Oletteko ystävät tulleet ajatelleeksi, mikä on se asia, joka kaikkein suurimmalla todennäköisyydellä saa kaksi ihmistä keskustelussa vastakkain? Se on, uskallan väittää, oikeassa oleminen. Uskonasioissa on täysin inhimillistä, että ihminen kokee turvattomuutta, jos hänellä ei ole niinsanotusti pelastusvarmuutta. Silloin on hyvä olla turvana jokin asia, ja luonnollinen tapa on turvata tuttuun ja turvalliseen opetukseen jota on aina kuullut.
Haluan valaista ja laajentaa asiaa maallisella näkökannalla. Oikeassa olemisella tarkoitan sitä, että jos verrataan uskon tiellä kulkemista autolla ajoon, on silloin oikein kulkea autolla. Mutta: ajan saatossa on syntynyt useita käsityksiä siitä, millainen on oikea auto, jolla matkaa voi tehdä. Jollekin riittää että auto kulkee. Joku haluaa, että se kuluttaa vähän. Joku taas haluaa, että se herättää tiellä kulkiessaan mahdollisimman paljon huomiota. Jonkun auto pitää olla kiiltävä.
Keskustelemme täällä paljolti nimenomaan siitä, minkälainen auto pitää olla. Tiestä, suunnasta ja päämäärästä ei kovin monella ole mitään epäselvyyttä. Voimme kyllä sanoa, että tuolla toisella autolla ei ole edellytyksiä päästä perille. Emme kuitenkaan millään tavoin pysty osoittamaan, ettei tuo toinen voisi kulkea kanssamme samaa tietä, vaikkakin erilaisella autollaan. En tarkoita erilaisuudella sitä, että pitää poiketa Tiestä, Kristinuskosta. Tarkoitan ainoastaan u l k o i s i a tunnusmerkkejä, jolla me varustamme automme.
Olisi hyvä jos pääsisimme tilanteeseen, että autoissamme olisi esimerkiksi yksi yhteinen nimittäjä. Pieni risti, joka osoittaisi sen, että kannamme sitä mukanamme merkkinä Kristuksen vaikutuksesta elämäämme. Olisi myös hyvä, että pitäisimme huolta nimenomaan siitä, että meidän autossamme on polttoainetta, ja että se kulkee oikeaan suuntaan. Tie on Raamatun mukaan kaita, ja siinä kyllä riittää työtä tarpeeksi. Jos alamme elvistellä omalla autollamme, on seurauksena vuorenvarmasti se, että omasta autostamme aletaan etsiä heikkoa kohtaa. Kenties hieman kapea näkökenttä ulos, haluttomuus ajaa tiettömiä seutuja, korjauksen tarpellisuuden tai jopa välttämättömyyden torjuminen tai kieltäminen.
On tärkeää, että tunnemme hyvin sen millä ajamme, emme vain kuvittele. Ja myös ymmärrämme, että automme tarvitsee huoltoa, se ei kestä noin vain matkan rasituksia. Joskus jopa voi käydä niin, että juuri sellainen auto pysähtyy kohdallemme auttamaan, jota ei voisi kuvitellakaan.
Hoitokokousaikana oli hyvin selkeästi näkyvissä se, että auton tulee olla ulkoisesti moitteettomassa kunnossa. Jos ei ole, siitä nuhdeltiin. Ja jos vikoja ei heti korjattu, ei muuta kuin kilvet pois! Saat sitten takaisin, kun olet korjannut viat. Auttaja ikäänkuin muuttui katsastusmieheksi, joka päätti saatko jatkaa matkaa vai et. Eihän siinä ole ajatuksena mitään väärää, mutta usko vaatii sellaista läpivalaisua, ettei siihen löydy maallista valoa sitä osoittamaan. Katsastusmiehen osa on jäädä tässä asiassa myöskin uskon varaan, ja ohjata autot sellaisen korjaajan luo, joka takuulla tekee hyvää jälkeä.
Haluan valaista ja laajentaa asiaa maallisella näkökannalla. Oikeassa olemisella tarkoitan sitä, että jos verrataan uskon tiellä kulkemista autolla ajoon, on silloin oikein kulkea autolla. Mutta: ajan saatossa on syntynyt useita käsityksiä siitä, millainen on oikea auto, jolla matkaa voi tehdä. Jollekin riittää että auto kulkee. Joku haluaa, että se kuluttaa vähän. Joku taas haluaa, että se herättää tiellä kulkiessaan mahdollisimman paljon huomiota. Jonkun auto pitää olla kiiltävä.
Keskustelemme täällä paljolti nimenomaan siitä, minkälainen auto pitää olla. Tiestä, suunnasta ja päämäärästä ei kovin monella ole mitään epäselvyyttä. Voimme kyllä sanoa, että tuolla toisella autolla ei ole edellytyksiä päästä perille. Emme kuitenkaan millään tavoin pysty osoittamaan, ettei tuo toinen voisi kulkea kanssamme samaa tietä, vaikkakin erilaisella autollaan. En tarkoita erilaisuudella sitä, että pitää poiketa Tiestä, Kristinuskosta. Tarkoitan ainoastaan u l k o i s i a tunnusmerkkejä, jolla me varustamme automme.
