Kyllä se on aika vaikeata olla mummo uusioperheessä, vaikka kuinka yrittäisi opetella ja ymmärtää.
Minulla on lapsenlapsen kanssa ollut aina kaikenlaista mukavaa menoa ja tekemistä. Nyt kun on uusi lapsi perheessä, tosin samanikäinen, mutta niin eriluonteinen, joudutaan kohtaamaan tosi vaikeita tilanteita.
Aikuisena ja mummona en tahtoisi tuottaa tälle uudelle lapselle pahaa mieltä jättämällä hänet pois riennoistamme, hän kyllä pyynnöstä lähtee mukaan mutta on nyrpeä koko ajan, ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan asiat joita on lähdetty kokemaan.
Tällä lapsella on ollut vaikeaa, ongelmia ihan jo liiankin kanssa, siksi yritän jaksaa ja ymmärtää. Tuntuu kuitenkin että olen kahden puun välissä, lapsenlapseni haluaisi jatkaan niinkuin ennenkin, ottaisi jopa tämän uuden "sisaruksen" mukaan, mutta kun toista ei kuitenkaan kiinnosta, ja haluaa koko ajan jotain muuta kuin mitä on ollut tarkoitus nähdä ja kokea.
Minun pitäisi ymmärtää ja jaksaa, mutta tunnen että se ilo ja hauskuus mitä meillä aikaisemmin on lapsenlapsen kanssa ollut, on nyt mennyttä. Jännitän koko ajan miten tämä uusi lapsi viihtyy tai onko paha mieli tai haluaako lähteä kotiin tai ihan mitä van.
Ymmärrän että ollaan jo vuosia oman lapsenlapsen kanssa kasvettu yhteen, meillä on omat rutiinit ja tavat joista molemmat ollaan nautittu. Tämä uusi lapsi ei tunnu niihin tapoihin sopeutuvan.
Vaikea tilanne, jatkan toki yrittämistä tai sitten jätän vähemmälle nämä yhteiset jutut lapsenlapsen kanssa, koska minä en niistä näin nauti vaan tunnen valtavana taakkana tilanteen.
Haluaisin auttaa tätä uutta lasta, mutta minusta ei taida siihen olla.
Minulla on lapsenlapsen kanssa ollut aina kaikenlaista mukavaa menoa ja tekemistä. Nyt kun on uusi lapsi perheessä, tosin samanikäinen, mutta niin eriluonteinen, joudutaan kohtaamaan tosi vaikeita tilanteita.
Aikuisena ja mummona en tahtoisi tuottaa tälle uudelle lapselle pahaa mieltä jättämällä hänet pois riennoistamme, hän kyllä pyynnöstä lähtee mukaan mutta on nyrpeä koko ajan, ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan asiat joita on lähdetty kokemaan.
Tällä lapsella on ollut vaikeaa, ongelmia ihan jo liiankin kanssa, siksi yritän jaksaa ja ymmärtää. Tuntuu kuitenkin että olen kahden puun välissä, lapsenlapseni haluaisi jatkaan niinkuin ennenkin, ottaisi jopa tämän uuden "sisaruksen" mukaan, mutta kun toista ei kuitenkaan kiinnosta, ja haluaa koko ajan jotain muuta kuin mitä on ollut tarkoitus nähdä ja kokea.
Minun pitäisi ymmärtää ja jaksaa, mutta tunnen että se ilo ja hauskuus mitä meillä aikaisemmin on lapsenlapsen kanssa ollut, on nyt mennyttä. Jännitän koko ajan miten tämä uusi lapsi viihtyy tai onko paha mieli tai haluaako lähteä kotiin tai ihan mitä van.
Ymmärrän että ollaan jo vuosia oman lapsenlapsen kanssa kasvettu yhteen, meillä on omat rutiinit ja tavat joista molemmat ollaan nautittu. Tämä uusi lapsi ei tunnu niihin tapoihin sopeutuvan.
Vaikea tilanne, jatkan toki yrittämistä tai sitten jätän vähemmälle nämä yhteiset jutut lapsenlapsen kanssa, koska minä en niistä näin nauti vaan tunnen valtavana taakkana tilanteen.
Haluaisin auttaa tätä uutta lasta, mutta minusta ei taida siihen olla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
mitäs jos tekisit sen uuden lapsenlapsen kanssa aluksi kahdestaan jotain, siis jotain mitä hän haluaa tehdä ja näin paremmin ja rauhassa tutustuisitte toisiinne. samalla tavoin vastapainoksi teet sen biologisen lapsenlapsen kanssa kahdestaan jotain. näin ehkä uusi lapsi pystyisi paremmin ja kaikessa rauhassa tutustumaan uuteen mummoon.. ja myöhemmin sitten menette ja teette yhdessä molempien lasten kanssa jotain.
onhan se kuitenkin hankala oppia tutustumaan uuteen mummoon kun mukana on toinenkin lapsi, joka vielä on mummon biologinen lapsenlapsi.
eli annat uudelle lapselle kahdenkeskistä aikaa kanssasi näin aluksi niin opitte tuntemaan toinen toisenne ja uusi lapsikin ymmärtää että haluat hänenkin kanssaan viettää aikaa.
