiaan vain kukkapenkkien täytettä.

Näin jos tontti ei ole 400 neliötä.

Martti.K kirjoitti:

Onhan se lapsi tavallaan fyysinen vamma tms.

lapsi on? Nukkuu kai se päiväunia yms. jolloin voi olla puutarhassa vaikka tilaamaansa multaa kärräämässä.

Oletko sinä Martti K nainen?

Simohan pyysi vastauksia naisilta!

Millainenhan kirjoitti:

kukkakeppi tämä mies oikein on?

Moinen äläkkä yhdestä multakasasta? Siirtäisi multakasan sinne, missä se vähiten spotuttaa, sillä siisti. Ja olet oikeassa, että ei neljästä kuutiosta riitä juuri mihinkään ja kompostista saa tosiaan vain kukkapenkkien täytettä.

Näin jos tontti ei ole 400 neliötä.

Lue lisää

oletteko itse jotenkin pilalle hemmoteltuja?? Miksi ihmeessä miehen pitäisi ees koskea multaan jos eikko on sen tilannut! Itse ostin meille juuri pesukoneen ja ihan itse sen paikalleen laitoin ja asensin ei ees tullu mieleen et oisin miehelleni sen homman sysänny!! SE HOITAA KETÄ ON HANKKINUTKIN!!!!!

Johan nyt kirjoitti:

Ei 4 kuutiota ole yhtikäs mitään. Meijän äijä pisteli tosta vaan 20 kuutiota multaa kottikärryihin ja kuskasi sen tontin toiseen laitaan. Laiska häiskä taidat olla kun tollaista rutiset. Toisekseen kompostorimullista riittää korkeintaan vuosittain kukkamaiden kohennukseksi - älä sen varaan laske. Toi 4 kuutiotakin häviää kuin pieru saharaan kun alat sitä levittää. Hommiin vaan!

Lue lisää

... muuta nyt hyvä mies kerrostaloon ja anna vaimos etsiä joku kunnon mies joka pystyy kärräämään muutaman kuution multaa.. neljästä kuutiosta on lapsellista ees rutista.. tai tilaa popcatti jos sussa ei ole ton vertaa miestä...

Simo kirjoitti:

Kiitos kun jaksoit lukea pitkän avautumiseni ja vieläpä vastata siihen.

Yleensä elo on sopuisaa, hankinnoista sovitaan yhdessä ja päämäärät ovat yhteiset.

Nyt on vaan tullut eka muksu ja sen myötä hieman vääntöä kotitöistä ja uuden kämpän (vanha omakotitalo) myötä erimielisyyksiä kodin laittamisesta.

Eli lapsi ei ole ikävä kyllä vielä lapiointi-ikäinen ja vaimokin vähän siinä kiinni.

Puutarhassa vaimo on kyllä määrännyt kaapin paikkan. Tai tykkää äitiyslomalla siellä hääräillä ja ihan hyvää jälkeä syntyy.

Tämän multahankinnan hän tilasi ehkä vähän hätäisesti, kun "naapurit hankkivat ja samalla sai halvemmalla". Ja vähän on sellainen olo, ettei ollut vaimolla ihan käsitystä, kuinka paljon 4 m3 on. Yritin kertoa siitä hänelle etukäteen, että vastaa samaa määrää klapeja, mitä meillä kuluu kahdessa vuodessa, mutta hän väitti kiven kovaan, että kyllä me se määrä tarvitaan. Itse arvelen edelleen että tarvitaan ehkä 10 kottikärryllistä, ei sataa. Eli oman kompostin tuotteet riittäisivät hyvin.

Se on vaan niin konkreettinen kasa "paskaa" pihalla, että harmittaa koko ajan kun sitä katsoo.

Ei vaimo ole liian hyvään tottunut, ahkera ja ihana ihminen kaikin puolin. Pikkulapsi vaan vaatii sen verran huomiota ja voimia, ettei ehkä ole vielä myöntänyt itselleen, että asiat (kuten puutarhan laitto) tapahtuvat paljon hitaammassa aikataulussa, kuin mitä ehkä toivoisi.

Vaimo on nyt mökillä lapsen kanssa (itsellä ei ole lomaa) ja ajattelin vain kirjoittaa ja kysyä neuvoja että saisi tämän vitutuksen laantumaan ennenkuin tapaamme taas. Vähän kyllä tuntuu siltä, että kun vaimo palaa, menee pari ekaa päivää ihan ok, kunnes hän kysyy, mikä harmittaa ja sanon että multakasa ja sitten on riita valmis.

Lue lisää

hei! onko simo mullan levittänyt pihalle? minä olen kohta kuuskymppinen emäntä,olen mullan levittänyt pihalle ja halkoja tehnyt.sillä mieheni paiskii töitä tehtaasssa,niin mie hoidan nämä miesten hommat täällä kotona.muutenhan sitä tulee mökkihöperöksi,siinä on voimat kasvanut.nyt on aika huilata ja alkaa kutomaan.

Johan nyt kirjoitti:

Ei 4 kuutiota ole yhtikäs mitään. Meijän äijä pisteli tosta vaan 20 kuutiota multaa kottikärryihin ja kuskasi sen tontin toiseen laitaan. Laiska häiskä taidat olla kun tollaista rutiset. Toisekseen kompostorimullista riittää korkeintaan vuosittain kukkamaiden kohennukseksi - älä sen varaan laske. Toi 4 kuutiotakin häviää kuin pieru saharaan kun alat sitä levittää. Hommiin vaan!

Lue lisää

Voihan vittu, taas joku femakkolesbo siellä päätään aukoo! En omalle miehelleni tuollaista hommaa laittaisi vaan tekisin itse jos tarve vaatii. Vain vittumaiset femakkolesbot tekee tuollaista, hyi!

Ihana vastaus;)

Tuntuu jo paremmalta kun joku ymmärtää, vaikka kotiin tänään mentyäni tiedän että kasa alkaa taas harmittamaan.

Pitänee näyttää sun vastaus vaimolle, että ymmärtää kuinka ihan olen ;)

No tuskin olen, mutta yritän ainakin. Sen verran paljon tällä palstalla käsitellään avioeroja ja pettämisiä, että yritän ainakin pitää suhdetta kasassa ja saada hieman mielenrauhaa, ettei tulisi riideltyä.

Itse asiassa en tykkää riidellä ollenkaan, vaan haluaisi käsitellä asioita jotenkin järkevästi ja rakentavalta pohjalta. Nyt vaan tuntuu siltä, että tekisi mieli huutaa, että "Roudaa ne vitun multasi jonnekin tai myyn ne naapureille. Ja sen jälkeen saat maksaa uudet nurmikot tilalle.".

Mutta ehkä vähän kohtuuton vaatimus äitiyslomalla olevalle ihmiselle, joka pitää erittäin hyvää huolta muksusta, yrittää parhaansa ja jonka tulotaso on aika nolla kun ei töissä ole.

Simo kirjoitti:

Ihana vastaus;)

Tuntuu jo paremmalta kun joku ymmärtää, vaikka kotiin tänään mentyäni tiedän että kasa alkaa taas harmittamaan.

Pitänee näyttää sun vastaus vaimolle, että ymmärtää kuinka ihan olen ;)

No tuskin olen, mutta yritän ainakin. Sen verran paljon tällä palstalla käsitellään avioeroja ja pettämisiä, että yritän ainakin pitää suhdetta kasassa ja saada hieman mielenrauhaa, ettei tulisi riideltyä.

Itse asiassa en tykkää riidellä ollenkaan, vaan haluaisi käsitellä asioita jotenkin järkevästi ja rakentavalta pohjalta. Nyt vaan tuntuu siltä, että tekisi mieli huutaa, että "Roudaa ne vitun multasi jonnekin tai myyn ne naapureille. Ja sen jälkeen saat maksaa uudet nurmikot tilalle.".

Mutta ehkä vähän kohtuuton vaatimus äitiyslomalla olevalle ihmiselle, joka pitää erittäin hyvää huolta muksusta, yrittää parhaansa ja jonka tulotaso on aika nolla kun ei töissä ole.

Lue lisää

Heh, nauratti toi, että yrität pitää suhdetta kasassa. ;) Kirjaimellisesti.

RRR kirjoitti:

Heh, nauratti toi, että yrität pitää suhdetta kasassa. ;) Kirjaimellisesti.

Katos vaan. Nauratti itseäkin kun huomasin.

"Kasa" toimii metaforatasolla itse asiassa ihan hyvin. Vahingossa sen kirjoitin, mutta joskus tahatonkin huumori toimii asiayhteydessään.

Simo kirjoitti:

Ihana vastaus;)

Tuntuu jo paremmalta kun joku ymmärtää, vaikka kotiin tänään mentyäni tiedän että kasa alkaa taas harmittamaan.

Pitänee näyttää sun vastaus vaimolle, että ymmärtää kuinka ihan olen ;)

No tuskin olen, mutta yritän ainakin. Sen verran paljon tällä palstalla käsitellään avioeroja ja pettämisiä, että yritän ainakin pitää suhdetta kasassa ja saada hieman mielenrauhaa, ettei tulisi riideltyä.

Itse asiassa en tykkää riidellä ollenkaan, vaan haluaisi käsitellä asioita jotenkin järkevästi ja rakentavalta pohjalta. Nyt vaan tuntuu siltä, että tekisi mieli huutaa, että "Roudaa ne vitun multasi jonnekin tai myyn ne naapureille. Ja sen jälkeen saat maksaa uudet nurmikot tilalle.".

Mutta ehkä vähän kohtuuton vaatimus äitiyslomalla olevalle ihmiselle, joka pitää erittäin hyvää huolta muksusta, yrittää parhaansa ja jonka tulotaso on aika nolla kun ei töissä ole.

Lue lisää

Simo kuule, sun ongelma on JUST se, että haluat olla liian järkevä ja hyväkäytöksinen.. --tunneryöpasähdyksiä ei sallita, niinkö?

--annappa nyt kerrankin tulla oikein olan takaa sensuroimatta just se mitä tunnet/ajattelet --ja uskottomuus, etäisyys, turhautuminen jne, perheessänne/ parisuhteessanne siirtyy piirun verran etäämmälle --tosin se siirtyy takaisin lähemmäksi, jollet pysyvästi opettele olemaan tunnerehellinen ja siten anna vaimollesi joko hyväksyä tai hylätä itseäsi sellaisena, kuin olet..

Simo kirjoitti:

Ihana vastaus;)

Tuntuu jo paremmalta kun joku ymmärtää, vaikka kotiin tänään mentyäni tiedän että kasa alkaa taas harmittamaan.

Pitänee näyttää sun vastaus vaimolle, että ymmärtää kuinka ihan olen ;)

No tuskin olen, mutta yritän ainakin. Sen verran paljon tällä palstalla käsitellään avioeroja ja pettämisiä, että yritän ainakin pitää suhdetta kasassa ja saada hieman mielenrauhaa, ettei tulisi riideltyä.

Itse asiassa en tykkää riidellä ollenkaan, vaan haluaisi käsitellä asioita jotenkin järkevästi ja rakentavalta pohjalta. Nyt vaan tuntuu siltä, että tekisi mieli huutaa, että "Roudaa ne vitun multasi jonnekin tai myyn ne naapureille. Ja sen jälkeen saat maksaa uudet nurmikot tilalle.".

Mutta ehkä vähän kohtuuton vaatimus äitiyslomalla olevalle ihmiselle, joka pitää erittäin hyvää huolta muksusta, yrittää parhaansa ja jonka tulotaso on aika nolla kun ei töissä ole.

Lue lisää

Elämästäkö?

Ei ole olemassa mitään vapaa-aikaa, on vain aikaa, jonka käytät parhaaksi katsomallasi tavalla. Et ole vapaa ennenkuin lapsesi on muuttanut kotoa ja olet eläkkeellä.

Olet varmaan oikeassa. Oikeastaan voisi vetää samalla vähän Kossua, niin tulisi hyvä uho päälle, että perkeleen perkele, kyllä mä nyt sata kottikärryllistä paskaa raahaan. Voisi sitten käydä saunassa, juoda mäyräkoiran ja loput Kossusta ja vähän ehkä läppästä vaimoa, jos ei muuten tajuu antaa persettä kiitokseksi. Ja kun poliisi kysyy, että miksi vaimolla on musta silmä, niin sanon että jos tosimiehenä olisin lyönyt, niin ei olisi mustelmalla selvinnyt. Ja hekotella päälle, että mitä se nyt suuttu pienestä läppäsystä.

No, jos asiallisesti miettii, niin olet silti varmaan oikeassa. Suu kiinni vaan ja lapio käteen. Ei sotaveteraanitkaan inisseet kun juoksuhautoja kaivoivat. Parempi ehkä ettei puhu asiasta vaimolle mitään. Hoitaa vaan hommat ja jättää vitutuksen alitajuntaan jäätymään ja odottamaan ulospääsyä jonkun toisen riidan yhteydessä.

Simo kirjoitti:

Olet varmaan oikeassa. Oikeastaan voisi vetää samalla vähän Kossua, niin tulisi hyvä uho päälle, että perkeleen perkele, kyllä mä nyt sata kottikärryllistä paskaa raahaan. Voisi sitten käydä saunassa, juoda mäyräkoiran ja loput Kossusta ja vähän ehkä läppästä vaimoa, jos ei muuten tajuu antaa persettä kiitokseksi. Ja kun poliisi kysyy, että miksi vaimolla on musta silmä, niin sanon että jos tosimiehenä olisin lyönyt, niin ei olisi mustelmalla selvinnyt. Ja hekotella päälle, että mitä se nyt suuttu pienestä läppäsystä.

No, jos asiallisesti miettii, niin olet silti varmaan oikeassa. Suu kiinni vaan ja lapio käteen. Ei sotaveteraanitkaan inisseet kun juoksuhautoja kaivoivat. Parempi ehkä ettei puhu asiasta vaimolle mitään. Hoitaa vaan hommat ja jättää vitutuksen alitajuntaan jäätymään ja odottamaan ulospääsyä jonkun toisen riidan yhteydessä.

Lue lisää

Sitä minäkin ajattelin, että tosimies tekee sen mikä miehen pitää. Vedä töiden päälle aina kymmenen kärryllistä multaa vaikka perkeleiden voimalla ja sitten saunaan vivokkeiden kera. Tulee viikossa vedettyä tosi hyvä lihaskuntotreeni ja kun homma on valmis, on varmaan mukava olo, vaikka se kellastunut nurmikko sieltä paljastuukin.

Jos olet todella hieno mies, haraat lopuksi sen kellastuneen nurmikon auki ja isket kerroksen uutta multaa ja siementä päälle. Sitten kun vaimo palaa kesämökiltä, voit kysyä nätisti, että ehtisikö vaimo siitä eteenpäin huolehtia uuden nurmikkopaikan kastelusta, uusi nurmikko kun kuivuu herkemmin kuin vanha. Luultavasti vaimosi kiittää sinua työn tekemisestä ja ajattelee mielessään, että hän on maailman onnekkain nainen, kun hänellä on sinut. Sinä toivottavasti unohdat vaimosi liiallisesta innokkuudesta johtuvan virhearvion seuraavaan riitaan mennessä eikä asiaan koskaan enää palata.

Elämässä ja varsinkaan parisuhteessa asiat eivät aina mene tasan. Fiksu ihminen tajuaa, että omien oikeuksien vahtimisen sijaan tärkeintä on toimia yhteiseksi hyväksi. Onnestaan kannattaa pitää kiinni, vaikka välillä hampaat irvessä.

Ei muuta, kun myyt mullan tai laita akkas siirtämään se sinne minne kuuluu tai jätä multakasa ja v.... akkas!!

"Taitaa olla sun vaimollas kestettävää. " Miksi naiset aina kuvittelevat olevansa avio/avomiehiensä äitejä, "jos minä sanon niin sinähän teet" ja oletetaan että mies on aina samaa mieltä vaimonkanss..Siis minä olen nainen ja pidän miehestäni joka on TosiMies.. enkä nyhverö jotka toteuttaa jokaisen naisen oikun,, vaikka multakasan siirtämisen... pitää miehestä vastustakin saada. enkä tarkoita tällä nyrkkisilmään vastusta.. vaan sanallista ja henkistä vastustusta...Ja minä kyllä tiedostan sen että en ole mieheni äiti tai mieheni ei ole lapseni jonka tulee totella minua joka oikussani.

miehen osa kirjoitti:

Sitä minäkin ajattelin, että tosimies tekee sen mikä miehen pitää. Vedä töiden päälle aina kymmenen kärryllistä multaa vaikka perkeleiden voimalla ja sitten saunaan vivokkeiden kera. Tulee viikossa vedettyä tosi hyvä lihaskuntotreeni ja kun homma on valmis, on varmaan mukava olo, vaikka se kellastunut nurmikko sieltä paljastuukin.

Jos olet todella hieno mies, haraat lopuksi sen kellastuneen nurmikon auki ja isket kerroksen uutta multaa ja siementä päälle. Sitten kun vaimo palaa kesämökiltä, voit kysyä nätisti, että ehtisikö vaimo siitä eteenpäin huolehtia uuden nurmikkopaikan kastelusta, uusi nurmikko kun kuivuu herkemmin kuin vanha. Luultavasti vaimosi kiittää sinua työn tekemisestä ja ajattelee mielessään, että hän on maailman onnekkain nainen, kun hänellä on sinut. Sinä toivottavasti unohdat vaimosi liiallisesta innokkuudesta johtuvan virhearvion seuraavaan riitaan mennessä eikä asiaan koskaan enää palata.

Elämässä ja varsinkaan parisuhteessa asiat eivät aina mene tasan. Fiksu ihminen tajuaa, että omien oikeuksien vahtimisen sijaan tärkeintä on toimia yhteiseksi hyväksi. Onnestaan kannattaa pitää kiinni, vaikka välillä hampaat irvessä.

Lue lisää

Sitten kun vanhana mammana ja pappana istutte pihakeinussa, sinä sanot vaimolle: "Rakkaani, sinun kanssasi on ollut niin hyvä olla ja elää. Tosin sen multakasan roudaaminen otti aikoinaan kovemmalle kuin uskositkaan". Vaimo suikkaa suukon poskelle ja vastaa: "Voi kultaseni, kyllä minä sen huomasin. Siksi juuri rakastankin niin kovasti sinua. Teit minun takiani sen(kin) homman sanomatta sanaakaan".

onkin sitten nyhverö kirjoitti:

"Taitaa olla sun vaimollas kestettävää. " Miksi naiset aina kuvittelevat olevansa avio/avomiehiensä äitejä, "jos minä sanon niin sinähän teet" ja oletetaan että mies on aina samaa mieltä vaimonkanss..Siis minä olen nainen ja pidän miehestäni joka on TosiMies.. enkä nyhverö jotka toteuttaa jokaisen naisen oikun,, vaikka multakasan siirtämisen... pitää miehestä vastustakin saada. enkä tarkoita tällä nyrkkisilmään vastusta.. vaan sanallista ja henkistä vastustusta...Ja minä kyllä tiedostan sen että en ole mieheni äiti tai mieheni ei ole lapseni jonka tulee totella minua joka oikussani.

Lue lisää

Mä siirtelen naisena ite tommoset läjät - ei niihin ukkoja tarvita - nimittäin olen NAINEN hahahhahhahha

TOSIMIES kirjoitti:

Ei muuta, kun myyt mullan tai laita akkas siirtämään se sinne minne kuuluu tai jätä multakasa ja v.... akkas!!

VAAN NAISTEN!

Tolla kuntoiluaspektilla minäkin eilen tavaraa raahasin. Lapioin ensin yhden kottikärryllisen (10 lapiollista) ja arvioin sen jälkeen silmämääräisesti, että 30 kottikärryllistä ja kasa on siirtynyt.

Sitten vain kimppuun. Eka tähtäsin viiteen kärrylliseen. Siitä oli lyhyt matka kymmeneen kärrylliseen. Tauko.

Sitten ajattelin että kun vielä jaksaa viisi, niin on jo puolivälissä (tauko) ja voi alkaa laskemaan takaperin ja luku pienenee koko ajan.

Ja kun pääsi kymmeneen (tauko), oli jo juhlan puolella. 9-8-7-(tauko)6-5-(tauko)-4-3-(tauko)2-1. Jes. Homma oli valmis.

Paitsi että olin arvioinut kasan täysin väärin. Siitä oli hävinnyt maksimissaan 1/3.

Ja koko ajan oli vituttanut. Siis ihan armottomasti. Mietin että miksi mun pitää tämä homma hoitaa.

Hoidin kuitenkin 30 kärryllistä, eli sen minkä olin asettanut itselleni tavoitteksi, mutta vitutus senkuin kasvoi kun lopuksi näytti siltä, ettei kasa ollut pienentynyt juuri lainkaan.

P.S. Tota en kyllä uskalla tehdä, että antaisin vaimon katsella kasaa pitkään, että miettisi mitä tulikaan tehtyä. Saisin sillä hänet vain pahalle tuulelle, eikä se ole kivaa. Kivempaa on kun on hyvällä tuulella.

Simo kirjoitti:

Tolla kuntoiluaspektilla minäkin eilen tavaraa raahasin. Lapioin ensin yhden kottikärryllisen (10 lapiollista) ja arvioin sen jälkeen silmämääräisesti, että 30 kottikärryllistä ja kasa on siirtynyt.

Sitten vain kimppuun. Eka tähtäsin viiteen kärrylliseen. Siitä oli lyhyt matka kymmeneen kärrylliseen. Tauko.

Sitten ajattelin että kun vielä jaksaa viisi, niin on jo puolivälissä (tauko) ja voi alkaa laskemaan takaperin ja luku pienenee koko ajan.

Ja kun pääsi kymmeneen (tauko), oli jo juhlan puolella. 9-8-7-(tauko)6-5-(tauko)-4-3-(tauko)2-1. Jes. Homma oli valmis.

Paitsi että olin arvioinut kasan täysin väärin. Siitä oli hävinnyt maksimissaan 1/3.

Ja koko ajan oli vituttanut. Siis ihan armottomasti. Mietin että miksi mun pitää tämä homma hoitaa.

Hoidin kuitenkin 30 kärryllistä, eli sen minkä olin asettanut itselleni tavoitteksi, mutta vitutus senkuin kasvoi kun lopuksi näytti siltä, ettei kasa ollut pienentynyt juuri lainkaan.

P.S. Tota en kyllä uskalla tehdä, että antaisin vaimon katsella kasaa pitkään, että miettisi mitä tulikaan tehtyä. Saisin sillä hänet vain pahalle tuulelle, eikä se ole kivaa. Kivempaa on kun on hyvällä tuulella.

Lue lisää

Eiköhän vaimosi vielä jonain päivänä myönnä tehneensä tuon tilauksen hiukan kevytmielisesti. Sitä ei voi toivoa tapahtuvaksi ennenkuin olet saanut kasan pois silmistä.

Nuo 150 kottikärryllistä (todennäköisesti edelleen arvioit määrän liian vähäiseksi) tulevat olemaan yksi onnellisen parisuhteenne perusta. Vaimollesi tuo raadanta osoittaa vahvaa parisuhteellista sitoutumista, mistä olet vielä jonain päivänä palkintosi saava.

Minä itse tahtoisin juuri sellaisen vaimon joka tekee kevytmielisiä tempauksia fiilispohjalta. Sellaisesta vaimosta on paljon iloa miehelle.

PS. Ajattele positiivisesti. Olisi vaimosi voinut tilata vastaavan määrän savipitosita hiekkaakin. Sen kärrääminen on viisinkerroin vaivalloisempaa.

Kiitos setä-mies hyvästä näkökulmasta!

