Hetken valintamahdollisuuksiani kotikunnan ja nykyisen elämäntilanteeni osalta olen karsinut mahdollisen ip-lajini kandidaatit kahteen mahdollisuuteen. Ensimmäinen mahdollisuus on KravMaga ja toinen on Yuishinkai karate-jutsu. Valintakriteereinäni ovat olleet lajin toimivuus tositilanteen sattuessa ja harjoittelulla saavutettava käytännön hyöty, toissijaisena tekijänä on ollut ns. hinta/laatu - suhde, eli opetustuntimäärä lajin mm. peruskurssin hintaan nähden.
Kumpi näistä lajeista on tämän foorumin lukijoiden mielestä se kannattavampi vaihtoehto? Vastatkaa tähän kysymykseen nyt siltä kannalta katsoen, että haen lajista nimenomaan _käytännön ip-taitoa_ ja vasta toissijaisesti mitään muuta. Vastauksenne voitte halutessanne lähettää sähköpostiini osoitteeseen [email protected]
Kumpi näistä lajeista on tämän foorumin lukijoiden mielestä se kannattavampi vaihtoehto? Vastatkaa tähän kysymykseen nyt siltä kannalta katsoen, että haen lajista nimenomaan _käytännön ip-taitoa_ ja vasta toissijaisesti mitään muuta. Vastauksenne voitte halutessanne lähettää sähköpostiini osoitteeseen [email protected]
Vastaukset 32
Vanhimmat
...Valita mitään kamppailulajia jos haluaa pärjätä kadulla? no toisaalta peruskurssi karsii kyllä suuren osan wannabe harrastajista. Mut periaatteessa molemmat toimii hyvin kadulla jos osaa pitää järjen kädessä. 400m:n ja 10000m:n juoksut on kanssa toimivia lajeja.
aikajänteestä kii:
- maga antaa nopsemmin toimivuuden
- magas tulee raja vastaa 5-10 vuoden tienoil, sit vaa junnaat samaa kamaa lopun ikää tai kunnes kyllästyt
- yuishinkai vaatii hetken (1-3 vuotta) ennenku toimii
- antaa uutta joka vuos kunnes kuolet
Nih tiivisti tekniikkapuolen ihan hyvin. Noin yleensä asenteisiisi, odotuksiisi ja haluihisi nähden suosittelisin krav magaa. (Ulkopuolisille huomiona, että tiedän, kuka "streetsurvivor" on.) Yksi asia on kuitenkin huomattava: siellä treenaaminen edellyttää valmiutta ottaa turpaan. Treeneissä käy kipeää ja tulee mustelmia enemmän kuin Yuishinkaissa. Oletko valmis siihen?
Vetäjien taidot ratkaisevat myös, mutta siitä on näillä tiedoin mahdoton sanoa mitään. Harjoitusolosuhteet: treenikertojen määrä ja salin laatu (onko säkkejä, pistareita jne. seuran puolesta) kannattaa myös huomioida.
Budjettipuolesta jätit kertomatta, mitä ko. seurojen kurssit maksavat.Edullisuutta miettiessä alkeiskurssin hinta on kuitenkin pidemmällä tähtäimellä aika vähäinen tekijä. Laske kulut mieluummin vaikka kahdelta tai kolmelta vuodelta. Mitä trenaaminen maksaa kurssin jälkeen? Mitä varusteita tarvitset ja mitä ne maksavat vai onko ne seuran puolesta? Paljonko puku maksaa (Sinulla varmaan on karatepuku.)? Paljonko leirit maksavat ja onko niillä miten välttämätöntä käydä? Mitä vyökokeet maksavat? Maksaako treenipaikalle kulkeminen?
Sitten mieti jatkoa. Et varmaan asu opiskelupaikkakunnallasi koko ikääsi - sehän oli aika pieni. Voitko jatkaa samaa lajia tulevalla asuinpaikallasi? Itsepuolustustaito ei ole mitään polkupyöräilyä vaan sitä on harjoiteltava jatkuvasti, jos mielii sen säilyvän - koko elämän.
on todettava että katuselviytyjän eli tutummin kohai sepin tapauksessa mikään laji, maailman tehokkainkaan, ei voi pelastaa. Sepi elää eri maailmassa kuin muut, maailmassa joka on joka hetki vaaroja täynnä.
"Kuka liikahti tuolla varjossa, vai liikahtiko kukaan? Heitän sinne varmuuden vuoksi muutaman heittotähden, niitä yagyu-ryu-ninjutsun jo vuosisatoja käyttämiä, tai heittäisin jos osaisin, jos pitkäjännitteisyyteni ikinä riittäisi opettelemaan mitään kunnolla.
Kuka yrittääkään kolkata minut taloyhtiön roskakatoksessa kun vien roskapussia, vai yrittääkö kukaan? Tohveleita jalkaan laittaessani kätken vaatteisiini veitsiä (mielestäni todistetusti tehokkaimpia ovat Länsi-Filippiinien Kali-Arnis-viidakkoveitset), kubotaneita (ensisijaisesti kaikkiin avaimenperiin ja toissijaisesti farkkujeni vyövankkuihin), nunchakuja, nehän ovat Okinawan Jeet-kune-do:n lanseeraamia.
