Olen ollut nyt pari vuotta naimisissa ja mua riepoo se että vaimo on alkanut nalkuttamaan. Tai ei se ehkä ole varsinaista nalkuttamista, vaan sellaista jatkuvaa "virheistä" huomauttelua.
Kun tulen kotiin illalla, niin illan aikana kuulen ehkä 2-10 asiaa jotka olen tehnyt jollain tavalla väärin. Ne on yleensä pikkuasioita - miten en ole pyyhkinyt pöytää, miksi olen jättänyt jonkun tavaran paikkaan A paikan B sijasta, jne. jne.
Kun tulee väsyneenä töistä, ei kerta kaikkiaan jaksa aina kuunnella tuollaista. Tuntuu että on jatkuvasti tarkkailun alaisena kun toinen raportoi koko ajan virheistä. Vaimoni tekee varmaan yhtä paljon "virheitä" mutta itse huomautan niistä ehkä kerran parissa viikossa, jos sitäkään.
Olen yrittänyt puhua asiasta miljoona kertaa, mutta homma ei ole parantunut yhtään.
Onko tilanne toivoton, pitääkö tällaista vain sitten sietää? Onko kellään mitään hyvää ratkaisua (metrinen halko ei kelpaa :-)
Kun tulen kotiin illalla, niin illan aikana kuulen ehkä 2-10 asiaa jotka olen tehnyt jollain tavalla väärin. Ne on yleensä pikkuasioita - miten en ole pyyhkinyt pöytää, miksi olen jättänyt jonkun tavaran paikkaan A paikan B sijasta, jne. jne.
Kun tulee väsyneenä töistä, ei kerta kaikkiaan jaksa aina kuunnella tuollaista. Tuntuu että on jatkuvasti tarkkailun alaisena kun toinen raportoi koko ajan virheistä. Vaimoni tekee varmaan yhtä paljon "virheitä" mutta itse huomautan niistä ehkä kerran parissa viikossa, jos sitäkään.
Olen yrittänyt puhua asiasta miljoona kertaa, mutta homma ei ole parantunut yhtään.
Onko tilanne toivoton, pitääkö tällaista vain sitten sietää? Onko kellään mitään hyvää ratkaisua (metrinen halko ei kelpaa :-)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Arki on tullut suhteeseen.
Onko teillä ollut mitään yhteistä suunnitelmaa tai siivouspäivää. Onko teidän siisteyskäsitys erinlainen. Sehän on totta etteivät ne omat sotkut rasita koska tietää, että korjaa ne pian.
Kahden erinlaisen ihmisen on vaikea saada toimimaan yhdessä asumista. Kyse voisi olla kämppäkavereistakin. Riitaa tulisi varmaan juuri siivouksesta. Jos aiemmin ei ole tullut sanomista vaan se on alkanut nyt voi taustalla olla vaimosi tunne, että olet laittanut jotain muuta etusijalle. Että hänen tarpeensa on jotenkin ohitettu. Tällöin voi alkaa purkamaan piilossa olevaa kaunaa noin.
Ei pidä sietää, kotielämästä tulee ikävää. Aina ovat miehet paenneet nalkuttavaa akkaa jonnekin. Erilaisten tapojen yhteensovittaminen on arjen sujumisen elinehto. Ota asia vakavasti keskusteluun ja selvittäkää missä OIKEASTI mättää vaimosi mielestä.
lisäksi ehdotan pientä kokeilua: skarppaa siivoamistas ihan sikana pari viikkoa. jos vaimos keksii uuden nalkutusaiheen tai (jos sillä ei oo mielikuvitusta) jatkaa samasta, ainakin sulla on varma tieto että sulla on edessä todellinen kriisi.
Ja tosiaan ei pidä sietää kovin pitkään. mielenterveysongelmia hankkii itelleen helposti sillä tavalla.
mitä enemmän teet sen enemmän akka nalkuttaa.siis älä tee mitään.bissee naamaan vaan
ongelma on siinä että me aikuiset emme hyväksy toista hänen hyvine ja huonoine puolineen vaan yritämme muokata toisesta mieleistämme, emmekä siltikään ole tyytyväisiä.
Nykyisin teemme mitättömistäkin asioista kamalan numeron - hei mitä väliä jos kaukosäädin lojuu pöydällä, eikä siellä missä sen mukamas pitäisi olla. Miksi se ei voi lojua pöydällä? Mitä se yksi pieni leivänmurunen pöydällä haittaa - huomenna niitä on siinä lisää.
