En tiedä tuntevatko muut lihavat ihmiset itseään jatkuvasti väsyneiksi. Ystäväni, jolla on sama painoindeksi, jaksaa kävellä, tanssia ja käyttää korkokenkiä ;-) Jos minä saisin jonkin viimeisen toiveen, se olisi kyky juosta ja hyppiä (jälleen).
Ärsyttää, että joudun miettimään menemisiäni ja tekemisiäni sen mukaan, mitä polvet kestävät. Esim. kuinka pitkä kävelymatka on mihinkin paikkaan, missä voi istua, pitäisikö sittenkin pyöräillä ja missä on vähiten ylämäkiä? En osaa päättää, mitä minun pitäisi sanoa kanssaihmisille: kulkea mukana ja kärsiä jalkasäryistä, valittaa kipuja ja pyytää hidastamaan/pysähtymään vai pysyä kotona? Usein päätän pysyä kotona.
Tällä hetkellä kulutan liikunnalla 300-400 ylimääräistä kilokaloria vuorokaudessa, polvet eivät jaksa enempää. En tiedä, riittääkö määrä laihtumiseen, peruskulutukseni on 1400 kcal/vrk. Stressaan hirveästi seuraavaa lääkäriaikaa ensi kuussa: pääsenkö mahalaukun pienennykseen, vai pitääkö minun ensin sairastua vakavasti tai lihoa lisää (kaameita vaihtoehtoja) ?
Ärsyttää, että joudun miettimään menemisiäni ja tekemisiäni sen mukaan, mitä polvet kestävät. Esim. kuinka pitkä kävelymatka on mihinkin paikkaan, missä voi istua, pitäisikö sittenkin pyöräillä ja missä on vähiten ylämäkiä? En osaa päättää, mitä minun pitäisi sanoa kanssaihmisille: kulkea mukana ja kärsiä jalkasäryistä, valittaa kipuja ja pyytää hidastamaan/pysähtymään vai pysyä kotona? Usein päätän pysyä kotona.
Tällä hetkellä kulutan liikunnalla 300-400 ylimääräistä kilokaloria vuorokaudessa, polvet eivät jaksa enempää. En tiedä, riittääkö määrä laihtumiseen, peruskulutukseni on 1400 kcal/vrk. Stressaan hirveästi seuraavaa lääkäriaikaa ensi kuussa: pääsenkö mahalaukun pienennykseen, vai pitääkö minun ensin sairastua vakavasti tai lihoa lisää (kaameita vaihtoehtoja) ?
Vastaukset 13
Vanhimmat
kiinni ja laihduta. Säälittävää joku mahalaukun pienennysleikkaus (ellei ole oikeasti sairaus), mutta jos syynä vaan liika syöminen niin oikeesti...
Olipa taas vastaus, mikä kielii ainoastaan siitä, ettei kirjoittaja ymmärrä asiasta yhtään mitään, niin tyhmä se oli.
Sitä paitsi vatsalaukunpienennysleikkaukset eivät ole mitään säälittävää. Se on tutkitusti paras keino painonpudotukseen. Miksi ihmeessä sitä ei silloin pitäisi käyttää??
Tutkitusti paras keino painon pudotukseen on syödä vähemmän kuin kuluttaa. Miksi ihmeessä sitä ei sitten käytetä?
Lihavat taitavat oikeasti olla tyhmiä?
Kun nykyään kaikki mahdolliset julkimot ym. ihmiset vakuuttelevat sitä, kuinka tärkeää heille liikunta on. niin kummastelen noita näyttäviä vakuutteluja, koska mielestäni liikunta on luonnollinen asia. Olisi aika tuoda julki, onko tuo liiallisuuteen menevä liikunnallisuuden vakuuttelu, keksitty/kehitetty tarkoituksella syyllistää liikuntaesteisiä? Se kun on erinomainen keino millä saadaan lisättyä tässä valtakunnassa suosiossa olevaa eriarvoisuutta.
peruskulutus?
Mitattu sairaalan laitteilla, hengityskaasumittaus. Lihoin alle vuodessa 20 kg ja selviteltiin, onko taustalla jotain sairautta. Psykoosilääkkeet ilmeisesti hidastivat aineenvaihduntaani.
Aika helposti väsyt, taitaa peruskunto muutenkin olla tosi huono. Kun painoindeksi lähenee neljääkymmentä niin sillon alkaa kyllä polvet ja nilkat olla kovilla. Paljonko sulla olikaan ikää ja oletko ollut aikaisemmin lihavampi?
Olen ollut ylipainoinen reilut 2 vuotta, painoni pysyy sitkeästi samassa lukemassa, en siis ole lihonut enää enkä laihtunut. Ennen lihomista painoindeksini oli alle 23, tuollainen äkillinen painonnousu tuntuu oletetavasti samalta kuin olisi viimeisillään raskaana tai kantaisi armeijan täyspakkausta. Fyysisiä sairauksia ei ole löytynyt, mielisairaus on ollut 9 vuotta.
ovat nostaneet painosi.
Älä ihmeessä jää kotiin vaan lähde muiden mukaan. Pyydä odottamaan hieman jos etenevät liian nopeasti. Tai mene fillarilla jos he kävelevät, varmaankin pysyt silloin tahdissa :)
Polkupyöräily on muutenkin hyvä tapa kovin ylipainoiselle liikkua. (Itsellenikin)Ei ota polvien päälle niin paljoa mutta nivelet saavat kaipaamaansa liikuntaa. Ja jos sattuu niin voi pysähtyä ja hengähtää hetken ennen kuin jatkaa matkaa.
Uiminen on myös hyväksi, kaikille nivelille ja lihaksille. Tosin ymmärrän jollei normaaliin aikaan kiinnosta mennä uikkareissa muiden pällisteltäväksi. Mutta! Otapa selvää aamutunneista paikallisessa uimahallissa. Monesti on tarjolla vesijumppaa jolloin muu uimasali on suljettuna. Sinne vaan vaikka ikää on vähän. Tädit ja sedät siellä eivät tuomitse. Ovat vaan innoissaan kun on nuoria mukana. Itse olin 25vuotiaana sellaisessa, kunnes kunto koheni.
Eilen minua taas naurettiin kun läskeineni lähdin kävelylenkille, mutta hei.. ei ne kilot lähde kotona istumalla. Saatoinpa jopa kääntää haukut kanustukseksi itselleni. Toivottavasti kohta ei ole uutelijoita :)
Tsemppiä!!
Meikäläisen BMI on 47 ja kieltämättä vähän rajoittaa jaksamista, lähinnä niin että en jaksa kävellä pitkiä matkoja tai harrastaa mitään kovin liikunnallista. Jaksaisin ehkä kävellä enemmän, mutta mihinkäs kipeillä penikkatautisilla lättäjaloilla kun ei jaksanut pienemmälläkään ylipainolla aikoinaan.
Terveysongelmia ei ole ollut, polvet toimii jne. Tosin mistä minä tiedän kun en ole käynyt lääkärissä. Terveysongelmia varmuudella tulee jos en saa laihdutettua.
Suurin vaikutus on sosiaaliseen elämään jotai ei siis ole ja minäkuvaan joka voisi olla parempikin.
Minulla ei tuota ongelmaa oo että pitäis selitellä muille, kun en muiden kanssa liiku enkä paljon yksinkään.
Varo tuota mahalaukun pienennystä, se auttaa ylipainoon, mutta johtaa usein myös muihin riippuvuuksiin kuten alkoholismiin. BMI 32 ei mielestäni vielä ole järkevä peruste noin suureen ja riskialttiiseen operaatioon.
Minulla BMI 32 ois mahtava juttu ja jaksaisin varmaan paljon paremmin, ehkä olisin jopa tyytyväinen jaksamiseen.
