Tulisi jo pimeää niin voi käydä ulkona.
En voi valoisaan aikaan kulkea kun hävettää minun teot ja tiedän mitä muuta ajattelee minusta: KUSIPÄÄ. Vaikken ole. Mut tekojeni perusteella kai sitten olen.
Ulkona käyn valoisassa vain päissään (jaahas ja uusia ikäviä asioita sattuu ja aamulla sit OH fu*k muistoja tuolta sieltä "hyvistä" käytöstavoista)
Käyn myös parvekkeella se on ainoa paikka missä olen selvinpäin valoisaan aikaan.
Hylkäsin kesällä ulkoilun kun varta vasten lähin
monen sadan kilometrin päähän etsimään ystäviä jotka olen menettänyt ja sain tyttökamun.
Pelokkaana olin kun lupasin tulla käymään tällä paikkakunnalla..ei mennyt kun päivä ja kuuli minun jutut ja jätti eikä edes kamuna pidä yhteyttä.
Tuon tapahtuman jälkeen olen ollut lopullisesti poissa itsestäni. Tarkoittaa että elän mutta en välitä enää mistään mitään ja tulevaisuus on mustaa kuin mullan alla. Ei mitään toivoakaan mennä kouluun tai töihin, pää sekoaa lopullisesti kun koko koulu tuntee ja puhuu minusta.
Yksi keino minulla on: tosi kauas ulkomaille tutustumaan uusiin ihmisiin ja näyttämään todellisen minäni: hyvän mukavan äijän.
Mutta se raha! miten muutamalla kymmeneurolla muutat ulkomaille?
Ongelmistani tulisi kirja jos alkaisin jauhamaan mutta sen sanon että täällä masennus vie miestä 100-0. Olen vailla minkäänlaista vastustuskykyä.
Olen siitä ylpeä että sisarukseni eivät ole masennuksissa tai hullunmaineessa. Koska tyhmät ihmiset syyttää aina vanhempia ongelmista.
Näin ei ole minun tapauksessa. Oma syy kaikki.
Kaikki mennyt ystävät,tärkein:maine
ja kaikki kuntoilu ja kehonrakennukset ja muu mennyt joita ennen rakastin ja nyt en jaksa eikä kiinnosta. Kyllä painoihin tulee joskus väkisin käytyä kiinni mutta siitä ei tule mitään.
Voi tietenkin olla kun niin päätä puristaa kun jutut pyörii päässä että vihdoin kroppa antaa periksi ja katkaisee verisuonen päästä...
onko muita jotka eivät voi olla valoisaan aikaan ihmistenmailla?
onko muita näin umpisolmussa?
onko kellään vai voiko enää ollakaan tätä vaikeampaa?
ps. Miksei kuolema siunaa masentunutta ettei tarvi itse sitä tehdä?
En voi valoisaan aikaan kulkea kun hävettää minun teot ja tiedän mitä muuta ajattelee minusta: KUSIPÄÄ. Vaikken ole. Mut tekojeni perusteella kai sitten olen.
Ulkona käyn valoisassa vain päissään (jaahas ja uusia ikäviä asioita sattuu ja aamulla sit OH fu*k muistoja tuolta sieltä "hyvistä" käytöstavoista)
Käyn myös parvekkeella se on ainoa paikka missä olen selvinpäin valoisaan aikaan.
Hylkäsin kesällä ulkoilun kun varta vasten lähin
monen sadan kilometrin päähän etsimään ystäviä jotka olen menettänyt ja sain tyttökamun.
Pelokkaana olin kun lupasin tulla käymään tällä paikkakunnalla..ei mennyt kun päivä ja kuuli minun jutut ja jätti eikä edes kamuna pidä yhteyttä.
Tuon tapahtuman jälkeen olen ollut lopullisesti poissa itsestäni. Tarkoittaa että elän mutta en välitä enää mistään mitään ja tulevaisuus on mustaa kuin mullan alla. Ei mitään toivoakaan mennä kouluun tai töihin, pää sekoaa lopullisesti kun koko koulu tuntee ja puhuu minusta.
Yksi keino minulla on: tosi kauas ulkomaille tutustumaan uusiin ihmisiin ja näyttämään todellisen minäni: hyvän mukavan äijän.
Mutta se raha! miten muutamalla kymmeneurolla muutat ulkomaille?
Ongelmistani tulisi kirja jos alkaisin jauhamaan mutta sen sanon että täällä masennus vie miestä 100-0. Olen vailla minkäänlaista vastustuskykyä.