En saata kuvitellakaan, mikä hien määrä olisi jos kyseessä olisi esim. mainitsemasi tiukka savi. Huh huh.

En tiedä helpottaisiko se harmitusta, mutta uskon kyllä että nuo mainitsemasi aineet olisi itse tilattuja, ja silloin ei auttaisi muuta kuin syyttää itseään. Nyt syytän vaimoa, mitä en haluaisi tehdä kun on sen verran hyvä vaimo.

Uskotko muuten oikeasti, että pari kuormaa voisi levittää muualle nurmikolle?

Ainakin nyt kun kärrystä on vähän roiskunut, niin ennen vihreässä nurmikossa pilkotta ruskeita kikareita siellä täällä rumentamassa. Häviääkö ne siitä siististi jos ne jättää? Kasvaako nurtsi sieltä alta läpi?

Noilla sun repliikeillä saisin kyllä niin monta pistettä, että ei tarttisi pariin päivään kinuta. Se on sitten siinä ja siinä, että riittääkö korvaamaan vitutuksen niin hyvin ettei asia palaisi myöhemmin mieleen.

Mutta hitto. Tätä pitää oikeasti harkita. Vetää ihan överisti vaan ali sen oikean tunteen. "Eihän tuossa ollut mitään..", "Mielellänihän minä...", "Kiva kun mietit meidän puutarhaa...".

Pitää kyllä treenata aika pitkään ennenkuin tulee luontevasti. Ja sen verran perusteellisesti että alkaa itsekin uskomaan siihen.

Toi sorantilaus saattaa muuten olla tosiaan ihan ajankohtainen jahka naperolla alkaa pikkulapio pysymään kädessä. Pitääkin käydä niille naapureille tarjoamassa, joilla on saman ikäisiä muksuja. En tosin ole ihan varma uskallanko antaa multaa veke kysymättä vaimolta.

Simo kirjoitti:

Kiitos setä-mies hyvästä näkökulmasta!

En saata kuvitellakaan, mikä hien määrä olisi jos kyseessä olisi esim. mainitsemasi tiukka savi. Huh huh.

En tiedä helpottaisiko se harmitusta, mutta uskon kyllä että nuo mainitsemasi aineet olisi itse tilattuja, ja silloin ei auttaisi muuta kuin syyttää itseään. Nyt syytän vaimoa, mitä en haluaisi tehdä kun on sen verran hyvä vaimo.

Uskotko muuten oikeasti, että pari kuormaa voisi levittää muualle nurmikolle?

Ainakin nyt kun kärrystä on vähän roiskunut, niin ennen vihreässä nurmikossa pilkotta ruskeita kikareita siellä täällä rumentamassa. Häviääkö ne siitä siististi jos ne jättää? Kasvaako nurtsi sieltä alta läpi?

Noilla sun repliikeillä saisin kyllä niin monta pistettä, että ei tarttisi pariin päivään kinuta. Se on sitten siinä ja siinä, että riittääkö korvaamaan vitutuksen niin hyvin ettei asia palaisi myöhemmin mieleen.

Mutta hitto. Tätä pitää oikeasti harkita. Vetää ihan överisti vaan ali sen oikean tunteen. "Eihän tuossa ollut mitään..", "Mielellänihän minä...", "Kiva kun mietit meidän puutarhaa...".

Pitää kyllä treenata aika pitkään ennenkuin tulee luontevasti. Ja sen verran perusteellisesti että alkaa itsekin uskomaan siihen.

Toi sorantilaus saattaa muuten olla tosiaan ihan ajankohtainen jahka naperolla alkaa pikkulapio pysymään kädessä. Pitääkin käydä niille naapureille tarjoamassa, joilla on saman ikäisiä muksuja. En tosin ole ihan varma uskallanko antaa multaa veke kysymättä vaimolta.

Lue lisää

"uskon kyllä että nuo mainitsemasi aineet olisi itse tilattuja, ja silloin ei auttaisi muuta kuin syyttää itseään"

Edellämainitut aineet liittyivät omaan väärään arvioon sellaisessa kysymyksessä kuin: Kannattaisikohan rintamiestalon savipohjainen kellarikerros kaivaa lapiolla syvemmäksi, perustaa uudelleen ja muuttaa lämpimäksi tilaksi, kun maa-aineksen voisi poistaa kätevästi ikkunasta ja samaa kautta voisi tuoda soraa tilalle ja kaivuriahan ei saa lähelle?

"Uskotko muuten oikeasti, että pari kuormaa voisi levittää muualle nurmikolle?"

Juu. Kyllä ne sinne katoaa. Nurmikko tulee nätisti läpi, kun et paksulti vedä. Myös pensasaidan juurelle saa tavaraa jemmattua.

"Toi sorantilaus saattaa muuten olla tosiaan ihan ajankohtainen jahka naperolla alkaa pikkulapio pysymään kädessä"

Se on ensi kesä. Oikea termi on muuraushiekka. Ja jos päätät tilata reilummin, niin muista että hiekka painaa kuivanakin 2-3 kertaa mullan painon.

"Se on sitten siinä ja siinä, että riittääkö korvaamaan vitutuksen niin hyvin ettei asia palaisi myöhemmin mieleen."

Ajattele niin, että tämä valmistaa sinua avioliiton tuleviin koitoksiin. Olet valmiimpi sitten kun Klimit todella tulevat.

Simo kirjoitti:

Kiitos setä-mies hyvästä näkökulmasta!

En saata kuvitellakaan, mikä hien määrä olisi jos kyseessä olisi esim. mainitsemasi tiukka savi. Huh huh.

En tiedä helpottaisiko se harmitusta, mutta uskon kyllä että nuo mainitsemasi aineet olisi itse tilattuja, ja silloin ei auttaisi muuta kuin syyttää itseään. Nyt syytän vaimoa, mitä en haluaisi tehdä kun on sen verran hyvä vaimo.

Uskotko muuten oikeasti, että pari kuormaa voisi levittää muualle nurmikolle?

Ainakin nyt kun kärrystä on vähän roiskunut, niin ennen vihreässä nurmikossa pilkotta ruskeita kikareita siellä täällä rumentamassa. Häviääkö ne siitä siististi jos ne jättää? Kasvaako nurtsi sieltä alta läpi?

Noilla sun repliikeillä saisin kyllä niin monta pistettä, että ei tarttisi pariin päivään kinuta. Se on sitten siinä ja siinä, että riittääkö korvaamaan vitutuksen niin hyvin ettei asia palaisi myöhemmin mieleen.

Mutta hitto. Tätä pitää oikeasti harkita. Vetää ihan överisti vaan ali sen oikean tunteen. "Eihän tuossa ollut mitään..", "Mielellänihän minä...", "Kiva kun mietit meidän puutarhaa...".

Pitää kyllä treenata aika pitkään ennenkuin tulee luontevasti. Ja sen verran perusteellisesti että alkaa itsekin uskomaan siihen.

Toi sorantilaus saattaa muuten olla tosiaan ihan ajankohtainen jahka naperolla alkaa pikkulapio pysymään kädessä. Pitääkin käydä niille naapureille tarjoamassa, joilla on saman ikäisiä muksuja. En tosin ole ihan varma uskallanko antaa multaa veke kysymättä vaimolta.

Lue lisää

Neuvotelkaa siitä sitten yhdessä ennen tilaamista. Niin varmaan teette sanomattakin.

Simo kirjoitti:

Kiitos setä-mies hyvästä näkökulmasta!

En saata kuvitellakaan, mikä hien määrä olisi jos kyseessä olisi esim. mainitsemasi tiukka savi. Huh huh.

En tiedä helpottaisiko se harmitusta, mutta uskon kyllä että nuo mainitsemasi aineet olisi itse tilattuja, ja silloin ei auttaisi muuta kuin syyttää itseään. Nyt syytän vaimoa, mitä en haluaisi tehdä kun on sen verran hyvä vaimo.

Uskotko muuten oikeasti, että pari kuormaa voisi levittää muualle nurmikolle?

Ainakin nyt kun kärrystä on vähän roiskunut, niin ennen vihreässä nurmikossa pilkotta ruskeita kikareita siellä täällä rumentamassa. Häviääkö ne siitä siististi jos ne jättää? Kasvaako nurtsi sieltä alta läpi?

Noilla sun repliikeillä saisin kyllä niin monta pistettä, että ei tarttisi pariin päivään kinuta. Se on sitten siinä ja siinä, että riittääkö korvaamaan vitutuksen niin hyvin ettei asia palaisi myöhemmin mieleen.

Mutta hitto. Tätä pitää oikeasti harkita. Vetää ihan överisti vaan ali sen oikean tunteen. "Eihän tuossa ollut mitään..", "Mielellänihän minä...", "Kiva kun mietit meidän puutarhaa...".

Pitää kyllä treenata aika pitkään ennenkuin tulee luontevasti. Ja sen verran perusteellisesti että alkaa itsekin uskomaan siihen.

Toi sorantilaus saattaa muuten olla tosiaan ihan ajankohtainen jahka naperolla alkaa pikkulapio pysymään kädessä. Pitääkin käydä niille naapureille tarjoamassa, joilla on saman ikäisiä muksuja. En tosin ole ihan varma uskallanko antaa multaa veke kysymättä vaimolta.

Lue lisää

Vaikutat todella hauskalta, positiiviselta ja kiltiltä tyypiltä. Oikein symppikseltä. Luulen, että pelkkä tänne kirjoittaminen on jo saanut osan hatutuksestasi haihtumaan. Kunnes taas palaat multakasan ääreen... Mutta sitten vaan taas tänne kirjoittamaan! Samalla muidenkin murheet katoaa, kun lukevat ihania kirjoituksiasi. Oli ne sitten totta tai ei.

"En tosin ole ihan varma uskallanko antaa multaa veke kysymättä vaimolta."

Vaimosi tilasi multakasan vastustuksestasi huolimatta. Etkä halua suuttua siitä(kysyt jopa neuvoja netistä, että miten välttää yhteenotto ja päästä itutuksesta). Mutta pelkäät, että vaimo suuttuu, jos annat multaa naapureille häneltä kysymättä. Selvästi olet kiltimpi kuin vaimosi. Hänen ei tarvitse pelätä suuttumistasi tai ainakaan sitä, että näyttäisit sen (ja vaikka suuttuisitkin, et enää jaksaisi tuon urakan jälkeen. Voi olla, että vaimo siksi menikin sinne mökille...?). Mieleen tulee ihan yksi toinen Simo, jonka suttuumuksen huomaa vain siitä, että hänen poskensa punoittaa... Hyvin rauhallinen mies. En ymmärrä mitem sinullekaan kukaan voisi suuttua. Ainakaan kun lukee kirjoituksesi!

Nyt vaan lapio heilumaan, niin saat homman pian alta pois ja pääset lepäämään!

aika hyvä! kirjoitti:

Vaikutat todella hauskalta, positiiviselta ja kiltiltä tyypiltä. Oikein symppikseltä. Luulen, että pelkkä tänne kirjoittaminen on jo saanut osan hatutuksestasi haihtumaan. Kunnes taas palaat multakasan ääreen... Mutta sitten vaan taas tänne kirjoittamaan! Samalla muidenkin murheet katoaa, kun lukevat ihania kirjoituksiasi. Oli ne sitten totta tai ei.

"En tosin ole ihan varma uskallanko antaa multaa veke kysymättä vaimolta."

Vaimosi tilasi multakasan vastustuksestasi huolimatta. Etkä halua suuttua siitä(kysyt jopa neuvoja netistä, että miten välttää yhteenotto ja päästä itutuksesta). Mutta pelkäät, että vaimo suuttuu, jos annat multaa naapureille häneltä kysymättä. Selvästi olet kiltimpi kuin vaimosi. Hänen ei tarvitse pelätä suuttumistasi tai ainakaan sitä, että näyttäisit sen (ja vaikka suuttuisitkin, et enää jaksaisi tuon urakan jälkeen. Voi olla, että vaimo siksi menikin sinne mökille...?). Mieleen tulee ihan yksi toinen Simo, jonka suttuumuksen huomaa vain siitä, että hänen poskensa punoittaa... Hyvin rauhallinen mies. En ymmärrä mitem sinullekaan kukaan voisi suuttua. Ainakaan kun lukee kirjoituksesi!

Nyt vaan lapio heilumaan, niin saat homman pian alta pois ja pääset lepäämään!

Lue lisää

P.s. itse puran suuttumusta usein juuri johonkin fyysiseen tekemiseen. Imuroin hullun lailla tms. Tuon multakasan lapioimiseen ja kärräämiseen luulisi saavan purettua jo aikamoiset aggressiot!

Kun homma on ohi (multa kärrätty pois ja nurmikon siemenetkin kylvetty, että nurmikko alta uusiutuu), siivoat supermiehenä vielä vaimon iloksi asunnonkin ja sitten istahdat ulos ja nautit kylmän oluen. Ja olet ylpeä itsestäsi.

setä-mies kirjoitti:

"uskon kyllä että nuo mainitsemasi aineet olisi itse tilattuja, ja silloin ei auttaisi muuta kuin syyttää itseään"

Edellämainitut aineet liittyivät omaan väärään arvioon sellaisessa kysymyksessä kuin: Kannattaisikohan rintamiestalon savipohjainen kellarikerros kaivaa lapiolla syvemmäksi, perustaa uudelleen ja muuttaa lämpimäksi tilaksi, kun maa-aineksen voisi poistaa kätevästi ikkunasta ja samaa kautta voisi tuoda soraa tilalle ja kaivuriahan ei saa lähelle?

"Uskotko muuten oikeasti, että pari kuormaa voisi levittää muualle nurmikolle?"

Juu. Kyllä ne sinne katoaa. Nurmikko tulee nätisti läpi, kun et paksulti vedä. Myös pensasaidan juurelle saa tavaraa jemmattua.

"Toi sorantilaus saattaa muuten olla tosiaan ihan ajankohtainen jahka naperolla alkaa pikkulapio pysymään kädessä"

Se on ensi kesä. Oikea termi on muuraushiekka. Ja jos päätät tilata reilummin, niin muista että hiekka painaa kuivanakin 2-3 kertaa mullan painon.

"Se on sitten siinä ja siinä, että riittääkö korvaamaan vitutuksen niin hyvin ettei asia palaisi myöhemmin mieleen."

Ajattele niin, että tämä valmistaa sinua avioliiton tuleviin koitoksiin. Olet valmiimpi sitten kun Klimit todella tulevat.

Lue lisää

Kirjoitin tuon muuraushiekka -termin muistiin, niin tietää mitä tilata. Kiitos vinkistä.

Multakasa tuntuu kyllä melkoisen paljon kevyemmältä urakalta kuin tuo sinun mainitsemasi keikka. Onko talosi kellarikerros nyt lämmin? Tekisitkö saman arvion uudestaan?

Ja jos vielä suomentaisit tuon 'klimit' -termin...

aika hyvä!! kirjoitti:

P.s. itse puran suuttumusta usein juuri johonkin fyysiseen tekemiseen. Imuroin hullun lailla tms. Tuon multakasan lapioimiseen ja kärräämiseen luulisi saavan purettua jo aikamoiset aggressiot!

Kun homma on ohi (multa kärrätty pois ja nurmikon siemenetkin kylvetty, että nurmikko alta uusiutuu), siivoat supermiehenä vielä vaimon iloksi asunnonkin ja sitten istahdat ulos ja nautit kylmän oluen. Ja olet ylpeä itsestäsi.

Lue lisää

Jos kärrään mullat pois, kylvän uuden nurmikon ja siivoan kämpän, ennenkuin voin istahtaa huokaisemaan valmiin työn edessä, niin tämä mies pysyy raittiina seuraavan kuukauden.

Simo kirjoitti:

Kirjoitin tuon muuraushiekka -termin muistiin, niin tietää mitä tilata. Kiitos vinkistä.

Multakasa tuntuu kyllä melkoisen paljon kevyemmältä urakalta kuin tuo sinun mainitsemasi keikka. Onko talosi kellarikerros nyt lämmin? Tekisitkö saman arvion uudestaan?

Ja jos vielä suomentaisit tuon 'klimit' -termin...

Lue lisää

"Onko talosi kellarikerros nyt lämmin?"

On.

"Tekisitkö saman arvion uudestaan?"

En.

"Ja jos vielä suomentaisit tuon 'klimit' -termin..."

Jos oma parisuhde tuntuu vaikealta, niin lue Hotakaisen Juoksuhaudantie. Lapioiminen ei koskaan enää tunnu samalta. Klim on venäläinen panssarivaunu. Se on vähän niinkuin metafora elämän vastoinkäymisille. Tajuat tunteen sitten joskus...

Ellen kirjoitti:

Neuvotelkaa siitä sitten yhdessä ennen tilaamista. Niin varmaan teette sanomattakin.

Miksi sitä multa kuormaa ei kipattu suoraan siihen paikkaan mihin olis pitänyt,ettei tarviis nyt sitä kärrätä paikasta toiseen? sen olen huomannut ettei nykyajan naiset enää ehdi vauvan hoidoltaan mitään tekemään,vaikka taitaa olla laiskuus iskenyt.Vauva on syy jolla voi luistaa kotitöistä.Miehistä tehdään kotiapulaisia. Tämä ei koske tietenkään kaikkia nuoria äitejä, on myös niitä jotka ymmärtää että mieskin voi olla väsynyt työpäivän jälkeen ja haluaa hetken huilata.Hyvää kesää kaikille!

Tottahan tuo on, että jos saa homman hoidettua alta pois ilman että suuttuu vaimolle, niin sitä saa sellaista mielihyvää "onnistumisesta" että saattaa unohtua koko harmitus.

Täytyy ehkä yrittää tänään taas raahata toiset 30 kärryllistä pois. Vähän kyllä harmittaa jo etukäteen se kasan koko. Tuntui eilen ettei se pienentynyt millään, vaikka tuntikausia sitä kärräsin.

Kiitos tsempistä. Tää keskustelupalsta toimii tosi hyvin. Olen saanut jo terävimmän kärjen taantumaan vitutuksestani kiitos ihmisten kommenttien. Vielä sitä on järjellä, mutta pystyn nyt ehkä puhumaan aiheesta vaimoni kanssa ilman että vitutus paistaa niin punaisena naamalla.

Simo kirjoitti:

Tottahan tuo on, että jos saa homman hoidettua alta pois ilman että suuttuu vaimolle, niin sitä saa sellaista mielihyvää "onnistumisesta" että saattaa unohtua koko harmitus.

Täytyy ehkä yrittää tänään taas raahata toiset 30 kärryllistä pois. Vähän kyllä harmittaa jo etukäteen se kasan koko. Tuntui eilen ettei se pienentynyt millään, vaikka tuntikausia sitä kärräsin.

Kiitos tsempistä. Tää keskustelupalsta toimii tosi hyvin. Olen saanut jo terävimmän kärjen taantumaan vitutuksestani kiitos ihmisten kommenttien. Vielä sitä on järjellä, mutta pystyn nyt ehkä puhumaan aiheesta vaimoni kanssa ilman että vitutus paistaa niin punaisena naamalla.

Lue lisää

onkaan!

Mulla oli viisi lasta, kun muutimme ok-taloon - pikkuisin oli alle vuoden. Umpikaivo kun laitettiin jäi viereen tosi iso keko ja luulenpa, että se oli enemmän kuin neljä kuutiota...

Minä sen sitten (vaimo siis) kärräilin kesän mittaan pitkin pihaa.

Myöhemmin olen tilannut soraa ja multaakin ja itse kärrännyt ne kaikki, koska minusta se on kuulunut minulle, kun olen ne tilannutkin!

Tosin kerran olin revetä liitingeistäni, kun mieheni totesi, että miksikä me oltais siitä jollekin konemiehelle maksettu, kun ne niin hyvin saatiin levitettyä...

Mutta mutta. Kaikki haalistuu aikanaan. Ei se enää keljuta. Eikä tarvitse ihan heti mieheltä (miehiltä) apua anella!

Kiitos vaan hauskasta jutusta, oli mukava lukea koko ketju!

Millaisia miehiä täällä kirjoitti:

onkaan!

Mulla oli viisi lasta, kun muutimme ok-taloon - pikkuisin oli alle vuoden. Umpikaivo kun laitettiin jäi viereen tosi iso keko ja luulenpa, että se oli enemmän kuin neljä kuutiota...

Minä sen sitten (vaimo siis) kärräilin kesän mittaan pitkin pihaa.

Myöhemmin olen tilannut soraa ja multaakin ja itse kärrännyt ne kaikki, koska minusta se on kuulunut minulle, kun olen ne tilannutkin!

Tosin kerran olin revetä liitingeistäni, kun mieheni totesi, että miksikä me oltais siitä jollekin konemiehelle maksettu, kun ne niin hyvin saatiin levitettyä...

Mutta mutta. Kaikki haalistuu aikanaan. Ei se enää keljuta. Eikä tarvitse ihan heti mieheltä (miehiltä) apua anella!

Kiitos vaan hauskasta jutusta, oli mukava lukea koko ketju!

Lue lisää

Kirjoitit ettei enää keljuta, kun aika on tunnetta haalistanut.

Mutta toisaalta mainitset, miltei ylpeänä, ettei tarvitse mieheltä ihan heti apua pyytää.

Eikö tuo ylpeys, minkä olet "ansainnut" kärräämällä multaa ilman miehesi apua, ole itse asiassa juuri sitä, mitä pyrin välttämään? Eli tilanne, jossa vitutus jäätyy haaleaksi muistoksi ja nousee pintaan pienenä uhona, jonka seurauksena toiselta ei pyydetä apua, eli myönnetä omaa heikkoutta.

Jos sinut oikein ymmärsin, niin tuota minä pelkään. Että tekisin urakan ja sen seurauksena kovettuisin vaimoani kohtaan (vaikka sitten vain sen pienen ylpeyden ajatuksen verran).

Tai ehkä pelkään että vaimoni tekee kuten sinä. Kärrää mullat itse veke ajan mittaan ja suhtautuu minuun niin, että pärjäisi ilmankin.

Simo kirjoitti:

Kirjoitit ettei enää keljuta, kun aika on tunnetta haalistanut.

Mutta toisaalta mainitset, miltei ylpeänä, ettei tarvitse mieheltä ihan heti apua pyytää.

Eikö tuo ylpeys, minkä olet "ansainnut" kärräämällä multaa ilman miehesi apua, ole itse asiassa juuri sitä, mitä pyrin välttämään? Eli tilanne, jossa vitutus jäätyy haaleaksi muistoksi ja nousee pintaan pienenä uhona, jonka seurauksena toiselta ei pyydetä apua, eli myönnetä omaa heikkoutta.

Jos sinut oikein ymmärsin, niin tuota minä pelkään. Että tekisin urakan ja sen seurauksena kovettuisin vaimoani kohtaan (vaikka sitten vain sen pienen ylpeyden ajatuksen verran).

Tai ehkä pelkään että vaimoni tekee kuten sinä. Kärrää mullat itse veke ajan mittaan ja suhtautuu minuun niin, että pärjäisi ilmankin.

Lue lisää

vain yksinkertaisesti kärrää niitä multia pois? Ootko tehnyt kärpäsestä härkäsen?

Meillä on yli kolmekymmentä vuotta takana tätä taivalta ja aika todella haalistaa monia asioita. Voin tuntea joistakin asioista ylpeyttä, mutta elämä on opettanut myös nöyrtymään - olen nähnyt omat heikkouteni ja sen, että tarvitsen miestäni ja juuri häntä ja vain häntä, vaikka kaikenlaiset kärräilemiset sujuvatkin!

"Kivi hioo kiveä, ihminen ihmistä!"

On toki kunnioitettavaa hakea tuollaista ehdottomuutta ja vilpittömyyttä suhteessaan.

