Joudunko taas tarinoimahan,
runoihin jotakin laittamahan?
Elän nykyisyydessä, muistan menneet,
mietin tulevaisuutta kuin suunnittelenkin.
Tiedän oi älykkäitä ihmisiä
Parhaansa he varmasti tekevät
Toisaalta kuin naamionsa
menettävän pelkäävät.
Voiko tähdellä toisella olla elämää
voiko sinne matkustaa ja tomut pois karistaa
Voiko tähteä toista mittailla omillaan
voiko katsoa myös taaksepäin
edes sataa vuotta suurta
takana ehkä vielä sa näät
muistot niin somat, melkein sun omat
Ei jumalia meillä enää ole
Ei keitä me pelekäämme
tai olenko edes oikeassa, väärässä?
Kovin yksi vaikuttaa kuin menneisyydestä
Täl ajal vain se kuin on
ei edes ihminen, eläin, kasvi, kivi
Se on kuin jossain oudossa paikkaa tehty
synteettiseksi sitä sanotahan
kovin se väräjää toisin kuin kaikki muut
onko se edes luonnollista, terveellistä
no kovin siitä puhutahan ko jumalan nimehen
Kovin he ovat kaiken kainihinkin unohtaneet
voiko kauniilla asioilla ja hitahasti kiiruhtaa
vaiko pitääkö olla nopia, kovia ja aina niin somia?
Johtajat, jumalat heiksi minä kutsun
kovin he päätöksiä suuria kuulemma tekevät
rahoja suuriakin itselleen nostelevat
innovatioistakin puhelevat, kuten automatiosta
taaksepäin, muistan nekin lupaukset
Automatio, kaiken tulee saamaan kultaiseksi tasaarvoiseksi
no miten on? epätasaarvoa toitte
no nyt, miten on?
lupauksia annoitte, ja historiassa valaheita.
Rikastumisesta suuresta he puhuvat
-kerrankin se on sallittua jopa
Voi suur sa kansan johtaja
kerropa mulle mita sa kuollossa kansalle annat
, jot se sinua kaiholla muistaa?
Tuonko roskan ja paskan,
ei siitä viisautta ainakahan rakenneta
Hitahasti rakennetaan ja hyvää tulee
Muist ma vielä ajan ja sen moraalin
yhteiskunnassa oli sana ja ohje
äl sä valehtele koskaan
kaik sitä noudatti
terveenä helpommin pysyivät
Mut mitä ma nykyään...
nään, kuulen, haistan, maistan ja tunne
valheet ja lupaukset niin suuret
häpäääkö he tuntevat edes?
Kuka oisi niin suuri ja viisas
sen hänelle kertois?
runoihin jotakin laittamahan?
Elän nykyisyydessä, muistan menneet,
mietin tulevaisuutta kuin suunnittelenkin.
Tiedän oi älykkäitä ihmisiä
Parhaansa he varmasti tekevät
Toisaalta kuin naamionsa
menettävän pelkäävät.
Voiko tähdellä toisella olla elämää
voiko sinne matkustaa ja tomut pois karistaa
Voiko tähteä toista mittailla omillaan
voiko katsoa myös taaksepäin
edes sataa vuotta suurta
takana ehkä vielä sa näät
muistot niin somat, melkein sun omat
Ei jumalia meillä enää ole
Ei keitä me pelekäämme
tai olenko edes oikeassa, väärässä?
Kovin yksi vaikuttaa kuin menneisyydestä
Täl ajal vain se kuin on
ei edes ihminen, eläin, kasvi, kivi
Se on kuin jossain oudossa paikkaa tehty
synteettiseksi sitä sanotahan
kovin se väräjää toisin kuin kaikki muut
onko se edes luonnollista, terveellistä
no kovin siitä puhutahan ko jumalan nimehen
Kovin he ovat kaiken kainihinkin unohtaneet
voiko kauniilla asioilla ja hitahasti kiiruhtaa
vaiko pitääkö olla nopia, kovia ja aina niin somia?
Johtajat, jumalat heiksi minä kutsun
kovin he päätöksiä suuria kuulemma tekevät
rahoja suuriakin itselleen nostelevat
innovatioistakin puhelevat, kuten automatiosta
taaksepäin, muistan nekin lupaukset
Automatio, kaiken tulee saamaan kultaiseksi tasaarvoiseksi
no miten on? epätasaarvoa toitte
no nyt, miten on?
lupauksia annoitte, ja historiassa valaheita.
Rikastumisesta suuresta he puhuvat
-kerrankin se on sallittua jopa
Voi suur sa kansan johtaja
kerropa mulle mita sa kuollossa kansalle annat
, jot se sinua kaiholla muistaa?
Tuonko roskan ja paskan,
ei siitä viisautta ainakahan rakenneta
Hitahasti rakennetaan ja hyvää tulee
Muist ma vielä ajan ja sen moraalin
yhteiskunnassa oli sana ja ohje
äl sä valehtele koskaan
kaik sitä noudatti
terveenä helpommin pysyivät
Mut mitä ma nykyään...
nään, kuulen, haistan, maistan ja tunne
valheet ja lupaukset niin suuret
häpäääkö he tuntevat edes?
Kuka oisi niin suuri ja viisas
sen hänelle kertois?
Vastaukset 1
Vanhimmat
on nykymaailma. Helepompi ehkä ymmärtää vanhaa aikaa väliin. Miksei epätasa-arvoa tasata? Vaikeaa näyttää olevan tasata, saada uutta reilua järjestystä.