Hassua, että tätä kieliasiaa ei pystytyä käsittelemään rationaalisesti. Jos asia haluttaisiin ratkaista järjellä, kuten maailman muitakin ongelmia yleensä pyritään käsittelemään, voitaisiin toimia esimerkiksi seuraavasti:
1. Selvitetään sellaisten suomalaisten ruotsinkielisten lukumäärä, jotka eivät osaa välttävästi suomea.
2. Selvitetään 1. kohdassa selvitettyjen henkilöiden maantieteellinen sijoittuminen.
3. Selvitetään, vaikkapa ulkoista konsulttifirmaa käyttäen (jos valtion palveluksesta ei löydy riittävän fiksua porukkaa), miten edellä mainituille henkilöille turvataan ruotsinkieliset palvelut siten, että heille ei aiheudu kohtuutonta vaivaa.
Todennäköisesti tulokseksi saadaan jotain sen suuntaista, että suomea osaamattomia on noin 1% ja he asuvat länsirannikolla ja saaristossa. Palvelut pystytään hoitamaan siten, että niiden alueiden virastoihin, joiden ympäristössä asuu paljon ruotsinkielisiä, palkataan tietty määrä henkilökuntaa, jotka ihan oikeasti osaavat ruotsia. Suomenkielisten alueiden virastot voivat hyödyntää näitä ruotsinkielisiä virastoja siten, että jos esim. Tohmajärvelle eksyy joskus ruotsinkielinen ja hän tarvitsee palvelua virastosta, niin Tohmajärven suomenkielinen virkailija ottaa yhteyden ruotsinkielisen viraston kaksikieliseen kolleegaansa, jolloin he kolmestaan hoitavat asian. Tässä voidaan hyödyntää video- ja tietokoneyhtettä. Molemmat virkailijat näkevät asiakkaan, asiapaperit sekä tietokoneella olevat tiedot. Asiakas ja etävirkailija keskustelevat ruotsiksi ja suomenkielinen virkailija tekee etävirkailijan ohjeiden perusteella tarvittavat paperityöt paikan päällä.
Miksei edellä mainittu toimisi? Siinähän kaikki voittaa:
-ruotsinkielinen saa kaikkialla Suomessa ruotsinkielistä palvelua oikealla ruotsilla eikä tönköllä pakkoruotsilla
-suomenkielisiä ei enää kiusata pakkoruotsilla
Kommentteja ???
1. Selvitetään sellaisten suomalaisten ruotsinkielisten lukumäärä, jotka eivät osaa välttävästi suomea.
2. Selvitetään 1. kohdassa selvitettyjen henkilöiden maantieteellinen sijoittuminen.
3. Selvitetään, vaikkapa ulkoista konsulttifirmaa käyttäen (jos valtion palveluksesta ei löydy riittävän fiksua porukkaa), miten edellä mainituille henkilöille turvataan ruotsinkieliset palvelut siten, että heille ei aiheudu kohtuutonta vaivaa.
Todennäköisesti tulokseksi saadaan jotain sen suuntaista, että suomea osaamattomia on noin 1% ja he asuvat länsirannikolla ja saaristossa. Palvelut pystytään hoitamaan siten, että niiden alueiden virastoihin, joiden ympäristössä asuu paljon ruotsinkielisiä, palkataan tietty määrä henkilökuntaa, jotka ihan oikeasti osaavat ruotsia. Suomenkielisten alueiden virastot voivat hyödyntää näitä ruotsinkielisiä virastoja siten, että jos esim. Tohmajärvelle eksyy joskus ruotsinkielinen ja hän tarvitsee palvelua virastosta, niin Tohmajärven suomenkielinen virkailija ottaa yhteyden ruotsinkielisen viraston kaksikieliseen kolleegaansa, jolloin he kolmestaan hoitavat asian. Tässä voidaan hyödyntää video- ja tietokoneyhtettä. Molemmat virkailijat näkevät asiakkaan, asiapaperit sekä tietokoneella olevat tiedot. Asiakas ja etävirkailija keskustelevat ruotsiksi ja suomenkielinen virkailija tekee etävirkailijan ohjeiden perusteella tarvittavat paperityöt paikan päällä.
Miksei edellä mainittu toimisi? Siinähän kaikki voittaa:
-ruotsinkielinen saa kaikkialla Suomessa ruotsinkielistä palvelua oikealla ruotsilla eikä tönköllä pakkoruotsilla
-suomenkielisiä ei enää kiusata pakkoruotsilla
Kommentteja ???
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.