Luulin jo että sinun otsikkosi oli tuo Yksinäinen Mies. Mutta ei se ollutkaan. Sitten löysin viestisi
"Minua itseäni ahdistaa nyt kovasti omat asiat. Olen ajautunut ongelmiin. Taas rauhoittaviakin kuluu. Ehkä asiat järjestyvät."
Ovatko ongelmat nyt henkisiä vai ongelmia työssä tai taloudellsia? Kuitenkin toivot asioiden järjestyvän. Ja vasta vähän aikaa sitten sinulla oli valoisampia viestejä, ystäviä kylässä jne.
"Minua itseäni ahdistaa nyt kovasti omat asiat. Olen ajautunut ongelmiin. Taas rauhoittaviakin kuluu. Ehkä asiat järjestyvät."
Ovatko ongelmat nyt henkisiä vai ongelmia työssä tai taloudellsia? Kuitenkin toivot asioiden järjestyvän. Ja vasta vähän aikaa sitten sinulla oli valoisampia viestejä, ystäviä kylässä jne.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei ollut tarkoitus huolestuttaa. Tuntuu vaan jännältä kun joku on kiinnostunut. Joskus mietin, että minusta saatetaan sittenkin pitää. Enkä tarkoita narsistista ihailluksi tulemista. Vaan että minä riitän tällaisena vajaana ja pienenä ihmisenä. Niin, että minullakin on oikeus olla onnellinen ja päästä antamaan ja saamaan rakkautta. Otin kirjastosta Jokisen Sepen uudenkarhean teoksen "Puhu rakkaudesta".
En halua tämän hetkisistä vaikeuksista kirjoitella palstalle, mutta nyt minulla on taloudellisia vaikeuksia. Ne vaivaavat niin paljon, ettei juuri nyt edes yksin jääminenkään ole suurin murhe, eikä edes negatiivinen ajattelu. Tosin negatiivinen ajattelu vaikuttaa kaikkeen mitä teen. Ehkä asiat järjestyvät.
Varo kuiteski maksuhäiriöitä ja luottotietojen menetystä, nimittäin siit ei hyvä seuraa.
Ikävää että sinulla on taloudellisia ongelmia mutta et varmasti ole ainoa sellainen tässä maassa. Tosin ne ongelmat vievät enemmän energia silloin kun henkiset voimavarat eivät ole huipussaan.
Mutta kuitenkin, "vyön kiristys" koskettaa vain sinua, entäpä jos olisi vaimo ja lapsikin elätettävänä!
Toki tiedän niiden menettämiseen liittyvät asiat, mutta pelkään voinko ajautua jopa sinne saakka. Ehkä asiat järjestyvät.
Ootatko sä vaan et EHKÄ asiat järjestyy? Kai sä ite teet jotain asioiden eteen? Ja etkö voi pyytää vaikka siskoltas apua? Luulin et oot töissä ja saat palkkaa.
Älä nyt loukkaannu mutta tuo ahdistus on mystinen sana. Ymmärrän että ihminen voi tuntea ahdistusta eri asioista mutta miltä tuntuu tosi paha ahdistus? Tuosta surullisesta Keravan tapauksesta nousee kysymyksiä että miten ahdistus kenelläkin ilmenee.
Itse en ole koskaan kokenut ahdistusta, pelkoa olen joitakin tiettyjä asioita kohtaa joskus tuntenut. Lapsuudesta muistan ukkosen pelon mutta nyt katselen mielelläni ukkosen räiskintää. Tosin en nyt niin hölmö ole että menisin yksinäisen puun alle ukkosta ihailemaan. Pelkäsin myös joitakin opettajia koulussa, lähinnä heidän ankaruutta. (silloin opettaja vielä oli auktoriteetti). Tänä päivänä en todellakaan pelkää töissä esimiehiäni, monesti ajattelen että minä olen vahvempi kuin ne.
Joskus tunnen väsymystä, varsinkin kun töissä on kiire ja ylitöitä tulee. Varsinaista uupumusta ei ole tullut. Talvesta, kylmästä ja pimeästä en pidä ja talvella ajatteluni on hieman negatiivista. Mutta jo huhtikuussa alkaa vahva kesän odotus.
Niin, mitä, minkälaista sitten on ahdistus?
Tuntuu oudolta ajatella, että joku ei ole koskaan ahdistunut.
Mutta minusta ahdistus pahimmillaan on sellaista, että uskoo oikeasti tulleensa hulluksi. Sitten on siitä lievempiä erilaisia ahdistus-tiloja.