VIISAAT naiset&miehet elämänkokemuksen kautta

Sanotaan_ei_savua_ilman_tulta kirjoitti:

Arvoisat immeiset! Aiheeni on todella jokapäiväinen, ikivanha, mutta kysyn silti itseäni kokeneimmilta neuvoa. Naisilta ja miehiltä. Olen 4kymppinen viehättävä nainen, en tosin tällää tai koristele itseäni, en ole sellaista tyyppiä. Olen tuntenut miesystäväni muutaman vuoden. Hän on luotettava, sen tiedän, ja maaseudulta. Hän huomaa aina viehättävät naiset, aikaisemmin pää kääntyi minunkin seurassani (ekoillakin treffeillä...) ennen kuin huomautin asiasta. Kuitenkin huomaan, että hänen katseensa aina kääntyy tarkastamaan naisen. Kulkee välillä selkäni takana. Osittain, koska pelkää, että seuraan katsettaan, osittain varmasti (näin uskon), koska haluaa salailla katseitaan. EN OLE MUSTASUKKAINEN. Minua ei vaivaa normaali naisen rekisteröiminen, vaan ongelma on se, että MINUSTA TUNTUU, että asiassa on enemmän. Ikään kuin en olisi hänestä ehkä kaikkein viehättävin ulkomuodoltani ja hakee toisen tyyppisistä naisista silmäniloa. Olen siis viehättävä, mutta en silmäänpistävä sellaiselle miehelle, joka hakee pinnallisempaa naiseutta. Minulla on ikävä tunne, että en ole ulkonäöltäni mieheni tyyppiä. Olen älykkö, en korosta ulkomuotoani. Onko tämä liiallista ajattelua, väärää tulkintaa? Kun oikein ajattelen asiaa, muistelen jotain tilannetta, kuinka pahalta se on tuntunut, niin ajattelen, että mieheni on valinnut minut ensisijassa turvallisuuteni ja luotettavuuteni takia, eikä HÄNELLÄ ole silmiä minun tyyppiselle kauneudelle. Minä haluaisin tietää totuuden. HAluaisin miehen, joka oikeasti rakastaa minua myös ulkoapäin, jolle olisin ykkönen. Mies, joka oikeasti arvostaa minua ja myös kauneuttani/tyyliäni. Tuntuu, että ehkä olen liian vaativa, vai sanooko vaistoni oikein. Ehkä hänelle tärkeysjärjestyksessä on naisen luotettavus, enkä todellakaan ole hänen ykkösvalintansa ulkoisesti. JA SIKSI minusta vaistonvaraisesti tuntuu pahalta, kun hän on niin kiinnostunut toisista naisista, että varmasti huomaa nämä. Olen nähnyt että on katsellut liiankin intiimisti. Kielsi kaiken, sanoi, että katsoi ihmistä. Nainen oli hyväänäköinen piukkafarkku. Minä seisoin naisen takana, näkyvissä. Mutta mies ei huomannut, koska huomasi naisen, ja tuijotti tätä. En ole mustis, mutta kun aina on tunne että jään kakkoseksi. Kokeneet naiset ja miehet! Onko tässä jotain perää, vai onko tämä reaktioni liiallista herkkyyttäni, ja täydellisyyden tavoittelua? Tuntuu, että en halua hukata parhaita vuosiani miehen kanssa, jolle en ole ykkönen ja oikeasti hänen valittunsa. Ja oikeasti en arvosta miestä, joka ei kykene killitsemään omaa katsettaan ja mieltään. Teillä on ikää jo vähän enemmän kuin minulla, ja uskon, että kantapään kokemus elämästä on viisas opettaja. Mitä tuumaatte asiasta? Teenkö kärpäsestä härkäsen, vai kertooko miehen katseen harhaileminen (jo heti suhteen alusta) siitä, että minä en ulkoisesti ole ollut hänen ykkösvalintansa? Talonpoikaisjärkeni sanoisi, että jos mies on korviaan myöten ihastunut naiseen, niin silloin hänen silmänsä eivät hakeudu toisiin naisiin suhteen alkuaikoina varsinkaan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä