Olen alkanut jännittää työpaikkani ruokalassa kamalasti!
Kävelen ruokalaan, tuntuu että kaikki tuijottaa. Keskityn kävelytyyliin ja eleisiini. Kun alan ottamaan ruokaa, alan täristä kauttaaltaan! Varsinkin kädet, ja on vaikea ottaa ruokaa. Puhumattakaan itse syömisestä. Kädet tärisevät niin ettei meinaa pystyä nostamaan lasia ja juomaan. Syöminen on tämän ongelman takia hidasta ja vaikeaa. Tuntuu että haukkaan leipää jotenkin oudon näköisesti, keskityn käsieni liikeratoihin yms.
Minuun ehkä kiinnitetäänkin enemmän huomiota kun olen niin nuori, pitkä ja hoikka, nätti tyttö. Nuori miesporukka tuntuu ottaneen minut silmätikukseen, ihan mukavaahan se, itse olen myös pistänyt pari mukavan näköistä merkille. Mutta ei tule mitään kun varsinkin silloin alkaa jännittää ja tärisyttää entistä enemmän! Olen varmasti outo ilmestys. Vanhukset ja sairaat ihmiset tärisevät, ei kukaan tälläinen nuori nainen.
Kohta en pysty menemään ruokailemaan enää ollenkaan.
Kävelen ruokalaan, tuntuu että kaikki tuijottaa. Keskityn kävelytyyliin ja eleisiini. Kun alan ottamaan ruokaa, alan täristä kauttaaltaan! Varsinkin kädet, ja on vaikea ottaa ruokaa. Puhumattakaan itse syömisestä. Kädet tärisevät niin ettei meinaa pystyä nostamaan lasia ja juomaan. Syöminen on tämän ongelman takia hidasta ja vaikeaa. Tuntuu että haukkaan leipää jotenkin oudon näköisesti, keskityn käsieni liikeratoihin yms.
Minuun ehkä kiinnitetäänkin enemmän huomiota kun olen niin nuori, pitkä ja hoikka, nätti tyttö. Nuori miesporukka tuntuu ottaneen minut silmätikukseen, ihan mukavaahan se, itse olen myös pistänyt pari mukavan näköistä merkille. Mutta ei tule mitään kun varsinkin silloin alkaa jännittää ja tärisyttää entistä enemmän! Olen varmasti outo ilmestys. Vanhukset ja sairaat ihmiset tärisevät, ei kukaan tälläinen nuori nainen.
Kohta en pysty menemään ruokailemaan enää ollenkaan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Juteltiin just kamujen (10kpl) kanssa tosta ruokalajännityksestä, ja 8 kymmenestä myönsi että jostain kumman syystä joo jännittää noi ruokailut, varsinkin jos yksin pitää mennä ja näin.
Eli aika yleinen juttu. Johtuiskohan suomalaisuudesta mentaliteetista et aina pittää jotain meikäläisten hermoilla.
Moi! Itse työskentelen neuroosi potilaiden kanssa. Ruokailu, kahvin juonti ym. ovat toisille sairaalloisen vaikea. Yleensä sitä tapahtumaa pelkää jo kovasti etukäteen tai yrittää keksiä syyn, ettei tarvitsisi mennä tällaisiin tilaisuuksiin. Eipä hätää nykyään on hyviä lääkkeitä kahvikuppineuroosiin tai ruokailuun muiden kanssa. Se on invalisoiva sairaus. Mene lääkäriin ja kerro vaivastasi. Et ole varmasti ainut, joka on käynyt valittamassa samaa neuroosia. Luulen, että saat tarvittaessa otettavia lääkkeitä. Lääkearsenaalia on paljon, joten ei kannata säikähtää, jos joku tietty lääke ei auta. Vaihtakaa ja varmasti läytyy sinulle sopiva lääkitys. Älä kiusaa enää itseäsi, vaikka lääkäriin meno voi tuntua vaikealta. Ihan tk-lääkäri pystyy hoitamaan sinut, ettei välttämättä tarvitse psykiatria. Propral pieni määrä jotain rauhoittavaa, on usein koktaili tai uudet masennuslääkkeet. Hyvää loppu kesää rennomissa merkeissä!
Kuinka moni loppujen lopuksi tarkkailee toisen ihmisen jokaista liikettä kun hän syö?
Vaikka oletkin pitkä ja hoikka nainen, jota vähän ihastumisella voidaan katsoa niin ei ruokalassa sen suuremmin katsella.
Tuskin sinäkään tarkkailisit erittäin komeata miestä kokoajan ruokalassa.
Jos oli, mene itseesi ja hanki elämä.
Mistä päättelit, että aloitusviesti on provo?
Kahvikuppineuroosi voi tehdä elämän tosi hankalaksi. Jos kärsii oikein vaikeista oireista ja alkaa vältellä ruokailutilanteita, kannattaa käydä lääkärissä.
Ei ollutkaan.
oma viestis provo???
tulla pakkoruokinnasta päiväkodissa, tai koulussa.
Kai noissa ruokaloissa jokainen vähä jännittää, pitääkseen kipot ja kupit pystyssä, mutta miehenä voin sanoa ettei ruokalassa ketään, edes naisia ehdi tuijotella.
Ruoka maistuu ja nälkä on yleensä kova. :)
sinua! Itse en mene yksin syömään ollenkaan yleiseen ruokalaan, olen sitten mieluummin nälissäni tai syön vain pientä välipalaa. Ainoastaan pienenpään ruokalaan uskallan mennä, mutta isompiin en sitten millään.
