Tarina päättyi, ennenkuin se ehti alkamaankaan. Yritän pitää itseni, mieleni kurissa. Yritän myös päästä vapaaksi niistä ajatuksista, kuvitelmista mitä olisi voinut tapahtua, jos tarina olisi alkanut/jatkunut.
Näin tämän oli mentävä. Ymmärsin kyllä sanomasi.
Yhteydenpito taholtasi loppui ja laskeutui vain pelkkä hiljaisuus, sanattomuus ja äänettömyys.
Kaikkein vaikeinta kai tässä on se, että joitakin asioita jäi puolitiehen, sanoja sanomatta. Niin ajattelen. Olisin kyllä halunnut enemmän, kieltämättä. Tyydyn tähän, olkoon niin. Kaikella on tarkoitus, ajattelen edelleen. Olenpa yhtä kokemusta taas rikkaampi.
Vielä kun saisin tämän sisuksia raastavan ja piinaavan tunteen sisältäni. Tunteen, johon mahtuu niin käsittämättömän paljon kaipausta ja surua.
Myönnän, että itse tein myös omat ratkaisuni. Ratkaisut, joiden pohjana oli tosiasiat ja omat tuntemukseni. On tuhlausta käyttää henkisiä voimavarojaan ja energiaa sellaiseen, millä ei ole pohjaa ja mikä ei kanna.
Teen vielä töitä sen eteen, että saan oman ajatusmaailmani pois tästä, Sinusta. Aikaahan on toki mennyt. Minulla kai kestää (normaalia?) pidempään asioiden käsittely tai pikemminkin tunteiden käsittely.
Ajattelen, että tästä selviydytään kyllä kumpikin omilla tahoillamme, sillä elämänkokemuksella mitä kyllä molemmilta löytyy (onnea, iloa, pettymyksiä, menetyksiä jne.) Ehkä omalla tahollasi et näitä mieti ja ajattele. Mistäpä sen tietäisinkään, mutta jos niin olisi, niin toteaisin kyllä siihen, että "on se toisille helppoa". Pahus, tulikohan kirjoitettua nyt vähän jopa katkeraan sävyyn. Sitä en halua, sitä katkeruutta. Se tästä vielä puuttuisi.
Toivotaan, että molemmat löydämme sen mitä kaipaamme, haluamme.
Olet ajatuksissani. Yhä. Vieläkin.
Näin tämän oli mentävä. Ymmärsin kyllä sanomasi.
Yhteydenpito taholtasi loppui ja laskeutui vain pelkkä hiljaisuus, sanattomuus ja äänettömyys.
Kaikkein vaikeinta kai tässä on se, että joitakin asioita jäi puolitiehen, sanoja sanomatta. Niin ajattelen. Olisin kyllä halunnut enemmän, kieltämättä. Tyydyn tähän, olkoon niin. Kaikella on tarkoitus, ajattelen edelleen. Olenpa yhtä kokemusta taas rikkaampi.
Vielä kun saisin tämän sisuksia raastavan ja piinaavan tunteen sisältäni. Tunteen, johon mahtuu niin käsittämättömän paljon kaipausta ja surua.
Myönnän, että itse tein myös omat ratkaisuni. Ratkaisut, joiden pohjana oli tosiasiat ja omat tuntemukseni. On tuhlausta käyttää henkisiä voimavarojaan ja energiaa sellaiseen, millä ei ole pohjaa ja mikä ei kanna.
Teen vielä töitä sen eteen, että saan oman ajatusmaailmani pois tästä, Sinusta. Aikaahan on toki mennyt. Minulla kai kestää (normaalia?) pidempään asioiden käsittely tai pikemminkin tunteiden käsittely.
Ajattelen, että tästä selviydytään kyllä kumpikin omilla tahoillamme, sillä elämänkokemuksella mitä kyllä molemmilta löytyy (onnea, iloa, pettymyksiä, menetyksiä jne.) Ehkä omalla tahollasi et näitä mieti ja ajattele. Mistäpä sen tietäisinkään, mutta jos niin olisi, niin toteaisin kyllä siihen, että "on se toisille helppoa". Pahus, tulikohan kirjoitettua nyt vähän jopa katkeraan sävyyn. Sitä en halua, sitä katkeruutta. Se tästä vielä puuttuisi.
Toivotaan, että molemmat löydämme sen mitä kaipaamme, haluamme.
Olet ajatuksissani. Yhä. Vieläkin.
Vastaukset 55
Vanhimmat
joita en voi sietää!! Voi ttu! Antaa kirvellä, kyllä se siitä ohi menee. Kun ei vaan tartte puhua toisen kanssa asioita selviksi. Kiusaat sitä toista ihan tahallasi. Ilkee olet!
älä tuomitse kun et tiedä asioista. Elämä on paljon enemmän kun hiekkalaatikko ja ämpäri.