Olen siitä ylpeä että sisarukseni eivät ole masennuksissa tai hullunmaineessa. Koska tyhmät ihmiset syyttää aina vanhempia ongelmista.
Näin ei ole minun tapauksessa. Oma syy kaikki.
Kaikki mennyt ystävät,tärkein:maine
ja kaikki kuntoilu ja kehonrakennukset ja muu mennyt joita ennen rakastin ja nyt en jaksa eikä kiinnosta. Kyllä painoihin tulee joskus väkisin käytyä kiinni mutta siitä ei tule mitään.
Voi tietenkin olla kun niin päätä puristaa kun jutut pyörii päässä että vihdoin kroppa antaa periksi ja katkaisee verisuonen päästä...
onko muita jotka eivät voi olla valoisaan aikaan ihmistenmailla?
onko muita näin umpisolmussa?
onko kellään vai voiko enää ollakaan tätä vaikeampaa?
ps. Miksei kuolema siunaa masentunutta ettei tarvi itse sitä tehdä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Enää noin 3kk odotusta ja darkness saapuu!
Kaikki nimenvaihdot ja tuollaiset edessä..
mihin pitää mennä tuo suorittamaan?
vähän kieltämättä vitu*taa kun äipän keksimä nimi jota nuoresta asti unelmoinut omalle lapselle
joudutaan muuttamaan. Per****.
Luin kirjoituksesi ja aloin miettimään, että mitä niin "kauheaa" olet tehnyt, että maine on mennyt niin pahasti? Ehkä et halua kertoa, mutta kiinnostaa kuitenkin. Tilanne vaikuttaa olevan aika kehnosti, mutta voisitko harkita muuttavasi jonnekin muualle paikkakunnalle ja aloittavasi uuden elämän?
En voi kertoa mitään kun minut tunnistettaisiin heti. Mutta kiitos kuitenkin, kirjoitin tämän tänne kun oli pakko kirjoittaa jonnekin..ei muutamalla kympillä pääse edes toiselle paikkakunnalle sosku auttaisi mutta ne dorkat luulee etten pärjäisi kauempana yksin. Olen jo moneen kertaan tosin jo sanonut niille minne viimeiseen paikkaan menen jos en pääse muuttaan.
Olen psykolokille soskuille ja kaikille sanonut että ihan pakko päästä uuteen paikkaan missä en ole ennen ollut niin ei tule ne ikävät asiat mieleen ku on uudessa paikassa. Arvatkaapa mitä ne tekee?
ei ole kuulevin korvin ja laittavat vaan lääkkeitä tulemaan kerta toisensa epäonnistuneen masennuslääkkeen jälkeen.
Ok. ymmärrän, että et halua kertoa. Oletan että se on jokin väkivaltainen teko itseäsi tai jotain muuta kohtaan mitä on tapahtunut.
On kyllä tosi kumma juttu, että et saa ymmärrystä muuttohalullesi ammattilaisten puolelta. Kyllä pitäisi ymmärtää ja kannustaa sinua saamaan elämänmuutos aikaiseksi, koska ethän muuten voi mennä elämässäsi eteenpäin.
Eivätkö vanhempasi voi auttaa? mikä on suhteesi heihin?
Jos muutat toiselle paikkakunnalle niin sen paikkakunnan sosiaalitoimiston pitää auttaa sinua, antaa toimeentulotukea ja auttaa asunnon kanssa. Tosin tämä vaihtelee paikkakunnittain nämä käytännöt.
mainio kaveri oliski, indeed! Ja ei, ei toki sarkasmia vaan ihan totta. Ymmärrän tekstis enkä itekkään käy kuin pakosta valosaan aikaan ulkona/asioilla tai sitten päissään. Miettiny myös että kai se verisuoni ennen pitkää päästä katkeaa mutta sitä päivää ootellessa, oma käsi ei ainakaan ihan vielä vie voittoa, saati sitten koskaan. Siihen vaikea tosin sanoa mitään onko vaikeampaa koska mitään et itestäs sen suuremmin kertonu, voivottelit vaan, mutta voin vaan kuvitella ja mielenkiintosta olis kyllä tietääkkin. Eiköhän meidät kusipäät ennemmin tai myöhemmin korjata parempaan talteen. \m/
Katson ikkunasta ulos..näen jo tummaa.
Helpottaa jo vähän..
pian taas yksin metsissä kulku läpi yön..
vaellus rannalla..
muistot viimevuoden retkistä..
traumojenpurku rannalla istuessa..
ajatukset tähtien vieressä kuunvalossa..