Vaimo on turhautunut ja purkaa oloaan mitättömiin asioihin, kun ei ole muutakaan tekemistä. Mutta sitähän miehetkin tekevät.
Eikö elämässä ole muuta tekemistä, kun nälviä nälviä ja taas kerran nälviä.
Minä en jaksa moista, siksipä asun mielelläni yksin.
Mies huomautti kaikista virheistä mitä tein. Ja voitte uskoa, että ne olivat todella minimaalisen pieniä. Eikä se oikaisu ollut mikään lyhyt informointi, vaan pitkä luennointi. Aloin olemaan tosi kypsä tilanteeseen.
Puhuin asiasta ja tuntui että kaikki menee seinille. Sitten ajattelin, että pidän parin viikon ajan kirjaa mistä kaikista tulee valituksia. Ajattelin sitten näyttää listaa miehelle, että onko tämmöinen valitusmäärä oikeasti aiheellista. No, listan kirjoittamiseen ei tarvinnut mennä, kun onnistuin kuitenkin selittämään asian miehelle. Nostin esiin, mitä virheitä hän tekee ja mistä en kuitenkaan ole yhtään kertaa huomauttanut. Se auttoi. Lisäksi kun ymmärsi, että miehen työstressi oli kuitenkin taustalla. Silti en hyväksynyt sitä, että sitä stressiä puretaan minulle nalkuttamalla. Tietysti piti ruveta kehittämään myös pikkuisia irtiottoja arjesta, päivän pituisia reissuja kylpylöihin, luontoon patikoimaan ja makkaraa paistamaan yms. että pääsee arjesta irti hetkiseksi koko perhe.
Mieti tuota listan kirjoittamista tai sitten kerää ylös niitä tilanteita kun itselläsi olisi ollut syytä naputtaa, mutta et naputtanut. Keskustele sitten näiden teemojen pohjalta emännän kanssa. Lisäksi vaimosi tarvitsee omaa aikaa ja irtipääsyä arjesta. Lisää vielä koko perheen yhdessä tekemistä, niin kyllä se siitä korjaantuu. Parisuhteen eteen joutuu todellakin tekemään työtä, mutta kyllä se kannattaa. Valoisempia aikoja kohti!
Itselläni meni maanantaina poikki kun laitoin muksun maidon jotenkin väärin,vaikka ohjeen mukaan laitoin. En voi käsittää nykypäivän naisia yhtään. Kurittomia, epäsiistejä ja kaiken lisäksi ylimielisiä. Kaikki ex-tyttöystäväni ovat olleet porsaita ja lisäksi ahneita sellaisia. Kavereillani on myös huonoja kokemuksia. Tästä olemme puhuneet.
Viimeisin puolisoni oli yhdessä asuessamme todella epäsiisti. Sotki vain, eikä halunnut osallistua asunnon siivoamiseen, vaikka tämä oli sovittu kuka tekee ja mitä. Tämä oli todellinen ongelma läpi suhteemme. Hän sanoin siivoavansa jälkensä, mutta se jäi aina jotenkin puolitiehen, taikka teki huolimattomasti, mikä tietysti näkyi. Olipa sitten kyseessä mikä homma tahansa, se oli ns. juosten kustu. Jos hänelle sanoin asiasta, sain vain hakut, että tee itse paremmin.
Mielenkiintoni lopahti tähän ihmiseen nopeasti, koska näin millainen nainen tämä oli ja on edelleen. Onneksi ei tarvitse sitä katsoa. Hän asuu nyt vuokrakämpässä, joka ei siistinä pysy. Paskavaippoja lojuu mm. sohvalla ja sängyllä, vaatteet, ruokaa, peittoja, tyynyjä, rintasuojia, karkkipapereita, ja tyhjiä muovikasseja levitetty ympäriinsä, astiat ja tuttupullot homeessa, hiekkaa lattialla ym. ym. Tämän keskellä hän asuu ja pienen vauvan kanssa.
Erikoiseksi tämän tekee se, että henkilö josta puhun, haluaa Jehovan todistajaksi. On käynyt pitkään valtakunnan salilla ja on puhunut sisar-kenttätyöstä. JT:n Uskonto selvitykseni mukaan ei opeta olemaan ylimielinen, eikä välinpitämätön lähimmäisiä kohtaan. Tämä nyt vain on hänelle helppoa toimia näin kun lapsi ei vielä ymmärrä asioita, että on likaista, ylimielisyyttä ym.
