Vastatkaapa kaikki anorkeksian vuoksi hoidossa olleet: pakkosyötetäänkö Suomessa anoreksian vuoksi hoidossa olevia täysi-ikäisiä ihmisiä? Missä kulkee yksilönvapauden raja?
Kysyn tätä asiaa toisesta syystä. Tarkoituksenani on aloittaa poliittisista syistä nälkälakko. Sinänsä pidän ruuasta ja syömisestä, mutta syöminen on ainoa asia elämässäni johon voin itse vaikuttaa.
Kävin asianajajan juttusilla. Hänen mielipiteensä oli, että millään hoitotestamentilla ei ole mitään merkitystä. Jos kieltäydyn syömästä, minut pakkosyötetään. Minusta tämä on kammottavaa. Minulla ei ole subjektiivista oikeutta hyvään elämään, ei subjektiivista oikeutta vakaumukseni mukaiseen hoitoon eikä edes subjektiivista oikeutta hyvään kuolemaan. Hoito ja hyvä elämä rinnastetaan siihen, että ihminen pidetään hengissä hinnalla millä hyvänsä yksilön vakaumusta kunnioittamatta. Näin ollen elämä tarkoittaa vain mekaanista elämää, eikä sillä ole mitään tekemistä elämänlaadun kanssa.
Mieleeni nousi ajatus, että anorkesian ja nälkälakon hoidon voisi rinnastaa. Miten teille on käynyt?
Kysyn tätä asiaa toisesta syystä. Tarkoituksenani on aloittaa poliittisista syistä nälkälakko. Sinänsä pidän ruuasta ja syömisestä, mutta syöminen on ainoa asia elämässäni johon voin itse vaikuttaa.
Kävin asianajajan juttusilla. Hänen mielipiteensä oli, että millään hoitotestamentilla ei ole mitään merkitystä. Jos kieltäydyn syömästä, minut pakkosyötetään. Minusta tämä on kammottavaa. Minulla ei ole subjektiivista oikeutta hyvään elämään, ei subjektiivista oikeutta vakaumukseni mukaiseen hoitoon eikä edes subjektiivista oikeutta hyvään kuolemaan. Hoito ja hyvä elämä rinnastetaan siihen, että ihminen pidetään hengissä hinnalla millä hyvänsä yksilön vakaumusta kunnioittamatta. Näin ollen elämä tarkoittaa vain mekaanista elämää, eikä sillä ole mitään tekemistä elämänlaadun kanssa.
Mieleeni nousi ajatus, että anorkesian ja nälkälakon hoidon voisi rinnastaa. Miten teille on käynyt?
Vastaukset 14
Vanhimmat
laitettiin pakkoruokintaan eli letkuihin puolen vuoden pakkohoidon jälkeen, kun en suostunut kunnolla syömään. ja ikää oli 18-vuotta.
saahan aikuisen potilaan pakkohoitoonkin, jos tietyt kriteerit toteutuvat. miksei siis pakkoruokintaankin , jos kyseessä on henkilön hengen pelastaminen? viimeisenä mahdollisuutena otetaan käyttöön letkuruokinta.
en tiedä, mitä voittaisit ruokalakolla, kun en tiedä taustaasi. mutta onko se sitten voitto, kun joutuu kumminkin jossain vaiheessa luovuttamaan? ja jos vielä tietää sen. ei olisi vielä muita mahdollisuuksia saada ääntään kuulumaan?
"Hoito ja hyvä elämä rinnastetaan siihen, että ihminen pidetään hengissä hinnalla millä hyvänsä yksilön vakaumusta kunnioittamatta. Näin ollen elämä tarkoittaa vain mekaanista elämää, eikä sillä ole mitään tekemistä elämänlaadun kanssa. "
Hoitoalan ammattilaisena haluaisin kommentoida näkökulmaa. Näin ehkä lukee laissa, mutta käytännön toteutus on eri asia. Jos sairaalaan tulee potilas ja kieltäytyy letkuruokinnasta, hoitajat laittavat sen kykynsä mukaan. Mutta sillehän ei voi mitään jos potilas repii letkun irti...(se lähtee helposti) Pakkosyöttöä on pakko yrittää, loppu on potilaasta kiinni. Äskettäin työpaikalleni sairaalaan tuli huonokuntoinen potilas nenämahaletkun kera. Potilas repi sen pois. Emme asentaneet uutta,sillä se olisi pian taas pois. Potilas kuoli.
Täällä on moneen otteeseen jotkut kertoneet,että jos letkun repii tarpeeksi monta kertaa ite pois joutuu lepositeisiin.
Miksi siis ette laitaneet potilasta lepositeisiin?