Otan välillä omia lapsenlapsianikin yksitellen kylään.En sen takia,ettei toiset kelpaisi,vaan saan ihan yhteistä aikaa yhden lapsen kanssa kerrallaan.Välillä tulevat titysti kaikki yhdessä myös.
"Haluaisin auttaa tätä uutta lasta, mutta minusta ei taida siihen olla."
...jos on hapannaama, elä ota mukaan. Miksi annat jonkun pilata sun ja sun oman lapsenapsen välit ja sen, mitä teillä kahdella on.
Et voi auttaa, äläkä ota kenenkään muun murheita omiksesi.
Aika aikaansa kutakin, sulaa jos sulaa!
molemmille lapsille ? Jos ei riitä olet enemmän lapsen lapsesi kanssa. Toisella lapsella on jo omat mummonsa. Asiallisesti vanhemmille kertomalla ymmärtävät kyllä.
Vieraaksi tunsin minäkin itseni aina lastenlas-
ten synttäreillä itseni,kun mukana olivat niin
eri puuta olevat toiset isovanhemmat.-kESKUSTELU
oli aina vapaa-ajan riennoissa ja minä tavallinen ,hiljainen työmyyrä.Ketä se pelkkä
työntekeminen nykyään kiinnostaisi.
Nyt kun he ovat eronneet,minun ei enää tarvitse
niellä tätä pakkopullaa,vaan ollaan pienellä sakilla -toisen suvun ehdoilla liikkeellä ja hyvin menee.
Älä sinäkään tuppaannu väkisellä,äläkä ainakaan
muuta persoonaasi toisten lapsen tähden.Sitä ei
jaksa pitkässä juoksussa kukaan.
Nyt on niin että tällä uudella lapsella ei ole isovanhempia, asuukin osittain sijaiskodissa, siksi minusta oli tärkeää että saisin luotua luottamukselliset suhteet häneen. Hänellä on ollut varmaan vaikea elämän alku että haluaisin jollain tavalla auttaa.
Ja ne muutamat kerrat kun ollaan oltu porukassa jossain, lapsi onkin hakeutunut aika paljon minun seuraani, ilmeisesti tutkailee millainen olen ja voiko luottaa.
Suurin vaikeus kai on siinä että en osaa lukea tätä lasta, en tiedä milloin on paha mieli tai milloin vaan hiljainen. Lapsi ei paljon puhu, joskus innostuu nauramaan ja pitämään hauskaa, enimmän aikaa on hiljaa ja vakava.
En halua ainakaa lisää pahaa mieltä tuottaa.
Jäähän minulle kuitenkin aikaa olla kahdestaan lapsenlapseni kanssa, näin loma-aikoina ja viikonloppuisin on tämä uusi lapsi kuvioissa.
jotakin...ja taas on luottamus aikuisiin mennyt.
Kun tulee itse, silloin ole, mutta älä tuppaa, älä pyydä mukaan. Sitten kun itse pyytää..ota sitten.
Se on hänelle helpompaa niin.
"tutkailee millainen olen ja voiko luottaa."
(nimim. kokemusta on..luottamus...ja sitten pam! tekee kipeetä ja kauan)
lapsesi puolison lapsi. Kerroit hänen kivikkoisesta alkutaipaleesta. Lapsi on todennäköisesti menettänyt rakkaita ihmisiä ympäriltään eikä mitenkään voi heti alkaa luottamaan uusiin.
Hän varmasti haluaisi iloita ja nauttia kaikesta uudesta ja mukavasta jota kerroit harrastavasi biologisen lapsenlapsesi kanssa - mutta hänellä on menettämisen pelko. Hän saattaa luulla että vika on hänessä eikä kukaan hänestä pidä. Hän tarvitsee paljon aikaa.
Mielestäni sinun ihan pakko tutustua lapseen kahdestaan, luoda luottamus rakkaudella ja rajoilla, siten hän oppii luottamaan. Kerroit että hän hakeutuu porukassa seuraasi, olet jo saanut aikaan hänessä jotakin!
Tietenkin on erittäin tärkeää että lapsesi on vakavissaan parisuhteessa ja tämän pienen elämässä eikä vain ollakseen yksi aikuisista joka petti hänet.
Lue vaikka jokin kirja aiheesta, saat siitä tietoa ja rohkeutta itsellesi!
Aurinkoa ja voimia uudessa elämän tilanteessa - ajattele että tämä on todellinen rikkaus elämäsi matkalla, älä jätä sinulle annettua tilaisuutta käyttämättä!
että jatkat samoja juttuja kuin ennenkin lapsen lapsesi kanssa. Jos uusi haluaa lähteä mukaan, niin ota mutta anna olla hapannaama. Hän tietää mihin olette menossa ja valinnut mukaan tulon. Menkää jonkin aikaa sinun ehdoilla äläkä yritä "miellyttää". ehkä lapsi sittenkin nauttii nåistä jutuista, jos ei ole aiemmin paljon retkeillyt
Hän voi hyvinkin nauttia, mutta ei vain osaa ilmaista sitä.
Kaikenlaisiin uusperhekuvioihin tottuminen vie kaikilta vuosia. Jatka ap vain valitsemallasi tyylillä. Ajan myötä asiat lutviutuu.