Hei, alan olla pikku hiljaa huolestunut fyysisestä oireilustani, ja siksi kirjoitan tänne. Jospa joku tunnistaa tarinan.
Olen 23-vuotias nainen ja olen liikkunut aina paljon, ihan kilpatasolla. Lisäksi olen käynyt 15-vuotiaasta asti töissä opiskelun ohella, joten olen ollut aina omavarainen. Minua on aina vaivannut, että mitä jos en pystykään tekemään töitä. Nyt se tilanne tuli eteen, kun sairastuin keväällä virustautiin josta en ole vieläkään kunnolla toipunut. Se vei petiin, ei pystynyt käydä koulussakaan vähään aikaan, ja liikuntaharrastuksetkin jäivät.
Pikkuhiljaa aloin toipua, mutta yhä fyysiset oireet, kuten väsymys saattoi yllättää esim. kesken kauppareissun. Aloin jännittää eri tilanteissa sitä, kestänkö nyt varmasti täältä kotiin jne. Niskat olivat pahimmillaan tosi jumissa ja aiheuttivat niitä muita ikäviä oireita, kuten huimauksen tunnetta ja sitä myöten pientä paniikkia. Kesätyöt pystyin aloittamaan hieman myöhässä mutta aina pelkäsin, mitä tällä kerralla sattuu. Kerran kävi niin, että töissä tuli kamala väsymyskohtaus. En vain yksinkertaisesti jaksanut, jaloista ja käsistä katosi voimat. Kävin lääkärissä ja selitin sairastelleeni kauan. Verikokeet ym otettiin eikä mitään löytynyt. Fyysiset oireet olivat kuitenkin selvät ja lääkäri ehdotti varovasti, että voisiko vika olla henkisellä puolella. Ei tullut yllätyksenä, sitä epäilin itsekin.
Aloitin myös liikkkumisen vähän aikaa sitten mutta vielä en ole uskaltanut vetää ihan täysillä. Pulssi nousee aika nopeasti ja alan täristä kauttaaltani. Tätä esiintyyy varsinkin muiden seurassa joukkuelajeja pelatessa. Lenkilläkin sydän kyllä hakkaa, mutta en välitä siitä samalla tavalla. Ajattelen, että tulkoot sitten ulos jos on tullakseen. Mutta ei kai sekään ihan normaalia ole, ettei pysty enää nauttimaan liikunnasta toisten seurassa?
Olen 23-vuotias nainen ja olen liikkunut aina paljon, ihan kilpatasolla. Lisäksi olen käynyt 15-vuotiaasta asti töissä opiskelun ohella, joten olen ollut aina omavarainen. Minua on aina vaivannut, että mitä jos en pystykään tekemään töitä. Nyt se tilanne tuli eteen, kun sairastuin keväällä virustautiin josta en ole vieläkään kunnolla toipunut. Se vei petiin, ei pystynyt käydä koulussakaan vähään aikaan, ja liikuntaharrastuksetkin jäivät.
Pikkuhiljaa aloin toipua, mutta yhä fyysiset oireet, kuten väsymys saattoi yllättää esim. kesken kauppareissun. Aloin jännittää eri tilanteissa sitä, kestänkö nyt varmasti täältä kotiin jne. Niskat olivat pahimmillaan tosi jumissa ja aiheuttivat niitä muita ikäviä oireita, kuten huimauksen tunnetta ja sitä myöten pientä paniikkia. Kesätyöt pystyin aloittamaan hieman myöhässä mutta aina pelkäsin, mitä tällä kerralla sattuu. Kerran kävi niin, että töissä tuli kamala väsymyskohtaus. En vain yksinkertaisesti jaksanut, jaloista ja käsistä katosi voimat. Kävin lääkärissä ja selitin sairastelleeni kauan. Verikokeet ym otettiin eikä mitään löytynyt. Fyysiset oireet olivat kuitenkin selvät ja lääkäri ehdotti varovasti, että voisiko vika olla henkisellä puolella. Ei tullut yllätyksenä, sitä epäilin itsekin.
Aloitin myös liikkkumisen vähän aikaa sitten mutta vielä en ole uskaltanut vetää ihan täysillä. Pulssi nousee aika nopeasti ja alan täristä kauttaaltani. Tätä esiintyyy varsinkin muiden seurassa joukkuelajeja pelatessa. Lenkilläkin sydän kyllä hakkaa, mutta en välitä siitä samalla tavalla. Ajattelen, että tulkoot sitten ulos jos on tullakseen. Mutta ei kai sekään ihan normaalia ole, ettei pysty enää nauttimaan liikunnasta toisten seurassa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
luulisin melko varmasti näin. Sulla oli aikaisemmin ennen loukkaantumista korkealla noradrenaliini- ja dopamiinitasot. Loukkaantumisen jälkeen liikunnanpuutteen vuoksi ne ovat laskeneet. Tällöin ihminen alkaa luonnostaan hakemaan näitä tasoja toista kautta mikä on pelko. Pelko stimuloi samalla tavalla noradrenaliini ja dopamiinitasoja ja siitä aiheutuu tuo sinun mainitsemasi ahdistus tai sosiaalisten tilanteiden pelko. Sen pitäisi mennä ohi kun vaan pikkuhiljaa alat säännöllisesti liikkumaan enemmän ja enemmän.
Kannattaa tarkistuttaa myös kilpirauhasen toiminta lääkärillä.