Tässä ja monessa muussa on kestämistä koska meillä on yhteinen lapsi. Olen huolissani asioista, mihin ne vielä pahimmillaan voivat johtaa.
Koitas kisata virheetön viikko, ei kuule ole vaikeaa!
Pyyhit ne pöydät hoidat hommat!
Kato kauanko menee ennen kun vaimos huomaa!
Se on vain suhtautumis kysymys.
Vaikeus onkin siinä etten millään pysty "virheettömyyteen"..
Pyyhin kyllä pöytiä, korjaan jälkeni yms. Nämä "virheet" ovat sellaisia joita sattuu jokaiselle, eli jos olen vaikka syönyt leipää, niin saatan kerta kaikkiaan unohtaa voiveitsen siihen pöydälle, jos vaikka puhelin soi tms. enkä sitä muista sitten käydä siirtämässä pois (siis ihan naurettavaa mielestäni). Korjaan sen kyllä sitten pois kun huomaan että se jäi siihen, mutta jos vaimo huomaa sen ensin niin saan kuulla siitä että hän joutui "korjaamaan jälkeni"!
Vaimo unohtaa joskus ihan samalla tavalla, mutta erona on vain se, etten minä siitä huomauta. Mulle voiveitsi pöydällä yms. on muutenkin ihan pikkuasioita, vaimon mielestä taas katastrofi vaikkei sitä kukaan ulkopuolinen ehtisi nähdäkään.
Ei siinä sitten muu auta kun sanoa sille ihan suoraan mitä ajattelet. Että sun mielestäs vaimo on sairaalloinen pikkusielu kun jaksaa tuollaisesta valittaa. Voit myös näyttää sille ihan konkreettisesti, mikä vois olla vaihtoehto: jätät tiskit tiskaamatta, maitopurkit pöydälle, kävelet kurasilla kengillä olkkariin, hukkailet telkkarin kaukosäädintä jne. Kun kysyy, miksi näin, kerrot, että kun sulla kerran on niin suuri tarve nalkuttaa niin päätin tarjota sentään hyvän syyn.
Totta kai siitä tulee ihan helvetinmoinen sota (sekä siitä pikkusielu-hommasta että sotkemisesta), mutta kyllä sen kestää. Parhaassa tapauksessa vaimos kertoo, mikä sitä tosissaan pännii (kyllä siellä taustalla pakko on jotain olla). Siinä onkin sitten paras olla ihan korvana.
Tjaa-a, minulla ei tule mieleen, kuin että olisikohan vaimosi päässyt "liian helpolla" tähän asti. Jos aviomiehen pienet kotitalouteen liittyvät epäkohdat aiheuttavat päivästä toiseen närästystä ja mäkätystä,niin ei taida olla naisella ollut ikinä suurempia ongelmia.
Tunnistan tuon piirteen itsessäni. Taisin olla nuorempana samanlainen virheiden metsästäjä. Nyt, vähän yli 30v vuotiaana, kun on ollut useammankin läheisen hautajaiset, vakavat sairastumiset, itsellä hengenlähtö ennenaikaisessa synnytyksessä lähellä yms. niin eipä enää kiinnosta, missä voiveitsi aviomiehen jäljiltä luuraa. Arkielämä on saanut uuden merkityksen ja olen tullut eletyn elämän myötä suurpiirteisemmäksi.
Tuli myös mieleen, voiko olla niin, että vaimosi ei ole tyytyväinen nykyiseen elämäänsä ja purkaa näräänsä sitten noihin pikkujuttuihin. Puristaako joku elämänalue häntä?
Sori vaan, en keksi mitään hyvää vinkkiä, miten vaimon natinaa hiljentää. Joka tapauksessa kuulostat kultaiselta aviomieheltä, kun yrität selvittää tilannetta!
Hyvä kommentti, tällaista näkökulmaa tähän kaipasinkin!
Joo, itse asiassa vaimoni on aika lailla hemmoteltu tapaus. Itse olen vanhempi ja olen kokenut kaikenlaista (mm. läheisten kuolemaa) ja ymmärrän että elämää ei kannata tuhlata pikkuasioista stressaamiseen. Olen toivonut että asiat korjaantuisivat mm. meidän ensimmäisen vauvan myötä - tulisi tärkeämpääkin ajateltavaa, mutta ainakaan vielä niin ei ole käynyt. Olen sanonut että esim. siivoamisesta on pakko tinkiä kun on pieni vauva hoidettavana, mutta ainakaan vielä ei ole joustoa ollut.