Nämä ovat välttämättömyystarvikkeita roskakatoksella poikkeamista varten, ainakin meillä Raisiossa.
Gaeshidosta jaksoin puhua sentään pari kuukautta, mutta vielä jonain päivänä olen kirjoista lukemalla ja netistä kahlaamalla saavuttanut täydellisen kamppailutaidon, jolla nitistän kaikki kuvitellut uhkaajani."
Tuopas oli taas vaihteeksi asiallinen kommentti. Jep. Minulla on kubotan mukana yleensäottaen aina koska se nyt sattuu olemaan kätevä niin avaimenperänä kuin ip-välineenäkin. enkä edes ole ainoa raisiolainen jolla on mukana taskussa kättä pidempää, tahi mainittu kubotan, joltakultahan minä sen opin, että kubotan on varsin kätevä iskuntehostin jos tulee pakkotilanne. Toivottavasti ei tarvitse ikinä joutua käyttämään rautaa tositilanteessa.
Ja elän täsmälleen samassa maailmassa kuin muutkin, se vain, että olen paitsi joutunut muutamaan otteeseen väkivallan kohteeksi niin myöskin olen valmistautunut henkisesti siihen, että voi tulla ongelmia. Jep, tarkkailen ympäristöä tietyllä tavalla ja ihmisiä kanssa ja arvioin tilanteita ennalta, jos tuntuu oikealta häipyä niin häivyn tai vaihdan kadunpuolta tms... Periaatteessa toimintaoppini väkivallan vaaran välttämiseksi tulee suoraan Anders Holmilta ja toisaalta terve järkikin sanelee milloin on fiksua pistää jalkaa toisen eteen tai tehdä jotain muuta.
Se, että ajattelen täysin eritavalla kuin joku aikidoka on oma asiani. Aikidoharrastajilla tuntuu olevan kumma Jeesustelu asenne se asenne, että ei mun tartte itteeni oppia puolustamaan koska ei mulle kuitenkaan mitään satu. Hyvä jos ei satu, mutta jossain vaiheessa se huono tuuri kuitenkin osuu omalle kohdalle, siinä vaiheessa olisi parempi olla valmistautunut tekemään jotakin, vaikka juoksemaan tai sitten taistelemaan.
Totta, minä en viitsinyt harjoitella aikidoa koska minulla ei riittänyt sitä pitkäjänteisyyttä harjoitella vuosia jotta edes jokin tekniikka toimisi tositilanteen tullen. En ole kiinnostunut harjoittelemaan 10 vuotta skeidaa joka on jo lähtökohdiltaan persiistä. Muutenkaan en halua hukata aikaa harjoitteluun joka tuottaa äärettömän hitaasti tuloksia koska on olemassa nopeita teitä, tämä tarkoittaa vain sitä, että epäoleellisuudet on lajista karsittu pois. Aikidossa on rutosti epäoleellisia harjoitusmuotoja, rutosti turhaa uskonnollispainotteista harjoittelua eikä lajissa mm. matsata lainkaan koska "aikidossa ei taistella". Sen nyt vain satun kokemuksesta tietämään, että tositilanteen tulle voi olla, että ihan oikeasti taistellaan, siinä kohtaa aikido ei toimi - ei ihan oikeasti. Hyvin opetettu on tehokkaasti ja nopeasti opetettu, eli harjoittelija maksaa vain oleellisesta. Ei tarvitse ymmärtää suuria periaatteita eikä omaksua hienoa japanilaista käytöstä jos se riittää, että oppii kestämään iskuja, oppii käyttämään kehonsa tarjoamia välineitä aseina ja oppii arvioimaan tilanteita modernissa yhteiskunnassa tulematta buddhalaiseksi tyyliin aikido.
Kokonaisuutena, en ole kiinnostunut pitkästä harjoittelusta joka tuottaa hiii-taaaasss-tttii tuloksia, minä haluan harjoitella juuri sen mitä tarvitsen ja mieluummin mahdollisimman nopeasti. Ts. Budo ei kiinnosta, minua kiinnostaa käytäntö.
Onko sinulla mukana metallista tehty kubotan? Vaihda se "kiltimpään" muovista tehtyyn versioon. Sellaisella on pienempi mahdollisuus hakata jonkun kallo paskaksi.
Ainakin kirjoitustesi perusteella et vaikuta ihmiseltä, jolta löytyy paljoa kontrollia.