Millaisia miehiä täällä kirjoitti:

onkaan!

Mulla oli viisi lasta, kun muutimme ok-taloon - pikkuisin oli alle vuoden. Umpikaivo kun laitettiin jäi viereen tosi iso keko ja luulenpa, että se oli enemmän kuin neljä kuutiota...

Minä sen sitten (vaimo siis) kärräilin kesän mittaan pitkin pihaa.

Myöhemmin olen tilannut soraa ja multaakin ja itse kärrännyt ne kaikki, koska minusta se on kuulunut minulle, kun olen ne tilannutkin!

Tosin kerran olin revetä liitingeistäni, kun mieheni totesi, että miksikä me oltais siitä jollekin konemiehelle maksettu, kun ne niin hyvin saatiin levitettyä...

Mutta mutta. Kaikki haalistuu aikanaan. Ei se enää keljuta. Eikä tarvitse ihan heti mieheltä (miehiltä) apua anella!

Kiitos vaan hauskasta jutusta, oli mukava lukea koko ketju!

Lue lisää

Aika lailla voisin sanoa, että voi voi ja vielä kerran voi voi. Ei ole sitten miestä sinussakaan ei sitten pätkääkään. En ymmärrä lainkaan tuollaista itkemistä ja marisemista. Olet varmaan joko todella hintelä ja ruikku tai sitten ylipainoinen liian paljon kesäisin grillaava kaveri jolle työnteko on aina yhtä tuskaa, maksoi siitä palkkaa tai ei. Koita nyt ryhdistäytyä ja kuskata se multa siitä etupihalta pois niin sitten taas elämä hymyilee. PS. ei siihen kyllä koko kasaan pitäis mennä ku yks iltapäivä =)

Simo kirjoitti:

Kirjoitit ettei enää keljuta, kun aika on tunnetta haalistanut.

Mutta toisaalta mainitset, miltei ylpeänä, ettei tarvitse mieheltä ihan heti apua pyytää.

Eikö tuo ylpeys, minkä olet "ansainnut" kärräämällä multaa ilman miehesi apua, ole itse asiassa juuri sitä, mitä pyrin välttämään? Eli tilanne, jossa vitutus jäätyy haaleaksi muistoksi ja nousee pintaan pienenä uhona, jonka seurauksena toiselta ei pyydetä apua, eli myönnetä omaa heikkoutta.

Jos sinut oikein ymmärsin, niin tuota minä pelkään. Että tekisin urakan ja sen seurauksena kovettuisin vaimoani kohtaan (vaikka sitten vain sen pienen ylpeyden ajatuksen verran).

Tai ehkä pelkään että vaimoni tekee kuten sinä. Kärrää mullat itse veke ajan mittaan ja suhtautuu minuun niin, että pärjäisi ilmankin.

Lue lisää

hyvää miestä koskaan osunut. Heh, meillä ei mies ulkohommissa käsiään likaisi. Ihan rauhassa saan raskaat hommat painaa. Ei häntä häiritse.

Missä kaltaisiasi oikein kasvaa? ja mitkä ovat ollet lannoitteet? Äsh, että edes kyselen. Toivottavasti vaimosi osaa arvostaa sinua yhtäpaljon kuin sinä häntä arvostat.

Ihan hyvä yritys, kiitos siitä, mutta jos vertailemaan alettaisiin, niin lähtötilanteeni on eri kuin Jussilla. Minulla oli hieno nurmikko etupihalla valmiina, kunnes rekka kaatoi sen päälle valtavan läjän multaa.

Vai pitäisikö ottaa toinen kohta samasta kirjasta:

"Kun Jussi oli saanut pellot valmiiksi, tuli halla ja kaatoi viljan."

Vitutti varmaan enemmän kuin se kirveellä veistetty sankaruus, minkä nostattamalla sisulla raivasi sen ensimmäisen suon.

niin meilläkin suo kuokka ,mut ei jussia kun se lähti naapurin rouvan kanssa huurteiselle!!!

Minun ja puutarhurin välillä on kaksi eroa. Minä en saa mullan siirtämisestä palkkaa ja minä en ole osaani itse valinnut.

Kyse onkin siitä, että joku (tai tilanne) "pakottaa" tekemään jotain mistä en pidä.

Jos saisin kympin tunti käteen siltä ajalta kun multaa siirrän, niin siirtäisin varmaan ihan mielelläni.

Simo kirjoitti:

Minun ja puutarhurin välillä on kaksi eroa. Minä en saa mullan siirtämisestä palkkaa ja minä en ole osaani itse valinnut.

Kyse onkin siitä, että joku (tai tilanne) "pakottaa" tekemään jotain mistä en pidä.

Jos saisin kympin tunti käteen siltä ajalta kun multaa siirrän, niin siirtäisin varmaan ihan mielelläni.

Lue lisää

taisit lukea viestistä vain alun.

"pienest se on sunki elämäs kii..hehehhe"

No ei todellakaan ole elämä kiinni. Kyse on minulle ennemminkin ennakkotapauksesta, johon kysyin kokeneempien vinkkejä. Siis siitä, miten saada vitutus kuriin ilman että syntyy pitkä riita.

Yksi riita on kaukana elämästä. Melkein kymmenen vuotta ollaan kimpassa oltu. Välillä riidelty, useimmin rakastettu. Tämä keissi on vaan mielestäni niin kuvaava tilanteesta, josta syntyy helposti riitaa, ja kun vaimo on nyt mökillä, niin minulla on kerrankin hyvää aikaa etukäteen miettiä miten tuollaisen riidan voisi välttää.

Ei mua vaimo juoksuta. Ei ole pyytänyt kertaakaan että kärräisin mullat. Tulee vain huono omatunto, jos en kärrää.

Simo kirjoitti:

Ei mua vaimo juoksuta. Ei ole pyytänyt kertaakaan että kärräisin mullat. Tulee vain huono omatunto, jos en kärrää.

Ehkä vaimon ei tarvinnut pyytää, hän tuntee sinut sen verran hyvin, että tiesi sinun ne kärräävän. Nyt jos valitat hän voi sanoa, että en oo pyytänyt sua sitä tekemään.

tiesi ehkä että teet sen kirjoitti:

Ehkä vaimon ei tarvinnut pyytää, hän tuntee sinut sen verran hyvin, että tiesi sinun ne kärräävän. Nyt jos valitat hän voi sanoa, että en oo pyytänyt sua sitä tekemään.

Jep. Näin se varmaan on.

Mutta mitenkäs sinä purkaisit tuon dilemman?

Vai onko tämä joku naisten salaliitto, jonka arvoituksen avainta ei miehille kerrota?

Ai hemmetti, että oli terapeuttinen video.

Äijällä samanlainen kasa multaa edessään. Onneksi oma vaimo ei sentään ole samanlainen viisastelija: "Koristeeksiko sen kaivurin hankit." (Vaikka tuo näytelty olikin.)

Ja se keuliva majori. Ihanko pikkaisen haluaisin samanlaisen vehkeen.

Hortenssiat mansikkahillopurkkeihin majorilla. Siinä on mies. Pitää varmaan vuokrata konevuokraamosta kaivuri.

Kertakaikkisen käsittämätön video. Mustaa huumoria. Naurattaa mutta tekee samalla pahaa.

Tosi kiva lukea täältä loistavaa tekstiä ja pohdintaa parisuhteen arjesta. Olet huippukaveri, joka osaa pohdiskella ja tehdä myös asioita parisuhteen eteen. Moni kaveri olisi tehnyt tuosta todellisen kriisin, mutta sinä saat siitä myös huumoria irti. Tuolla asenteella teillä on hieno tulevaisuus edelleen edessänne.

ja pohdintaa kirjoitti:

Tosi kiva lukea täältä loistavaa tekstiä ja pohdintaa parisuhteen arjesta. Olet huippukaveri, joka osaa pohdiskella ja tehdä myös asioita parisuhteen eteen. Moni kaveri olisi tehnyt tuosta todellisen kriisin, mutta sinä saat siitä myös huumoria irti. Tuolla asenteella teillä on hieno tulevaisuus edelleen edessänne.

Lue lisää

Olen löytänyt elämäni naisen ja yritän pitää hänestä ja tunteestamme kiinni. Melkein kymmenen vuotta ollaan kimpassa oltu ja ihan hyvin mennyt. Tottakai välillä riidat osuvat kohdalle, ja nyt lapsen myötä (eli väsymyksen & hormonien jne...) sen verran monta kipakkaa yhteenottoa, että en jaksaisi riidellä lainkaan vähään aikaan.

Riidat on kyllä toistaiseksi aina sovittu ja rakastettu sen jälkeen. Tämä multakasaongelma nyt vaan on ehkä ensimmäinen sellainen, että en oikein saa mieltäni kääntymään sen ympäri. Yleensä kun riidanaiheet pysyvät jotenkin lapasessa, mutta tämä on sellainen konkreettine kasa, että se ei katoa pihalta, vaikka asiasta pienen riitelyn jälkeen sovittaisiinkin. Senpä vuoksi yritän keksiä (teidän avustuksellanne) jotain ratkaisua millä saisi riidan vältettyä ja kasan siirtymään.

Just nyt tekisi kyllä melkein mieli laittaa iso kasa rahaa jonoon ja vuokrata se kaivuri. Olisi ainakin itsellä hauskaa, kun saisi leikkiä aikuisten hiekkalaatikkoleikkejä.

Simo kirjoitti:

Olen löytänyt elämäni naisen ja yritän pitää hänestä ja tunteestamme kiinni. Melkein kymmenen vuotta ollaan kimpassa oltu ja ihan hyvin mennyt. Tottakai välillä riidat osuvat kohdalle, ja nyt lapsen myötä (eli väsymyksen & hormonien jne...) sen verran monta kipakkaa yhteenottoa, että en jaksaisi riidellä lainkaan vähään aikaan.

Riidat on kyllä toistaiseksi aina sovittu ja rakastettu sen jälkeen. Tämä multakasaongelma nyt vaan on ehkä ensimmäinen sellainen, että en oikein saa mieltäni kääntymään sen ympäri. Yleensä kun riidanaiheet pysyvät jotenkin lapasessa, mutta tämä on sellainen konkreettine kasa, että se ei katoa pihalta, vaikka asiasta pienen riitelyn jälkeen sovittaisiinkin. Senpä vuoksi yritän keksiä (teidän avustuksellanne) jotain ratkaisua millä saisi riidan vältettyä ja kasan siirtymään.

Just nyt tekisi kyllä melkein mieli laittaa iso kasa rahaa jonoon ja vuokrata se kaivuri. Olisi ainakin itsellä hauskaa, kun saisi leikkiä aikuisten hiekkalaatikkoleikkejä.

Lue lisää

Kartoittaisin kaveripiiristä potentiaaliset talkoisiin osallistujat, pyytäisin heidät kottikärryineen ja lapioineen joku lauantai suorituspaikalle, käskisin vaimoa lämmittämään saunan, tekemään läjäpäin sapuskaa ja hankkisin vielä saunaoluet päälle.
Kun mättäjiä ja kottikärrynkuljettajia olisi edes muutamia, multa olisi levitetty pikimmiten. Tarjoiluihin nyt tietty menisi hieman lisää rahaa, mutta jos vaimo tekisi kaiken tuon, ja vielä siivoaisi sotkut talkooporukan jäljiltä, vitutuskäyränne olisivat jokseenkin tasoissa ja parisuhde kukoistaisi taas :)

tekisin näin: kirjoitti:

Kartoittaisin kaveripiiristä potentiaaliset talkoisiin osallistujat, pyytäisin heidät kottikärryineen ja lapioineen joku lauantai suorituspaikalle, käskisin vaimoa lämmittämään saunan, tekemään läjäpäin sapuskaa ja hankkisin vielä saunaoluet päälle.
Kun mättäjiä ja kottikärrynkuljettajia olisi edes muutamia, multa olisi levitetty pikimmiten. Tarjoiluihin nyt tietty menisi hieman lisää rahaa, mutta jos vaimo tekisi kaiken tuon, ja vielä siivoaisi sotkut talkooporukan jäljiltä, vitutuskäyränne olisivat jokseenkin tasoissa ja parisuhde kukoistaisi taas :)

Lue lisää

Edellinen vastaaja on tehnyt ton aiemminkin, niin minäkin. Ei kandee tehdä asioista noin vaikeita, Todellakaan.
Mulla ja kaveripiirissä tehdään aina isommat urakat kimpassa ja saunotaan , grillataan ja vedetään muutamat gepardit homman aikana ja jälkeenkin. Voi kutsua kavereiden gimmafrendit pitämään salaatinpilkkomis ja ruoanlaittoseuraa vaimolle ja tietty osallistua urakkaan vaikka tarjoilemalla Äijille Virvokkeita ja muutenkin keventämään urakan tuomia paineita. Ja kas näin, kaikilla on kivaa.

Alappa jo soitella kaveriporukoita messiin, Avec tietty.

Ei vaimoni voimien puutteessa kasaa ole siirtämättä. Ihan riuska ja aikaansaava ihminen on. On vain yksi tuore napero sen verran tississä kiinni, että kun öisin vielä herättelee, ettei hänelleä "omaa aikaa" yksinkertaisesti jää edes tuntia päivässä, jolloin voisi kasaa siirrellä.

Periaatteessahan voisin töiden jälkeen ottaa lapsen hoitaakseni, ja antaa vaimolle lapiointiaikaa, mutta tuntuu vähän absurdilta jos isäntä tulisi työpäivän jälkeen kotiin, ottaisi puhtaan ja imetetyn vauvan syliinsä ja istuutuisi terassille katsomaan kuinka koko päivän lapsen kanssa ahertanut vaimo tarttuu lapioon.

Mieluummin antaisin sen parin tunnin tauon hänelle ihan oikeasti omaa aikaa, jolloin ei tarvitsisi suorittaa mitään.

Simo kirjoitti:

Ei vaimoni voimien puutteessa kasaa ole siirtämättä. Ihan riuska ja aikaansaava ihminen on. On vain yksi tuore napero sen verran tississä kiinni, että kun öisin vielä herättelee, ettei hänelleä "omaa aikaa" yksinkertaisesti jää edes tuntia päivässä, jolloin voisi kasaa siirrellä.

Periaatteessahan voisin töiden jälkeen ottaa lapsen hoitaakseni, ja antaa vaimolle lapiointiaikaa, mutta tuntuu vähän absurdilta jos isäntä tulisi työpäivän jälkeen kotiin, ottaisi puhtaan ja imetetyn vauvan syliinsä ja istuutuisi terassille katsomaan kuinka koko päivän lapsen kanssa ahertanut vaimo tarttuu lapioon.

Mieluummin antaisin sen parin tunnin tauon hänelle ihan oikeasti omaa aikaa, jolloin ei tarvitsisi suorittaa mitään.

Lue lisää

Vieläkö on sinunkaltaisia miehiä olemassa jotka ajatteleevat noin että antavat vaimolle omaa aikaa????? Herrijee! En ole semmoseen mieheen ihan äsken törmänny... Yleensäkään osaavat ajatella vain omaa napaa, ainakin mun ukko, joskus ehkä toisin mut vasta kun olen asiasta jo maininnut aika jyrkällä äänen sävyllä.

Simo kirjoitti:

Ei vaimoni voimien puutteessa kasaa ole siirtämättä. Ihan riuska ja aikaansaava ihminen on. On vain yksi tuore napero sen verran tississä kiinni, että kun öisin vielä herättelee, ettei hänelleä "omaa aikaa" yksinkertaisesti jää edes tuntia päivässä, jolloin voisi kasaa siirrellä.

Periaatteessahan voisin töiden jälkeen ottaa lapsen hoitaakseni, ja antaa vaimolle lapiointiaikaa, mutta tuntuu vähän absurdilta jos isäntä tulisi työpäivän jälkeen kotiin, ottaisi puhtaan ja imetetyn vauvan syliinsä ja istuutuisi terassille katsomaan kuinka koko päivän lapsen kanssa ahertanut vaimo tarttuu lapioon.

Mieluummin antaisin sen parin tunnin tauon hänelle ihan oikeasti omaa aikaa, jolloin ei tarvitsisi suorittaa mitään.

Lue lisää

sää oot kyl varmaan joku feikki! mitä nyt oon seurannut tätä keskustelua, niin täs vaihees oli pakko avautua :) sää ajattelet niin nätisti sun vaimosta etten taho uskoo... kauheen huomaavainen olet ja asetat sen tunteet ja jaksamisen vitutuksesi yläpuolelle mikä on sen määrään nähden tosi iso teko.

jaksamisia sen multakasan suhteen! toivottavasti vaimos arvostaa sua sen verran ku ansaitseekin.

Siinä meillä mies?, jonka ei tosiaan olisi pitänyt ok-taloa hankkia. Siis neljä kuutiota multaa on niin naurettavan pieni ja kevyt määrä, että se menee konttorirotaltakin yhdessä - korkeintaan kahdessa - illassa töiden jälkeen.

Itse olen tässä viimeviikkoina levittänyt 35 kuutiota multaa eikä tunnu missään. 25 kuutiota enää jäljellä.

Ota tuo pieni projekti kasvatuksellisena tehtävänä - tekee hyvää. Vai että oikein talkoot. *naurua*

Talkoo väkeä ei enään tänä päivänä saa nk. joskus 60-70-luvulla sitä ei tarvinnut edes ruinata. Itse tässä muutin ja vähän yritin vihjailla kavereille: kaikilla oli sitä sun tätä... vähintään pitäisi olla 2 kaljakoria persuksen alla ennen, kun edes miettisivät asiaa. Tämä on tätä päivää. Mutta onneksi muutofirmat toimii. Mä olisin siirrättänyt mulla akallasi!!

Se on aina yhtä ilahduttavaa lukea jonkun urpon näkökulma asiaan kuin asiaan: vierasta kehiin, jos ongelmia oman kanssa.

Onneksi ehdin itse juoksemaan ihan tarpeeksi ennen sitoutumista. Opin ettei vaihtamalla parane. Runoilijalla oli itsetunto-ongelmia, jonka jälkeen tuli kaunotar, joka olikin todella tyhmä, jonka jälkeen tuli todella fiksu, jota ei kestänyt katsella, jonka jälkeen tuli vauhdikas ilman kiinnostusta sitoutua, jonka jälkeen tuli loistava kokki, joka ei välittänyt itsestään, jonka jälkeen laiha, joka ei osannut muuta kuin eineksiä lämmittää.

Nyt on kaunis, fiksu, vauhdikas, ihana, omaa uraa luova, loistava kodin hengetär, ihanan lapsen äiti. Joka rakastaa minua.

Kun hän osui kohdalle, tiesin heti että tämän kanssa vietetään loppuikä.

Ja nyt yritän pitää tuon yhteisen loppuiän mahdollisimman onnellisena huolimatta siitä että olen hieman laiska kärräämään toisen minun vastustuksestani huolimatta tilaamaa multaa paikasta toiseen. Tai että minua harmittaa että hyvä nurmikko on ainakin loppukesän keltainen ja multainen.

Mutta onnea sinulle parisuhteittesi kanssa. Toivottavasti et koskaan tule tietämään, mitä on olla sen oikean kanssa, niin päädyt elämäsi lopussa siihen omaan pieneen paratiisiisi ymmärtämättä eläneesi pitkän ikäsi sitä suunnatonta yksinäisyyttä ja kaipuuta, mistä niin monet kärsii.

Simo kirjoitti:

Se on aina yhtä ilahduttavaa lukea jonkun urpon näkökulma asiaan kuin asiaan: vierasta kehiin, jos ongelmia oman kanssa.

Onneksi ehdin itse juoksemaan ihan tarpeeksi ennen sitoutumista. Opin ettei vaihtamalla parane. Runoilijalla oli itsetunto-ongelmia, jonka jälkeen tuli kaunotar, joka olikin todella tyhmä, jonka jälkeen tuli todella fiksu, jota ei kestänyt katsella, jonka jälkeen tuli vauhdikas ilman kiinnostusta sitoutua, jonka jälkeen tuli loistava kokki, joka ei välittänyt itsestään, jonka jälkeen laiha, joka ei osannut muuta kuin eineksiä lämmittää.

Nyt on kaunis, fiksu, vauhdikas, ihana, omaa uraa luova, loistava kodin hengetär, ihanan lapsen äiti. Joka rakastaa minua.

Kun hän osui kohdalle, tiesin heti että tämän kanssa vietetään loppuikä.

Ja nyt yritän pitää tuon yhteisen loppuiän mahdollisimman onnellisena huolimatta siitä että olen hieman laiska kärräämään toisen minun vastustuksestani huolimatta tilaamaa multaa paikasta toiseen. Tai että minua harmittaa että hyvä nurmikko on ainakin loppukesän keltainen ja multainen.

Mutta onnea sinulle parisuhteittesi kanssa. Toivottavasti et koskaan tule tietämään, mitä on olla sen oikean kanssa, niin päädyt elämäsi lopussa siihen omaan pieneen paratiisiisi ymmärtämättä eläneesi pitkän ikäsi sitä suunnatonta yksinäisyyttä ja kaipuuta, mistä niin monet kärsii.

Lue lisää

Hei Simo vielä! Onko teidän pikkuinen kovin pieni vielä? Vaimosi tarvitsee sinua kovasti juuri lapsen kanssa. Onko se asia multakuorma joka mättää vai onko lapsen tulo asia josta pitäisi puhua rehellisesti. Monesti mies jää ulkopuoliseksi suhteessa kun lapsi syntyy. Naiset eivät sitä halua,mutta monesti miehet luovuttavat oman paikkansa hakemisess En todellakaan tarkoita arvostella, kun en tiedä tilannettanne. Leikkiä vielä, oletko varma ettei vaimo suutu kun olet levittänyt sen multakuorman vaikkei se ole pyytänyt?

Sama neuvo.

Tai sitten delegoit multa-ongelman vaimollesi ja unohdat koko kasan.

Minua ei multakasa häiritsisi, kasvaahan siihen kaikenlaista vihreää peitteeksi. Relaa mies hiukan, kirjoituksestasi sai sen kuvan, että kaikki pihallasi pitää olla nuoltua ja siistiä. Uusi kansanviisaus; Jos on piha ja julkisivu tiptop järjestyksessä, sisäpiha on täydessä turbulenssissa ;)

(mukaelin vanhaa viisautta: "jos on kaapit järjestyksessä, on pää sekaisin")

Lokoisaa suvea teille.

Muuten kyllä hyvä idea, mutta taitaisi mennä loputkin (eli kasan ympärillä vielä olevat ehjät) nurmikot rikki, jos bobcatillä lähtisi ajelemaan.

Houkuttelee kyllä jollain vekottimella hoidella homma kotiin.

Toisaalta alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että jos saisi sittenkin sen kasan omin lihaksin siirtymään, vaikka sitten joka ilta viikon ajan hikoillen, niin saattaisi jälkeenpäin naurattaa koko ongelma.

Tai faktahan se on, että jälkeenpäin naurattaa muutenkin, mutta kai tässä pätee sama suhteellisuusasia kuin muissakin. Pitäisi varmaan mennä jollekin rakennustyömaalle katselemaan kuinka maa oikeasti siirtyy, niin näyttäisi sen jälkeen oma kuorma kovin vaatimattomalta.

Simo, sinun tarinasi on kertakaikkiaan hellyttävä. Välillä saa itkeä ja välillä nauraa. Osaat kyllä suhtautua kivasti asiaan.