Olisi hyvä jos pääsisimme tilanteeseen, että autoissamme olisi esimerkiksi yksi yhteinen nimittäjä. Pieni risti, joka osoittaisi sen, että kannamme sitä mukanamme merkkinä Kristuksen vaikutuksesta elämäämme. Olisi myös hyvä, että pitäisimme huolta nimenomaan siitä, että meidän autossamme on polttoainetta, ja että se kulkee oikeaan suuntaan. Tie on Raamatun mukaan kaita, ja siinä kyllä riittää työtä tarpeeksi. Jos alamme elvistellä omalla autollamme, on seurauksena vuorenvarmasti se, että omasta autostamme aletaan etsiä heikkoa kohtaa. Kenties hieman kapea näkökenttä ulos, haluttomuus ajaa tiettömiä seutuja, korjauksen tarpellisuuden tai jopa välttämättömyyden torjuminen tai kieltäminen.
On tärkeää, että tunnemme hyvin sen millä ajamme, emme vain kuvittele. Ja myös ymmärrämme, että automme tarvitsee huoltoa, se ei kestä noin vain matkan rasituksia. Joskus jopa voi käydä niin, että juuri sellainen auto pysähtyy kohdallemme auttamaan, jota ei voisi kuvitellakaan.
Hoitokokousaikana oli hyvin selkeästi näkyvissä se, että auton tulee olla ulkoisesti moitteettomassa kunnossa. Jos ei ole, siitä nuhdeltiin. Ja jos vikoja ei heti korjattu, ei muuta kuin kilvet pois! Saat sitten takaisin, kun olet korjannut viat. Auttaja ikäänkuin muuttui katsastusmieheksi, joka päätti saatko jatkaa matkaa vai et. Eihän siinä ole ajatuksena mitään väärää, mutta usko vaatii sellaista läpivalaisua, ettei siihen löydy maallista valoa sitä osoittamaan. Katsastusmiehen osa on jäädä tässä asiassa myöskin uskon varaan, ja ohjata autot sellaisen korjaajan luo, joka takuulla tekee hyvää jälkeä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
haluaa olla oikeassa , tai haluaa puolustaa jonkun toisen näkemystä. Yhtäkaikki ne on vain mielikuvia vailla todellisuutta.Todellinen opettaja ei opeta omaa viisauttaan, vaan auttaa toista löytämään oman viisautensa.
Sinun viestissäsi oli erittäin paljon uutta materiaalia esimerkiksi 10-neitsytvertaukseen. Öljylamppu on meille aika vieras esine, mutta autosta tiedämme enemmän.
Öljyn voisi selittää auton polttoaineella ja kauppa voisi olla huoltoasema, josta saa ostaa lisää menovettä.
Olemme nukkumassa jossakin. Väsy yllätti kesken matkan ja yöllä on pakko lähteä liikkeelle. Toiset pääsevät ja toiset eivät! Miten se on selitettävissä? Miksi toisten tankki on tyhjä? Ja miksi bensaa ei voi antaa kaverille?
Jatkapa sinä tästä! ;D
Ehkä tuossa on perää, mutta en ajatellut tuota autovertausta kymmenen neitseen vertaukseen. Se olisikin sitä uskon ydinkysymystä, johon juuri keskusteluissa pitäisikin päästä, mutta me usein jäämme noihin lisukkeisiin, joista enemmän kirjoitin. Silloin muutkin näkevät, minkälaisella autolla kuljemme.
Tankkihan voi olla tyhjä monesta syystä: Kuvittelemme kulutuksen pienemmäksi kuin se todellisuudessa on. Luulemme tankanneemme juuri äskettäin, vaikka siitä olisi jo vierähtänyt aikaa. Olemme välinpitämättömiä, eikä asia kiinnosta meitä. Jos sitten auto pysähtyy, se on jonkun muun vika kuin oma vika. Joku muu unohti tankata puolestamme.
Miksi bensaa ei voi antaa kaverille? Se on vaikea kysymys, enkä edes suoralta kädeltä osaa siihen vastata. Onneksi kaveri voi neuvoa huoltoasemalle:) Siihen hänellä ainakin on lupa.
Tuossa vertauksessa tyhmät eivät ehtineet palata sieltä huoltoasemalta, vaikka tankki oli täynnä! Aika oli mennyt umpeen.
Pitäisikö kaikilla olla samanmerkkinen auto, jossa on samankokoinen tankki? Sitten kaikki pääsisivät lepotuokion jälkeen jatkamaan matkaa.
Mutta voisihan olla, että huonossa autossa oli vuotava tankki tai se oli pienempi? Ehkä he olivat huolimattomia lähtiessään?
Seuraukset olivat ihan katastrofaaliset!
Kuka osaisi sanoa, millaisella autolla kannattaa lähteä taivaallista Ylkää vastaan? Pitääkö kaikilla olla samanlainen: ulkoa, sisältä, moottorista, tankista?