Voiko joku teistä kertoa mikä minulla on?
Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta en jaksaisi mitään. En saa aikaiseksi mitään. Hiukseni ovat likaiset ja en jaksa pestä niitä.
Olen aina huolehtinut itsestäni, nyt en jaksa.
Olen uupunut kotona.
Olen töissä ja uupunut.
Olen "hitto" niin poikki!
Tiedän että joku haluaisi sanoa minulle että ulkoile. Minä ulkoilen päivittäin ja silti en ole enään oma iloinen itseni.
Onko minun aikani jo ohi.
Pitäisikö oikeasti jo luovuttaa se kiehtoo.
Olen 41 vuotias nainen.
Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta en jaksaisi mitään. En saa aikaiseksi mitään. Hiukseni ovat likaiset ja en jaksa pestä niitä.
Olen aina huolehtinut itsestäni, nyt en jaksa.
Olen uupunut kotona.
Olen töissä ja uupunut.
Olen "hitto" niin poikki!
Tiedän että joku haluaisi sanoa minulle että ulkoile. Minä ulkoilen päivittäin ja silti en ole enään oma iloinen itseni.
Onko minun aikani jo ohi.
Pitäisikö oikeasti jo luovuttaa se kiehtoo.
Olen 41 vuotias nainen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Laitoin itse viestiä tuohon yläpuolellesi ja sitten huomasin tämän.Kiinnitin huomiota nimenomaan tuohon kaiken pitäisi olla hyvin kohtaan kirjoituksessasi.Sitä samaa mietin itsekkin tuossa, että antaako se hyvä tavallaan tilan masennukselle? Jos ennen on ollut niin, että ei ole ollut aikaa sille tai elämässä on ollut paljon kiirettä, stressiä, tapahtumia jne. tulee masennus tavallaan torjutuksi.Itselläni ainakin elämä meni kuin pikajuna ja kun tunsin oloni ensi kertaa turvalliseksi iski masennus, mikä sinänsä on todella väärin:(
Oletko käynyt tekemässä masennustestiä osoitteessa www.tukiasema.net, sieltä teemat ja sivulta löytyy testi, joka on hyvin samankaltainen kuin terapeuttien käyttämä.
Ulkoilu on ihan hyvä asia, mutta jos on voimat kertakaikkiaan lopussa, ei se mikään lääke ole.
Ehkäpä on tullut puntaroinnin aika? Itse ainakin koen että nyt on aika käydä sitten tämä elämä läpi.Mikä meni elämässä pieleen,mikä satutti, mitä voisi muuttaa juuri nyt, onko elämässä jotakin joka rasittaa jatkuvasti?
Elämänkertani kirjoitan, jospa sen vastauksen löytäisin vielä.
Älä ihmeessä luovuta.Onko sinulla lapsia?
Apua voi aina hakea ja sitä saa.Matka omaan päähän kannattaa aina, mutta siihen voi tarvita matkakumppanin ja se on sitten se terapeutti:)
Voimia ja jaksamisia sinulle!
Luin viestisi ja huomasin paljon yhteistä samaa.
Olen todellakin ollut menevä, kokenut kovia matkani varrella, saanut paljon aikaan ja nyt elämä pysähdyttää. Kaikki ympärilläni on nyt niin turvallista, rakasta ja rakastettavaa.
Ei pitäisi valittaa, mutta nyt vasta valitankin, en näkyvästi vaan sydämelläni. Kun olen yksin voisin parkua ääneen ja vaan olla.
Kun minulta kysytään kuinka voit?
Voin aina hyvin.
Todellisuus on kuitenkin toinen.
Yritän myös olla hyvä äiti lapselleni.
En todellakaan ole ansainnut tätä hellyyttä jota nyt saan, minusta ei ole sitä edes vastaanottamaan, se särkee minut.
Olen heikompi kuin koskaan, oliko tämä muutos elämässäni, kaiken tämän arvoista?
Kiitos surusilmä, luot minulle toivoa.
Tuossa taitaa olla totuuden siemen. Itse olen myös ihmetellyt sitä, miksi minuun iski tämä masennus juuri, kun aloin saamaan niskalenkin elämässä ponnisteluja vaativista asioista kuten asuntolainosta, pysyvän työpaikan saamisesta jne... Olen nelikymppinen mies. Silloin kun oli enemmän rasitetta jokapäiväisestä toimeentulosta, niin sitä ilmeisesti tunsi sen verran kovaa taistelutahtoa, ettei masennus päässyt pintaan. Tämä masennushan puhkeaa useilla juuri keski-iässä. Usein se juontaa juurensa lapsuudesta, mutta laukeaa vasta myöhemmällä iällä. Näinköhän se tosiaan on?
masennus puhkeaa usein ihmiselle itselleen yllättäen, mutta lähes aina sitä edeltää elämässä jokin pitkä voimia kuluttava jakso, jonka ihminen on saattanut hyvinkin selvittää tai jonka keskellä hän huomaamattaan elää.