Aikoinaan koulussa huomasin ihan saman, minua paljon ylipainoisempi luokkakaveri tuntui jaksavan mitä vain ja minä en jaksanut edes kirkkoon kävellä. Se oli helvettiä kävellä pakolliseen kirkkoon, koko vitun koulun kävellessä tosi lujaa muodossa ympärillä kun minä pidättelin porua kivusta ja väsymyksestä ja yritin juosta mukana, vaikka matkaa ei ollu kuin ehkä kilometri. Varmaan arvaattekin että sen jälkeen minä olen vihannut koko vitun pakkokirkkoa ja olen eronnut kirkosta. Onneksi se oli ainoa pakollinen helvetti koulussa, liikunnan opettaja oli todella mukava ja ymmärtäväinen. Kaikki tosi raskas eli mm jääkiekko juokseminen jne korvattiin oman valinnan mukaan vaikka kuntosalilla tai vapaalla kaupungilla kävelemisellä.
Paljonko sulla on ikää eli kauanko olet ylikiloja kantanut? Ja teenkö väärän johtopäätökset et olet mies kun puhut jääkiekosta? No jos kuitenkin olet mies niin miten meni intti?
Ja tosta miksi joku ylipainosempi jaksaa enemmän: kunto saattaa olla parempi jonkunlaisen liikuntaharrastuksen takia, sitä syö vaan niin paljon että sitä energiaa kertyy kuitenkin yli kulutuksen ja paino nousee. Toinen syy on se että toinen on vaan liikkeissään kömpelömpi kuin toinen. Näin on laihoissakin. Ja jos se kömpelö on vielä ylipainoinen niin liikkuminen on hankalampaa.
Joku näppärä voisi nyt yhdistää lukollisen jääkaapin ja kuntopyörän. Ovi ei aukea, ennenkuin pyörän kalorimittariin on tullut vaikkapa 300 kaloria.
Tosin jos oikeasti puhutaan.. Ei ole pakko olla mikään ruikuliriuku, että voi mennä personal trainerin puheille. Ravintoterapeuttikin varmasti osaa auttaa. Mielestäni tärkein tekijä laihduttamisessa on tuki, tuki ja vielä kerran tuki. Oikea henkilö, joka tsemppaa kohti parempaa. Ihmisen mieli kun on sellainen, että sitä on hankala psyykata itsekseen. Siihen tarvitsee monesti toisen apua. Siksihän urheilijoillakin on valmentajansa! Valmentaja pistää sen laiskan ihmismielen tekemään ja toimimaan.
Pahassa tilanteessa oleville ei paljon pelkät dieetit auta. Dieetin kun voi aina lopettaa, kun ei enää huvitakaan. Tarvittaisiin todella asiaan paneutuva tukihenkilö, joka kävisi kotona kädestä pitäen näyttämässä, miten sitä omaa ruokavaliota ja ruoan määrää käännetään oikeaan suuntaan. Ja liikuntaa mukaan sen verran mitä keho kestää. Jokaisella ihmisellä on kaloreissa vuorokausikulutus, joka kuluu vaikkei juoksulenkillä kävisikään. Se pitää ottaa huomioon ruokavaliota suunnitellessa. Toki se liikunta on tärkeä osa, mutta vakavasti ylipainoisen laihdutusintoa ei todellakaan lisää nivelkivut ym. painosta aiheutuvat säryt.
Nyt pyydätte itsellenne jostain sen tukihenkilön! Ei ole pakko hankkia sitä kallista traineria, joku "tiukkapipoinen", miel. normaalipainoinenkin läheinen käy hyvin. Ei kun tekemään suunnitelmaa. Ei sen ruokarempan tarvitse olla mikään kauhistus-syön-pelkkiä-linssejä-tästä-eteenpäin -suunnitelma, vaan vaikka sellainen kalorikartoitus. Pienikin askel on askel parempaan päin. Lykkyä tykö!!
voit vain vähentää syömistä jos et pysty liikkumaan, jos ruokavalioon kuuluu vaalea leipä, oikeasti pulla, vaihda se täysjyvä ruisleipään.