Tuossa jokin aikaa sitten tajusin, että en tiedä mitä rakkaus/rakastaminen on. (Lähinnä nyt viitaten elämänkumppaniin.)
Minulla on toinen seurustelu menossa, ja vieläkin ihmettelen "Mikä ihmeen rakkaus?". Olen aina pelästynyt ja pompannut 2 metriä taakse päin, jos joku on sanonut rakastavansa minua. Siitä tulee ahdistunut fiilis, kun ei tiedä mitä toiselle vastaisi ja kun ei tosissaan tiedä mitä tuntemuksia rakkauden taakse kätkeytyy. Olen sitten aina sanonut takaisin "Niin mäki sua!".
Tajusin, että en voi ehkä koskaan rakastua/rakastaa ketään ihmistä. Jo sanana rakkaus on niin vieras. Jotenkin niin vahva, suuri sana/tunne.
Tämä tällainen tarkoittaa kohdallani sitä, että välttämättä en tarvitse ketään ihmistä rinnalleni jakamaan asioita.
Nytpä tuli tämäkin selville minusta itsestäni.
Minulla on toinen seurustelu menossa, ja vieläkin ihmettelen "Mikä ihmeen rakkaus?". Olen aina pelästynyt ja pompannut 2 metriä taakse päin, jos joku on sanonut rakastavansa minua. Siitä tulee ahdistunut fiilis, kun ei tiedä mitä toiselle vastaisi ja kun ei tosissaan tiedä mitä tuntemuksia rakkauden taakse kätkeytyy. Olen sitten aina sanonut takaisin "Niin mäki sua!".
Tajusin, että en voi ehkä koskaan rakastua/rakastaa ketään ihmistä. Jo sanana rakkaus on niin vieras. Jotenkin niin vahva, suuri sana/tunne.
Tämä tällainen tarkoittaa kohdallani sitä, että välttämättä en tarvitse ketään ihmistä rinnalleni jakamaan asioita.
Nytpä tuli tämäkin selville minusta itsestäni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tunnen henkilön, joka on ollut kanssani kiusallisessa tilanteessa, koska hän ei ole koskaan aidosti pystynyt rakastamaan ja minä rakastuin häneen. Tiedän ja tunnen, että se on valehtelua hänen puoleltaan joka kerta, kun hän sanoi rakastavansa minua. Nyt "juttu" on minun aloitteestani loppunut, hän ei halua luovuttaa, koska on jollakin kummallisella tavalla riippuvainen (ehkä minun rakastavista tunteistani, mutta ei minusta itsestäni).
Mielestäni sitä (että rakastaa )ei pitäisi sanoa, jos ei oikeasti tunne niin. Kannattaa tuoda esille se, ettei ehkä koskaan pysty rakastamaan tai ei ole mahdollista saavuttaakaan niitä tunteita (vrt. persoonallisuushäiriö)
Rakasta ensin itseäsi (hyväksy itsesi sellaisena kuin olet) jonka jälkeen vasta pystyt rakastamaan toista ihmistä. Se on mahdollista, mutta vaatinee vähän "oman mielen kesyttämistä", siis jos itsesi rakastaminen on vaikeaa.
Toivottavasti voit vielä nauttia siitä tunteesta, sillä mitään parempaa maailmassa ei ole.
Niin, onhan se väärin sanoa sellaista mitä ei oikeasti tunne. Siksi kerroinkin siipalleni todellisista tunteistani.
Tässä ollaan (pääasiassa hän) sitten mietitty elämää uusiksi. Tiedän sydämessäni etten ole hänen arvoiseen. Hän kai ansaitsee jonkun toisen joka voi sanoa hänelle "rakastan sua". Piti tulla kihlat ja yhteenmuutto, mutta nyt ei ole enää
varmuutta.
Ikävä sanoa, mutta minulle on ihan sama miten tässä käy. Joko siippa haluaa muuttaa kanssani yhteen tai sitten ei. En ota ressiä.
En ajattele menettäväni mitään jos en koskaan tunne rakkautta. Säästyn ainakin sydänsuruilta!
Niin joo, tuossa on lyhkäisyydessään kiteytetty se millainen olen. Se liittyy kiinteästi tähän rakkaus-juttuun:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001456&posting=22000000036643607
HUOM! Tosin siinä puhun rakkaudesta. VASTA TUON VIESTIN JÄLKEEN tajusin etten voi rakastua/rakastaa (ainakaan ihmistä)!
se olla niin että rakkauden, kaipuun tuntee vasta sitten kun jokin on huonosti, esim. kumppani on jättänyt?
Miksi tarvisi jauhaa rakastamisesta kun kaikki on hyvin, eikö se silloin näy jo arkielämästä että haluaa olla toisen kanssa kun vaan on sen kanssa päivästä päivään? :)