Pikkuisen tulee omantunnon pistoksia, sillä olen vähän puutarhanhoidosta innostunut vaimo. Mikä tarkoittaa sitä, että suunnittelen kaikenlaista ja sitten mies kantaa milloin mitäkin lecaharkkoja terassin pohjalle tai pihakivillä laatoittaa minkäkinlaisia polkuja ja kukkapenkkien laitoja. Itsekin kyllä työnnän kottikärryillä tavaraa ja olen kuskannut niitä laattoja. Mutta omaa aikaa vie ruoanlaitot ja tenavien perään katsomiset. Kun ne luontuu minulta paremmin, niin mies jatkaa puutarhaprojekteja.

Tuo teidän multamäärä ei tunnu isolle. Te saatte sen kyllä kulumaan. Siirrä johonkin sivuun ja otatte aina tarvittaessa. Me joudumme tilaamaan lähes vuosittain multaa & hiekkaa ja tuntuu, että vaikka kuinka ison kuorman tilaa, niin aina loppuu kesken. Sitä uppoaa ihan reilusti kukkapenkkeihin jne. Perustat kannattaa tehdä aina hyvin.

Ja ehkä teidän on parempi antaa sen vaimon levätä. Jos synnytyksestä ei vielä montaa kuukautta ole, ei kottikärryjen työntely todellakaan ole edes terveellistä. Vatsalihakset ja kohtu eivät ole vielä toipuneet synnytyksestä ja raskaudesta, joten kannattaa välttää tuollaista rehkimistä, jos Simo haluat vielä jatkossakin potria poikia tai täpäköitä tyttöjä saada lisää.

Seuraavalla kerralla kun työntelet taas niitä multakärryjä, niin muista, että suomi24.fi-sivuilla sinua ajatellaan lämmöllä ja suurin osa naisista, jotka lukevat tätä viestiketjuasi haluaisivat mielellään sinun kaltaisesi ihanan körmyn omalle pihalleen. Kottikärryjä työntelevä, mistään valittamaton, hieman hielle haiseva mies, joka rakastaa vaimoaan ja kärrää vaikka multaa naisensa vuoksi. Voiko suomalainen nainen parempaa toivoa kuin Simo sinun kaltaistasi? Muista se, kun työntelet multaa.

mies parka kirjoitti:

Simo, sinun tarinasi on kertakaikkiaan hellyttävä. Välillä saa itkeä ja välillä nauraa. Osaat kyllä suhtautua kivasti asiaan.

Pikkuisen tulee omantunnon pistoksia, sillä olen vähän puutarhanhoidosta innostunut vaimo. Mikä tarkoittaa sitä, että suunnittelen kaikenlaista ja sitten mies kantaa milloin mitäkin lecaharkkoja terassin pohjalle tai pihakivillä laatoittaa minkäkinlaisia polkuja ja kukkapenkkien laitoja. Itsekin kyllä työnnän kottikärryillä tavaraa ja olen kuskannut niitä laattoja. Mutta omaa aikaa vie ruoanlaitot ja tenavien perään katsomiset. Kun ne luontuu minulta paremmin, niin mies jatkaa puutarhaprojekteja.

Tuo teidän multamäärä ei tunnu isolle. Te saatte sen kyllä kulumaan. Siirrä johonkin sivuun ja otatte aina tarvittaessa. Me joudumme tilaamaan lähes vuosittain multaa & hiekkaa ja tuntuu, että vaikka kuinka ison kuorman tilaa, niin aina loppuu kesken. Sitä uppoaa ihan reilusti kukkapenkkeihin jne. Perustat kannattaa tehdä aina hyvin.

Ja ehkä teidän on parempi antaa sen vaimon levätä. Jos synnytyksestä ei vielä montaa kuukautta ole, ei kottikärryjen työntely todellakaan ole edes terveellistä. Vatsalihakset ja kohtu eivät ole vielä toipuneet synnytyksestä ja raskaudesta, joten kannattaa välttää tuollaista rehkimistä, jos Simo haluat vielä jatkossakin potria poikia tai täpäköitä tyttöjä saada lisää.

Seuraavalla kerralla kun työntelet taas niitä multakärryjä, niin muista, että suomi24.fi-sivuilla sinua ajatellaan lämmöllä ja suurin osa naisista, jotka lukevat tätä viestiketjuasi haluaisivat mielellään sinun kaltaisesi ihanan körmyn omalle pihalleen. Kottikärryjä työntelevä, mistään valittamaton, hieman hielle haiseva mies, joka rakastaa vaimoaan ja kärrää vaikka multaa naisensa vuoksi. Voiko suomalainen nainen parempaa toivoa kuin Simo sinun kaltaistasi? Muista se, kun työntelet multaa.

Lue lisää

Voi kun olisinkin kottikärryjä työntelevä ja mistään valittamaton. Nythän en oikeastaan niitä työntele ja valitan silti. Tai sain ehkä kolmanneksen siirtymään, mutta hirveän (täällä) parkumisen jälkeen. Hieltä olen kyllä pari päivää haissut sen (monien mielestä älyttömän pienen) urakan jäljiltä.

Kiitos kuitenkin kauniista sanoistasi. On lohduttavaa kun moni on ymmärtänyt ja kannustanut.

Synnytyksestä ei tosiaan ole kovinkaan kauaa, joten kyllä se mun vastuullani taitaa se kasan siirto olla.

Mutta kyllä se oikeasti silti sapettaa, kun perhana piti mennä tilaamaan sellainen älytön läjä ja vielä kuorma oli tullut kun olin töissä enkä päässyt ohjaamaan rekkakuskia kippaamaan sitä parempaan paikkaan.

Sanoisitko vielä, että mihin ihmeeseen se multa oikein kuluu? Meillä on tässä vanhan omakotitalon pihalla, jonne muutimme, lukuisia kukkapenkkejä, puita, kasveja yms. mutta hyvin ne tuntuvat siellä kasvavan jo nykyisilläkin mullilla. Taitaa olla omat puutarha-alan opinnot jääneet aika niukalle, kun en ymmärrä, että miten hyvään ja toimivaan kukkapenkkiin kannattaa kipata kottikärrykaupalla uutta multaa päälle? Eikö möyhintä ja jotkut ravinteet aja samaa asiaa? Vai pitääkö sieltä uusien multien tieltä roudata vanhat mullat jonnekin, ettei penkka nouse älyttömän korkeaksi?

Simo kirjoitti:

Voi kun olisinkin kottikärryjä työntelevä ja mistään valittamaton. Nythän en oikeastaan niitä työntele ja valitan silti. Tai sain ehkä kolmanneksen siirtymään, mutta hirveän (täällä) parkumisen jälkeen. Hieltä olen kyllä pari päivää haissut sen (monien mielestä älyttömän pienen) urakan jäljiltä.

Kiitos kuitenkin kauniista sanoistasi. On lohduttavaa kun moni on ymmärtänyt ja kannustanut.

Synnytyksestä ei tosiaan ole kovinkaan kauaa, joten kyllä se mun vastuullani taitaa se kasan siirto olla.

Mutta kyllä se oikeasti silti sapettaa, kun perhana piti mennä tilaamaan sellainen älytön läjä ja vielä kuorma oli tullut kun olin töissä enkä päässyt ohjaamaan rekkakuskia kippaamaan sitä parempaan paikkaan.

Sanoisitko vielä, että mihin ihmeeseen se multa oikein kuluu? Meillä on tässä vanhan omakotitalon pihalla, jonne muutimme, lukuisia kukkapenkkejä, puita, kasveja yms. mutta hyvin ne tuntuvat siellä kasvavan jo nykyisilläkin mullilla. Taitaa olla omat puutarha-alan opinnot jääneet aika niukalle, kun en ymmärrä, että miten hyvään ja toimivaan kukkapenkkiin kannattaa kipata kottikärrykaupalla uutta multaa päälle? Eikö möyhintä ja jotkut ravinteet aja samaa asiaa? Vai pitääkö sieltä uusien multien tieltä roudata vanhat mullat jonnekin, ettei penkka nouse älyttömän korkeaksi?

Lue lisää

Pidä talkoot. Kipaisen tallinnasta halpaa kaljaa ja juo se sillä aikaa, kun kaverisi käärräävät mullat. Tätä vastausta kuitenkin hait...

Minä en ihmettele ollenkaan, että olet äijätötn.

kun vittuilet tolleen.
ap:lle komenna nyt ihmeessä se muijas mukaan, jos ei ole joku vamma esteenä.
laiskuus on huono syy.

Jotakuinkin noin vaimonikin ajattelee asiasta.

Mutta kun olet samalla aaltopituudella hänen kanssaan, niin kerro, miten olisin voinut välttää riidan? Pelkästään se, että minua harmittaa multakasa - kun hän näkee vaivaa puutarhan laitosta ja osti hyvään hintaan multaa, eikä rekka mahtunut kippaamaan niitä muuallekaan - on aihe riitaan. Ei tarvitse edes sanoa mitään. Hän aistii vitutukseni ja riita on valmis.

Niin... Vitutustani en pysty peittämään, enkä ilmeisesti riitaakaan.

On vain niin turhauttavaa kun tietää, että riita on valmis eikä sille mahda mitään, vaikka kuinka yrittää.

Kerro siis, miten sinut olisi asiassa saanut pysymään hyvällä tuulella. Mieluummin ilman miehen vaihtoa.

Mää kyllä luulen, että tää Simo on jo niin tehnytkin. Naisilta sympatián saaminen täällä netissä on paljon siistimpää, kun mullan kärrääminen. Yleisesti ottaen kaikki me naiset haluamme juuri tuollaisia simoja.

Taustaa sille, miksi puutarhaa ei laiteta heti.

Talo on todella vanha ja piha ollut edellisen omistajan kuoltua kolme vuotta hoitamatta.

Pitkin kevättä ja nyt kesällä ollaan nähty, että aiemmin pihaa on hoidettu rakkaudella. Sieltä nousee koko ajan mitä kauneimpia kukkia, kasvia ja istutuksia. Talvella näytti vielä ihan hirveältä.

Haluttiin katsoa yksi vuodenkierto ennenkuin alamme möyrimään pihaa kunnolla ja nyt näyttäisi siltä, että tämä päätös kannatti. Sen verran monta ihanaa juttua siellä on, että jos ne poistaisi menisi vuosikausia ennenkuin vastaavia tulisi tilalle. Yksikin tuttuni, joka on biologi, kävi meillä kylässä eikä meinannut sisälle päästä ollenkaan kun räpsi kännykkäkamerallaan kuvia kaikenmaailan kukista, joita hän ei ole aiemmin omakotitalojen pihoilla nähnyt, ainoastaan metsissä.

Eli tarkoitus olisi ensi keväänä tehdä ammattilaisen kanssa puutarhasuunnitelma ja toteuttaa sitä ensi kesänä. Tällöin talon ostosta olisi kulunut 1,5 vuotta.

Pahoittelut siitä, jos valitukseni harmittaa sinua. Tämä multakasa-juttu on kuitenkin konkreettinen esimerkki, josta keskustella, kun taustalla aiheelle on enemmänkin se, että miten tällaisia harmistuksen tunteita pitäisi käsitellä parisuhteessa. Sinänsä ihan sama mikä harmituksen syy. Mun tapauksessani konkretisoituu nyt vain tuollaiseen multaläjään.

Pääkysymys ei siis ehkä olekaan se, mitä multaläjälle tapahtuu, vaan se, että miten voi välttää riitelyn ja käsitellä omia tunteitaan jotenkin järkevästi ja varsinkin yhdessä puida toista harmittavaa asiaa ilman että tulee riitaa.

Olet täysin samaa mieltä vaimoni kanssa.

Tätä kerrostaloon muuttamista on jo muutama ehdottanut. Ehdotuksen taustalla lienee ajatus siitä, että jos muuttaa omakotitaloon, pitää olla valmis rehkimään sen eteen.

Näin onkin. Olen isännöitsijä ja talonmies talon oston myötä. Sen mukana tulee velvollisuuksia.

Tunnen kuitenkin ainakin kahta sorttia omakotitaloasujia. Toiset ovat niitä, joilla omakotitalon laittaminen itse on tärkeää. Toisille siinä asuminen on tärkeämpää ja mahdolliset remontit teetetään ulkopuolisilla.

Itse taidan kuulua jälkimmäiseen. Tienaan kaksi kertaa enemmän kuin remonttimies, joten mielestäni minun on järkevämpää keskittyä palkkatyöhöni ja vapaa-aikani vapaa-aikaan tai lisätöiden tekemiseen ja antaa ammattilaisten hoitaa isommat hommat kotona.

Toki teen paljon kotonakin: leikkaan nurmikot, luon lumet, istutan puita ja kasveja, haravoin, kastelen kasveja... ja tietysti kaikki normaalit kerrostaloasujan jutut päälle: pesen auton, huollan fillarit, vaihdan lamput, asennan pesukoneet, ilmaan patterit, siivoan...

Itse taidat kuulua tähän toiseen ryhmään, joka ilmeisesti ei voi sitten sietää tätä minun edustamaani ryhmää, joka tyytyy siihen että joka nurkka ei ole aivan niin tip-top tai itse laitettua. Tai joka nyt jostain syystä ärsyyntyy siitä, että joutuu käyttämään kauniin kesäviikonlopun mullan roudaamiseen sen sijaan että lähtisi vaikka ystävien tai perheen kanssa mökille uimaan ja saunomaan.

Taitaa enemmän olla provoilijan vikaa kuin multakuormajaan vikaa. Eihän täällä nyt kukaan näin ahkerasti oikeasti kulkisi narisemassa yhdestä multakasasta.
Noin ylipäätään tuohon pikkutilanteeseen; olisihan se väärin,että toinen tilaa ja odottaa, että toinen ne kärrää paikalle kysymättä lupaa. Toisaalta avioliitossakin pitää olla tilaa tilata nyt vaikka multakuorma ilman, että siitä tarvitsee perheneuvottelut kokoon kutsua ellei nyt ihan korvauksilla eletä. Ja avioliitossa pitää olla tilaa myös tehdä virheitä. Vaimolle voisi sanoa, että eipä tilata miehelle ylimääräistä hommaa neuvottelematta. Kunnon suhteessa toinen osaa ottaa palautteen vastaan. Ja toinen osaa kärrätä ne mullat ja antaa anteeksi samalla. Ja niin onnellinen avioliitto jatkuisi.

vakavasti kirjoitti:

Taitaa enemmän olla provoilijan vikaa kuin multakuormajaan vikaa. Eihän täällä nyt kukaan näin ahkerasti oikeasti kulkisi narisemassa yhdestä multakasasta.
Noin ylipäätään tuohon pikkutilanteeseen; olisihan se väärin,että toinen tilaa ja odottaa, että toinen ne kärrää paikalle kysymättä lupaa. Toisaalta avioliitossakin pitää olla tilaa tilata nyt vaikka multakuorma ilman, että siitä tarvitsee perheneuvottelut kokoon kutsua ellei nyt ihan korvauksilla eletä. Ja avioliitossa pitää olla tilaa myös tehdä virheitä. Vaimolle voisi sanoa, että eipä tilata miehelle ylimääräistä hommaa neuvottelematta. Kunnon suhteessa toinen osaa ottaa palautteen vastaan. Ja toinen osaa kärrätä ne mullat ja antaa anteeksi samalla. Ja niin onnellinen avioliitto jatkuisi.

Lue lisää

Niin, miehellä (?) on ollut aikaa kahden päivän aikana käydä vastailemassa YLI 20 kertaa viesteihin tyhjänpäiväisen multakuorman takia. Laskekaa vaikka itse. Joten ei Simon juttuja kannata ottaa ihan tosissaan.

vakavasti kirjoitti:

Taitaa enemmän olla provoilijan vikaa kuin multakuormajaan vikaa. Eihän täällä nyt kukaan näin ahkerasti oikeasti kulkisi narisemassa yhdestä multakasasta.
Noin ylipäätään tuohon pikkutilanteeseen; olisihan se väärin,että toinen tilaa ja odottaa, että toinen ne kärrää paikalle kysymättä lupaa. Toisaalta avioliitossakin pitää olla tilaa tilata nyt vaikka multakuorma ilman, että siitä tarvitsee perheneuvottelut kokoon kutsua ellei nyt ihan korvauksilla eletä. Ja avioliitossa pitää olla tilaa myös tehdä virheitä. Vaimolle voisi sanoa, että eipä tilata miehelle ylimääräistä hommaa neuvottelematta. Kunnon suhteessa toinen osaa ottaa palautteen vastaan. Ja toinen osaa kärrätä ne mullat ja antaa anteeksi samalla. Ja niin onnellinen avioliitto jatkuisi.

Lue lisää

Samaa epäilen kyllä itsekin. Mutta hyvän tarinan hän on kehittänyt ja jaksaa vastailla toisin kun muut provoilijat.

vakavasti 2 kirjoitti:

Niin, miehellä (?) on ollut aikaa kahden päivän aikana käydä vastailemassa YLI 20 kertaa viesteihin tyhjänpäiväisen multakuorman takia. Laskekaa vaikka itse. Joten ei Simon juttuja kannata ottaa ihan tosissaan.

Lue lisää

Kotoa en ole vastannut yhteenkään viestiin. Töissä nyt vaan sattuu heinäkuussa olemaan sen verran hiljaista, että ehtii keskustelemaan. Aikaa näiden viestien kirjoittamiseen on mennyt tämän viikon aikana ehkä kaksi tuntia.

Ikävä kyllä töissä pitää kuitenkin istua, enkä voi lähteä kotiin jatkamaan projektia.

epäilen minäkin kirjoitti:

Samaa epäilen kyllä itsekin. Mutta hyvän tarinan hän on kehittänyt ja jaksaa vastailla toisin kun muut provoilijat.

Yritän ehkä vielä löytää vastauksia siihen olennaiseen kysymykseen. Alkuperäistä viestiäni lainaten:

"Tai vielä jos tiivistää kysymystä, niin miten voin välttää riidan aiheesta vaimon kanssa, kun tekee siitä mieli kuitenkin hänelle avautua."

Eli riidan välttämisestä tässä kai pohjimmiltaan on kysymys.

Ja siitä miten pääsen eroon siitä fiiliksestä että tekee mieli avautua.

Naapurini ovat loistavia tyyppejä, jotka pitävät minua kusipäänä jos seison tumput suorana multakasan edessä, kun vaimoni on kiinni pienessä lapsessa.

Ymmärrän naapureitteni näkökulman täysin. Ja olen samaa mieltä heidän kanssaan. Itsekin ihmettelisin jos naapurissa äijä panisi vaimonsa hommiin tilanteessa, joka selvästi on "miehen työtä".

Kiitos konkreettisesta vinkistä, mutta en taida koneita tilata, kun niiden renkaat jättää nurmikkoon rumia painaumia. Lisäksi kun koneella ottaa multaa, tulee melko varmasti samalla kaapaisseeksi koko kasan alla olevan nurmikon pois. Elättelen kuitenkin vielä toivetta, että alla oleva nurmikko vihertyisi jälleen jahka saa valoa ja ilmaa.

Siis minkä helvetin takia kukaan teistä ääliöistä ei osaa vastata miehen rehellisesti esittämääön kysymykseen, vaan kukin tuo omat mullansiirtokeinonsa esille?

Varsinkin te telaketjunaiset tosimies-kuvinenne voisitte painua tästä keskustelusta helvettiin, kun teillä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä on olla yleensäkään mies eikä peilistäkään kurki tosi nainen ilmiselvästikään!

Eikö tekstistä muka näkynyt sekä rivien välistä että suoraan sanottuna, ettei vitutuksen aihe ole pelkästään se, että pitää paikat kipeänä siirtää jotain vitun maata, vaan se, että asiasta EI SOVITTU YHDESSÄ ja kommunikaatiossa on nyt huutava aukko, joka repii suhdetta!

Simo hei, nuo hyviksi ohjeiksi sanomasikin jutut ovat vähän kyseenalaisia siinä mielessä että suurimmassa osassa kielletään sinua puhumasta asiasta. Puhumattomuus on 1) paha psyykeelle 2) yksi suurimmista tosinaisten huolista mitä aviomiehiin tulee.

Puhua siis pitää, mutta miten tehdä se niin, että ei tulisi riitaa? Se sinun on itse mietittävä koska itse tunnet itsesi. Yksi hyvä konsti olisi kirjoittaa vaimolle kirje. Kirjoita ensin kirje, jossa annat soittaa kaiken paskan, mutta ÄLÄ ANNA SITÄ LUETTAVAKSI. Odota seuraavaan päivään, älä lue itsekään kirjettäsi vaan revi se. Kirjoita sitten uusi kirje. Toista toimenpide niin monta kertaa, kunnes kirje vaikuttaa inhimilliseltä ja asialliselta.

Minä sanoisin, että tosimies on sellainen, joka osaa kommunikoida asiat.

Asennoidu niin, ettet odota apua vaimoltasi, ja että siirrät kasan pikkuhiljaa. Sinun on esitettävä asia vaimolle niin, että sinä kyllä siirrät kasan etkä riehu asiasta, arvostat vaimon halua pitää huolta puutarhasta ja olla hankkeessa mukana (vaimosi ei tiennyt että rekka dumppaa kasan teidän nurtsille, joka pilaantuu). Ole kuitenkin rehellinen ja kerro, että olet siitä huolimatta vähän pettynyt, että kasa tilattiin estelystä huolimatta ja että joudut vapaa-aikasi käyttämään siihen. Vapaahan on tärkeää toki! Älä anna ymmärtää, että vaimosi olisi jotenkin edellytetty auttamaan, mutta jos sopiva rako tulee, voit apua pyytää, mutta älä odota apua, ettet pety ja vittuunnu entisestään.

Ol Playa kirjoitti:

Siis minkä helvetin takia kukaan teistä ääliöistä ei osaa vastata miehen rehellisesti esittämääön kysymykseen, vaan kukin tuo omat mullansiirtokeinonsa esille?

Varsinkin te telaketjunaiset tosimies-kuvinenne voisitte painua tästä keskustelusta helvettiin, kun teillä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä on olla yleensäkään mies eikä peilistäkään kurki tosi nainen ilmiselvästikään!

Eikö tekstistä muka näkynyt sekä rivien välistä että suoraan sanottuna, ettei vitutuksen aihe ole pelkästään se, että pitää paikat kipeänä siirtää jotain vitun maata, vaan se, että asiasta EI SOVITTU YHDESSÄ ja kommunikaatiossa on nyt huutava aukko, joka repii suhdetta!

Simo hei, nuo hyviksi ohjeiksi sanomasikin jutut ovat vähän kyseenalaisia siinä mielessä että suurimmassa osassa kielletään sinua puhumasta asiasta. Puhumattomuus on 1) paha psyykeelle 2) yksi suurimmista tosinaisten huolista mitä aviomiehiin tulee.

Puhua siis pitää, mutta miten tehdä se niin, että ei tulisi riitaa? Se sinun on itse mietittävä koska itse tunnet itsesi. Yksi hyvä konsti olisi kirjoittaa vaimolle kirje. Kirjoita ensin kirje, jossa annat soittaa kaiken paskan, mutta ÄLÄ ANNA SITÄ LUETTAVAKSI. Odota seuraavaan päivään, älä lue itsekään kirjettäsi vaan revi se. Kirjoita sitten uusi kirje. Toista toimenpide niin monta kertaa, kunnes kirje vaikuttaa inhimilliseltä ja asialliselta.

Minä sanoisin, että tosimies on sellainen, joka osaa kommunikoida asiat.