Kubotaneja tehdään metallista, muovista ja puusta, omani on metallinen syystä, että sabessa oli vain metallisia. Puinen olisi ollut mukavampi monella tapaa (jo lainkin vuoksi). Kontrollista:
en varmasti vaikutakaan koska olen ihminen jota moni luonnehtisi termillä "pelkuri". Muistanet, että mainitsin tilanteen jossa jouduin peräti kolmen ulkomaalaisen aiheuttaman väkivallan uhakn kohteeksi. Juu, ei ollut kontrollia, mutta eipä syntynyt väkivaltaakaan, minä kun pääsin henkisessä lukossakin tekemään onnistuneen juoksuratkaisun. Tosin silloin en vielä ollut hankkinut kubotania, tuon hankin vasta myöhemmin todettuani, että ainakaan en ryhdy kanniskelemaan puukkoa mukana koska sen kanssa saa itsensä linnaan ja toisaalta sillä tappaa toisen vaikka ei haluaisikaan todellisuudessa muuta kuin satuttaa sen verran että pääsee karkuun. Kubotan on siitä kätevä, että jos joutuu vaikka kiinni pidetyksi niin kubolla saa iskettyä esim. sormille ikävän (ja luita kyllä mahdollisesti rikkovan) iskun, mutta todella pahioja vahinkoja kubotanilla on paha tehdä eikä ole sinänsä tarkoituskaan. Kallon sillä sa halki jos iskee tosi kovaa päähän, se ei ole kuitenkaan tarkoitus. Periaatteessa nyrkilläkin kyllä menee pään luut halki, joten onko se sitten sen parempi vaihtoehto? Kubotanilla tarvitsee lyödä tod.näköisesti toista vain kerran, muutoin voi joutua tappelemaan pitempään.
Joku jossain joskus (ts. en muista kuka, missä ja milloin) sanoi, että kubotanilla on tarkoitus hyökätä hermopisteisiin ja että siinä tarkoituksessa se onkin osaavissa käsissä todella käyttökelpoinen ase.
Pää on kohde, jota ihmiset iskevät ihan luonnostaan. Paljonko treenaat kubotanin käyttöä? Mitä ovat iskukohteet harjoitellessasi?
Pelokas ihminen on typerä ja arvaamaton.
Pää on muuten todella huono kohde tällätä isku monestakin syystä: Päähän hyvin osunut isku voi rikkoa luut tai viedä näön, pahimmillaan käy kehnosti. Toinen juttu on se, että päähän lyödessä voi mennä oma käsi rikki.
Paljonko treenaan kubotanin kanssa. Olen harjoitellut kubotanin kanssa lähinnä omaehtoisesti toisen kamppailulajiharrastajan kanssa irrottautumisia ja iskuja. Mitään hienoa en osaa eikä ole tarpeenkaan, mutta esim. tavallisimmista räyhääjän otteista pääsen pois kubotanin kanssa vaikka muutoin en pääsisikään.
Periaatteessa mkikä vain lyönti toimii kubotanin kanssakin koska kyseessä on vain rautakapula joka pistää esiin nyrkistä, toisaalta se myöskin kovettaa omaa nyrkkiä jos lyö rystysillä.
Pelko on oikeasti huono asia, minä en ole mikään erityisen rohkea eikä paineensietokykyni ole mikään kovin hyvä. Sinänsä pelon sekaisen henkisen lukon alaisena toimiva ei välttämättä ole arvaamaton, oma toimintani on erittäin hyvin arvattavissa jos minua yhttän tuntee. Joko lähden ensimmäisestä aukosta juoksemaan pois paskamaisessa tilanteessa tai jos on ihan pakko niin satutan ja poistun. Olen kertaalleen päässyt mm. takista kiinni pitäneen natsin otteesta lyömällä ensimmäisenä ja ilman varoitusta nimenomaan päähän. Yksi tälli riitti, yllättynyt natsi irrotti ja pääsin juosten pois. Ei tarvittu enempää. Eli arvaamaton toimintakin voi pelastaa toisinaan.
Pelon ohjaama ihminen ei ole typerä vaan toimii yleensä johdonmukaisesti juuri niin kuin luonnossa eläimet toimivat: hän pakenee tai taistelee puhtaasti eloonjäämisvaistonsa johtamana. Arvaamaton tarkoittaa kai sitä, etä pelon vallassa toimiva ihminen voi käydä päälle yllättäen. Onko se sitten huono asia? Jos hyökkääjä on aiheuttanut jo vaaran niin hän on itse syypää seuraamuksiin, mikäli ei tajua lopettaa siinä vaiheessa kun uhatun hermot pettävät täysin ja tämä alkaa puolustaa itseään. Ennen sitä uhattu on tavallisesti yrittänyt karkuun, mutta on epäonnistunut tai sitten uhkaaja on estänyt poistumisen.
Pelko vain on siinä mielessä vihollinen, että se lukitsee aistit ja aivot ja keskittää huomion uhkaajaan jolloin toimintamahdollisuudet supistuvat huomattavasti. Tämän vuoksi taistelutaitojen (ei siis aikidon) harjoittelu nimenomaan on hyödyllistä. Treeneissä oppii kestämään painetta, kipua ja tällejä, lisäksi kovettuu sen verran, että kykenee tarpeen tullen lyömään toista ihmistä kuin vierasta sikaa. Toisaalta oppii käyttämään vähempääkin voimaa, tosin en usko teknisiin pitkään harjoiteltaviin tekniikoihin koska tositilanteessa motorisesti vaikeat liikkeet karsiutuvat selkäytimestä heti, vain lähellä luontaisia reaktioita olevat liikkeet toimivat vielä varmasti.
Lain pykälä hätävarjelun liioittelusta on naurettava. Miettikääpä jotain tyttöä joka joutuu raiskauksen kohteeksi. Mikäli tyttö peloissaan ja suutuksissaan onnistuu satuttamaan ja vahingoittamaankin hyökkääjää, niin puolustaja tuomitaan oikeudessa vaikka hän puolusti henkeään ja seksuaalista koskemattomuuttaan. Ihan oikeasti itseään puolustavalla on uskoakseni oikeus tehdä kaikki se mikä on tarpeen jotta väkivalta loppuu, siinä ei laki paljon paina, eikä oikeasti ole aikaa miettiä. Liika kontrollikin on pahasta, jos ei pysty pakon edessäkään vahingoittamaan toista koska on harjoitellut budoa _do:na_, niin sitten alkaa olla oma vika jos kuolee tai loukkaantuu pahasti.
Joo, kubotan on historialtaan hermopistease, mutta ei sitä siihen kannata käyttää. Hermopistepelleilyt eivät oikein toimi oikeana itsepuolustuksena, parempi on rutata sinne minne pääsee iskemään miettimättä onko siellä piste vai ei.
Hermopisteisiin osuminen hätätilanteessa on mahdotonta tai ainakin liian vaikeaa, sitä paitsi se riittää, että lyö niin, että sattuu. Mihin tahansa kehon kovaan kohtaan missä on ohuesti peittäviä kudoksia sattuu varmasti, mm. ohimoon lyöminen puhumattakaan näpeistä ja rystysistä on tehokasta. Reiteen voi lyödä kipeästi (jokainen tietää mikä on puujalka), samoin polvitaipeisiin ja polviin voi lyödä tietynlaisista otteista vapauduttaessa, tosin polviin suunnataan yleensä potkuja koska kumartuminen hukkaa aikaa ja avaa selän ja niskan toisen hyökkäykselle.
Rintalastan alaosa tai kuskunpää ovat kaksi napakymppiä, jos näihin kohteisiin pääsee riuhtaisemaan kunnolla niin hengityksen salpautuminen jättää mahdollisuuden irrottautua ja paeta. Samoin leuka on teoreettisesti hyvä paikka tällätä isku, tosin tämä vaatii sen, että näkee tilanteen ja toisen kädet ovat varatut (esim. pitävät kiinni takista). PAM ja toinen irrottaa välittömästi, ja ei kun karkuun.
Ei, minä pidän hermopistetaitoja prassailuna joilla ei ole käytännön kanssa paljonkaan tekemistä. Yksinkertaisempaa on lyödä johonkin ja tehostettuna isku sattuu varmasti, sattuu vaikka ei olisi hermopistettä lähimaillakaan. Hermopistekamppailu on samanlaista liki uskonnollista taistelutaitoa kuin aikidokin, kumpaakin pidän melkoisen turhana. On parempi että tietää mitkä kohdat ihmiskehossa ovat herkkiä tälleille kuin tietää miljoona tapaa käyttää hermopisteitä.
Pelko on hyvä asia. Se estää meitä tapattamasta itseämme. Olisi varmaankin pitänyt aiemmassa viestissä kirjoittaa, että pelokas ihminen on usein typerä ja arvaamaton. Jotkut ihmiset tietävät miten reagoivat vaaratilanteessa ja kykenevät kontrolloimaan itseään (ainakin joten kuten).
Pää on todellakin huono kohde, jos ei halua vahingoittaa toista. Päähän lyöminen on kuitenkin luonnollista ihmisille. Jos "tavallinen taapertaja" joutuu tappeluun, niin lyöntikohteeksi haetaan useimmiten päätä.
Pitäisikö sinun vastausta kubotanilla treenaamiseen tulkita siten, ettet treenaa kovinkaan paljoa? Voisitko tarkentaa myös sitä, mihin iskukohteisiin lyömistä treenaat? Toisessa viestissä mainitsit mm. kurkunpään hyvänä kohteena. Se siis salpaa hengityksen? Taitaa tosiaan salvata sen. Lopullisesti.
Minkä takia uskot kykeneväsi heiluttamaan todellisessa tilanteessa metallimötikkää (eli kubotania) siten, ettet mene tappamaan tai laittamaan sairaalakuntoon vastustajaasi? Juttujesi perusteella sinulla on kubotanin käytössä melkoinen tappomeininki (esim. ohimon ja kurkunpään mainitseminen hyvinä kohteina).
Pitäisikö sinun vastausta kubotanilla treenaamiseen tulkita siten, ettet treenaa kovinkaan paljoa? Voisitko tarkentaa myös sitä, mihin iskukohteisiin lyömistä treenaat? Toisessa viestissä mainitsit mm. kurkunpään hyvänä kohteena. Se siis salpaa hengityksen? Taitaa tosiaan salvata sen. Lopullisesti.
Oikein tulkitset, juuri nyt en treenaa mitään koska aika on mennyt koulussa ja toisaalta treenimotivaatio on ollut aika nolla. Kubotanilla olen harjoitellut treenitunneissa hyvin vähän, sen verran kuitenkin, että pystynen paineen allakin sillä lyömään pakon edessä jos kerta kaikkiaan mikään muu ei ole auttanut, toivottavasti ei tarvitse ikinä joutua käyttämään.
Kurkunpää salpaa hengityksen, mutta vain jos siihen osuu ja kuoleman vaara on suuri, siksi kurkunpääkin on itsepuolustuksessa kaksipiippuinen kohde. Pelastaa kyllä jos onnistuu iskemään kurkunpäähän, mutta iskeminen sinne on vihoviimeinen valinta.
Toiseen kysymykseesi vastaus: Itse asiassa en uskokaan että kykenen hätätilanteessa välttämättä kontrolloimaan miten kovaa isken ja mihin. Ohimoon iskeminen kaataa ja sattuu, mutta se ei tunnetusti tapa toisin kuin kurkunpäähän ruttaaminen. Olen toki harjoitellut herkkiin kohteisiin iskemistä, mutta ensisijaisesti olen opetellut käyttämään kubotania irrottautumiseen ja ensi-iskuun pakenemisen varmistamiseksi. Mm. näin: toinen käy takaa kiinni (oletetaan yllätykseksi). Jos mahdollista kaivan kubotanin käteen, isken hyökkääjää esim. sormille tai lantion seudulle taaksepäin ja irrottaudun juoksen. Ylipäätään kysymys on aina irti pääsemisestä ja toisen satuttamisesta niin, että välitön uhka loppuu.
En edes tiedä onnistuisinko tositilanteessa kaivamaan kubotania esiin ja käyttämään sitä. Toivottavasti ei tarvitse ikinä kokeilla. Mentaalisesti tiedän missä kubotan on (aina samassa taskussa), mutta esiin ottaminen on sitten toinen asia, onko mahdollisuuksia, onko aikaa?
" Joo, kubotan on historialtaan hermopistease, mutta ei sitä siihen kannata käyttää."
Miksi ei? Pisteillä saa paremman vaikutuksen kuin ilman.
"Hermopistepelleilyt eivät oikein toimi oikeana itsepuolustuksena, parempi on rutata sinne minne pääsee iskemään miettimättä onko siellä piste vai ei. "
Turhaa asiantuntematonta trollausta. Hermopisteet itsessään eivät ole mikään autuaaksi tekevä asia, mutta jos ip-tilanteessa joutuu jotakuta lyömään, ottamaan hallintaan tai vast. on niistä perustekniikan jatkeena apua. Siis perus kamppailutekniikan pitää olla kunnossa ja pisteillä saadaan niihin pientä lisätehoa. Edelleen, jos ei pisteeseen osu tai se ei toimi (kaikki pisteet eivät toimi kaikilla), pitää perustekniikan olla kunnossa, että tilanteesta selviää. Pelkkiä hermopisteitä on turha käyttää paitsi akupunktioon.
"(jokainen tietää mikä on puujalka)"
niinpä. sattuu olemaan hermopistetekniikka. Ja hyvin osuu. jokainen peruskoulun käynytkin sen tietää.
"Samoin leuka on teoreettisesti hyvä paikka tällätä isku, tosin tämä vaatii sen, että näkee tilanteen ja toisen kädet ovat varatut (esim. pitävät kiinni takista). PAM ja toinen irrottaa välittömästi, ja ei kun karkuun."
Parempi onkin olla jäämättä kiinni, syytteessä todennäköisesti on jonkinasteinen maininta hätävarjelun liioittelusta...
"Hermopistekamppailu on samanlaista liki uskonnollista taistelutaitoa kuin aikidokin, kumpaakin pidän melkoisen turhana"
Aikidoon en ota kantaa, koska harjoituskokemusta ei ole. Mitä uskontoihin tulee, niin eiköhän pidetä ne erossa itsepuolustutaidoista, ellei nyt jonkun mielestä ole hyvä ip-tekniikka heittäytyä polvilleen ja alkaa rukoilla. Saattaahan päällekarkaaja hämmästyä, tyrmistyä, alkaa nauramaan tai tuntea itsensä järjettömän kovaksi sälliksi, kun toinen pelkää niin kovasti, että täytyy Mekkaa käydä kumartamaan...
"On parempi että tietää mitkä kohdat ihmiskehossa ovat herkkiä tälleille kuin tietää miljoona tapaa käyttää hermopisteitä."
Niin, ne herkät kohdat ovat usein hermopisteitä. Ei kannata ollata toisia noin heiveröisillä argumenteilla (eikä muutenkaan). Sen tyyppinen keskustelu ei ole keskustelua vaan itsetehostusta (suomeksi elvistelyä), että mun laji on parempi ku sun ja mä oon parempi ku sä. Todella rakentavaa.
Hyviä treenejä kaikille lajista riippumatta.
P.S. Hermopistekamppailussa opetetaan erittäin laajalla rintamalla eri lajien tekniikoita. Omalla kohdallani on opetusta tullut mm. seuraavien lajien systeemeistä: Judo, karate, shoot fighting, kick boxing, ju-jutsu, brasilian ju-jutsu, ninjutsu, kyusho kai, tai-ji, tolkido, small circle jujutsu, nyrkkeily, paini, krav maga, aikido ja kung fu. Saattoi jokunen unohtuakin / en tiedä välttämättä kaikkien tekniikoiden alkuperää.
