Oppositiossa ollessaan kepu oli erittäin huolestunut asuntojen korkeasta hinnasta sekä korkeista vuokrista pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa.
Mutta nyt maalla on ollut jo yli 5 vuotta kepulainen pääministeri.
Eli mitä mieltä kepulaiset olette, onko asumisen hinta laskenut viime vuosina? Ovatko asuntojen hinnat laskeneet? Onko vuokra-asuntoja nyt riittävästi? Onko kepu siis noudattanut niitä ohjeita, joita oppositiossa ollessaan hallitukselle kehitteli.
Alla eduskunnan arkistoista jälleen yksi helmi - eli nykyisen kepuministeri Pekkarisen allekirjoittama välikysymys:
********************************************
Kohtuuhintaisen asumisen turvaaminen pääkaupunkiseudulla
Eduskunnalle
Pääkaupunkiseudun asunto-ongelma on kärjistynyt niin, että kohtuuhintainen asunto on yhä harvempien ulottuvilla. Asuntojen ja tonttien hintojen sekä vuokrien nopea nousu johtuu sekä kysynnän voimakkaasta kasvusta että tarjonnan vähäisyydestä. Asuntojen hinnat ovat muutamassa vuodessa nousseet 40 prosenttia, mikä on johtanut myös vuokratason nousuun. Asunnottomuus on lisääntynyt ja asuntojonot kasvaneet. Pelkästään opiskelija-asuntoa jonottaa yli 10 000 ihmistä. Samalla väestöä menettävillä alueilla kysyntä hiipuu ja asuntojen arvot laskevat. Tyhjänä on jo lähes 4 000 arava-asuntoa.
Hallitus on seurannut tilannetta lähes toimettomana, eivätkä sen 31.8.1999 päättämät toimenpiteet juurikaan asuntomarkkinoihin vaikuta. Hallitus on patistellut kuntia toimimaan, mutta lykännyt omat esityksensä epämääräisiin jatkovalmisteluihin. Asuntomarkkinoihin Lipposen II hallituksen toimista ovat eniten vaikuttaneet alkusyksyn sekavat puheet korkovähennysten ympärillä. Niiden seurauksena asuntojen hinnat nousivat selvästi pääkaupunkiseudulla. Asuntojen tarjonnan lisäämiseksi ja hintojen hillitsemiseksi hallitus ei ole tehnyt käytännössä mitään. Valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon määrä on laskenut selvästi lamavuosienkin tasosta Lipposen hallitusten aikana.
Pääkaupunkiseudulla tarvittaisiin nopeita toimia tonttitarjonnan lisäämiseksi sekä ihmisten kaipaaman pientalorakentamisen edistämiseksi osana asunto-ongelmien kestävää ratkaisua.
Asuntojen kysyntään pääkaupunkiseudulla vaikuttaa kaksi isoa tekijää. Lapsiperheiden suuri määrä sekä väestörakenteen muutos ja yksinasuvien määrän kasvu lisäävät asuntojen tarvetta. Tätäkin suurempi ongelma on pääkaupunkiseudulle suuntautuva epäterveet mittasuhteet saanut muuttoliike. Vuonna 1998 kotikuntaa vaihtoi lähes 256 000 suomalaista eikä muuttopaine näytä hellittävän. Tämä muutto suuntautuu nyt viiteen-kuuteen kasvukeskukseen, joissa väestön määrä enää kasvaa. Pääkaupunkiseudulle muuttovoitosta suuntautuu ylivoimaisesti suurin osa. Seudun väestön määrän on arvioitu kasvavan 200 000:lla vuoteen 2020 mennessä.
Muuttoliike tuo isot kustannukset niin asukkaille kuin kunnillekin. Nopeasti kasvavalle väestölle on pystyttävä turvaamaan myös koulut, päiväkodit ja kunnolliset terveydenhoito- ja muut palvelut. Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos on arvioinut, että nykytasoinen muuttoliike aiheuttaa vuodessa noin 10 miljardin markan kustannukset. Samalla kasvukeskusalueiden sisäinen sosiaalinen eriytyminen kärjistyy.
Opiskelun jälkeen perheet jäävät usein asumaan ja työskentelemään Helsingin seudulle. Muualla Suomessa taas uusien työpaikkojen syntymisen esteenä on pula koulutetuista osaajista. Sen sijaan, että hallitus tyytyy sivusta seuraamaan ja jopa kiihdyttämään alueellista keskittymistä, olisi sen pikaisesti pyrittävä kääntämään kehityksen suuntaa uudella aluepolitiikalla. Siihen kuuluu muun muassa teknologia- ja kehittämismäärärahojen alueellisesti tasapainoisempi jako sekä verokannustimien käyttöönotto.
Valtio ei saa jättää pääkaupunkiseudun asunnontarvitsijoita pelkästään markkinoiden raakojen lainalaisuuksien varaan. Nyt näin on käymässä, koska hallitukselta puuttuu asunto- ja aluepoliittinen linja. Nykyiset ja tulevat pääkaupunkiseudun asukkaat joutuvat maksamaan kalliin hinnan hallituksen toimettomuudesta asuntopulan ratkaisemisessa sekä muuttoliikkeen tasapainottamisessa.
Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 2 momenttiin viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan välikysymyksen:
Aikooko hallitus turvata kohtuuhintaisen asumisen pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa korjaamalla vääristynyttä kysynnän ja tarjonnan suhdetta lisäämällä asuntojen tarjontaa sekä vaikuttamalla kysynnän alueelliseen jakautumiseen muuttamalla rajusti keskittävää politiikkaa tasapainoisemman aluekehityksen suuntaan?
Helsingissä 23 päivänä syyskuuta 1999
Mauri Pekkarinen /kesk
Mutta nyt maalla on ollut jo yli 5 vuotta kepulainen pääministeri.
Eli mitä mieltä kepulaiset olette, onko asumisen hinta laskenut viime vuosina? Ovatko asuntojen hinnat laskeneet? Onko vuokra-asuntoja nyt riittävästi? Onko kepu siis noudattanut niitä ohjeita, joita oppositiossa ollessaan hallitukselle kehitteli.
Alla eduskunnan arkistoista jälleen yksi helmi - eli nykyisen kepuministeri Pekkarisen allekirjoittama välikysymys:
********************************************
Kohtuuhintaisen asumisen turvaaminen pääkaupunkiseudulla
Eduskunnalle
Pääkaupunkiseudun asunto-ongelma on kärjistynyt niin, että kohtuuhintainen asunto on yhä harvempien ulottuvilla. Asuntojen ja tonttien hintojen sekä vuokrien nopea nousu johtuu sekä kysynnän voimakkaasta kasvusta että tarjonnan vähäisyydestä. Asuntojen hinnat ovat muutamassa vuodessa nousseet 40 prosenttia, mikä on johtanut myös vuokratason nousuun. Asunnottomuus on lisääntynyt ja asuntojonot kasvaneet. Pelkästään opiskelija-asuntoa jonottaa yli 10 000 ihmistä. Samalla väestöä menettävillä alueilla kysyntä hiipuu ja asuntojen arvot laskevat. Tyhjänä on jo lähes 4 000 arava-asuntoa.
Hallitus on seurannut tilannetta lähes toimettomana, eivätkä sen 31.8.1999 päättämät toimenpiteet juurikaan asuntomarkkinoihin vaikuta. Hallitus on patistellut kuntia toimimaan, mutta lykännyt omat esityksensä epämääräisiin jatkovalmisteluihin. Asuntomarkkinoihin Lipposen II hallituksen toimista ovat eniten vaikuttaneet alkusyksyn sekavat puheet korkovähennysten ympärillä. Niiden seurauksena asuntojen hinnat nousivat selvästi pääkaupunkiseudulla. Asuntojen tarjonnan lisäämiseksi ja hintojen hillitsemiseksi hallitus ei ole tehnyt käytännössä mitään. Valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon määrä on laskenut selvästi lamavuosienkin tasosta Lipposen hallitusten aikana.
Pääkaupunkiseudulla tarvittaisiin nopeita toimia tonttitarjonnan lisäämiseksi sekä ihmisten kaipaaman pientalorakentamisen edistämiseksi osana asunto-ongelmien kestävää ratkaisua.
Asuntojen kysyntään pääkaupunkiseudulla vaikuttaa kaksi isoa tekijää. Lapsiperheiden suuri määrä sekä väestörakenteen muutos ja yksinasuvien määrän kasvu lisäävät asuntojen tarvetta. Tätäkin suurempi ongelma on pääkaupunkiseudulle suuntautuva epäterveet mittasuhteet saanut muuttoliike. Vuonna 1998 kotikuntaa vaihtoi lähes 256 000 suomalaista eikä muuttopaine näytä hellittävän. Tämä muutto suuntautuu nyt viiteen-kuuteen kasvukeskukseen, joissa väestön määrä enää kasvaa. Pääkaupunkiseudulle muuttovoitosta suuntautuu ylivoimaisesti suurin osa. Seudun väestön määrän on arvioitu kasvavan 200 000:lla vuoteen 2020 mennessä.
Muuttoliike tuo isot kustannukset niin asukkaille kuin kunnillekin. Nopeasti kasvavalle väestölle on pystyttävä turvaamaan myös koulut, päiväkodit ja kunnolliset terveydenhoito- ja muut palvelut. Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos on arvioinut, että nykytasoinen muuttoliike aiheuttaa vuodessa noin 10 miljardin markan kustannukset. Samalla kasvukeskusalueiden sisäinen sosiaalinen eriytyminen kärjistyy.
Opiskelun jälkeen perheet jäävät usein asumaan ja työskentelemään Helsingin seudulle. Muualla Suomessa taas uusien työpaikkojen syntymisen esteenä on pula koulutetuista osaajista. Sen sijaan, että hallitus tyytyy sivusta seuraamaan ja jopa kiihdyttämään alueellista keskittymistä, olisi sen pikaisesti pyrittävä kääntämään kehityksen suuntaa uudella aluepolitiikalla. Siihen kuuluu muun muassa teknologia- ja kehittämismäärärahojen alueellisesti tasapainoisempi jako sekä verokannustimien käyttöönotto.
Valtio ei saa jättää pääkaupunkiseudun asunnontarvitsijoita pelkästään markkinoiden raakojen lainalaisuuksien varaan. Nyt näin on käymässä, koska hallitukselta puuttuu asunto- ja aluepoliittinen linja. Nykyiset ja tulevat pääkaupunkiseudun asukkaat joutuvat maksamaan kalliin hinnan hallituksen toimettomuudesta asuntopulan ratkaisemisessa sekä muuttoliikkeen tasapainottamisessa.
Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 2 momenttiin viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan välikysymyksen:
Aikooko hallitus turvata kohtuuhintaisen asumisen pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa korjaamalla vääristynyttä kysynnän ja tarjonnan suhdetta lisäämällä asuntojen tarjontaa sekä vaikuttamalla kysynnän alueelliseen jakautumiseen muuttamalla rajusti keskittävää politiikkaa tasapainoisemman aluekehityksen suuntaan?
Helsingissä 23 päivänä syyskuuta 1999
Mauri Pekkarinen /kesk
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.