Asennoidu niin, ettet odota apua vaimoltasi, ja että siirrät kasan pikkuhiljaa. Sinun on esitettävä asia vaimolle niin, että sinä kyllä siirrät kasan etkä riehu asiasta, arvostat vaimon halua pitää huolta puutarhasta ja olla hankkeessa mukana (vaimosi ei tiennyt että rekka dumppaa kasan teidän nurtsille, joka pilaantuu). Ole kuitenkin rehellinen ja kerro, että olet siitä huolimatta vähän pettynyt, että kasa tilattiin estelystä huolimatta ja että joudut vapaa-aikasi käyttämään siihen. Vapaahan on tärkeää toki! Älä anna ymmärtää, että vaimosi olisi jotenkin edellytetty auttamaan, mutta jos sopiva rako tulee, voit apua pyytää, mutta älä odota apua, ettet pety ja vittuunnu entisestään.

Lue lisää

Kiitos erittäin hyvästä ideasta.

Olen kyllä siinä kanssasi eri mieltä, että oikeastaan kaikista viesteistä on ollut iloa. Ne keiden kanssa olen eri mieltä, auttavat minua näkemään asiaa vaimoni näkökulmasta, jotkut ovat lohduttaneet ja kannustaneet, osa antanut ihan konkreettisia neuvoja konkreettiseen keissiin.

Mutta olet kyllä täysin oikeilla jäljillä sen kanssa, mitä oikeasti haen. Eli sitä miten käsitellä vitutuksen tunteita rakastamaansa ihmistä kohtaan ilman että siitä syntyy riitaa.

Tuo kirjeen kirjoittaminen moneen kertaan on hyvä idea.

Tavallaan tämän viestiketjun kautta suorittamani kirjoittaminen toimii samalla tavalla. Huomaan jo nyt suhtautuvani asiaan aivan eri mielentilassa kuin ensimmäistä viestiä kirjoittaessani.

Simo kirjoitti:

Kiitos erittäin hyvästä ideasta.

Olen kyllä siinä kanssasi eri mieltä, että oikeastaan kaikista viesteistä on ollut iloa. Ne keiden kanssa olen eri mieltä, auttavat minua näkemään asiaa vaimoni näkökulmasta, jotkut ovat lohduttaneet ja kannustaneet, osa antanut ihan konkreettisia neuvoja konkreettiseen keissiin.

Mutta olet kyllä täysin oikeilla jäljillä sen kanssa, mitä oikeasti haen. Eli sitä miten käsitellä vitutuksen tunteita rakastamaansa ihmistä kohtaan ilman että siitä syntyy riitaa.

Tuo kirjeen kirjoittaminen moneen kertaan on hyvä idea.

Tavallaan tämän viestiketjun kautta suorittamani kirjoittaminen toimii samalla tavalla. Huomaan jo nyt suhtautuvani asiaan aivan eri mielentilassa kuin ensimmäistä viestiä kirjoittaessani.

Lue lisää

Kuule Simo. Tiedätkö joskus riitely on ihan hyvästä. Kunhan se ei mene älyttömyyksiin ja riidellään ns. aiheesta. Riitely kuuluu parisuhteeseen, kaikissa parisuhteissa riidellään joskus. Se on ihan ok. Ei se avioliittonne yhteen multakasariitaan kaadu. Ja jos et siltikään halua riidellä niin miten olisi keskustelu? Vai ettekö osaa keskustella tälläisistä asioista riitelemättä? Jos et osaa käsitellä tälläistä pikkuongelmaa vaimosi kanssa niin miten on isompien kanssa? Sitten varmaan pohdit vähintään vuoden, että miten välttää riita?

pois! kirjoitti:

Kuule Simo. Tiedätkö joskus riitely on ihan hyvästä. Kunhan se ei mene älyttömyyksiin ja riidellään ns. aiheesta. Riitely kuuluu parisuhteeseen, kaikissa parisuhteissa riidellään joskus. Se on ihan ok. Ei se avioliittonne yhteen multakasariitaan kaadu. Ja jos et siltikään halua riidellä niin miten olisi keskustelu? Vai ettekö osaa keskustella tälläisistä asioista riitelemättä? Jos et osaa käsitellä tälläistä pikkuongelmaa vaimosi kanssa niin miten on isompien kanssa? Sitten varmaan pohdit vähintään vuoden, että miten välttää riita?

Lue lisää

Meillä on ongelma, että mies aina sanoo,
että hän ei halua riidellä. Ja siksi emme pysty koskaan keskustelemaan mistään negatiivisista asioista. Siis esim. jos joku toisen tekemisessä ärsyttää. Toinen ottaa sen heti arvosteluna ja riitelynä. Vaikka kuinka yrittäisi muotoilla asian ja pysyä itse rauhallisena ja sanoa, että en halua riidellä vaan vaan keskustella asiasta. Loppujen lopuksi sitten siitä tulee riita, kun mies hermostuu keskustelun aloituksestani ja sitten riidellään, että riidelläänkö me nyt vai ei! Ja riita äityy kauheaksi sodaksi.

Miten miehen kanssa voisi keskustella niin, että hän ei tulkitse sitä riitelyksi? Vai onko se mahdotonta joissakin keskustelun aiheissa?

tuntemuksista toiselle? kirjoitti:

Meillä on ongelma, että mies aina sanoo,
että hän ei halua riidellä. Ja siksi emme pysty koskaan keskustelemaan mistään negatiivisista asioista. Siis esim. jos joku toisen tekemisessä ärsyttää. Toinen ottaa sen heti arvosteluna ja riitelynä. Vaikka kuinka yrittäisi muotoilla asian ja pysyä itse rauhallisena ja sanoa, että en halua riidellä vaan vaan keskustella asiasta. Loppujen lopuksi sitten siitä tulee riita, kun mies hermostuu keskustelun aloituksestani ja sitten riidellään, että riidelläänkö me nyt vai ei! Ja riita äityy kauheaksi sodaksi.

Miten miehen kanssa voisi keskustella niin, että hän ei tulkitse sitä riitelyksi? Vai onko se mahdotonta joissakin keskustelun aiheissa?

Lue lisää

Niin selityksenä vielä, että mies ei oikein tajua, että en itsekään halua riidellä. Minähän juuri yritän välttää sitä viimeiseen asti. Vähän niin kuin Simo. Olen mieluummin sitten vaikka hiljaa vaikka vituttas. Me riitelemmekin erittäin harvoin (mutta miehelle yksikin kerta olisi varmaan liikaa). Meidän riidat ei ole mitään mukavia, ei todellakaan. Ne äityvät ihan hirvittäväksi sodaksi. Jota haluan välttää, kuten mieskin. Mutta en haluaisi välttää keskustelua, kuten mies.

Minustakin vaan näkee, jos mieltäni painaa jokin. Ja sitten mies kysyy, että no mikä on. Ja jos kerron niin sota on valmis. Ja mies sanoo, että ei halua riidellä! En minäkään halunnut, siksi olisin ollut mieluummin vastaamatta, koska tiesin, että siitä tulee kuitenkin riita.

En tiedä toistuuko Simon perheessä tämä kuvio usein, että vaimo ei ota miestä huomioon. Ja tekee päätöksiä kysymättä toiselta tai ei ota hänen mielipidettään huomioon. Jos tämä oli vain poikkeus niin ehkä kannattaa sitten vaan hiljaa kärrätä se multa ja ottaa kaljaa välillä. Olut auttaa kummasti urakassa kuin urakassa.

pois! kirjoitti:

Kuule Simo. Tiedätkö joskus riitely on ihan hyvästä. Kunhan se ei mene älyttömyyksiin ja riidellään ns. aiheesta. Riitely kuuluu parisuhteeseen, kaikissa parisuhteissa riidellään joskus. Se on ihan ok. Ei se avioliittonne yhteen multakasariitaan kaadu. Ja jos et siltikään halua riidellä niin miten olisi keskustelu? Vai ettekö osaa keskustella tälläisistä asioista riitelemättä? Jos et osaa käsitellä tälläistä pikkuongelmaa vaimosi kanssa niin miten on isompien kanssa? Sitten varmaan pohdit vähintään vuoden, että miten välttää riita?

Lue lisää

Itse asiassa nyt on kyse siitä, että ollaan riidelty, keskusteltu ja väitelty aika paljon viime kuukausina, enkä jaksaisi enään riidellä.

Isommista asioista saadaan yleensä asiat sovittua ihan hyvin, mutta pikkuasioista, kuten siivoamisesta, riitaa tulee jatkuvasti.

Esimerkkinä tilanne, jossa joku ystäväni tulee meille kylään. Tarkoituksena grillata ja käydä saunassa. Vaimoni on ihana ja siivoaa ja laittaa vähän salaattia sivuun ennenkuin kaverini tulee.

Tällaisessa tilanteessa tulee myöhemmin, ehkä viikon kuluttua, riitaa, kun kaveri on minun, enkä osallistu siivoamiseen tai ruoanlaittoon. Sanon vaimolleni, ettei hänen tarvitsisi minun vierailleni siivota, mutta tekee silti.

Aikaisemmin kun asuin vielä yksin samat kaverit kävi meillä, kämppä oli ihan ok kuosissa ja ystävät viihtyivät hyvin. Jätkät ei pienistä pölyistä hätkähdä.

Nyt sama ei kuitenkaan onnistu, kun vaimoni ei haluaisi että meillä on sotkuista kun joku ystäväni tulee.

Ja en todellakaan ole mikään sottapytty. Kun asuin yksin, oli asunto yleensä ihan siisti. En ehkä ollut pessyt ikkunoita, tai imuroinut kovin tarkkaan, mutta en kuitenkaan ollut sellainen pizzalaatikko-tyhjäoluttölkkiröykkiö -kaatopaikkamies, jollaisia tapaa usein.

Mutta kun vaimoni on siivonnut "minun vieraitten" vuoksi tarpeeksi monta kertaa, hän kyllästyy. Ja suuttuu, kun en osallistu kodin siivoamiseen.

Tosiasia on, että kyllä osallistun siivoamiseen, mutta en ole yhtä perusteellinen kuin hän. Saatan päästää vieraan jopa kotiini, vaikka en olisi siivonnut. Tärkeämpää minulle on se, että ystävä tulee, vaikka olisi sotkuista, kuin se, että ei tule kun ei olla siivottu.

Ja nyt kun on vauva kotona, uusi kämppä monine pienine fiksauksineen (esim. yksi makuuhuone on edelleen muuton jälkeen romuvarastona, kun ei ole vielä löytynyt sijoituspaikkaa vanhoille tavaroille [jotka odottavat kirpputorille menoa]), niin tekemätöntä työtä ja siivousta on aika paljon koko ajan, eikä vaimo saa hengähdystaukoa missään vaiheessa. Koko ajan joutuu elämään pienessä epäjärjestyksessä, joka minua ei taasen haittaa juuri lainkaan.

Eli riitaa tulee helpommin nyt, kun on valmiiksi pieni kiukku sotkusta alla. Ja kun näitä riitoja sitten on tarpeeksi, eikä kämppä valmistu, niin tarpeeksi monta kuukautta kun siihen päälle vielä hyysää muksua, niin on höyrykattilan painetaso jo valmiiksi sen verran korkea, ettei tarvitse kuin huokaista katsoessaan multakasan suuntaan, että tulee riita.

Maanantainakin Simo istui monta tuntia netin ääressä tai sitten kävi aina välillä lapioinnin välissä kirjoittamasssa! Hän kyllä mainitsi, että hänellä on vain vähän vapaa-aikaa joten voi olla, että käyttää työajan kirjoittamiseen? Lomaahan Simolla ei nyt ollut? Vai mitä Simo?

"opi kuuntelemaan vaimosikin ajatuksia , ja päätöksiä , muuten se sänky voi jäädä illalla aika kylmäksi nukkua"

Tätä juuri opettelen. Juuri nyt.

Tämä oli kiva viesti lukea ketjun (tällä hetkellä) viimeisenä. Sen verran monta negatiivista viestiä oli eilisen jälkeen ilmestynyt, että meinasi jo hymy hyytyä.

Ihan hauska idea antaa vaimolle perinteisen lumipesun tyyppinen multapesu ja hypätä itse kasaan mukaan, että saisi yhteiset naurut aiheesta ja sen myötä ehkä yhteistuumin asiaan ratkaisu.

(Tausta-anekdootti: mietin jo hetken retkeilyä harrastavana ihmisenä, että pitäisikö kokeilla yöpymistä multakasassa. Se kun höyryää melkoisen lämpimänä, kun sitä lapioi, että mietin voisiko siihen tehdä sellaisen lumikiepin tyyppisen kolon, jonne käpertyä. Tuskin pysyisi kasassa, mutta jos jättäisi pään ulos, niin saisi happea. Ihan siis vitsillä asiaa mietin, kun yritin ajatella jotain hauskaa samalla kun kärräsin multaa. Ajatus itsestäni uponneena kasaan, pelkkä pää ulkona tasoitti harmistustani jonkun verran.)

Ei älynnyt ei.

Voiko niiltä rikkaruohoilta suojata multakasaa mitenkään?

Simo kirjoitti:

Ei älynnyt ei.

Voiko niiltä rikkaruohoilta suojata multakasaa mitenkään?

Parhaiten, joskaan ei satavarmasti, vältyt rikkaruohoilta jos pystyt peittämään mullan mustalla muovilla niin ettei valonpilkahdustakaan pääse rikkaruohon siemenille. Ne eivät nimittäin idä ilman valoa. Ja ainakin niitä tulee sen verran vähän, että ne pystyy nyppimään pois myöhemmin.

Herkullinen tämä sinun vastauksesi:
- kyseenalaistat lihakseni
- kyseenalaistat miehuuteni
- syytät itkemisestä
- ihmettelet miten tällaisia edes on

No pakko kai tuohon on jotain vastatakin. Ja otan tahallani sinut nyt kirjaimellisesti, vaikka tarkoituksenasi oli varmaan pelkästään nostaa itseäsi minunkaltaisteni yläpuolelle.

Olen ihan kohtalaisen vahva. En bodari, mutta voitan veljeni ja aika monta muutakin kädenväännössä, nyrkkeilyssä ja painissa. Minulla on munat ja lapsi, olen mies. Kävin armeijan, mutta en viihtynyt. Itkemisessä ei ole mitään pahaa. En ymmärrä miksi tämä helpottava toimenpide pitäisi olla naisten yksinoikeus. Itsekin ihmettelen välillä miksi minunlaisiani on olemassa. Oi' elämän suuria kysymyksiä.

Simo kirjoitti:

Herkullinen tämä sinun vastauksesi:
- kyseenalaistat lihakseni
- kyseenalaistat miehuuteni
- syytät itkemisestä
- ihmettelet miten tällaisia edes on

No pakko kai tuohon on jotain vastatakin. Ja otan tahallani sinut nyt kirjaimellisesti, vaikka tarkoituksenasi oli varmaan pelkästään nostaa itseäsi minunkaltaisteni yläpuolelle.

Olen ihan kohtalaisen vahva. En bodari, mutta voitan veljeni ja aika monta muutakin kädenväännössä, nyrkkeilyssä ja painissa. Minulla on munat ja lapsi, olen mies. Kävin armeijan, mutta en viihtynyt. Itkemisessä ei ole mitään pahaa. En ymmärrä miksi tämä helpottava toimenpide pitäisi olla naisten yksinoikeus. Itsekin ihmettelen välillä miksi minunlaisiani on olemassa. Oi' elämän suuria kysymyksiä.

Lue lisää

jospa itsekin vielä joskus löytäisin sinunlaisesi miehen, niin olisin onnellinen..

Sinun mielestäsi nainen saa olla täysi idiootti jonka ei tarvitse olla missään vastuussa tekemisistään(no, niinhän se onkin) ja miehen pitää siitä kärsiä!

Yhdessä asiassa olet oikeassa(naisia) se maa päällään kantaa!

Kiitos kannustavasta ja asiallisesta viestistä.

"Koittakaa löytää kompromissi, missä molemmat tulee vastaan."

... on kyllä juuri niin vaikeaa käytännössä kuin vain voi.

Molemmat haluavat tätä ja yrittävät, mutta vaikeaa se on.

Monesti on niin, että kertaalleen keskusteltu tulee uudestaan ja uudestaan esiin. Esim. siivouksessa. Ja kun pitäisi jaksaa aina uudelleen löytää kompromissejä ja muistaa mitä toinen haluaa, että voi tulla vastaan.

Itse olen yrittänyt pyytää vaimoltani kirjallisia toiveita konkreettisista ärsytyksen kohteista. Tuntuu että niitä voisi sitten helpommin hoidella pois.

Muutama tällainen itse asiassa on onnistunut ihan hyvin. Hän sanoi että häntä harmittaa, että on aina päivän lehti ja kahvikuppi pöydällä. Lupasin että jatkossa yritän aina laittaa lehden koriin ja kupin tiskikoneeseen ja ihan hyvin olen tätä nyt jonkin aikaa toteuttanut.

Seuraavaksi oli pyyntö, että kun lopetan illalla television katsomisen, että viikkaisin sohvapeiton, vai mikä shaali se nyt on, siististi selkänojalle. Nyt olen tehnyt sitäkin.

Ja viimeisimpänä, että laittaisin kengät eteisessä siististi riviin, enkä potkaisisi niitä oven tielle.

Yllättävän pieniä asioita. Suorastaan naurettavan pieniä, mutta kun joka päivä teen, niin joka päivä on pari murhetta vähemmän.

Mutta vielä on vastaavia paljon edessä. Vastaantulemisia, opettelua.

Vaimo puhuu "toisen toiveiden kunnioittamisesta", mutta se on aivan liian abstraktia minulle. Konkreettiset ja mielellään kirjalliset säännöt/sopimukset toimii paremmin ainakin minun kohdallani.

Joku jännä asia tuossa viestissäsi kyllä mietityttää hieman. Eli tämä kun aiemmin pidin kodistani ehkä paremmin huolta kuin sen jälkeen kun muutettiin yhteen. Ehkä omaehtoinen, itsestä lähtevä, omalla aikataululla ja kriteereillä tehty kodin hoito on helpompaa kuin toisen toiveiden alla suorittaminen.

Ei vaimoni mikään domina ole, tai pirttihirmu. Ei lainkaan. Ihanan ihminen. Olisiko sitten jotain sellaista auktoriteettipelkoa tai -vihaa, etten tykkää toimia, jos toinen odottaa. Saati vaatii.

Miten siihen sitten löytäisi kompromissin? Jossain vaiheessa vaimoni oli puoli vuotta siivoamatta niin paljoa, ja antoi minun siivoilla omaan tahtiini. Sotkuisempaa meillä oli, mutta ei mielestäni liikaa. Hän ei kuitenkaan jaksanut sitä vaan toivoi siistimpää kotia ja jatkoi taas enemmän kotitöitä tekevän rooliaan.

Pitäisi löytää joku kompromissi varmaan, jossa minulla on jotkut asiat vastuullani ja saan hoitaa niitä miten itse haluan ja hänellä on jotkut muut. Pitääkin ehdottaa jotain. Esim. että pesen pyykit, vien roskat ja ajan nurtsin ja hän hoitaa loput. Tai jotain. Tietty pitää omat rojut korjata tuon lisäksi, mutta ehkä joku tollainen kompromissi voisi toimia.

Onko kokemuksia hyvistä kompromisseistä?

Simo kirjoitti:

Kiitos kannustavasta ja asiallisesta viestistä.

"Koittakaa löytää kompromissi, missä molemmat tulee vastaan."

... on kyllä juuri niin vaikeaa käytännössä kuin vain voi.

Molemmat haluavat tätä ja yrittävät, mutta vaikeaa se on.

Monesti on niin, että kertaalleen keskusteltu tulee uudestaan ja uudestaan esiin. Esim. siivouksessa. Ja kun pitäisi jaksaa aina uudelleen löytää kompromissejä ja muistaa mitä toinen haluaa, että voi tulla vastaan.

Itse olen yrittänyt pyytää vaimoltani kirjallisia toiveita konkreettisista ärsytyksen kohteista. Tuntuu että niitä voisi sitten helpommin hoidella pois.

Muutama tällainen itse asiassa on onnistunut ihan hyvin. Hän sanoi että häntä harmittaa, että on aina päivän lehti ja kahvikuppi pöydällä. Lupasin että jatkossa yritän aina laittaa lehden koriin ja kupin tiskikoneeseen ja ihan hyvin olen tätä nyt jonkin aikaa toteuttanut.

Seuraavaksi oli pyyntö, että kun lopetan illalla television katsomisen, että viikkaisin sohvapeiton, vai mikä shaali se nyt on, siististi selkänojalle. Nyt olen tehnyt sitäkin.

Ja viimeisimpänä, että laittaisin kengät eteisessä siististi riviin, enkä potkaisisi niitä oven tielle.

Yllättävän pieniä asioita. Suorastaan naurettavan pieniä, mutta kun joka päivä teen, niin joka päivä on pari murhetta vähemmän.

Mutta vielä on vastaavia paljon edessä. Vastaantulemisia, opettelua.

Vaimo puhuu "toisen toiveiden kunnioittamisesta", mutta se on aivan liian abstraktia minulle. Konkreettiset ja mielellään kirjalliset säännöt/sopimukset toimii paremmin ainakin minun kohdallani.

Joku jännä asia tuossa viestissäsi kyllä mietityttää hieman. Eli tämä kun aiemmin pidin kodistani ehkä paremmin huolta kuin sen jälkeen kun muutettiin yhteen. Ehkä omaehtoinen, itsestä lähtevä, omalla aikataululla ja kriteereillä tehty kodin hoito on helpompaa kuin toisen toiveiden alla suorittaminen.

Ei vaimoni mikään domina ole, tai pirttihirmu. Ei lainkaan. Ihanan ihminen. Olisiko sitten jotain sellaista auktoriteettipelkoa tai -vihaa, etten tykkää toimia, jos toinen odottaa. Saati vaatii.

Miten siihen sitten löytäisi kompromissin? Jossain vaiheessa vaimoni oli puoli vuotta siivoamatta niin paljoa, ja antoi minun siivoilla omaan tahtiini. Sotkuisempaa meillä oli, mutta ei mielestäni liikaa. Hän ei kuitenkaan jaksanut sitä vaan toivoi siistimpää kotia ja jatkoi taas enemmän kotitöitä tekevän rooliaan.

Pitäisi löytää joku kompromissi varmaan, jossa minulla on jotkut asiat vastuullani ja saan hoitaa niitä miten itse haluan ja hänellä on jotkut muut. Pitääkin ehdottaa jotain. Esim. että pesen pyykit, vien roskat ja ajan nurtsin ja hän hoitaa loput. Tai jotain. Tietty pitää omat rojut korjata tuon lisäksi, mutta ehkä joku tollainen kompromissi voisi toimia.

Onko kokemuksia hyvistä kompromisseistä?

Lue lisää

Nyt on ihan pakko kysyä; oletko homo? Meinaan heteromiehistä ei kaltaistasi aarretta löydy!
Tai ehkä nainen joka on kääntänyt vähän stooria ettei olisi tunnistettavissa...
Jos kaikki on faktaa mitä kirjoitat,niin hyvänen aika sentään mikä adonis!!! Ilmoittele jos vapaudut!?

Nainen 28

Simo kirjoitti:

Kiitos kannustavasta ja asiallisesta viestistä.

"Koittakaa löytää kompromissi, missä molemmat tulee vastaan."

... on kyllä juuri niin vaikeaa käytännössä kuin vain voi.

Molemmat haluavat tätä ja yrittävät, mutta vaikeaa se on.

Monesti on niin, että kertaalleen keskusteltu tulee uudestaan ja uudestaan esiin. Esim. siivouksessa. Ja kun pitäisi jaksaa aina uudelleen löytää kompromissejä ja muistaa mitä toinen haluaa, että voi tulla vastaan.

Itse olen yrittänyt pyytää vaimoltani kirjallisia toiveita konkreettisista ärsytyksen kohteista. Tuntuu että niitä voisi sitten helpommin hoidella pois.