Ainakin ohimoon sekä kurkunpäähän kohdistuneet kovat iskut ovat potentiaalisesti erittäin vaarallisia, jopa tappavia. Kurkunpään kudokset esimerkiksi murtuvat helposti ja tällöin seuraa kuolema tukehtumalla, ellei välittömiä hoitotoimenpiteitä ole käsillä.
On aina syytä olla tarkkana jos joutuu hätävarjelutilanteeseen. Tarkoituksenahan ei ole hyökkääjän poistaminen muonavahvuudesta vaan itsensä ja oman koskemattomuutensa turvaaminen.
Minun mielestäni hätävarjelun liioittelu pykälänä ei ole turha. Jos 55-v 160 cm ja 50 kg humalainen yrittää läimiä kasvoillesi niin ei ole tarpeen lyödä häntä tajuttomaksi. Jos taas hyökkääjä on 130 kg voimanostaja ja sinä 70 kg, niin saat käyttää jo huomattavasti kovempia otteita hyökkäyksen lopettamiseksi.
Esimerkissäsi raiskauksen kohteena oleva tyttö saisi käyttää jo aika monenlaisia voimakeinoja. Merkitystä ei välttämättä ole sillä, tuleeko hyökkääjälle vammoja vai ei. Ainoa asia mikä merkitsee on se onko käytetyt voimakeinot olleet suhteessa hyökkäyksen laatuun ja olosuhteisiin.
Kyllähän hermopisteistä hyötyä on, mutta sitten kun mennään sille tasolle, että tyrmätään muka koskettamatta, aletaan ottaa huomioon jotain pisteiden vuorokausirytmejä jne. aletaan mennä uskonnolliselle puolelle.
Näin teoriassa. Mutta käytäntö on toista. Jos nainen sattuu jotenkin vahingoittamaan hyökkääjää niin hänelle tulee suuret rangaistukset. Luuletko että Suomen laki on tehty puolustamaan lainkuuliaisia ihmisiä? Ei todellakaan, rikollisia se laki puolustaa.
Eli tiedoksi kaikille. Jos joku käy päälle ja haluatte toimia lain mukaan, ainoa hyväksyttävä puolustautumiskeino on puhuminen. Lyöntien ja potkujen torjumisessa on vaarana että hyökkääjä kaatuu ja vahingoittaa itseään. Ja silloin tuomari on hyvin hyvin vihainen.
Jos satutte yllätämään raiskaajan työssään niin ainut keino miten saatte puuttua siihen on kannustaminen ja hurraaminen. Poikkipuolisen sanan sanominen voisi aiheuttaa raiskaajalle henkisiä kärsimyksiä, saati sitten jos tekisitte jotain fyysistä.
Siis näin Suomen laki. Sitten aivan eri asia on miten oikeasti pitää toimia.
"Jos joku, puolustaessaan itseään tahi toista taikka omaansa tai toisen omaisuutta aloitetulta tahi kohta päätä uhkaavlta oikeudettomalta hyökkäykseltä, on tehnyt teon, joka, vaikka muuten on rangaistava, oli hyökkäyksen torjumiseksi välttämätön; älköön häntä tästä hätävarjelusta rangaistukseen tuomittako."
Meinaan ei se laki huono ole, vaan ne ketkä sitä tulkitsevat.
Voi silti aina miettiä, että joskus se korvausten maksaminen tai ehdollinen/ehdoton voi olla pieni korvaus siitä, että pitää itsensä elossa...
Ilmeisesti kovinkaan moni ei hoksaa ajatella sitä että jos laki ip:n suhteen olisi "puolustautumista suosiva"niin silloinhan tilanne voisi olla se, että kaksi jamppaa kohtaa kadulla. Toinen vetää toista turpiin ihan muuten vain ja tappaa vastaantulijan. Väittää tätä sitten ip-tilanteeksi ja pääsee pälkähästä.
Edellinen viesti on täysin paikkansapitämätön. Vuosi pari sitten sattui tapaus, jossa mies keskeytti raiskauksen ja otettuaan pakoa yrittäneen raiskaajan kiinni vielä tämän jälkeen löi tätä - ei siis edes hätävarjelua. Tuloksena julkisen kohun jälkeen syyttämättäjättämispäätös.
syy taisi olla lain pykälän "ei voinut mieltänsä malttaa" -reikä. mikä on mielestäni aivan hyvä juttu
Näin siis suomen laki, sinulla on oikeus puolustaa itseäsi, mutta siitä rangaistaan, eduskunta suosittelee kuolemista, se ei maksa mitään ja siitä ei rangaista.
Tosi asiassa suomen laki on kauniilla tarkoitusperällä kirjoitettu, ja sillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Jälleen kerran otan esimerkiksi liikennetilanteen: seisot punaisissa valoissa tyhjässä risteyksessä, toista autoa tai poliisia ei näy. Mitä teet? jos minä olen ratissa niin minähän painan kaasua ja ajan eteenpäin, laki kieltää, käytäntö on toinen.