No, täytyy yrittää vaan vielä keskustella. Ehkä kenkä puristaa myös jostakin muualta, vaikka tämä on osittain luonnekysymys.
Kaiken huippu on mielestäni siinä että kun olen laskenut vettä hanasta, niin vaimo kutsuu minut takaisin kuin pikkulapsen ja näyttää että tiskipöydän teräspinnalla on muutama vesitippa joka pitää pyyhkiä "ettei siihen kerry kalkkia"!
Pitäisi näyttää omalle miehelle tätä ketjua, kun sanoo että valitan tyhjästä. Meillä saa kyllä vesitipat olla tiskipöydällä, kaukosäädin siellä mihin jää ja mitä milloinkin. Jätetyistä vaatteista valitan, kun ovat monta päivää keskellä lattiaa tai pihalla lojuvista kaljapulloista ja tupakannatsoista. Ja nämä aiheet ovat mieheni mielestä tyhjää valitusta. :)
Minulle tuli vielä mieleen, että onko vaimosi siivousintoilu kasvanut uusiin mittasuhteisiin vaimon kotiajäämisen myötä (oletan, että hän on vauvan kanssa nyt kotona, kerroit, että esikoinen on syntynyt)?
Voisiko olla niin, että hän purkaa nykyisessä elämäntilanteessa kaiken ylimääräisen vauvalta jääneen tarmonsa kodin siisteyteen, eikä muita harrastuksia tai intohimon kohteita oikein ole?
Jos näin on, niin voisitkohan koittaa auttaa häntä saamaan kiinni jostain uusista virikkeistä, mitä voisi vaikka puuhata pienen vauvankin kanssa, esim. sinä aikana, kun olet töissä?
Tuli vaan mieleen, että jos ennen vauvaa oli elämää kodin ulkopuolellakin, niin nyt sitten kaikki tarmo keskittyy vauvaan ja kodin siisteyteen.
Itse nimittäin ryhdyin aikas tehokkaaksi kodin sisustajaksi, kun olin äitiyslomalla (siis sen jälkeen, kun olin jo siinä kunnossa, ett pystyin keskittymään muuhunkin kuin omaan terveyteeni ja jaksamiseen). Siinä tuli laitettua vetimiä myöten yksi jos toinen yksityiskohta kodissa uusiksi. Itse tosin mietin itse uudistuskohteet, juttelin asiasta miehelle, kävin ostamassa kohteet (omalla rahalla ja pääsääntöisesti vaunuttelemalla vauvan kanssa), ja puuhasin ne kuntoon sillä välin, kun mies oli töissä. En edellyttänyt, että mies olisi niihin osallistunut. Se oli omaa harrastetta sillä välin, kun mies oli töissä. Ja ymmärsin, että se on minun juttuni, ja siksi halusin myös rahoittaa nämä jutut omista rahoistani. Kun olin ollut lähes 10v töissä ja luonut uraa siellä kovinkin tarmokkaasti, niin jotenkin tarvitsin jotain uusia virikkeitä, mitä en ollut aiemmin harrastanut. Kyllä, sisutaminen oli ollut minulle aikaisemmin yks ja hailee asia. Sitten yhtäkkiä siitä avautui uusi mielenkiintoinen maailma.
Tässä nyt tämmöinen uusi näkökulma, jonka pohjasin täysin siihen ajatukseen, että vaimon elämä keskittyy nyt pääsääntöisesti kotiin ja vauvan hoitamiseen. Mahtoikohan tästä olla apua?
Jos sitä joutuu viettämään tuhottomasti aikaa kotona alkaa se ympäristön siisteys merkitä enemmän kuin silloin kun on enemmän aktiviteettia muualla.
Mutta itsellän tuon edellisen lisäksi ärsyttää kun mies ei sitten muista korjata, muistutan koska tiedän jos en sitä tee alkaa asunto muistuttaa pikkuhiljaa varastoa.
Itselleni kodin esteettisyys merkitsee enemmän kuin miehelle. Se vain on persoonallisuus kysymys. Tiedän tapauksia, että se on toisinpäin, nainen on sotkuinen ja mies valittaa.