itse masennuksenne syyt? Tarkoitan esim. sitä, että itse olen ollut masentunut parisen vuotta, mutta syytä en löydä vuoden jatkuneesta terapiasta huolimatta.Lapsuuteni oli todella rankka, samoiten aikuisikäni.Elämäni rauhottui noin seitsemän vuotta sitten.Mietinkin tekikö tämä turvallinen elämä tepposet ja antoi aikaa masennukselle, jota elämässäni ei aiemmin ollut?
Tavallaan siis tiedän syyt, mutta varsinaisia solmuja en löydä.On vaikea hahmottaa, mitä pitäisi käsitellä, että masennus lähtisi.Entinen elämä kaikkine kauheuksineen tuntuu kaukaiselta, ihan kuin se en olisi minä.Jos kuvittelen,että jollekkin toiselle tapahtuisi nämä asiat jotka olen kestänyt, ymmärtäisin miksi hän masentuu.
Miksi en ymmärrä sitä itseni kohdalla?
Tällä hetkellä rimpuilen paniikkihäiriön kanssa sitkeästi, liukastellen eteen ja taas taakse, ajattelen itseäni kuin koekaniinina, voinko parantua? Uskon, että voin,kunhan löydän sen oikean solmun.
Tavallaan siis tiedän syyt, mutta varsinaisia solmuja en löydä.On vaikea hahmottaa, mitä pitäisi käsitellä, että masennus lähtisi.Entinen elämä kaikkine kauheuksineen tuntuu kaukaiselta, ihan kuin se en olisi minä.Jos kuvittelen,että jollekkin toiselle tapahtuisi nämä asiat jotka olen kestänyt, ymmärtäisin miksi hän masentuu.
Miksi en ymmärrä sitä itseni kohdalla?
Tällä hetkellä rimpuilen paniikkihäiriön kanssa sitkeästi, liukastellen eteen ja taas taakse, ajattelen itseäni kuin koekaniinina, voinko parantua? Uskon, että voin,kunhan löydän sen oikean solmun.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo kuvaamasi tarina on hyvin tyypillinen.
Eli ihminen jaksaa niin kauan kun on pakko jaksaa, sitten iskee totaalinen väsymys eli masennus.
Olet ollut masentunut parisen vuotta. Olet nähtävästi saanut lääkitystä ja terapiaa.
Jos ja vain on tarkoitus, että paranet niin sitten paranet, mutta myös se mahdollisuus on hyvä ottaa huomioon, että masennuksesi on ns. sisässyntyistä eli kroonista.
Itse olen kärsinyt sisäsyntyisestä masennuksesta kaksikymmentä vuotta. Lääkkeillä olen pysynyt kunnossa eli elän ihan normaalia iloista elämää.
Jos jätän lääkehoidon pois alkaa tumma ja iloton kausi eli mieli mustuu täysin.
Ensimmäinen masennus minulla kesti noin 2 vuotta. Sitten oli kolmisen vuotta ihanaa "tervettä" ja lääkkeetöntä aikaa, kunnes taas iski kuin salam kirkkaalta taivaalta tuo tosiasia, että nyt on lääkitys tarpeen. Ja taas noin viisi vuotta. Sain lapsen ja olin onneni kuukkoloilla, ihanaa olen parantunut ei lääkitystä ei masennusta, kunnes taas. Tuosta on nyt 12 vuotta aikaa (siis viimesimmästä masennuksesta). Tuon jälkeen olen oppinut hyväksymään, että tarvitsen jatkuvan ylläpito lääkityksen, jotta aivoni toimisivat kunnolla (välittäjäöaineiden puutetta).
Tämän vuoden alussa taas oli paha masennus kausi ei tosin niin paha kuin aiemmin sillä tajusin heti ensioireitten tultua hakea lisälääkitystä.
Ja taas on olo terve. On ollut vain pakko hyväksyä, että olen rakenteeltani tällainen ja pysyn "normaalina" lääkkeiden avulla. Käyn myös terapiassa. Mutta minun kohdallani tämä näyttää olevan elinikäinen sairaus. Olen sen hyväksynyt kohdallani ja olen onnellinen, että nykylääketiede on edennyt näin pitkälle , että apua löytyy niin lääkkeistä kun terapiasta.
Kyllä sinä varmasti paranet ja ellet parannu , niin mitä sitten, ei se masentuneen ihmisen elämä niin kauheaa ole jos sitä osaa hoitaa tai sanotaan suostuu hoidettavaksi ja hyväksyy oman masennuksensa.
Aurinkoisia syyspäiviä sinulle toivottelen:)
Minä heitin lääkkeet pois ja aloin syödä vain niitä ruokia joiden tiesin olevan ravintopitoisia... mieliala konenee, tulee energiseksi, laihtuu jne..
Pitää olla itsekuria monta vuotta...
Netissä on esim. laaja Elintarvikkeiden koostumustietopankki:
http://www.ktl.fi/fineli/
Siinä oli ruokapuoli...
Henkisyys onkin sitten jo uskon asia.
Masennuksesta toipuminen on hyvin yksilöllistä. Joku pääsee kiinni punaiseen lankaan muutamassa kuukaudessa ja joiltakin se voi viedä vuosia. Itse kuuluin tähän jälkimmäiseen. Masennuksesni oli seurausta monien vuosien tapahtumista, virheellisestä ajattelumallistani ja ehkä myös lopuksi kemiasta. Anna itsellesi aikaa. Minulle tuli sellainen tunne kun luin tekstiäsi ettet ole enää ihan hakusessa. Olet saanut pienen otteen langasta..Kaikkea hyvää sinulle ja muista antaa itsellesi aikaa.
olen kokenut paniikkikohtauksia vuosi sitten ne alkoi,en tiedä mikä ne lopettaa,saman kokenut neuvoi hyväksymään tilanteen ja ajattelemaan nyt kuollaan tai sitten ei.
tuota..minulla itsellä on varmaankin masentuneisuuteeni syynä äitini kuolema.sitä ennen minua oli kiusattu ala-asteelta, yläasteelle saakka.olen 16v.kaikki lähimmäiseni ovat kuitenkin minua tukeneet koko ajan mutta silti tuntuu etten jaksa.odotan vain että hyvä tulevaisuus alkaisi pian.