Guy 22:lla Gotlantiin

Kyllähän se varmasti onnistuu kun huolellisesti suunnittelee. Ensinäkin varmista, että vene ja sen varustus on asianomaisessa kunnossa (lifelinet ja turvavaljaat). Myös miehistön kokemus, varusteet ja asenne on syytä olla kunnossa. Tähän varmaankin saan kommetteja ns. "kokeneilta Visbyn kävijöiltä" ettei tuo ylitys ole mitään. Näinhän se periaatteessa onkin, olen itse seilannut tuon välin monta kertaa. Huomioitavaa kuitenkin, että Pohjois-itämeri on aallokko-olosuhteiltaan koko itämeren vaativin alue. Joskus kuulee sankaritarioita siitä, kuinka Porkkalanselän tai Hangon Läntisen yli tultiin 15 m/s tuulessa, aallot olivat hirveitä, mutta hätää ei ollut. Kun katsoo vaikkapa Pohjois-itämeren merikortilta, miltä Hangon Läntinen näyttää, ymmärtää mistä on kyse. Aallokko-olosuhteiltaan Pohjois-itämeri on 12 m/s tuulessa vaativampi kuin Porkkalan Selkä tai Hangon Läntinen 20 m/s tuulessa. Aalon pituudella tai lyhyydellä ei ole väitettyä merkitystä. Kyse on siitä, että Pohjois-itämeren 2 - 3 m vallitseva aallonkorkeus saa isonkin veneen sellaiseen liikkeeseen mikä ei saaristossa ole koskaan mahdollista. Avomerellä aaltoja tulee hieman eri suunnista, korkeus ja pituus vaihtelee.

Mistä muuten ajattelit lähteä kohti Visbytä? Jos lähdet esim. Utöstä, tee varasuunnitelma kovan vastatuulen varalle, minne rantaudut mukavasti jos tuuli on yli 10 m/s vastaan. Tämä jo pelkästään siksi, että matka-aika tuplaantuu hyvään sivu tai myötä tuuleen veraattuna. Vaihtoehtoja ei toki ole montaa kelvollista, Svenka Högarna on aika vaativa lähetyttävä kovassa tuulessa ja yöllä, Sandhamn on helppo, mutta melko pitkällä, myös Gotska Sandön suojan puolelle voi jäädä ankkuriin huilimaan. Jokatapauksessa etäisyys rantaan on aivan toista kuin Saaristomerellä. Yksi hyvä vaihtoehto on mennä ensin Ahvenanmeren yli ja Tukholman saaristoa pitkin etelään Nynäshamniin. Nynäshamnista on n. 70 NM Visbyyn ja lyhyempi matka Gotlannin pohjoiskärjen satamiin. Takaisin voi mennä vaikka Ölannin pohjoikärjen (Byxelkrok) kautta ja Rannikkoa pitkin takaisin pohjoiseen. Nynäshamnista on hyvä mahdollisuus päästä hyvässä kelissä yli. Jos lähtee Utöstä tai Hnagosta ehtii sää muuttua matkan aikana eikä ennusteisiinkaan voi enää luottaa vaan täytyy varautua mahdolliseen kovaan keliin myös heinäkuussa. Esim. kesällä 2002 tuuli juhannuksen jälkeen n. 2 viikkoa etelästä 10 - 16 m/s. Tuolloin itse käytin tuota mainitsemaani rannkikkoreittiä Tukholman saariston kautta, lapsiakin kun on aina mukana purjehduksilla. Itse olen lähtenyt monta kertaa reisuun hyvässä kelissä, mutta rypemiseksi on mennyt ennen perille pääsyä.

Aivan oman piirteensä ylityksella antaa sumu. Tuota en itsekkään ollut kovasti ajatellut ennen kuin ensimmäisen kerran olin keskellä Pohjois-itämerta sumussa näkyvyyden ollessa 50 - 100 m. Gotlannin löytäminen ei nykypäivänä tuota ongelmia, aikoinaa sekin asetti omia haasteitaan, mutta oman mielenkiintoisen piirteen sumussaylitykseen tuovat rahtilaivat. Kun lillit kevyseessä tuulessa sumussa ja kuuntelet rahtilaivan moottorin ääntä, joka selväti tulee koko ajan lähemmäksi, alat toivoa omistavasi tutkan, jos sellaista ei ole. Itse olen kahdella ylityksellä ollut sumussa, ensimmäisellä lähes koko matkan (kesäkkuun alkua) ja toisella osan matkasta (toukokuun viimeinen viikko). Onneksi sumut ovat heinäkuussa harvinaisempia ja rankat sateetkin kestävät yleensä vain vähän aikaa. Kohti tuleva laiva, joka on juuri horisontin takana on n. 20 minuutin kuluttua huomattavan lähellä. Tämä on muutenkin hyvä ottaa huomioon tähystyksessä.

Tässä joitan huomioita Visbyyn menosta. Hyvällä tuurilla matka menee mukavasti ylitys on leppoisa. 2002 tulimme takaisn suoraan Visbystä Marianhaminaan (n. 195 nm), Ohjelmoin GPS:n pari reittipistettä ja kytkin Autopilotin ohjaamaan reittiä. Vasta Flötjanin kohdalla otin ruorin ja ohjasin loppumatkan käsin, tämäkin vain siksi, että tuuli kääntyi vastaiseksi ja halusin nostaa veneen niin ylös tuuleen kuin mahdollista säilyttäen samalla vauhdin. Tärkeintä kuitenkin on, ettei kukaan putoa matkan aikana veneestä. Pudonneen pelastaminen allokossa on erittäin hankalaa, lisäksi pimeällä pudonneen löytäminen on vielä vaikeampaa. Pilvisenä yönä on keskikesällä muutama tunti täysin pimeää.

Ei muuta kuin matkaa suunnitteleman ja venettä varustamaan.

terve,

riippuu tietysti veneestä, miehistön määrästä ja laadusta mitä kautta ajelee; utöstä putkeen tekee pari vuorokautta ja jos on ainoa purjehdustaitoinen niin saattaa alkaa väsyttää jossain vaiheessa. Liikaa porukkaa ei myöskään kannata olla, paikat muuttuvat yllättävän ahtaiksi parissa vuorokaudessa.

Olen käynyt pari kertaa visbyssä, 20 jalkaisella ja 26 jalkaisella, jos sää suosii niin en näe mitään estettä miksei guyllakin pääsisi. Turvakapistuksia kuten vhf:ää ja lauttaa voisi suositella, rannikkoakin pitkin avovesipätkäksi Nynäshamnista tulee noin 70 mailia ja utostä sitten se parisataa. Sisäkoneestakaan ei ole haittaa jos esim. ukkosrintama pyyhältää ohi.

Suosittelen kyllä reilut 100 mailia pidempää rannikkoreittiä ruotsin puolella, hyvät maisemat ja syvät vedet.

Viime kesänä käyttämämme reitti ei myöskään ole hullumpi, Helsinki-Hiidenmaa-Saarenmaa-Ventspils Latviassa - Gotlannin pohjoiskärjen Fårö - Visby.

Latvian voi tietysti jättää väliin, ja ajaa suoraan Saarenmaalta jos aikataulut painaa päälle. Etuna tuolla itärannikolla poikkeamisessa on tietysti tauon lisäksi ruotsin hintatasoon nähden huomattavan edulliset ostokset.

Sumu josta varoitettiin jo toisessakin kirjoituksessa on varsin paskamainen paikka, tutkaheijastin kannattaa oman mielenrauhan säilyttämiseksi ruuvata paikalleen jo rannassa.