Muutama tällainen itse asiassa on onnistunut ihan hyvin. Hän sanoi että häntä harmittaa, että on aina päivän lehti ja kahvikuppi pöydällä. Lupasin että jatkossa yritän aina laittaa lehden koriin ja kupin tiskikoneeseen ja ihan hyvin olen tätä nyt jonkin aikaa toteuttanut.

Seuraavaksi oli pyyntö, että kun lopetan illalla television katsomisen, että viikkaisin sohvapeiton, vai mikä shaali se nyt on, siististi selkänojalle. Nyt olen tehnyt sitäkin.

Ja viimeisimpänä, että laittaisin kengät eteisessä siististi riviin, enkä potkaisisi niitä oven tielle.

Yllättävän pieniä asioita. Suorastaan naurettavan pieniä, mutta kun joka päivä teen, niin joka päivä on pari murhetta vähemmän.

Mutta vielä on vastaavia paljon edessä. Vastaantulemisia, opettelua.

Vaimo puhuu "toisen toiveiden kunnioittamisesta", mutta se on aivan liian abstraktia minulle. Konkreettiset ja mielellään kirjalliset säännöt/sopimukset toimii paremmin ainakin minun kohdallani.

Joku jännä asia tuossa viestissäsi kyllä mietityttää hieman. Eli tämä kun aiemmin pidin kodistani ehkä paremmin huolta kuin sen jälkeen kun muutettiin yhteen. Ehkä omaehtoinen, itsestä lähtevä, omalla aikataululla ja kriteereillä tehty kodin hoito on helpompaa kuin toisen toiveiden alla suorittaminen.

Ei vaimoni mikään domina ole, tai pirttihirmu. Ei lainkaan. Ihanan ihminen. Olisiko sitten jotain sellaista auktoriteettipelkoa tai -vihaa, etten tykkää toimia, jos toinen odottaa. Saati vaatii.

Miten siihen sitten löytäisi kompromissin? Jossain vaiheessa vaimoni oli puoli vuotta siivoamatta niin paljoa, ja antoi minun siivoilla omaan tahtiini. Sotkuisempaa meillä oli, mutta ei mielestäni liikaa. Hän ei kuitenkaan jaksanut sitä vaan toivoi siistimpää kotia ja jatkoi taas enemmän kotitöitä tekevän rooliaan.

Pitäisi löytää joku kompromissi varmaan, jossa minulla on jotkut asiat vastuullani ja saan hoitaa niitä miten itse haluan ja hänellä on jotkut muut. Pitääkin ehdottaa jotain. Esim. että pesen pyykit, vien roskat ja ajan nurtsin ja hän hoitaa loput. Tai jotain. Tietty pitää omat rojut korjata tuon lisäksi, mutta ehkä joku tollainen kompromissi voisi toimia.

Onko kokemuksia hyvistä kompromisseistä?

Lue lisää

siis oli mukavaa lukemista......kyllä se kasa joskus silenee,sinne minne kuuluu.hyvää kesän jatkoa !
p.s
luetuta nää kaikki vaimollesi,niin eiköhän ala naurattaan ja saatte varmaan yhessä siirrettyä.

mielenkiintoista kirjoitti:

siis oli mukavaa lukemista......kyllä se kasa joskus silenee,sinne minne kuuluu.hyvää kesän jatkoa !
p.s
luetuta nää kaikki vaimollesi,niin eiköhän ala naurattaan ja saatte varmaan yhessä siirrettyä.

Lue lisää

Miehenä on paljastettava isäni vastikään vinkkaama keino oman vähän isomman kasan taannoiseen siirtelyyn:
1) varmista, että sulla on kahdet kottikärryt,
2) vaimon suostuttelet täyttämään kärryjä,
3) sinä siirrät/juoksutat kärryjä sopiviin paikkoihin, yhtä soittoa, kun ei tarvi välillä itse täytellä.
Ei mene kauaa!

Simo kirjoitti:

Kiitos kannustavasta ja asiallisesta viestistä.

"Koittakaa löytää kompromissi, missä molemmat tulee vastaan."

... on kyllä juuri niin vaikeaa käytännössä kuin vain voi.

Molemmat haluavat tätä ja yrittävät, mutta vaikeaa se on.

Monesti on niin, että kertaalleen keskusteltu tulee uudestaan ja uudestaan esiin. Esim. siivouksessa. Ja kun pitäisi jaksaa aina uudelleen löytää kompromissejä ja muistaa mitä toinen haluaa, että voi tulla vastaan.

Itse olen yrittänyt pyytää vaimoltani kirjallisia toiveita konkreettisista ärsytyksen kohteista. Tuntuu että niitä voisi sitten helpommin hoidella pois.

Muutama tällainen itse asiassa on onnistunut ihan hyvin. Hän sanoi että häntä harmittaa, että on aina päivän lehti ja kahvikuppi pöydällä. Lupasin että jatkossa yritän aina laittaa lehden koriin ja kupin tiskikoneeseen ja ihan hyvin olen tätä nyt jonkin aikaa toteuttanut.

Seuraavaksi oli pyyntö, että kun lopetan illalla television katsomisen, että viikkaisin sohvapeiton, vai mikä shaali se nyt on, siististi selkänojalle. Nyt olen tehnyt sitäkin.

Ja viimeisimpänä, että laittaisin kengät eteisessä siististi riviin, enkä potkaisisi niitä oven tielle.

Yllättävän pieniä asioita. Suorastaan naurettavan pieniä, mutta kun joka päivä teen, niin joka päivä on pari murhetta vähemmän.

Mutta vielä on vastaavia paljon edessä. Vastaantulemisia, opettelua.

Vaimo puhuu "toisen toiveiden kunnioittamisesta", mutta se on aivan liian abstraktia minulle. Konkreettiset ja mielellään kirjalliset säännöt/sopimukset toimii paremmin ainakin minun kohdallani.

Joku jännä asia tuossa viestissäsi kyllä mietityttää hieman. Eli tämä kun aiemmin pidin kodistani ehkä paremmin huolta kuin sen jälkeen kun muutettiin yhteen. Ehkä omaehtoinen, itsestä lähtevä, omalla aikataululla ja kriteereillä tehty kodin hoito on helpompaa kuin toisen toiveiden alla suorittaminen.

Ei vaimoni mikään domina ole, tai pirttihirmu. Ei lainkaan. Ihanan ihminen. Olisiko sitten jotain sellaista auktoriteettipelkoa tai -vihaa, etten tykkää toimia, jos toinen odottaa. Saati vaatii.

Miten siihen sitten löytäisi kompromissin? Jossain vaiheessa vaimoni oli puoli vuotta siivoamatta niin paljoa, ja antoi minun siivoilla omaan tahtiini. Sotkuisempaa meillä oli, mutta ei mielestäni liikaa. Hän ei kuitenkaan jaksanut sitä vaan toivoi siistimpää kotia ja jatkoi taas enemmän kotitöitä tekevän rooliaan.

Pitäisi löytää joku kompromissi varmaan, jossa minulla on jotkut asiat vastuullani ja saan hoitaa niitä miten itse haluan ja hänellä on jotkut muut. Pitääkin ehdottaa jotain. Esim. että pesen pyykit, vien roskat ja ajan nurtsin ja hän hoitaa loput. Tai jotain. Tietty pitää omat rojut korjata tuon lisäksi, mutta ehkä joku tollainen kompromissi voisi toimia.

Onko kokemuksia hyvistä kompromisseistä?

Lue lisää

Tämä on niin tuttua, myös meillä. Tosin meillä ei mies siivoa, ei pese pyykkiä eikä oikeastaan mitään kotityötä. Kengät potkaistaan olohuoneen ovelle, nukkumaan mennessä vaatteet jäävät siihen, mihin ne sattuvat tippumaan, oluttölkit jäävät pöydän reunalle, ruoka-astiat ja voileipätarpeet jäävät pöydälle, aina, sänkyä ei pedata. Hyvää ruokaa hän kyllä tekee, mutta sotku pöydillä on sen mukainen.

Olen jättänyt toisten jälkien korjaamisen. Kun vaatetta alkaa olla häiritsevässä määrin tuolilla tai lattialla, pyydän korjaamaan pois. Oluttölkit lähtevät pöydän reunalta, kun ojennan kassin ja pyydän korjaamaan pois, samoin astiat, kengät yms. Jopa pyykit päätyvät koneeseen tai narulle tarpeen tullen, ellen itse ehdi. En enää koske mihinkään toisten tekemiin sotkuihin, vaan pyydän kauniisti korjaamaan jälkensä. Eikä ärsytä yhtään. Meillä ei juurikaan riidellä siivouksesta tms. Siitä olen vähän huolissani, minkälaisen mallin kaksi poikaamme saavat isältään, mutta enpä ole heidänkään jälkiä korjaillut, vaan toteutan samaa taktiikkaa, ja sehän toimii. Pitkää pinnaa se kyllä vaatii elää suurpiirteisen miehen kanssa ja katsoa sitä sotkua, mutta lopputulos on sen arvoinen.

Minusta se, että ei sano mitään itseä toisessa häiritsevästä asiasta, vaan suutuspäissään tekee ja sitten tulee myöhemmin riita, se on marttyyriutta. Monissa tapauksissa aletaan vielä pitää mykkäkoulua, jotta toinen tajuaisi tehneensä/jättäneensä tekemättä jotain, mistä on vedetty herneenpalko ohimolohkoon asti.
Taikasana on se, että pyytää nätisti korjaamaan esim. omat jälkensä on varmin tae saada asiat rullaamaan. Olen myös oppinut sen, että kun pyytää miestä tekemään jotain, pyyntö pitää yksilöidä tarkasti. Ei niin, että vain komentaa yleisesti siivoamaan, vaan tehtävä on kerrottava tarkasti, jos haluaa tehtävän tehdyksi. :)
Sama pätee tietysti toisinkin päin. Jos mies pyytää minua tekemään jonkin asian, teen sen mielelläni. Mutta se pitää sanoa ääneen, en pysty jalkaterän asennosta määrittelemään, mitä toinen haluaa. Näin on menty jo yli kaksikymmentä vuotta.

Simo kirjoitti:

Kiitos kannustavasta ja asiallisesta viestistä.

"Koittakaa löytää kompromissi, missä molemmat tulee vastaan."

... on kyllä juuri niin vaikeaa käytännössä kuin vain voi.

Molemmat haluavat tätä ja yrittävät, mutta vaikeaa se on.

Monesti on niin, että kertaalleen keskusteltu tulee uudestaan ja uudestaan esiin. Esim. siivouksessa. Ja kun pitäisi jaksaa aina uudelleen löytää kompromissejä ja muistaa mitä toinen haluaa, että voi tulla vastaan.

Itse olen yrittänyt pyytää vaimoltani kirjallisia toiveita konkreettisista ärsytyksen kohteista. Tuntuu että niitä voisi sitten helpommin hoidella pois.

Muutama tällainen itse asiassa on onnistunut ihan hyvin. Hän sanoi että häntä harmittaa, että on aina päivän lehti ja kahvikuppi pöydällä. Lupasin että jatkossa yritän aina laittaa lehden koriin ja kupin tiskikoneeseen ja ihan hyvin olen tätä nyt jonkin aikaa toteuttanut.

Seuraavaksi oli pyyntö, että kun lopetan illalla television katsomisen, että viikkaisin sohvapeiton, vai mikä shaali se nyt on, siististi selkänojalle. Nyt olen tehnyt sitäkin.

Ja viimeisimpänä, että laittaisin kengät eteisessä siististi riviin, enkä potkaisisi niitä oven tielle.

Yllättävän pieniä asioita. Suorastaan naurettavan pieniä, mutta kun joka päivä teen, niin joka päivä on pari murhetta vähemmän.

Mutta vielä on vastaavia paljon edessä. Vastaantulemisia, opettelua.

Vaimo puhuu "toisen toiveiden kunnioittamisesta", mutta se on aivan liian abstraktia minulle. Konkreettiset ja mielellään kirjalliset säännöt/sopimukset toimii paremmin ainakin minun kohdallani.

Joku jännä asia tuossa viestissäsi kyllä mietityttää hieman. Eli tämä kun aiemmin pidin kodistani ehkä paremmin huolta kuin sen jälkeen kun muutettiin yhteen. Ehkä omaehtoinen, itsestä lähtevä, omalla aikataululla ja kriteereillä tehty kodin hoito on helpompaa kuin toisen toiveiden alla suorittaminen.

Ei vaimoni mikään domina ole, tai pirttihirmu. Ei lainkaan. Ihanan ihminen. Olisiko sitten jotain sellaista auktoriteettipelkoa tai -vihaa, etten tykkää toimia, jos toinen odottaa. Saati vaatii.

Miten siihen sitten löytäisi kompromissin? Jossain vaiheessa vaimoni oli puoli vuotta siivoamatta niin paljoa, ja antoi minun siivoilla omaan tahtiini. Sotkuisempaa meillä oli, mutta ei mielestäni liikaa. Hän ei kuitenkaan jaksanut sitä vaan toivoi siistimpää kotia ja jatkoi taas enemmän kotitöitä tekevän rooliaan.

Pitäisi löytää joku kompromissi varmaan, jossa minulla on jotkut asiat vastuullani ja saan hoitaa niitä miten itse haluan ja hänellä on jotkut muut. Pitääkin ehdottaa jotain. Esim. että pesen pyykit, vien roskat ja ajan nurtsin ja hän hoitaa loput. Tai jotain. Tietty pitää omat rojut korjata tuon lisäksi, mutta ehkä joku tollainen kompromissi voisi toimia.

Onko kokemuksia hyvistä kompromisseistä?

Lue lisää

En tiedä, kuinka pitkään olette olleet yhdessä, mutta tilanteestanne päätellen ehkä joitakin vuosia.

Teidän ja sinun on mun mielestäni ihan turha kuluttaa aikaa ns. hyvien kompromissien löytämiseksi. Hyvät kompromissit syntyvät siitä tilanteesta ja siitä asiasta, mikä on erimielisyyden kohteena kulloinkin. Ehkä pisimmälle kantaa ottaa toimintatavaksi, että ennen kuin kumpikaan tekee mitään, selvitätte toistenne toiveet ja sen jälkeen ratkaisette asian. Tässä kohtaan oman mielipiteen ilmaisu molemmilta on toiminnan edellytys.

On myös olemassa asioita, jotka tulevat aina ja ikuisesti ärsyttämään toista - kuten kupin ja lehden pöydälle jätttäminen. On myös hyvä oppia sietämään toisen ärsyttäviä asioita, etenkin jos ne ovat arjen kokonaisuudessa pieniä ja merkityksettömiä, koska niitä aina on ja iän myöten joku ehkä poistuu, tulee taatusti toinen tilalle. Kannattaa miettiä, maksaako vaivan kärtytä turhasta, elämässä on isompiakin asioita, mihin on parempi keskittyä. Ette te voi koko ajan miettiä, mikähän nyt toista ärsyttää. Tällä ajatte toisenne ennen pitkään hulluiksi ja yhteiselostanne tulee suorittamista.

Kun puolisot puhuvat ääneen omista toiveistaan, arvoistaan ja haluistaan on suurempi mahdollisuus tulla kuulluksi. Jos toinen toimii silti oman mieltymysten vastaisesti, ehkä on oikeus vaatia toiselta asiaan vastine eli selvitys, mutta myös opeteltava antamaan anteeksi ja etenkin päästä yli niistä.

Älä suorita parisuhdettasi etukäteen sovittujen komporomissien viidakossa, vaan elä toisen rinnalla.

Itselläni on kohta 14 v. avioliittoa takana, ja vasta tänä vuonna olemme joutuneet opettelemaan yhteiselämän syvempiä saloja. Ja täytyy sanoa, että jos olisin päässyt antamalla anteeksi jonkin multakasan siirtämisellä, tekisin sen niin mielelläni. En olisi ikinä uskonut, kuinka paljon on pitänyt katsoa sormien läpi, ja päästä niistä yli, jos yhteiseloa aikoo jatkaa. Eikä ole edes kyse syrjähypyistä, väkivallasta, viinasta tai muustakaan isommasta.

Elämässä aina sattuu ja tapahtuu. Tuo multakasa on kuitenkin kokolailla pikku asia sun elämässäsi. Tietysti pienistä asioista kasvaa suuri virta, jos sen antaa laajeta. Älä kompastu näihin pikkujuttuihin, vaan kohauta olkapäitä ohimenevällä vitutuksella ja mene eteenpäin.

Samassa veneessä kirjoitti:

En tiedä, kuinka pitkään olette olleet yhdessä, mutta tilanteestanne päätellen ehkä joitakin vuosia.

Teidän ja sinun on mun mielestäni ihan turha kuluttaa aikaa ns. hyvien kompromissien löytämiseksi. Hyvät kompromissit syntyvät siitä tilanteesta ja siitä asiasta, mikä on erimielisyyden kohteena kulloinkin. Ehkä pisimmälle kantaa ottaa toimintatavaksi, että ennen kuin kumpikaan tekee mitään, selvitätte toistenne toiveet ja sen jälkeen ratkaisette asian. Tässä kohtaan oman mielipiteen ilmaisu molemmilta on toiminnan edellytys.

On myös olemassa asioita, jotka tulevat aina ja ikuisesti ärsyttämään toista - kuten kupin ja lehden pöydälle jätttäminen. On myös hyvä oppia sietämään toisen ärsyttäviä asioita, etenkin jos ne ovat arjen kokonaisuudessa pieniä ja merkityksettömiä, koska niitä aina on ja iän myöten joku ehkä poistuu, tulee taatusti toinen tilalle. Kannattaa miettiä, maksaako vaivan kärtytä turhasta, elämässä on isompiakin asioita, mihin on parempi keskittyä. Ette te voi koko ajan miettiä, mikähän nyt toista ärsyttää. Tällä ajatte toisenne ennen pitkään hulluiksi ja yhteiselostanne tulee suorittamista.

Kun puolisot puhuvat ääneen omista toiveistaan, arvoistaan ja haluistaan on suurempi mahdollisuus tulla kuulluksi. Jos toinen toimii silti oman mieltymysten vastaisesti, ehkä on oikeus vaatia toiselta asiaan vastine eli selvitys, mutta myös opeteltava antamaan anteeksi ja etenkin päästä yli niistä.

Älä suorita parisuhdettasi etukäteen sovittujen komporomissien viidakossa, vaan elä toisen rinnalla.

Itselläni on kohta 14 v. avioliittoa takana, ja vasta tänä vuonna olemme joutuneet opettelemaan yhteiselämän syvempiä saloja. Ja täytyy sanoa, että jos olisin päässyt antamalla anteeksi jonkin multakasan siirtämisellä, tekisin sen niin mielelläni. En olisi ikinä uskonut, kuinka paljon on pitänyt katsoa sormien läpi, ja päästä niistä yli, jos yhteiseloa aikoo jatkaa. Eikä ole edes kyse syrjähypyistä, väkivallasta, viinasta tai muustakaan isommasta.

Elämässä aina sattuu ja tapahtuu. Tuo multakasa on kuitenkin kokolailla pikku asia sun elämässäsi. Tietysti pienistä asioista kasvaa suuri virta, jos sen antaa laajeta. Älä kompastu näihin pikkujuttuihin, vaan kohauta olkapäitä ohimenevällä vitutuksella ja mene eteenpäin.

Lue lisää

En ole pitkävihaista sorttia. Asia vituttaa niin kauan kuin kasa on pihalla. Sen jälkeen se unohtuu muutamassa viikossa täysin.

Mutta vastaavia asioita tulee jatkossakin eteen ja yritän täällä opetella eri lähestymistapoja, miten vitutusta ja riitelyä pystyy välttämään.

Kiitos kuitenkin kannustavista sanoista.

eroon kirjoitti:

Miehenä on paljastettava isäni vastikään vinkkaama keino oman vähän isomman kasan taannoiseen siirtelyyn:
1) varmista, että sulla on kahdet kottikärryt,
2) vaimon suostuttelet täyttämään kärryjä,
3) sinä siirrät/juoksutat kärryjä sopiviin paikkoihin, yhtä soittoa, kun ei tarvi välillä itse täytellä.
Ei mene kauaa!

Lue lisää

Täytyy kokeilla tätä. Naapurilta saa varmaan toiset kärryt lainaan.

Kiitos konkreettisesta vinkistä!

Simo kirjoitti:

En ole pitkävihaista sorttia. Asia vituttaa niin kauan kuin kasa on pihalla. Sen jälkeen se unohtuu muutamassa viikossa täysin.

Mutta vastaavia asioita tulee jatkossakin eteen ja yritän täällä opetella eri lähestymistapoja, miten vitutusta ja riitelyä pystyy välttämään.

Kiitos kuitenkin kannustavista sanoista.

Lue lisää

Tietty se kasa muistuttaa tasan siihen asti, kun se siinä silmänalla on. On hyvä, että et ole pitkävihainen. Ja luulenpa, että joidenkin viikkojen jälkeen tuo tapaus siirtyy teidän väliselle vitsi-osastollenne. Mut, näitäkin tilanteita tarvitaan, vaikka tässä kohtaan se vituttaakin.

Voi kun multakasa olisikin ainoa ongelma, niin ei olisi ongelma lainkaan. On vaan riidelty muista asioista aika paljon, ja tässä keississä riitely konkretisoituu sellaisella tasolla, että sitä pystyy täällä ruotimaan.

Olen kyllä samoilla linjoilla SatamaJätkänPojan kanssa. Siinähän ne vaimos voimat kasvaa, jos tällä hetkellä ei voimat riitä kasan siirtämiseen. Näkeepähän siinä sitten, kuinka hauskaa se mullan kärrääminen kaiken vapaa-ajan puitteissa on. Ehkä sitten seuraavalla kerralla tulee miettineeksi asioita uudemman kerran, ennen kuin tilaa mitään.

Itelläni ei ainakaan ois pokkaa jättää mieheni huoleks tollasta, jos kerran ite oon kasan pihaan halunnu ja tilannu. Kyllä naisenki pitää kantaa vastuunsa ja kärsiä seuraukset.

kuin joku/jotkut aiemmin: tehkää yhdessä, tietenkin:-). Pieni homma kahdelle. Ei moisesta jaksaisi vinkua, jos omakotitaloa on väännetty alusta alkaen kaksin...tuhatkertainen määrä fyysistä työtä ja huimasti enemmän pitkää pinnaa. Ei se sun kompostisi kahteen vuoteen valmistu, ja pikkuruinen on määrä mitä se antaa:-).

Ja samaa mieltä, kirjoitti:

kuin joku/jotkut aiemmin: tehkää yhdessä, tietenkin:-). Pieni homma kahdelle. Ei moisesta jaksaisi vinkua, jos omakotitaloa on väännetty alusta alkaen kaksin...tuhatkertainen määrä fyysistä työtä ja huimasti enemmän pitkää pinnaa. Ei se sun kompostisi kahteen vuoteen valmistu, ja pikkuruinen on määrä mitä se antaa:-).

Lue lisää

Mulla on kaksi 900 litraista puutarhakompostia, jotka ovat molemmat nyt täynnä. Olen levittänyt päälle kompostiherätettä ja vähän kastellut, että pitäisi kompostoituminen olla jo hyvässä käynnissä.

Kuinka kauan arvioit, että kestää, että mullat valmistuvat ja kuinka paljon sitä on odotettavissa?

Lainan arvaaminen ei sinusta sherlockia vielä tee ja kun ikäkin meni alakanttiin, niin oraakkelin palveluistakaan en sinulle maksaisi.

Mutta kun tällaisia ajattelet, niin tässä helposti ratkeava pähkinä sinulle, jolla pääset hieman jäljille.