Lääkäri määrää aina luvan lepositeisiin, ja siihen pitää olla erittäin pätevät syyt. Se olisi ollut ihmisarvon alentamista jos näin olisi toimittu. Ei meillä väkisinkään syötetä lääkkeitä, yritetään antaa suuhun, mutta jos potilas sylkee ne pois niin sitten sylkee. Ainakin yritetty on.
mulla letkujen jälkeen meni ruokailut ihan ok, söin melko hyvin ja painoa oli noussut kivasti. silti mulle alettiin syöttää zyprexaa suurimmalla annostuksella, vaikkei mulla oikeastaan ollut edes minkäänlaista psykoosia (heidän mielestään olin psykoosissa, kun en nähnyt laihuuttani. mielestäni se on anorexian oire) sanoin etten syö lääketta, koska se lihottaa. sanottiin ettei se lihota ja sanottiin myös että pistetään piikillä niin kauan että otan sen suun kautta. oli siis pakko. lihosin kuukaudessa yli 30 kiloa. anorektikosta ylipainoiseksi ja koko elämä luisui silloin helvettiin.
miksi minulle, aikuiselle sitten pakkosyötettiin tuota lääkettä, josta lihoin reilusti ylipainoiseksi? ja sanottiin vielä ettei se lihota, valehdeltiin.
ihmettelen nyt vaan näitä käytäntöjä, kun joka paikassa on näköjään vähän erilaista...
olisiko ollut mahdollisuus kieltäytyä tuosta lääkkeestä?
Ideahan on siinä, että MIKÄÄN lääke sinänsä ei aiheuta lihoamista. Lääkkeet vain voivat kasvattaa ruokahalua. Itse söit enemmän mitä kulutit.
Käytännöt vaihtelevat paikoittain. Itse olin suljetulla osastolla alaikäisenä ja kieltäydyin ottamasta lääkkeitä. Hoitajat uhkasivat antaa piikin. Sanoin että sopii yrittää,turpaan tulee. Eivätpä pistäneet. Nyt itse alan ihmisenä en menisi kehenkään pistämään/pakkolääkitsemään oman turvalisuuteni vuoksi.
Et todellakaan olis päässy opiskelemaan hoitoalaa jos tililläs on käynti moiskassa.Et ainakaan täällä tampereella.
Hoitsu joopa joo
et oma vikaha se oli et ittestäni läskin tein.
se on vaan kuule aika helvettiä kun lääke pistää ajattelemaan pelkkää ruokaa ja koko ajan.
mut oma vika. jee.
yritin pähkäillä, mutta en tiedä. :/
"Hoitaja" voisi yrittää hakeutua hoitoon...
opiskelemaan. Ainakin hämeenlinnaan tuntuu pääsevän kuka vaan. Ikävä kyllä :o
tse oon ollut suljetulle lukuisten itsemurha yritysten ja anoreksian takia, siltikin opiskelen hoitajaksi ja luokkani parhaimmilla pisteillä mut sinne valittiin!!
Mut valittiion, koska olin valinta kokeissa hyvä, enkä ollut tehnyt pahaa muille. Olin sairas, sen takia ei voi tuomita.
Sitä paitsi tiedän monta hoitajaa, joilla ollut kaiken näköisiä masennuksia, syömishäiriöitä sun muuta ja he ovat tällä hetkellä erin omaisia hoitajia!
Sulle hoitaja: Voimia ja halaus! En ole muuten varma, mutta tiedän ehkä kuka olet.
pahoittelen. :)
Jos anorektikko on hoidossa esim. sairaalassa, häntä pakkosyötetään mutta kenenkään aikuisen anorektikon ei ole pakko mennä hoitoon; yksilönvapaus on olemassa. JOs taas joutuu pakkohoitoon, jossa on tietyt kriteerit, silloin myös syötetään.
Suomessa voi olla nälkälakossa ihan vapaasti, ei kukaan pakkosyötä. ANorektikoita ei voi verrata nälkölakkolaiseen; anoreksia on ensi sijaisesti henkinen sairaus!
Olen kysynyt asiaa lakimieheltä ja maksanut tästä palvelusta maltaita. Kyllä nälkälakkolainen pakkoruokitaan. Se on jotain helkutin elämänsuojelua olevinaan.
Eli olen asemassa, jossa minulla ei loppumetreillä ole missään asiassa vaikutusvaltaa omiin asioihini. Olen tämän yhteiskunnan näkökulmasta kuonaa, joka saa pärjätä miten huonosti tahansa. Parempi että olisin näkymätön ja olematon. Sitten jos kuitenkin otan elämän lopettamisen puheeksi tai teen jotain asiaa edistävää, niin minut on pidettävä väkisin elossa. Erittäin ristiriitaista.
Mainittakoon, että minäkin olen entinen hoitaja. Fyysisen sairauden johdosta menetin työkykyni. Tässä maassa vain ei hyväksytä sitä tosi asiaa, että hoitaja voisi sairastua. Erittäin epätodennäköistä, että saa mitään ammatillista tukea. Hoitoalan valitseminen on pakkopaita - en suosittele kenellekään. Kaikkesi (oma terveys mukaan lukien) saat antaa toisia hoitaessa. Sitten kun sinut on kulutettu loppuun, olet jätettä.