Joten mielestäni olet todella rohkea että ylipäätään menet sinne ruokalaan!
Kiinnoistuin kertomastasi. Jos otat yhteyttä, voin lyhyesti kertoa miksi. maija550(a)yahoo.com
olet laittanut moniin ketjuihin tuon viestin "kiinnostui kertomastasi/tarinasiu kiinnostaa minua, ota yhteyttä sähköpostitse". Miksi kaikkien tarinat ovat niin kiinnostavia ja mitä haluat näistä kirjoittajista?
Luulisin, että sinulla olisi kehitettävää itsevarmuuden ja -luottamuksen saralla. Muista, olet hyvä juuri sellaisena kuin olet!!
Pusi pusi!
kahvikuppineuroosiin tarkoitettuun lääkkeeseen reseptin. propral. hyvä, halpa ja vaaraton lääke.
oikeasti kukaan ei kiinnitä huomiota ja, jos sen tekee-yrittävät he sinua imitoida. unohda muut ajattele oikeasti vaan sitä hemmetin hyvää possun filettä mitä työmaaruokaloiissa tarjotaan. jos joku juttusille yrittää, luo katso fileitten yli. hitaasti syömisestä ja juomisesta muuten nauttii kaksinverroin. uso pois---
Tulee mieleen, kun nuorena tyttönä sain samanlaisia oireita työpaikkaruokalassa. Työpaikallani oli pelkkiä tuttuja kivoja naisia, enkä vieläkään ymmärrä mikä minuun meni, kun suorastaan jäykistyin siinä tilanteessa. Liekö ollut jonkin sortin "torikauhua" sitten. Liikkeeni tulivat kömpelöiksi ja henkeä ahisti. Sittemmin mulla on ollut aika ajoin paniikkihäiriökohtauksia, millon enempi millon vähempi. Hankalimpina aikoina olen selvinny lievällä lääkityksellä. Kyllä elämä voittaa!
Nyt ensimmäiseksi käyt omalla lääkärilläsi, jolle kerrot ongelmastasi ja joka määrää sulle betasalpaajat avuksi. Itse olen parhaimmiksi kokenu Propral- ja Sotacor -merkkiset. Nää lääkkeet poistaa tärinän, jonka vuoksi et enää muista jännittääkään. Jä lääkärille ei tarvitse yhtään häpeillä kertoa tuosta, mä olen monelle lääkärille joutunu kertomaan ja jokainen niistä on sanonu, että tietäisitpä kuinka yleistä tuo on.
Betasalpaajat auttaa liialliseen sydämentykytykseen ja tärinään, tosin ne ei auta ikuisesti, vaan elimistö tottuu niihin jossain vaiheessa ja ne lopettaa tehonsa.
Itse en aikoinaan käyny ex-työpaikkani ruokalassakaan, kun jännitys sai yliotteen. Sitten vain keksin muuta puuhaa ruoka- ja kahvitauoille ja itsetuntohan siitä tietysti kärsi ja jännitys paheni, koska ajattelin, että muut ihmettelee, miksen käy tauoilla heidän kanssaan, että olen jotenkin omituinen.
Ja jännitystähän ei muut näe ulospäin. Tuskin minustakaan kukaan ulkoapäin voisi kuvitella, minkälainen ongelma mulla on. Olen melko sosiaalinen, enkä ollenkaan pahannäköinen, ainut ongelmani on vain jännittäminen kahvi- ja ruokailutilanteissa.
Minulla on ihan sama ongelma. Tosin minä en tärise mutta nieluni on jännityksestä niin sekaisin etten meinaa saada nieltyä mitään ja välillä sitten ruoka/juoma meneekin väärään hengeen. Koko ajan pitää syödessä siis miettiä milloin nielasta ja juomia en voi juoda paljon ollenkaan.
No kävin tänään läärärillä asiasta. Hän sanoi, että psykologi on ensisijainen apu minun tapauksessani ja lääkehoitoon ei kannata ryhtyä, koska sen kesto olisi vähintään puoli vuotta. Joten ei muuta kuin psykologille nyt selvittämään mistä tämä kauhea nielemispelko on tullut. Toivottavasti apua tulisi sieltä.
Ajattelin sitä ennen kokeilla AntoStress tuotetta? Onko kenellekään siitä kokemusta? Auttaako jännittämiseen?
Minulla todella pahoja ongelmia syömisen kanssa. Ollut jo pitkään, noin kaksi vuotta sitä, että juodessa ruokalassa, tai ravintolassa niska jäykistyy ja juominen vaikeutuu. Pahimmissa tapauksissa niska on pää on niskan jännityksen takia sätkähtänyt... Tämä on ihan hirveää, juominen on sittemmin ollut usein mahdotonta pelätessä että pää rupeaa sätkimään, ja varsinkin kahvin tai teen juominen yleisillä pakoilla täysin mahdotonta. kuullostaa ehkä tyhmältä, mutta tämä on paha ongelma elämässäni. Pari päivää sitten syödessäni ravintolassa niska alkoi syödessäkin jäykistyä! En tiedä, mutta yksin ollessa oireita ei ole.. Ihminen on todellaki oma laatuinen otus.
Yksi keino olisi mennä ruokalaan sen kaikkein suulaimman työkaverin kanssa joka puhuu omia juttujaan kaiken aikaa, muita kuuntelematta.
Kun kiinnität huomiota kaverin juttuihin et ehdi ajatella omia tärinöitäsi. Kaiken lisäksi se on niin kova höpöttäjä, että kaikkien huomio kiinnittyy häneen. Jos hyvä tuuri käy täriset naurusta, et pelosta.