Tämän päivän Iltalehden horoskooppi tarjoaa teemaan sopivaa viestiä minulle:

"Rakkaasi kaipaisi huomiotasi. Siinä onkin yksi syy hänen äreyteensä ja kireyteensä. Parisuhdeongelmien välttämiseksi voisit olla vähän hellempi."

Kysyn asiaa naisilta sen vuoksi, että ymmärtäisin miten riidan saisi vältettyä. Yritän ymmärtää riidan toista osapuolta.

Uskoisin ainakin että riidan pohjalla on jotain mies-nais -akselin skismoja.

Ainakaan aiemmin, kun opiskeluaikana asuin miehen kanssa useita vuosia kimppakämpässä, ei meillä tullut koskaan mistään kotiasioista riitaa. Hän siivosi vähän enemmän, sanomatta tai valittamatta aiheesta mitään, ja minä sitten siivoilin jotta olisi jotenkin tasapuolista.

Mutta ei ikinä riitaa. Kerran taisi kolmen vuoden aikana sanoa, että taitaa olla mun vuoro imuroida, mutta niin se taisi ollakin ja sitten imuroin.

Minulla on paljonkin omia miehisiä mielipiteitäni asiasta, mutta varmasti osaksi juuri siitä syystä, tulee meille riitoja.

Eli en siis aio muuttua naiseksi, ainoastaan ymmärtää tuota ihanaa sulostuttajien joukkoa hieman paremmin. Enkä koe ollenkaan, että minua käytetään hyväksi.

Simo kirjoitti:

Kysyn asiaa naisilta sen vuoksi, että ymmärtäisin miten riidan saisi vältettyä. Yritän ymmärtää riidan toista osapuolta.

Uskoisin ainakin että riidan pohjalla on jotain mies-nais -akselin skismoja.

Ainakaan aiemmin, kun opiskeluaikana asuin miehen kanssa useita vuosia kimppakämpässä, ei meillä tullut koskaan mistään kotiasioista riitaa. Hän siivosi vähän enemmän, sanomatta tai valittamatta aiheesta mitään, ja minä sitten siivoilin jotta olisi jotenkin tasapuolista.

Mutta ei ikinä riitaa. Kerran taisi kolmen vuoden aikana sanoa, että taitaa olla mun vuoro imuroida, mutta niin se taisi ollakin ja sitten imuroin.

Minulla on paljonkin omia miehisiä mielipiteitäni asiasta, mutta varmasti osaksi juuri siitä syystä, tulee meille riitoja.

Eli en siis aio muuttua naiseksi, ainoastaan ymmärtää tuota ihanaa sulostuttajien joukkoa hieman paremmin. Enkä koe ollenkaan, että minua käytetään hyväksi.

Lue lisää

Olet mielestäni ihan liian hyvä ihminen tuollaiselle vaimolle. Ajattelet toisen hyvää ja koetat välttää riitaa, vaikka toinen ei tippaakaan.
Uskon, ettet koe itseäsi hyväksikäytetyksi kuten sanot. Uskon myös, että vielä jokin päivä huomaat, että olet ollut vain hyväksikäytetty talonmies, autonkuljettaja, rahoittaja, palvelija, korjaaja, maalari, siivooja, tiskaaja, puutarhanhoitaja, kodinturvamies, ym...
Sinut on saatu näköjään uskomaan, että riitojen syy ovat omat miehiset mielipiteesi. Eivät ole. Yhtä hyvin, ja tämän tapauksen kysymyksessä nimenomaan, riidan syy olisi vaimosi naisen logiikan mukainen täysin itsekäs käytös ja toisen härski hyväksikäyttö.

Simo kirjoitti:

Kysyn asiaa naisilta sen vuoksi, että ymmärtäisin miten riidan saisi vältettyä. Yritän ymmärtää riidan toista osapuolta.

Uskoisin ainakin että riidan pohjalla on jotain mies-nais -akselin skismoja.

Ainakaan aiemmin, kun opiskeluaikana asuin miehen kanssa useita vuosia kimppakämpässä, ei meillä tullut koskaan mistään kotiasioista riitaa. Hän siivosi vähän enemmän, sanomatta tai valittamatta aiheesta mitään, ja minä sitten siivoilin jotta olisi jotenkin tasapuolista.

Mutta ei ikinä riitaa. Kerran taisi kolmen vuoden aikana sanoa, että taitaa olla mun vuoro imuroida, mutta niin se taisi ollakin ja sitten imuroin.

Minulla on paljonkin omia miehisiä mielipiteitäni asiasta, mutta varmasti osaksi juuri siitä syystä, tulee meille riitoja.

Eli en siis aio muuttua naiseksi, ainoastaan ymmärtää tuota ihanaa sulostuttajien joukkoa hieman paremmin. Enkä koe ollenkaan, että minua käytetään hyväksi.

Lue lisää

Kerrot että sinulla on ihana vaimo, mutta teillä on riitoja. Yrität tehdä kaikkesi että riitoja ei tulisi.

Olisiko syytä miettiä, miksi teille tulee riitoja? Ei sekään ole oikein että riitoja välttääkseen joutuu varomaan sanojaan ja tekojaan. Ei myöskään mies-nais asettelu tarkoita sitä että riidat kuuluisivat asiaan. Kyllä suhteessa pitäisi voida ilmaista tunteensa, toiveensa ja mielipiteensä ilman että siitä seuraa mitään pahempaa.

Kun teillä on muuten niin hyvin, niin olisiko syytä pohtia yhdessä sitä riitelyasiaa ylipäänsä. Ollaanko liian vaativia, joustamattomia, eikö osata ottaa asioita rennommin tyyliin "ei sillä niin väliä".... semmosta voi opetella, molemmat

Mielenkiintosta on lukea tapahtumien kulkua.

Sun eukkos kyllä vaikuttaa tosi riidanhaluselta. Tässä saa sen kuvan, että et pysty kyllä mistään asiasta sanomaan ja valittamaan ja sanomaan miehistä mielipidettä ilman, että vaimos suuttuu.

Ol Plahya kirjoitti:

Mielenkiintosta on lukea tapahtumien kulkua.

Sun eukkos kyllä vaikuttaa tosi riidanhaluselta. Tässä saa sen kuvan, että et pysty kyllä mistään asiasta sanomaan ja valittamaan ja sanomaan miehistä mielipidettä ilman, että vaimos suuttuu.

Lue lisää

Ei hän normaalisti ole, mutta liekkö sitten imettävällä ihmisellä hormonit hieman sekaisin ja pinna kireällä katkonaisen nukkumisen vuoksi. Kai sitä itselläkin olisi pinna vähän kireällä, jos ei saisi nukkua kahdeksaa tuntia putkeen moneen kuukauteen ja joku vetelisi koko ajan nänneistä.

Toi kaikki olisi voinut tapahtua Hämeessä joskus 80-luvun alussa. Mun vanhemmat uuden kotitalon pihalla: äidillä parin kuukauden ikäinen isosisko sylissä ja vastahankitun rintamamiestalon kuistin ja ullakon remontti kesken. Isällä ikää 24 ja niskassa asunto- ja opintolaina. Pientä riitaa jostain ja isä, kiltti ja ahkera ihminen kun on, antaa periksi sillä kertaa ja niin monesti myöhemminkin ja tekee mukisematta kaikki mitä äiti keksii listoihinsa kirjoittaa.

Joskus pari vuotta sitten tuli isän kanssa puhetta, että sen pitäisi vaihtaa autoonsa. Homma kuitenkin jäi, koska "äiti ei anna laittaa autoja pihassa". Menee aikaa hukkaan ja laatoille saattaa tippua öljyä. Päätin perkele, ettei musta tule koskaan tollasta vaimoa.

Simo kirjoitti:

Ei hän normaalisti ole, mutta liekkö sitten imettävällä ihmisellä hormonit hieman sekaisin ja pinna kireällä katkonaisen nukkumisen vuoksi. Kai sitä itselläkin olisi pinna vähän kireällä, jos ei saisi nukkua kahdeksaa tuntia putkeen moneen kuukauteen ja joku vetelisi koko ajan nänneistä.

Lue lisää

Imettäminen ei tee äidistä kireää, päinvastoin sen pitäisi saada aikaan täysin päinvastainen reaktio. Vaimosi pitäisi vähän relata, samoin sinun. Ei avioliiton ym siihen liittyvien asioiden pitäisi olla kilpailua siitä, kumpi on joutunut tekemään enemmän, ja kumman pitää tehdä nyt sitä tai tätä, että toinen olisi onnellinen. Fakta nimittäin on, että parisuhteessa olevien pitää tehdä itse itsensä onnelliseksi, toinen ei sitä voi tehdä!

Jos lattioita ei ole imuroitu, so? Imuroikaa myöhemmin, jos vaimoa tai sinua nukuttaa, nukkukaa vaikka keskellä kirkasta päivää. Sinulla se tietysti voi olla vähän hankalampaa, mutta noin periaatteessa :)
Kun vauva nukkuu, miksi ihmeessä vaimo ei ota nokkaunia myös?? Ei ne hommat siihen lopu tai kaadu, jos joskus vähän hellittää piponnaruista.

pöksyihisi,näkyykö siellä lainkaan miesten värkkejä.Taitaa lapsikin olla naapurin sedän näköinen.Laita hame yllesi narisija.Pienen multakasan takia mokoma narina.Hyi helvetti!

Kaiken maailman tappeluilta välttyisi itse kukin, jos olisi niin sukkela suustaan, että saisi toisen naurahtamaan. Vaikeaa hymyissä suin on riidellä.

Tekee kuitenkin mieli kommentoida hieman aiheesta sivuun, vaikkakin pilke silmäkulmassa ehdottamaasi asiaa, eli "jompi kumpi lähtee, minä tai multakasa".

Kutsun, jos sen sanoo tosissaan, tuota ultimatumiksi. Ehdoton vaatimus jonkin asian toteutumisesta ryyditettynä uhkauksella, että lähtee, jos ei toteudu.

Olen sanonut vaimolleni suhteemme alussa, että halua että hän kertaakaan sanoo noin, koska jos sanoo, valitsen periaatteen vuoksi huonomman vaihtoehdon.

Vitsillä tuota voi tietysti yrittää, mutta jostain ihmeen syystä pidän tuollaisen ultimatumin käyttämistä parisuhteessa vääränä.

Simo kirjoitti:

Kaiken maailman tappeluilta välttyisi itse kukin, jos olisi niin sukkela suustaan, että saisi toisen naurahtamaan. Vaikeaa hymyissä suin on riidellä.

Tekee kuitenkin mieli kommentoida hieman aiheesta sivuun, vaikkakin pilke silmäkulmassa ehdottamaasi asiaa, eli "jompi kumpi lähtee, minä tai multakasa".

Kutsun, jos sen sanoo tosissaan, tuota ultimatumiksi. Ehdoton vaatimus jonkin asian toteutumisesta ryyditettynä uhkauksella, että lähtee, jos ei toteudu.

Olen sanonut vaimolleni suhteemme alussa, että halua että hän kertaakaan sanoo noin, koska jos sanoo, valitsen periaatteen vuoksi huonomman vaihtoehdon.

Vitsillä tuota voi tietysti yrittää, mutta jostain ihmeen syystä pidän tuollaisen ultimatumin käyttämistä parisuhteessa vääränä.

Lue lisää

no kerros osoite, niin minä voin tulla lapioimaan..! ;) Minä saan liikuntaa, sinä ihastelet minua grillatessasi ja vaimosi on mustasukkainen.. näin on kaikilla tekemistä.. ;D

nami:) kirjoitti:

no kerros osoite, niin minä voin tulla lapioimaan..! ;) Minä saan liikuntaa, sinä ihastelet minua grillatessasi ja vaimosi on mustasukkainen.. näin on kaikilla tekemistä.. ;D

Lue lisää

Sori, en tykkää katsella hikisiä miehiä sillä silmällä. Tai tietysti, jos olet roomalaisen jumalan näköinen, niin saattaisit päästä meille pool-boy:ksi, vaikkei allasta edes olekaan. Rypäleitä voisit hakea lähikaupasta ja tarjoilla niitä itseäsi öljytessäsi. Kyllähän heteroisän itsetunto aina yhden pool-boy:n kestää.

Nainen tuskin olet.

suunnitellaan ja yhdessä tehdään. Olkoon sitten eka nurtsi, näin kai se on oltavakin, siihen sitten tuumaillaan muut mausteet. Kun pihasta on kyse, mulle on selvää että mun pitää itte olla tekemässä. Kun olen ollut taloakin tekemässä, ja piha on se vielä tärkeämpi;-D.

Mutta mukava kuulla että teillä meni noin hienosti se "riita":-). SItä paitsi pitäähän sitä joskus vängätä ja selvitellä asioita...kyllä teille piha tulee ja mullat siirtyy ja kukat kasvaa ja muuta:-). AIjuu, ne kompostorit! Onpa teillä ISOT:-o. Mitä merkkiä? Mun Biolan on ehkä 300-litrainen. Multahan ei valmiiksi tule siellä kompostorissa, joudut vielä siirtämään sen jälkikompostoitumaan. Saako hehkuttaa?? Muistan edelleen Elävästi kuinka sain ensimmäiset omat multani omasta lautakehikkokompostistani:-). Kuutio keittiöjätettä, perunankuoria, kahvinporoja, ruuanjämiä, ties mitä, liraus pissaa;-) - 2 vuotta, ja tulos: mitä ihaninta, MUSTAA, MUHEVAA MULTAA:-D! Maailman suurin IHME! Suurempi ihme kuin Jeesuksen henkiinherääminen! (suokaa anteeksi;-))

että yhdessä kirjoitti:

suunnitellaan ja yhdessä tehdään. Olkoon sitten eka nurtsi, näin kai se on oltavakin, siihen sitten tuumaillaan muut mausteet. Kun pihasta on kyse, mulle on selvää että mun pitää itte olla tekemässä. Kun olen ollut taloakin tekemässä, ja piha on se vielä tärkeämpi;-D.

Mutta mukava kuulla että teillä meni noin hienosti se "riita":-). SItä paitsi pitäähän sitä joskus vängätä ja selvitellä asioita...kyllä teille piha tulee ja mullat siirtyy ja kukat kasvaa ja muuta:-). AIjuu, ne kompostorit! Onpa teillä ISOT:-o. Mitä merkkiä? Mun Biolan on ehkä 300-litrainen. Multahan ei valmiiksi tule siellä kompostorissa, joudut vielä siirtämään sen jälkikompostoitumaan. Saako hehkuttaa?? Muistan edelleen Elävästi kuinka sain ensimmäiset omat multani omasta lautakehikkokompostistani:-). Kuutio keittiöjätettä, perunankuoria, kahvinporoja, ruuanjämiä, ties mitä, liraus pissaa;-) - 2 vuotta, ja tulos: mitä ihaninta, MUSTAA, MUHEVAA MULTAA:-D! Maailman suurin IHME! Suurempi ihme kuin Jeesuksen henkiinherääminen! (suokaa anteeksi;-))

Lue lisää

Mies juuri totesi, että meille tuotiin kerrallaan 18 kuution hiekkakuorma, joten sen verran olen kerran yksinkin levittänyt talon kivijalan sisälle, ja vielä hyvin nopeasti, koska kuski oli kohta tuomassa lisää kahvitteluntauon jälkeen;-D! AJattelin että mun on muuten levitettävä ja tasoitettava se sitä ennen..ei siinä loppujen lopuksi kauaa mennyt, mutta hiki tuli:-0.

1. Totta jos voimat riittävät. Jos eivät riitä, niin menee viitenä iltana tai viikonloppuna. Mikä ei sekään ole iso juttu, jos sen haluaa tehdä, mutta jos ei huvittaisi, niin vituttaa.

2. Olen.

3. Mitä iloa on levittää kuutiokaupalla multaa paikkoihin, joissa nurmikko, kukat ja kasvit jo kasvavat?

4. Pihallamme on 5 kuusta, 6 koivua, lukuisia pensaita, kaikenlaista matalaa vihreätä, nurmikkoa, kalliota, sammalta, kukkapenkkejä, omenapuu, luumupuu, vattupuskia yms. yms.

"Jostain syystä" takapiha on hieman varjoisa. Eli ainakin osasta kuusia pitäisi päästä eroon. Terassi voisi olla paljon isompi. Aita pitäisi istuttaa (mutta millainen), naperon kasvamista ajatellen pihalampi pitäisi aidata tai peittää, muutamalla talon sivustalla on tilaa useammille kukkapenkeille, jonnekin voisi laittaa hieman isomman ryytimaan, pihavalaistus voisi olla kiva, grillin lisäksi voisi harkita muurattavaa "takkaa" laajennetun terassin kupeeseen, jonka lämmössä olisi kiva istuskella syksyllä, skidille voisi harkita keinua ja hiekkalaatikkoa johonkin kulmaan ja jos rahat riittäisivät voisi miettiä terassin alle upotettavaa ulkoporeammetta...

Eli suunnittelua tarvitaan. Muuten nurtsi kasvaa edelleen ja emännällä on jatkossa vain muutama kukkanen jossain. (Nyt niitä on kymmeniä.)

Eli puutarhaa on joku joskus hoitanut, mutta se on päässyt kasvamaan liikaa viimeisten vuosien aikana. Nyt sille voisi antaa perusteellisen kasvojen kohotuksen. Mielellään hyvin suunnitellun sellaisen, niin ei tule Donatella Versacen näköistä monsteria.

että yhdessä kirjoitti:

suunnitellaan ja yhdessä tehdään. Olkoon sitten eka nurtsi, näin kai se on oltavakin, siihen sitten tuumaillaan muut mausteet. Kun pihasta on kyse, mulle on selvää että mun pitää itte olla tekemässä. Kun olen ollut taloakin tekemässä, ja piha on se vielä tärkeämpi;-D.

Mutta mukava kuulla että teillä meni noin hienosti se "riita":-). SItä paitsi pitäähän sitä joskus vängätä ja selvitellä asioita...kyllä teille piha tulee ja mullat siirtyy ja kukat kasvaa ja muuta:-). AIjuu, ne kompostorit! Onpa teillä ISOT:-o. Mitä merkkiä? Mun Biolan on ehkä 300-litrainen. Multahan ei valmiiksi tule siellä kompostorissa, joudut vielä siirtämään sen jälkikompostoitumaan. Saako hehkuttaa?? Muistan edelleen Elävästi kuinka sain ensimmäiset omat multani omasta lautakehikkokompostistani:-). Kuutio keittiöjätettä, perunankuoria, kahvinporoja, ruuanjämiä, ties mitä, liraus pissaa;-) - 2 vuotta, ja tulos: mitä ihaninta, MUSTAA, MUHEVAA MULTAA:-D! Maailman suurin IHME! Suurempi ihme kuin Jeesuksen henkiinherääminen! (suokaa anteeksi;-))

Lue lisää

Ne kaksi isoa ovat tällaisia Biolanin puutarhakomposteja:

http://www.biolan.fi/suomi/default2.asp?active_page_id=205

Eli puutarhajätteille tarkoitettuja. En tiedä ollenkaan kuinka paljon multaa niistä tulee aikanaan, ja koska tulee ja pitääkö jälkikompostoida. Opettelua opettelua.

Ja ihmeen odottelua...

Hommaa joku traktorimies siirtämään ne mullat. Ei maksa paljon ja sit on hoidettu. Jos jää renkaanjälkiä nurtsille niin so what, sulla on multaa jolla voit paikkailla ja ensi vuonna niitä ei enää erota. Alle tunnissa homma hoituu, minulla on tutut traktorimiehet ajelleet ja siirrelleet maata n.50e/h.

Vaimolla on varmasti rankkaa, kun on pieni lapsi, on yleistä että tulee stressiä tai masennustakin, ehkä ei hänellä mutta en ihmettelisi jos jotkut asiat esim siivous rassaa tavallista enemmän. Multakasoista yms projekteista mistä tulee jatkuvasti riitaa kannattaa hankkiutua eroon koska asia riivaa kunnes se on pois tai muuten ratkaistu

Kaksi tonnia kiviä. 22 m3 multaa jonain kesänä. Jonain toisena 11 m3. En kysy miten syvällä kuopassa teidän talonne on, vaikka mieli tekisi.

Viestisi perusteella en taida ymmärtää puutarhan hoidosta ja mullasta mitään.

Viestisi jälkeen olen onnellinen omasta vaimostani. Oletan ainakin että nimimerkkisi "hot" viittaa hikeen.

P.S. Kiitti pressuvinkistä. Jäinkin miettimään jonkun toisen varoiteltua rikkaruohoista, että miten sen voisi välttää.

Simo kirjoitti:

Kaksi tonnia kiviä. 22 m3 multaa jonain kesänä. Jonain toisena 11 m3. En kysy miten syvällä kuopassa teidän talonne on, vaikka mieli tekisi.

Viestisi perusteella en taida ymmärtää puutarhan hoidosta ja mullasta mitään.

Viestisi jälkeen olen onnellinen omasta vaimostani. Oletan ainakin että nimimerkkisi "hot" viittaa hikeen.

P.S. Kiitti pressuvinkistä. Jäinkin miettimään jonkun toisen varoiteltua rikkaruohoista, että miten sen voisi välttää.

Lue lisää

Toiset hikoilee salilla ja toiset puutarhassa, kas siinä yksi syy seksikkäälle vartalolleni ;)

Tämän pitkän valituksen jälkeen minkä olet saanut aikaiseksi 4m3 multaa, osaan myöskin arvostaa omaa aviomiestäni jopa vieläkin enemmän.

Kiitos siitä! :)

No ei se huumori onneksi kovin kaukana ole, kiitos viestisi :)

Koin viestisi luettuani hetken aikaa pientä nolostuksen tunnetta, kunnes muistin, että tämän keskusteluaiheen pääpointti yrittää kuitenkin olla riidan välttäminen. Neljä kuutiota multaa on ihan yhtä hyvä vitutuksen syy, kuin vaikkapa hammastahnantuubin puristuskohta.

Simo kirjoitti:

No ei se huumori onneksi kovin kaukana ole, kiitos viestisi :)

Koin viestisi luettuani hetken aikaa pientä nolostuksen tunnetta, kunnes muistin, että tämän keskusteluaiheen pääpointti yrittää kuitenkin olla riidan välttäminen. Neljä kuutiota multaa on ihan yhtä hyvä vitutuksen syy, kuin vaikkapa hammastahnantuubin puristuskohta.

Lue lisää

Mahdatko Simo tuntea itseäsi? Väität jatkuvasti että kysymyksesi ydinpointti on riidan välttäminen, mutta minä sanoisin että se on multakasasta johtuva vitutus. Työ vaikuttaa sinulle jotenkin ylivoimaiselta.

Simo kirjoitti:

No ei se huumori onneksi kovin kaukana ole, kiitos viestisi :)

Koin viestisi luettuani hetken aikaa pientä nolostuksen tunnetta, kunnes muistin, että tämän keskusteluaiheen pääpointti yrittää kuitenkin olla riidan välttäminen. Neljä kuutiota multaa on ihan yhtä hyvä vitutuksen syy, kuin vaikkapa hammastahnantuubin puristuskohta.

Lue lisää

kauppa, tavallaan. Mut mitä se vitutus oikeasti on? onko se vaan se multakasa? meitsin mielestä se on jotain paljon syvällisempää, se on jotain puhumatonta teidän kesken eikä sitä sun tartte jatkaa tällä foorumilla, jos bonjaat sen! toivottavasti olet fiksu, ettei tervitse lukea jostain perhesurmasta...

Vaimo sanoi eilen, että hänen ajatuksenaan on siirtää mullat siitä pikkuhiljaa sinne missä tarvitsee.

Eli multakasa olisi siinä etupihalla toistaiseksi. Eikä minun tarvitsisi siihen koskea.

