Näin lyhyesti: elämäni on yhtä helvettiä.. En tiedä kauanko tätä enää jaksan, voimat ovat aivan lopussa, usko itseeni hukassa ja tunnelin päätä ei näy..
Sairastan sekä anoreksiaa että BED:iä, päiväni ovat yhtä ahmintaa ja huonoa omaatuntoa. Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, niin huonoksi, että en jaksaisi enää elämääni elää. Kuljen kaupungilla ja näen ympärilläni iloisia, onnellisia ihmisiä, ja samaanaikaan tunnen sisälläni vain loputonta tyhjyyttä, jota ruoka ei pysty täyttämään.
Viime viikot ovat olleet yhtä ahmintaa, joka päivä monen päivän ruuat, eikä sieltä terveellisemmästä päästä. Jopa suklaat, pullat, kakut, mielettömät leipä ja juusto/voi määrät.. Kaikki mitä ennen kartoin ja inhosin, uppoavat!
Nyt pyrin pääsemään jaloilleni, minun on pakko ennen kuin koulut alkaa.. Pakotan itseni, vaikka samalla haluaisin vain nukkua pahan oloni pois.
Ennen pahinta ahmimiskierrettä painoin vielä 45 kg.. Tänä aamuna vaa alla käydessäni paino oli 60 kg, silloin halusin vain hukkua itsesääliin.
Eli painoni oli siis 45kg, kuinka paljon heinäkuun ahminnoistani on siis jääviä tuosta 60kg:sta?
Nostaisiko joku enkeli mut pois tästä maasta, tsempatkaa jos voitte..?
Sairastan sekä anoreksiaa että BED:iä, päiväni ovat yhtä ahmintaa ja huonoa omaatuntoa. Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, niin huonoksi, että en jaksaisi enää elämääni elää. Kuljen kaupungilla ja näen ympärilläni iloisia, onnellisia ihmisiä, ja samaanaikaan tunnen sisälläni vain loputonta tyhjyyttä, jota ruoka ei pysty täyttämään.
Viime viikot ovat olleet yhtä ahmintaa, joka päivä monen päivän ruuat, eikä sieltä terveellisemmästä päästä. Jopa suklaat, pullat, kakut, mielettömät leipä ja juusto/voi määrät.. Kaikki mitä ennen kartoin ja inhosin, uppoavat!
Nyt pyrin pääsemään jaloilleni, minun on pakko ennen kuin koulut alkaa.. Pakotan itseni, vaikka samalla haluaisin vain nukkua pahan oloni pois.
Ennen pahinta ahmimiskierrettä painoin vielä 45 kg.. Tänä aamuna vaa alla käydessäni paino oli 60 kg, silloin halusin vain hukkua itsesääliin.
Eli painoni oli siis 45kg, kuinka paljon heinäkuun ahminnoistani on siis jääviä tuosta 60kg:sta?
Nostaisiko joku enkeli mut pois tästä maasta, tsempatkaa jos voitte..?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Missä asut? Olen parikymppinen tyttö Helsingistä ja taistellut useamman vuoden ahmimisen kanssa. Nyt olen taas rämpinyt vähän suossa, mutta yritän muuttaa elämäni. Haluan parantua ja elää "normaalia" elämää. Ajattelin, että alan liikkua, koska siitä tulee usein hyvä mieli ja saisi ajatukset pois ahmimisesta. Olisi tosi kiva löytää myös urheilukavereita, eli jos suinkaan kiinnostaa ja olet pääkaupunkiseudulta, niin lähdetään yhdessä lenkille ja uimaan ja venyttelemään ja salille jne! :) TSEMPPIÄ!
Haluan kertoa sulle että et todellakaan ole ainoa.. Kärsinyt täälläkin. Kaikki järjestyy vielä usko vaan. Vaikeeta tää on, mut silti!
Mulla on vuorotellut anoreksia/bed, tällä hetkellä ollaan taas bed:in puolella. Lihonut tässä pari viikkoa lähes kilon päivävauhdilla. ymmärrän itsekin tämän järjettömyyden, mutten osaa asialle mitään tehdä. En halua enää nähdä ketään, koska pelkään saavani negatiivista huomiota: sä oot lihonu... Haluaisin ikuisesti olla laiha ja kaunis, enkä ymmärrä mistä tää ahmiminen tuli kuvioon. Älytöntä. Masentavaa... Yhtä helvettiä tämä todella on. Minne tahdonvoimani yht´äkkiä hävisi, ihmettelen vieläkin. Joten et todellakaan ole ainu joka tuosta kärsii. Mun paino on pomppinu nää lähivuodet aika tavalla, aluksi ano-36 kg, sitten bed-105 kg, sitten en tiedä mikä-47 kg ja nyt aamulla mitattuna 51 kg. En kestä tätä haluan anon takaisin...
En tiedä mikä minulla sitten on, mutta "taistelen" samojen ongelmien kanssa, vaikka en itselleni mitään syömishäiriötä haluaisi myöntääkään...
Vuosi sitten painoni oli 45-46kg. Luulen, että minulla oli jonkinmoinen anoreksia, koska sinä keväänä olin alkanut laihduttaa, koska vihasin läskimahaani ja syömistapojani.
Nyt painoni on 56kg. Vanhat syömistapani tulivat syksyn mittaan takaisin, ja nyt syönkin jo aivan järjetöntä tahtia, tai siltä ainakin tuntuu.
Läskimaha on tullut takaisin ehkä isompana kuin koskaan, ja nykyään syön yhä enemmän makeita herkkuja, vaikka joinakin vuosina ylensöin enemmänkin leipää ym.
Syön siis aivan turhaan ja liikaa, syön vaikkei olisi nälkä ja vaikka jo olisi ähky. Ei voi sanoa, että syön ainoastaan tylsyyteeni, koska syöminen on ns. pakkomielle myös kaverien seurassa.
En ahmi ruookaa kaksin käsin, mutta syön pikkuhiljaa lisää ja lisää ja kaikkea mitä vain keksin syödä ja mitä on saatavilla.
En tahtoisi enää lihoa... Vihaan mahaani.
Tuntuu niin tutulta. Ja vieläpä samat kilo määrät. 45, jossa olin onnellinen ja nyt 60, joka riipii sieluani verille..
Onko sulla sähköpostiosoitetta? Olisi kiva kirjotella jonkun kanssa jolla on sama ongelma. Yhdessä päästäisiin tästä syvästy kuilusta pois!