Pääsykoevinkit à la uusi oikislainen 2008:
1. Älä tuhlaa rahaa "megavalmennuskurssiin". Rahalla et oikikseen pääse ja valmennuskurssit eivät tiedä oikeita vastauksia. Pitkäkestoiset sekä aikaa vievät (jo matkustamisen suhteen) vievät sinulta lukuaikaa. Osallistuin ensimmäisenä pyrkimiskertana valmennuskurssiin, nyt toisella kerralla kurssia ei enää tarvitsi. Koin ensimmäisen kerran valmennuskurssin olleen esteenä pääsemiselleni.
2. Vastaukset kysymyksiin löytyvät kirjasta. Tankkaa näitä parhaimmalla tavalla. Itse kirjoitin suht. laajat muistiinpanot. Älä siis tankkaa valmennuskurssin muistiinpanoja, ne eivät sinua sisälle pääse.
3. Oikikseen ei ole helppoa tietä, vaan sinun todellakin tulee käyttää vapaa-aikasi, kaikki työ pääsykoekirjoihin. Omistaudu nyt, niin seuraava kesä onkin paras kesä, kun paksu kirjekuori tulee kotiin.
4. Mene muualle lukemaan. Espoon Maarintalo toimii hyvänä lukupaikkana (varsinkin hiljaisempina kuukausina), Eduskunnan kirjaton alakerrassa on oma rauhansa. Älä huijaa itseäsi ja käy kahvitunneilla joka 15 minuutin välein. Keskity kirjoihin. Jaksota aikasi esim: nyt luen 4 tuntia, sitten 30 min lounas, 2 tuntia lukua, kahvitauko 15 min, 4 tuntia lukua, liikuntaa 1 tunti, 4 tuntia.
5. Liikunta lukemisen välillä on tärkeätä. Saat tavallaan uuden lukupäivän hypättyäsi kuntopyörän selkään.
Varmasti pääseminen oikikseen todellakin vaatii eläimellisen itsekurin ja sen, että et huijaa itseäsi lukemisen suhteen. Sinun todellakin tulee lukea min. 8 tuntia päivässä ja maksimimääräähän ei ole! Tsemppiä ensivuodelle!
1. Älä tuhlaa rahaa "megavalmennuskurssiin". Rahalla et oikikseen pääse ja valmennuskurssit eivät tiedä oikeita vastauksia. Pitkäkestoiset sekä aikaa vievät (jo matkustamisen suhteen) vievät sinulta lukuaikaa. Osallistuin ensimmäisenä pyrkimiskertana valmennuskurssiin, nyt toisella kerralla kurssia ei enää tarvitsi. Koin ensimmäisen kerran valmennuskurssin olleen esteenä pääsemiselleni.
2. Vastaukset kysymyksiin löytyvät kirjasta. Tankkaa näitä parhaimmalla tavalla. Itse kirjoitin suht. laajat muistiinpanot. Älä siis tankkaa valmennuskurssin muistiinpanoja, ne eivät sinua sisälle pääse.
3. Oikikseen ei ole helppoa tietä, vaan sinun todellakin tulee käyttää vapaa-aikasi, kaikki työ pääsykoekirjoihin. Omistaudu nyt, niin seuraava kesä onkin paras kesä, kun paksu kirjekuori tulee kotiin.
4. Mene muualle lukemaan. Espoon Maarintalo toimii hyvänä lukupaikkana (varsinkin hiljaisempina kuukausina), Eduskunnan kirjaton alakerrassa on oma rauhansa. Älä huijaa itseäsi ja käy kahvitunneilla joka 15 minuutin välein. Keskity kirjoihin. Jaksota aikasi esim: nyt luen 4 tuntia, sitten 30 min lounas, 2 tuntia lukua, kahvitauko 15 min, 4 tuntia lukua, liikuntaa 1 tunti, 4 tuntia.