Jotain on lähdettävä muuttamaan omassa elämässä, jotta tilanne korjaantuisi ja elämästä saisi taas otteen. Minusta alkuun kannattaisi varata aika
hyvälle yleislääkärille ja pyytää häntä tekemään hyvä perustutkimus, sillä masennusta esiintyy varsin usein erilaisten sairauksien tai toimintahäiriöiden yhteydessä. Terve sielu terveessä ruumiissa ei ole tyhjää puhetta. Yleislääkärillä on valmiudet kartoittaa myös masennusta.
Toisekseen kannattaa varata muutama yksinäinen hetki oman elämäntilanteen pohtimiseen ja tarkastella maltillisesti sekä tätä hetkeä että mennyttä, tulevaakin. Elämän ei tarvitse olla hirveän huonoa sisältääkseen monenlaisia voimia kuluttavia tekijöitä. Vaikeita asioita voi noukkia tietoiseksi vaikka "lapputestillä" kirjoittamalla ilman suurta harkintaa lappusille kaikenlaisia omaan elämään liittyviä tekijöitä, paineita, toiveita, odotuksia, siis sekä hyviä että huonoja asioita, sillä myös hyvät asiat voivat luoda henkisiä paineita. Laput ladotaan sitten elämänpöytään ja niitä yksitellen tarkastelemalla poistetaan ne, joiden kanssa voi ajatella tulevansa toimeen...pöydälle jäävät ovat ne vaikeimmat työstettävät asiat. Kuulostaa leikiltä, mutta on yllättävn tehokas apu tilanteensa tutkimiseen.
Sitten huomio elämäntapaan, omasta itsestä huolehtimiseen! Kannattaa pyrkiä hoitamaan itseään niinkuin huolehtisi rakkaasta lapsesta: kaikkea sopivasti, riittävästi ja paljon hellyyttä. Ihmiset ovat usein yllättävän ilkeitä itselleen tai vaativat kohtuuttomia tuloksia. Jälleen kulkee kehon ja hengen hyvinvointi käsikkäin ja aikaa kyynelillekin on syytä antaa,
sillä masennuksessa heräävä suru on usein merkki paremmasta: jokin tuntuu taas joltakin.
Kannattaa miettiä, keille omaan elämään kuuluville ihmisille voisi puhua raskaasta olostaan ja pyytää maltillista ymmärrystä sille, ettei jaksa olla kaikessa mukana tai ei ole se "hauska ihminen" jollaiseksi lähipiiri ehkä on luokitellut. Kyse ei ole vaivojensa vaikertamisesta vaan rehellisyydestä ja myös armeliaisuudesta itseään kohtaan. Aivan kaikille asia ei kuulu, on tärkeä osata vetää oma rajansa.
Hyvä myös on muistaa, että masennus, alakulo on osa normaalia ihmisen tunteiden kirjoa ja sitä tulee myös osata sietää. Liian raskaana se kuitenkin tuhoaa elämää. Masennus ei putkahda hetken kriisistä, vaan muhii piilossa pitkän aikaa, siksi on kohtuutonta asettaa toipumiselle tiukka aikataulu: masennus ei synny, ei poistu hetkessä.
Paremman alkamisen huomaavat usein muut ihmiset ennen kuin masentunut itse, suostu siis ottamaan vastaan ilahtuneet palautteet:) Kun itsekin huomaat toipumisen olevan hyvässä vauhdissa, pysähdy hetkeksi miettimään niitä syitä, jotka ajoivat sinut hengen uupumukseen - vastaisuudessa tunnistat ne paremmin ja osaat varoa tai lähteä korjaamaan tilannettasi aikaisemmin!
Sinun rakkaasi olet sinä itse, ole uskollinen itsellesi ja koeta nähdä kaikessa kasvussasi myös se hyvä, mitä siinä on ollut. Elämä ei ole helpoksi luvattu hauska matka, vaan usein hyvinkin ankara taival, joka on vain lotkutettava läpi. Monet satuttavat meitä matkamme aikana. Hyvä on nähdä asioiden taaksekin: nekin jotka ovat meitä satuttaneet ovat ehkä toimineet kykyjensä rajoilla, itsekin satutettuina, kuitenkin yrittäen hyvää? Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta ehkä sitä voi ymmärtää ja käsitellä?
Toivon sinulle valoa. Luomakunta on viisas: kun päivänvalo vähenee, saamme ruskan loiston...kun ruska hiipuu, syttyvät tähtien vyöt ja tulee lumen valkoisuus...vuodenkierrossa on paljon viisautta...ja siinäkin on mukana musta marrasaika, luonnon kaamos, lepo.
Maailma on nykyään täynnä toimintaa ja melua, on vaikeaa löytää rauhaa ja hiljaisuutta, jota ihmismieli tarvitsee. Luonto on hyvä paikka rauhoittua, tuulen humina lempeä vastapaino kiireen kohinalle korvissamme. Luontoon pääsee yllättän helposti kaupungissakin, kunhan oppii kääntämään selkänsä ja vaihtamaan katseensa suuntaa. Lapsi sinussa löytää kyllä paikat, missä käpylehmä tyhä asuvat, peikot ja keijut vieläkin kirmaavat. Tervemenoa metsään, rannoille,kirjastoon noutamaan satukirjoja.
Anna erilaisen itsesi kasvaa pikkuhiljaa esiin. se on jo odottamassa! Minä tiedän:))