Mutta kun se keskellä pihaa oleva kasa vituttaa.

Kaikkihan tietävät, miten pitkä aika "toistaiseksi" voi olla. Vähän niinkuin Helsingissä Lasipalatsi, joka rakennettiin joskus 30-luvulla "tilapäiseksi".

Eli jos en niitä siitä kärrää, niin kohta se kasa on varmaan museoviraston suojelema.

(Ja kertauksena: multakuorman tuonut rekka ei mahtunut ajamaan takapihalle ja siihen kohtaan, mihin kuorma kipattiin oli vaimoni mielestä paras paikka siihen hätään. Ehkä olikin.)

Jos muija tekee tyhmyyksiä niin rangaistus on aina paikallaan:
http://www.shadowcash.com/galleries/shadowslaves/images/SnowBurial009.jpg

Rauski-- kirjoitti:

Jos muija tekee tyhmyyksiä niin rangaistus on aina paikallaan:
http://www.shadowcash.com/galleries/shadowslaves/images/SnowBurial009.jpg

Lue lisää

Kaikenlaisia heinähattuja sitä vapaana kulkeekin. On toooosi miehekästä!
Onneksi teidänlaistenne älykääpiöiden naissuhteet eivät kauan kestä.

Kyllä minä puhun. Hyvinkin paljon. Mielelläni. Vaikeistakin asioista.

En vain jaksa riidellä, huutaa, liioitella, nälviä, haukkua, kärjistää, syyttää...

Eli vaikeista asioista pitäisi pystyä puhumaan riitelemättä, rakentavasti, toista kunnioittaen ja kuunnellen, omia ennakkoasetelmia haastaen...

Ja se on vaikeaa, jos vituttaa. Pitäisi siis ymmärtää omaa vitutusta ja saada sen pahin kärki taitettua, ennenkuin pystyy keskustelemaan riitelemättä.

Eikö sinulla ole ketään tuttua jolla olisi traktori tai sitten onko tilaa peräkärrylle,että voisit lastata siihen ja kipata kerralla kuorman pois.Säästysit edestakasin kärräämiseltä.

Kirjoitit:

"Hankalinta on se, että kuin tiedän tehneeni jotain ajattelematonta, silloin olen herkempi arvostelulle. Kilahdus tulee hyvinkin nopeasti. Riita on oikeastaan väistämätön."

Tässä kiteytyy ongelmani. Tiedän jo viikon etukäteen, että jostain asiasta riita on väistämätön.

Ja se on todella turhauttavaa. Sitä yrittää miettiä päänsä puhki, miten riidan voisi välttää. Täälläkin avaudun vinkkien toivossa, mutta ei. Riita tulee varmasti.

Vai onko sittenkään? Koita nyt hyvä ihminen keksiä, miten riidan tuollaisessa tilanteessa voisi välttää?

Nyt en edes sanonut mitään, kun vaimoni mielestä (ihan oikeassa toki oli) pelkkä ilmeeni riitti sytyttämään riidan. Hän aisti arvosteluni, vaikka en edes maininnut asiasta mitään.

Tietysti, jos näkisi kerran kuukaudessa, voisi ehkä saada väliajalla oman vitutuksensa kuriin niin ettei edes ajattelisi toisen arvostelua, mutta käytännössä tämä on mahdotonta.

Itse pystyn ainoastaan lykkäämään riitaa päivällä parilla tai viikolla, mutta jossain vaiheessa se tulee. Aina.

Ja se vituttaa enemmän kuin se multakasa.

Simo kirjoitti:

Kirjoitit:

"Hankalinta on se, että kuin tiedän tehneeni jotain ajattelematonta, silloin olen herkempi arvostelulle. Kilahdus tulee hyvinkin nopeasti. Riita on oikeastaan väistämätön."

Tässä kiteytyy ongelmani. Tiedän jo viikon etukäteen, että jostain asiasta riita on väistämätön.

Ja se on todella turhauttavaa. Sitä yrittää miettiä päänsä puhki, miten riidan voisi välttää. Täälläkin avaudun vinkkien toivossa, mutta ei. Riita tulee varmasti.

Vai onko sittenkään? Koita nyt hyvä ihminen keksiä, miten riidan tuollaisessa tilanteessa voisi välttää?

Nyt en edes sanonut mitään, kun vaimoni mielestä (ihan oikeassa toki oli) pelkkä ilmeeni riitti sytyttämään riidan. Hän aisti arvosteluni, vaikka en edes maininnut asiasta mitään.

Tietysti, jos näkisi kerran kuukaudessa, voisi ehkä saada väliajalla oman vitutuksensa kuriin niin ettei edes ajattelisi toisen arvostelua, mutta käytännössä tämä on mahdotonta.

Itse pystyn ainoastaan lykkäämään riitaa päivällä parilla tai viikolla, mutta jossain vaiheessa se tulee. Aina.

Ja se vituttaa enemmän kuin se multakasa.

Lue lisää

Suuttuminen, ainakin minulla, on herkemmässä mikäli olen tietoinen siitä, että perussyy mieheni ketutukseen on minussa. Toimin siis periaatteella "hyökkäys on paras puolustus", vaimosi toimii luultavasti samoin.

Mikäli riidan haluaisi välttää, silloin "multakasasta" olisi löydettävä positiivisia puolia, tässä tapauksessa säästämisen funktio voisi olla sellainen. Tyyliin "hyvä että osit, kun halvalla sait ja saadanhan me pihaakin kunnostettua". Mikäli näin voisit toimia, kohtalaisen vakuuttavasti, riita olisi tältä osin vältettävissä. Multakasahan on nyt väistämätön ja jotain sille on tehtävä, kannattaa siis miettiä omaa asennoitumistaan.

Ongelmanahan tästä posiitivisesta suhtautumistavassa on se, että se tuntuu varsin teennäiseltä, jopa valheelliselta, mutta se toimii.

Meillä on varsin usein näitä "multakasoja" toki aina hieman erilaisia, mikäli "kasa" on kovin pitkällisen projektin vaativa, silloin riitaa on myös kohtalaisen kauan. Meillä miestäni on lohduttanut se, että minun aktiivisuuteni on tuottanut taloudellista hyötyä, tai osasta on ollut iloa muuten. Kuitenkin aina, tyydytyksen tunne on syntynyt vasta jälkeen päin, jopa hyvinkin pitkän ajan jälkeen. Kaikkein surkeimpia innostuksen tuotoksia en välitä muistella -niitäkin on. Hukkaan menneitä projekteja on nykyisin onneksi vähemmän, olen oppinut paremmin kuuntelemaan ja myös mieheni kiellot ovat olleet vakuuttavampia. Keskustelut ja riidatkin ovat nyt siirtyneet vaiheeseen -ennen toteuttamista. Näinkin kyllä riittää vääntöä.

Kompostin vierusta takapihalla tuli täyteen, kun puolet alkuperäisestä multakasasta oli siirretty. Loput siirrettiin kaverin kanssa muutaman metrin päähän kuusen alle sellaiseen kohtaan, jossa ei ruoho muutenkaan kasva.

Multakasan alla ollut nurmikko on iloisen keltainen, mutta eiköhän se siitä tokene.

Vaimo sanoi että haluaisi istuttaa etupihalle jonkun pensasaidan ja multaa tarvitaan siihen, eli nyt loppukasa saa jäädä odottamaan tätä aidan istutusta. Ja rikkaruohoja.

Simo kirjoitti:

Kompostin vierusta takapihalla tuli täyteen, kun puolet alkuperäisestä multakasasta oli siirretty. Loput siirrettiin kaverin kanssa muutaman metrin päähän kuusen alle sellaiseen kohtaan, jossa ei ruoho muutenkaan kasva.

Multakasan alla ollut nurmikko on iloisen keltainen, mutta eiköhän se siitä tokene.

Vaimo sanoi että haluaisi istuttaa etupihalle jonkun pensasaidan ja multaa tarvitaan siihen, eli nyt loppukasa saa jäädä odottamaan tätä aidan istutusta. Ja rikkaruohoja.

Lue lisää

En jaksanut lukea ketjua läpi, joten saattaa olla, että joku on jo kirjoittanut rikkaruohoeston kasalle. Meillä päin näkyy olevan kunnon suojapeitto multakasoissa, jotka odottavat rouvien mullantarpeita pidempään.

Simo kirjoitti:

Kompostin vierusta takapihalla tuli täyteen, kun puolet alkuperäisestä multakasasta oli siirretty. Loput siirrettiin kaverin kanssa muutaman metrin päähän kuusen alle sellaiseen kohtaan, jossa ei ruoho muutenkaan kasva.

Multakasan alla ollut nurmikko on iloisen keltainen, mutta eiköhän se siitä tokene.

Vaimo sanoi että haluaisi istuttaa etupihalle jonkun pensasaidan ja multaa tarvitaan siihen, eli nyt loppukasa saa jäädä odottamaan tätä aidan istutusta. Ja rikkaruohoja.

Lue lisää

Mänty ei kestä lainkaan lisättyä multaa juuriensa päällä, kuusi hieman paremmin, ei kuitenkaan sekään kovin paljon. Kannattaa siis ensimmäisenä käyttää kuusen alla oleva multa, mieluumin aika nopeasti. Havupuut ovat tottuneet vähäravinteiseen maahan, siten ne poikkeavat lehtipuista. Tietenkään asialla ei ole merkitystä, jos tarkoitus on kaataa kuusi joskus.

Koska minulla on vaimo, omakotitalo, rahaa multaan, lapsi, terassi ja vapaa-aikaa en saisi vissiin valittaa enään ikinä mistään, elämäni kun on täydellistä?

Tässä ajassa olisin mullat tosiaan jo kärrännyt, mutta en silti ole keksinyt sitä, millä riidan olisi voinut välttää.

Jatkossa tartun lapioon ehkä hieman miehekkäämmin ja vähemmällä vitutuksella, mutta silti haluaisin löytää vinkkejä vielä siihen, miten väistämättömän riidan saa vältettyä.

Simo kirjoitti:

Koska minulla on vaimo, omakotitalo, rahaa multaan, lapsi, terassi ja vapaa-aikaa en saisi vissiin valittaa enään ikinä mistään, elämäni kun on täydellistä?

Tässä ajassa olisin mullat tosiaan jo kärrännyt, mutta en silti ole keksinyt sitä, millä riidan olisi voinut välttää.

Jatkossa tartun lapioon ehkä hieman miehekkäämmin ja vähemmällä vitutuksella, mutta silti haluaisin löytää vinkkejä vielä siihen, miten väistämättömän riidan saa vältettyä.

Lue lisää

... jos se on se, mitä haluat tehdä? Miksi yrität olla riitelemättä? Jos se vie sun energiastasi paljon paukkuja, anna mennä. En toisaalta usko, että kykenet siihen, jos sua noin mietityttää. Olet kuitenkin takakireä, passiivis-aggressiivinen = riitelyä. Mutta muista sopiakin. Ei riitoja pidä välttää, kunhan osaa riidellä oikein, siis sopia ja päästä yli. Mutta, jos aloitat avoimen riidan, älä sano mitään peruuttamatonta.

Lisäksi muut salaoja/sadevesi remomtti työt olutta kului mutta työt tuli tehtyä.
taitaa viestiketjun aloittaja olla melko hintelä tai vahvasti periaatteen mies
sääli vaimoasi

Laiva on lastattu multakasoilla!

Sun ehdotuksia:
- "Maisemoi se niityksi"
- "Laskettelurinteeksi"

Aiemmin ilmi tulleita (ainakin nämä):
- "Retkeilymaja"
- "Liukumäki"
- "Oluiden ja kossupullon piilo"
- "Akanpesupaikka"

Täytyypä keksiä uusia:
- Muurahaisterraario.
- Lasista kehikko päälle ja pari hamsteria sisään.
- Lepolasse/säkkituoli.
- "Hiekka"linna.
- BMX-hyppyri naapurin pikkupojille.
- Multakylpyjä saunan aikana. (Samalla voisi leikkiä ruskeakarvaista oranki-Kimiä.)
- Neppisautorata.
- Kesäiglu.
- Vatsalihasteline.
- Kynttilänjalka (isoja kynttilöitä puutarhajuhlien aikana).
- Potku(nyrkkeily)säkki.

Muita absurdeja tai dadaistisia ehdotuksia?

Lukitsen vaihtoehdon 4.

Voisi ehkä valmiiksi rakentaa sellaisen pienen alppiterassin kasan viereen. Nythän Alkosta saa jo sellaisia 5 litran oluttonkkia, niin voi leikkiä että olisi hanaolutta.

Siihen sivuun vähän knöödeleitä tai vuoropäivinä parmankinkkua, niin voi kuvitella olevansa Itävallassa tai Italiassa. Kesällä saa helposti lisäksi poltettua naamansa aivan kuin olisi keväthangilla. Pitää vaan muistaa pitää vaatteet päältä, että pandanaamio näyttää ehdalta kalpeaa vartaloa vasten.

koska kun siis oikein *...ttaa* niin alkaa jo melkein naurattamaan.
olet jo aika paljon päässyt purkamaan tätä hatutusta. ehkäpä kannattaa vaan unohtaa asia.
maailmassa on pahempiakin asioita kun yksi multakasa. mutta kerro sitten kun se hatutus on lakannut tämä vaimollesi ja näytä vaikka tämä ketju. uskon että olette entistä rakkaampia toisillenne sen jälkeen.
ja juuri siksi että koko ajan kerroit rakastavasi vaimoasi ja kunnioittavasi häntä. et missään morkannut taikka katsonut alaspäin.
vaimosi tulee takulla miettimään että tilaako vaikka sorakasan ensi kesänä ennenkuin on kanssasi neuvotellut.
kivaa loppukesää sinulle ja olkaa ja tulkaa onnellisiksi. halit pikkumukulalle myös.

(ps. kärrää nyt pois ne viimesetkin mullat niin olet tehnyt MIEHEN työn)

Moikka Simo!

Kuulostat mieheltä, jollaisen olin aina halunnut; huomaavainen, kiltti, tekee mitä pyydän ja tekee vaikken pyytäisi, ei riitele, jne.. Sitten sain sellaisen.
Alku oli aivan ihanaa ja tuntui hyvältä. Aikaa meni ja huomasin silti kaipaavani jonkinlaista vastakaikua tai ylipäänsä jonkunlaista vastareaktiota mieheltä. Myönnän, että koetin hakea ns. rajaa, jolloin mies pillastuu ja sanoo vastaan. (Olisin saattanut tilata myös ”halvalla” multakuorman jos olisin sellaisen tarvinnut..)

Ensin tulivat ihan selkeät pyynnöt (veisitkö roskat, kävisitkö kaupassa jne..). Koska hän näistä selvisi erinomaisesti (ei reagoinut) seurasivat vihjailut (Hmm, pitäisi viedä roskat, Hmm pitäisi käydä kaupassa jne..) Tässä vaiheessa hmm, pitäisi sitä-ja-tätä tarkoittaa että mies tekee sitä ja tätä..(hmm. pitäisi siirtää tuo tilattu multakuorma?) Ja mies teki..
Periaatteessa tällä kaavalla voi vaikeustasoa lisätä niin paljon kuin naisen mielikuvitus sallii ja mies kestää. Ja kestäähän se; nielee kiukkunsa, yrittää ymmärtää naisen oikkuja, olla viimeiseen asti kiltti ja rakastaa?

Jossain vaiheessa sitten tajusin, että pystyin ohjailemaan häntä ihan pienillä vihjeillä. Olin kouluttanut täydellisen palvelusmiehen. Jonkun aivan älyttömän vaateen jälkeen minun oli pakko ottaa puheeksi tämä asia, ja sanoin, että ärsyttää kun hän tekee kaiken mitä pyydetään/vihjataan. (Ok, olen ehkä hieman ristiriitainen, mutta hain edelleen sitä p****leen reaktiota!) Mies selitti vain, että yrittää pitää minut tyytyväisenä....eikä halua riidellä....siis haloo! Kyllä suhteessa pitää esittää oma mielipiteensä. Jos siitä tulee riitaa, niin ei siihen kuole. Tunteita ei pidä tukahduttaa! Ei edes negatiivisia. Emme ole täydellisiä! Toivottavasti et, Simo, yritä vakuuttaa vaimollesi olevasi täydellinen..ei hänkään ole vaikka niin väitätkin.

Nainen ennenpitkää kyllästyy Kyllärakas-mieheen, joka pyrkii toteuttamaan naisensa jokaisen päähän piston eikä sano koskaan vastaan...ja jos sanoo tekee senkin silkkihansikkain, ettei vain loukkaisi. Ja jossain vaiheessa varmasti myös mies kyllästyy olemaan orja? (Toivottavasti olen väärässä vaimosi suhteen ja vaimosi osaa arvostaa sinua.)
Minulla meni reilu vuosi tajuta, että tarvitsen miehen, jolla on omiakin mielipiteitä. Eli lohdutuksen sana niille, jotka ovat tässä(kin) ketjussa maininneet haluavansa tämmöisen miehen; Kyllä niitä vielä on, myös vapaita. (Varoitan kuitenkin vielä, että siihen vallantunteeseen turtuu.) Eikä miehen (eikä naisen) kuitenkaan kuulu olla mikään kotiorja.

En ole ylpeä siitä kuvasta minkä tämä kirjoitus minusta ehkä antaa, mutta näkökulma tämäkin vain on...Tsemppiä ja koita Simo pysyä kasassa! ;)

mie vaan kirjoitti:

Moikka Simo!

Kuulostat mieheltä, jollaisen olin aina halunnut; huomaavainen, kiltti, tekee mitä pyydän ja tekee vaikken pyytäisi, ei riitele, jne.. Sitten sain sellaisen.
Alku oli aivan ihanaa ja tuntui hyvältä. Aikaa meni ja huomasin silti kaipaavani jonkinlaista vastakaikua tai ylipäänsä jonkunlaista vastareaktiota mieheltä. Myönnän, että koetin hakea ns. rajaa, jolloin mies pillastuu ja sanoo vastaan. (Olisin saattanut tilata myös ”halvalla” multakuorman jos olisin sellaisen tarvinnut..)

Ensin tulivat ihan selkeät pyynnöt (veisitkö roskat, kävisitkö kaupassa jne..). Koska hän näistä selvisi erinomaisesti (ei reagoinut) seurasivat vihjailut (Hmm, pitäisi viedä roskat, Hmm pitäisi käydä kaupassa jne..) Tässä vaiheessa hmm, pitäisi sitä-ja-tätä tarkoittaa että mies tekee sitä ja tätä..(hmm. pitäisi siirtää tuo tilattu multakuorma?) Ja mies teki..
Periaatteessa tällä kaavalla voi vaikeustasoa lisätä niin paljon kuin naisen mielikuvitus sallii ja mies kestää. Ja kestäähän se; nielee kiukkunsa, yrittää ymmärtää naisen oikkuja, olla viimeiseen asti kiltti ja rakastaa?

Jossain vaiheessa sitten tajusin, että pystyin ohjailemaan häntä ihan pienillä vihjeillä. Olin kouluttanut täydellisen palvelusmiehen. Jonkun aivan älyttömän vaateen jälkeen minun oli pakko ottaa puheeksi tämä asia, ja sanoin, että ärsyttää kun hän tekee kaiken mitä pyydetään/vihjataan. (Ok, olen ehkä hieman ristiriitainen, mutta hain edelleen sitä p****leen reaktiota!) Mies selitti vain, että yrittää pitää minut tyytyväisenä....eikä halua riidellä....siis haloo! Kyllä suhteessa pitää esittää oma mielipiteensä. Jos siitä tulee riitaa, niin ei siihen kuole. Tunteita ei pidä tukahduttaa! Ei edes negatiivisia. Emme ole täydellisiä! Toivottavasti et, Simo, yritä vakuuttaa vaimollesi olevasi täydellinen..ei hänkään ole vaikka niin väitätkin.

Nainen ennenpitkää kyllästyy Kyllärakas-mieheen, joka pyrkii toteuttamaan naisensa jokaisen päähän piston eikä sano koskaan vastaan...ja jos sanoo tekee senkin silkkihansikkain, ettei vain loukkaisi. Ja jossain vaiheessa varmasti myös mies kyllästyy olemaan orja? (Toivottavasti olen väärässä vaimosi suhteen ja vaimosi osaa arvostaa sinua.)
Minulla meni reilu vuosi tajuta, että tarvitsen miehen, jolla on omiakin mielipiteitä. Eli lohdutuksen sana niille, jotka ovat tässä(kin) ketjussa maininneet haluavansa tämmöisen miehen; Kyllä niitä vielä on, myös vapaita. (Varoitan kuitenkin vielä, että siihen vallantunteeseen turtuu.) Eikä miehen (eikä naisen) kuitenkaan kuulu olla mikään kotiorja.

En ole ylpeä siitä kuvasta minkä tämä kirjoitus minusta ehkä antaa, mutta näkökulma tämäkin vain on...Tsemppiä ja koita Simo pysyä kasassa! ;)

Lue lisää

Moi,

Hauska huomata, että joku oli vielä käynyt kirjoittamassa ketjuun. Itse kun edelleen mietin samaa asiaa. En enää niinkään multakasaa, vaan riitelyä vaimon kanssa.

Tai ehkä myös hieman multakasaa, joka odotti loman jälkeen edelleen pihalla. Mutta nyt ei tullut vitutus pintaan, ainoastaan pieni ärsytys, joka unohtui melkein heti.

Nopeasti vastatakseni sinulle: en todellakaan ole mikään jees-mies, joka toteuttaa vaimon kaikki toiveet. Sanon vastaan ja joskus olen sanonut aika vahvastikin niin pitkälle että on huonekalujakin hajonnut.

Nykyään kyllä ollaan onneksi päästy siihen tilanteeseen, että voin sanoa vaimolleni, että "nyt sanoit tuosta asiasta jo viidennen kerran ja mittani alkaa olemaan sen verran täysi, että jos vielä jankkaat, niin mulla palaa päreet".

Ja hän kyllä tajuaa viimeistään siinä vaiheessa laittaa sordiinon päälle, kun muistaa vielä muutamien vuosien takaisia riitoja, jolloin suutuin niin pahasti, että tavaraa lensi kerrostalon ikkunasta pihalle.

Välikommenttina sanottakoon, että tuollainen "väkivaltaisuus" on kohdistunut vain ja ainoastaan tavaroihin ja onneksi sekin vain muutaman kerran, joten en todellakaan pidä itseäni väkivaltaisena henkilönä. Mutta pystyn siis sanomaan tiukasti vastaan niin että se ymmärretään.

Tämä sinun keissisi ei siis ole verrannollinen meidän tapaukseen, mutta muuten kyllä mielenkiintoinen.

Joku toinen lienee kuitenkin parempi kommentoimaan tilannettasi, kun se ei ole minulle henkilökohtaisesti tuttua.

Tsemppiä kuitenkin!

Paskaa puhutte ja asian vierestä. Miksi hitossa kaiken pitäisi tapahtua hetkessä, ja miksi lihastyötä pitäisi välttää ? Mullan kärräyksessä tulee huvi ja hyöty, ei tarvitse saleilla käydä itseään näyttämässä. Minä tilasin 12 kuutiota multaa isolle tontillemme. Kasaa on vaimon kanssa yhteisymmärryksessä kärrätty toiseen laitaan tonttia sekä kukkapenkkeihin ja pensaiden juurille, ja sitä aiotaan levittää myös vanhan nurmikon virkistykseksi. Ei haittaa yhtään jos muutama kuutio jää ensi vuodeksi tai seuraaavaksikin, parempi niin. Puutarhanhoito on kaikinpuolinen ilo, vuodesta toiseen, sukupuolesta riippumatta.