5. Liikunta lukemisen välillä on tärkeätä. Saat tavallaan uuden lukupäivän hypättyäsi kuntopyörän selkään.
Varmasti pääseminen oikikseen todellakin vaatii eläimellisen itsekurin ja sen, että et huijaa itseäsi lukemisen suhteen. Sinun todellakin tulee lukea min. 8 tuntia päivässä ja maksimimääräähän ei ole! Tsemppiä ensivuodelle!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos lukee noin järjestelmällisesti niin täytyy olla jo huono, jos ei sisälle pääse. Vaan vitun värittömät ihmiset tekevät pääsykokeisiin lukemisesta noin puuduttavaa ja järjestelmällistä.
Itse heräsin silloin kuin satuin heräämään ja luin niin paljon kuin motivaatiota riitti. Joskus päivässä 2h joskus sen 8h:n maagisen rajan, jolla mennään "varmasti" sisälle. Ekalla kerralla mentiin Helsinkiin sisälle eikä komeillut ylioppilastodistuksessa yhtään eximiaa tai laudaattoria. Toiset vaan luulee olevansa vitun hyviä jos on saanut hyvän ylioppilastodistuksen. Oikiksen pääsykokeiden ja ylioppilaskokeiden ero on se, että oikiksen pääsykokeisiin melkein kaikki hakee tosissaan - silloin vasta jyvät erottuvat lakanoista.
Onnea kuitenkin sisäänpäässeille! Parempi lukea liikaa kuin liian vähän.
Taitaa kalamies olla kertomassa kuinka hän yhden viikon lukemisella pääsi sisään ;) Parempi ihminen ja fiksumpi olet siis kun lukemisesi ei ollut järjestelmällistä ja puuduttavaa. Sano se vain niille, jotka jäivät rajan alapuolelle.
Jos vähemmällä ja epäjärjestelmällisellä lukemisella pääsee sisään, niin tottakai se tarkoittaa sitä, että lukija on fiksumpi kuin muut. Niin se vaan on, että joillekin on annettu isommalla kauhalla kuin toisille. Ikäväähän se on, että vaikka kuinka tekee töitä niin ei vaan pärjää, mutta hei, sellaista se elämä on. Joskus pitää vaan osata luovuttaa ja hakeutua sellaisiin hommiin, joihin omat kyvyt riittävät.
Älä stressaa tai panikoi, vaan pyri aidosti omaksumaan tieto mitä luet siten kuin joutuisit jo opastamaan ihmisiä lainopillisissa kysymyksissä.
Älä lue itseäsi uuvuksiin heti alussa, vaan pyri ajoittamaan kuntohuippusi täsmälleen oikein. Viimeinen lukuviikko on tärkein, silloin pitää jaksaa kerrata, kerrata ja vielä kerrata.
Huolehdi verensokerin pysymisestä tasaisena itse koetilanteessa ottamalla mukaan hyvät eväät (kuulostaa tyhmältä neuvolta, mutta itselleni se oli erittäin merkittävä tekijä. Väsyneenä teen virheitä, enkä jaksa välittää niin paljon).
Mun vinkki on, ettei kannata kaikkia vinkkejä ihan tosissaan ottaa. :D
Sinänsähän lukutuntien määrällä ei ole väliä, kunham siinä 2 ja puolen kuukauden aikana ehtii ymmärtää asiat (hyvin) kokonaisuutena, päntätä asiat päähän todella ja lisäksi vielä kerrata, jotta asiat ovat hyvin päässä kokeessa. Kun todella lukee, eikä vain istu kirjan ääressä huomaa, että aikaa ei ole yhtään liikaa. Sisäänpäässeenä voin sanoa, että itse tarvitsin n. 60 h tehokasta lukuaikaa/vko, jotta pystyin selviämään sisään kunnialla. Eikä ollut ees lähellä pisterajaa. Itse en olisi mennyt riskeeraamaan ja vähentänyt lukua. En kuitenkaan tehnyt lukumääristä itse tarkoitusta: Motivaation ollessa kohdillaan ja aidosti oikeudellisista kysymyksistä kiinnostuneena aika meni kuin itsestään kirjojen ääressä.