Laki myöskin kieltää 100 km/h rajoitusalueella rikkomasta 100 km/h nopeutta. No, edessäsi on bussi ja olisi kiire, mitä teet? jos tilaa ohitukseen on ja kiire painaa, niin ohitat, ja rikot liikennelainsäädäntöä kiihdyttämällä esim. 120-180 km/h nopeuteen. Ja entäs sitten? sinulla on oikeus ohittaa hidas ajoneuvo vaikka laki kieltäisi. Noin minäkin liikenteessä teen, enkä välitä tuollaisessa tilanteessa laista.
Ja vielä yksi liikennetilanne: ajat illalla 40 km/h nopeusrajoitusalueella, muuta liikennettä ei ole. Viitsitkö todella ajaa 40 km/h? En minäkään jos nyt rehellisiä ollaan, kyllä lasissa on hyvin äkkiä paljon enemmän nopeutta.
Eli laki ei ole ip-tilanteessakaan mikään ehdoton auktoriteetti. Sitä lakia on oman hengen ja terveyden suojelemiseksi lupa rikkoa, olkoonkin, että tuomari setä on hyvin, hyvin vihainen ja voi tulla maksettavaa tai linnaa. Onneksi yleensä ei tule, kun karkuunkin pääsee, viimeistään irrottautumisen jälkeen ja toisaalta tuomari voi olla vaikka maalta kotoisin jolloin hän osaa käyttää järkeään ja tulkitsee tilannetta itseään puolustaneen eduksi, johan sen järkikin sanoo, että jos peloissaan löi (ei voinut mieltään malttaa) niin siitä ei saa rangaista vaikka toiselle osapuolelle olisikin tullut sairaalakeikka.
Liikennesäännöissähän syy miksi pitää pysähtyä punaisiin vaikkei ketään tule, tai ajaa rajoituksen mukaan vaikkei muita näy on se että sinun on varottava sitä (aikuista/eläintä/lasta/vanhusta/ajoneuvoa/yllätystä) joka jäi sinulta huomaamatta kun luulit olevasi yksin.
Joka vuosi kuolee ja vammautuu ihmisiä jotka "vain ilmestyivät siihen". Yksi tuttavani istui autoon, käynnisti, laittoi pakin päälle, peruutti, suoraan puolen metrin päässä olevan pakettiauton kylkeen. "Ei se siinä äsken ollut. Ei varmasti ollut." "Se vain tuli jostain."
Nii-i! Jos joku mulkku ajaa meijjän kajulla viittökymppiä minä juoksen sen kiinni ja harmonisoin vähä mehtän siimeksesä ja kertoilen samalla miltä tuntuu jos tuhat kilua erinäisiä muoveja ja metalleja tömähtää alle 20 kiloseen kroppaan.
Jaa että ohimoon pamauttaminen metallisella kubotanilla ainoastaan sattuu ja toinen kaatuu. Siis ihan tosissaan, kannattaako sellaista metallikalikkaa kantaa itsepuolustustarkoituksessa, jos ei edes ymmärrä mitä sillä lyöminen voi aiheuttaa?
Molemmat ,ovat kelpo lajeja, mutta itse suosittelen krav magaa, oma kamppailutaustani on ennen krav magaa, karate(shorinji ryu) 3 vuotta, aikido1 vuosi, judo 2 vuotta ja jujutsu(hokuto ryu) 5 vuotta. kuitenkin olen Krav magasta nyt 4 vuoden aikana löytänyt paljon uutta ja käytännönläheistä tekniikkaa.
Magan tekniikkataso ei kyllä pysähdy missään vaiheessa, niinkuin Nih kirjoitti, aina löytyy uutta ja mitä pitemmälle mennään esim asetekniikoita tulee paljon vastaan ja ne ovat järkeviä.
Suosittelen Krav magaa
Magaaja
Harjoitushistoriasi muistuttaa paljo omaani, itse aloitin Westersundin jujutsussa turussa aikoinaan, tosin en viihtynyt seurassa kovin kauaa, vain keltaisen vyön suoritin ja jatkoin hetken jatkokurssilla. Siirryin sittemmin Raisioon muuton myötä ja pidin taukoa hetken, kunnes jatkoin taas lyhyen ajan jujutsussa, vieläkään ei oikein sytyttänyt. sittemin siirryin Kauko Salosen Wado-ryu karateen raisiossa, sitä harjoittelin reilu vuoden verran kunnes päädyin aikidoon, joka oli sitten virhe noin kokonaisuutena. Aikidosta päädyin Gaeshidon peruskurssille, joka jäi lopusta kesken koska muutin loimaalle, jälleen kerran mietin siis lajia. KravMaga saattaa olla se laji johon päädyn koska lajia nyt sitten ainakin löytyy monesta kaupungista. Loimaalla on KravMagaa ja täältä päädyn parin vuoden päästä hyvinkin varmasti helsinkiin työelämään, luulisi, että kravmagaa on hesassakin. Yuishinkai saattaapi hävitä valinnassani siis kirkkaasti magalle, olkoonkin, että peruskurssi maksaa magassa sen 110 euroa ja jatkokin maksaa paljon. (3 jaksoa taisi olla 250 euroa... melkoinen hinta, mutta toisaalta kravmagan esitteessäkin sanotaan, että turhia asioita ei opeteta, vain toimivaa tekniikkaa opetetaan. Ts. hinta-laatusuhde on magassa harvinaisen hyvä.)
Kyllä, magassa on kaikki täyttä tavaraa, samoin ajatusmalli on hyvä, ympäristön huomioiminen( 1 sääntö).
Kannattaapi aloittaa, Hesassahan on useammassakin paikassa Krav magaa, esim www.combatacademy.fi, laadukas sali ja paljon harjoitusvuoroja, sitten Smkl:n seurat toimivat Herttoniemessä, tapanilassa, espoossa ja Vantaalla.
Harjoitusintoa t. Magaaja
Sorry, tarkoitin tietenkin Skml:n eli Suomenkravmaga liiton seuroja, Combatacademy kuuluu nykyisin euroopan kravmagaliittoon, jonka pääopettaja on Ranskassa asuva Israelilainen Richard Douiep, todella vaikuttava persoona ja hyvä opettaja.
Combatin treeneissä hiotaan aika paljon tuota taktistakin puolta, mutta molemmissa leireissä on oikein hyvää Krav magaa.
Magaaja
Jos itsepuolusta haluat oppi niin suosittelen yuishinkaita, harrastan sitä itse. Kokeile! :D
Käytännön hyöty:
taekwondon tai taidon kaltaiset lajit luultavasti kehittävät fysiikkaa johtuen monimutkaisista ja nuoruutta ihannoivista tekniikoista. Myös judo ja muut vastaavat painilajit joissa vedetään tosissaan kehittävät tasapainoa, koordinaatiota ja jossain määrin voimaakin. Opitaan kaatumaan luonnollisesti mistä voi olla hyötyä talvisäällä.
Sitten on erilaiset nyrkkeilylajit joiden tekniikkakokoelma on melko pieni mutta kunto kyllä nousee näissäkin vaikka ihmiskeholle hankalia liikkeitä ei juurikaan harjoitella.
Erilaiset itsepuolustukseen nimellisesti keskittyvät lajit eivät juurikaan anna eväitä kehon kehittymiseen, kuten eivät myöskään aikidon kaltaiset laahustelut.
Vapaaottelu/moderni jujutsu tai joku nyrkkeilyn ja esim.judon ja BJJ:n kombinaatio yhdistettynä bodaukseen kehittää käytännön ip-taitoa.
-
Kamppailijan taitavuuden ja voimakkuuden voi osin päätellä siitä miten vähän hän joutuu vastustajaa satuttamaan. Krav magan kaltaisissa lajeissa pyritään vastustajan maksimaaliseen vahingoittamiseen kuten intin lähitaisteluopetuksessa. Portsarille tai vartijalle sellainen harjoittelu on yhtä paskan kanssa ja sopii vain vakavimpiin itsepuolustustilanteisiin.
-
Itsensä vahvaksi bodannut judoka/painija/BJJ-treenari pystyy lannistamaan hyökkääjän hallitusti kaatamalla/heittämällä vastustajan hillityllä voimalla niin ettei pää iskeydy kohtalokkaasti maahan tai kuristamaan vastustajan tajuttomaksi, mikä aiheuttaa hetkellistä kuolemanpelkoa mutta tavallisesti ei johda mihinkään pysyvään vammaan hetkellistä pökkeröisyyttä laskematta.
-
Hieman vähemmän hienostuneempi tapa on fyysisesti voimakkaan nyrkkeilijän vartaloiskut- tai jalkapotkut suuriin lihasryhmiin. Tuskallista ja sisältää pienemmän tai suuremman loukkaantumisen riskin mutta on vielä suht kohtuullinen tapa puolustautua.
On sanomattakin selvää että lihaksikas painin ja nyrkkeilyn taitaja pystyy olemaan myös säälimätön tilanteen vaatiessa.
Heiveröisen ja nyrkkeilyä ja painia huonosti osaavan miehen (tai melkein kaikkien naisten) ainut mahdollisuus on hyökätä aina täysillä ja mahdollisimman vaarallisesti. Jos haluaa tosi oriksi niin kannattaa laittaa oma ego taakse ja mennä salille ja opiskella erilaisia nyrkkeily- ja painimuotoja jotka eivät välttämättä hehkuta itseään itsepuolustuksena. Siihen voi sitten päälle rakennella niitä kikkoja jos siltä tuntuu.
Mitään käytännön tarvetta noille kyvyille tuskin ikinä tulee (kuten ei voimailijakaan joudu varmaankaan pelastamaan itseään tai muita raskaan painon alta eikä Jani Sievinen pelastamaan hukkuvaa) joten jos haluaa harrastuksen missä progressiivisesti kehittyä eikä jäädä araksi ja kiukkuiseksi kynäniskaksi, kannattaa mennä tuota urheilumiehen tietä niin harjoittelussa on muutakin sisältöä kuin kuvitteellisen junan odottaminen hautaan asti.