Luovuttanut olen omalta osaltani (tai ainakin yritän), mutten unohtanut ole edelleenkään. Luovuttamisen tuskaa tässä kirjoitan, en kohauttele olkapäitä, kuinka voisinkaan. Ei muuta. Anteeksi, jos oli liikaa sanoja, lauseita ja jos ne juuri jotenkin Sinua satuttivat.
hiekkalaatikko ja ämpäri. Tuollaiset asiat jutellaan selviksi muualla.
Tv pikkujumala
juuri nyt. Kerrotko minulle, mikä on oikea paikka? Tämä on minulle tärkeää. Jos tämä paikka on hiekkalaatikko, olen kyllä sitten ihan väärässä paikassa kirjoittamassa ajatuksiani.
paikassa! Täällä leivotaan Unelmia hiekasta. Mites olis se oikea elämä, jonka itsekin mainitsit???? Se on ainoa oikea paikka.
hiekasta minulta nyt. En tullut "kähveltämään" ämpäriäsi. Yritän pysyä tässä laatikon reunalla vaan ihan tämän oman ämpärini kanssa, jos sallit. Hetkeksi vain, katsomaan vaikka Sinun Unelmiasi. Saanpahan hetkeksi jotain muuta ajateltavaa.
ainekset: never ending story?
Älä nyt mitään vielä deletoi. Sulla on havaittavissa sitä mielen lujuutta ja kurinalaisuutta.
Ethän käsitä viestiäni väärin. Yritän tässä nyt ainakin kovasti jutella, mutta tietenkään en ole hän.
Myönnettävä on, että itse kukin on yhtä kokemusta rikkaampi tämän virtuaalisäätämisen jälkeen. Nolottaa kyllä omastapuolesta, välillä. ; (
Olen oikeasti pahoillani, jos olet surullinen. Ei kannata surra, ei ainakaan yksin. Lähetän sulle iiison halauksen. : ) Ja mulla on tarkoitus lähettää energiaa sen mukana, tuntemattomalle tuntemattomalta. Ajatuksissa ollaan.
todellakaan vielä deletointi. Vastaanotan mielihyvin halauksen ja energian.
Kirjoitan vain omia tuntemuksiani. Sen olen oppinut, ettei mitään saa pitää sisällään patoutumassa. Ehkä tämä antaa jonkinlaista selvyyttä ihan itselleni.
Surullinen olen ja miksen olisi. Miksi sitä piilottaisin edes itseltäni.
Sanasi lohduttavat kyllä.
omia ajatuksiasi, miksi se on tehtävä tähän. Kirjoita päiväkirjaan. Puhut paskaa viesti toisen jälkeen. Ja tämä nyt on vain ohikulkijan mielipide, en ole aiemmin osallistunut tähän sinun ylimielisesti vetäämääsi naiviin keskusteluun.
sen sijaan että pysähdyit lisäämään toisten pahaa oloa?
Ei näitä tosiaankaan ole pakko lukea, jos viestin sisältö ei miellytä. Parempaa, ja itselle mieluisempaa sisältöä saa kun kirjoittaa sitä itse. Ai niin, mutta tuo sinun viestisihän oli sitä sinulle mieluisaa ja parempaa sisältöä - eikö niin?
eräästä tapahtumasta minun elämastäni (ja varmaan monen muun).
"Vielä kun saisin tämän sisuksia raastavan ja piinaavan tunteen sisältäni. Tunteen, johon mahtuu niin käsittämättömän paljon kaipausta ja surua."
Tuokin on kuin minun suustani, vaikka aikaa on kulunut jo n.vuosi.Silti välillä vaan oikein raastaa...
Olen jopa möläyttänyt hänen etunimensä ihan väärissä paikoissa. :D
Noh, minkäs teet, jos toinen vain pyörii mielessä.
säätelemään, ei. Yritän ajatella loogisesti, mutta minkäs teet. Olen pahoillani, jos tämä kirjoitukseni muistutti Sinua Hänestä. Lohduttavaa, että samanlaisia tuntemuksia muillakin. Vuosi on aika pitkä aika. Omalta kohdaltani kyseessä muutamasta kuukaudesta. Koita jaksaa, niin myös minä.
kuin lohduttavaa luettavaa tuo kirjoituksesi, "ei onnistu". Kuulostat niin täsmälleen häneltä joka ei ajatuksiani jätä rauhaan, jolle olen katkera juuri tuosta puhumattomuudesta. Joka yksin miettii asioita, ajattelee toisten puolesta, yksin tekee ratkaisut toistenkin puolesta. Se on se joka on se satuttava kohtelu.
Tiedän, etten häntä koskaan omakseni olisi saanut. Olisinko sitten halunnut? En tiedä. Ystävänä olisin silti tahtonut säilyttää. Asiat suoraan puhua henkilökohtaisesti. Mutta tuo v**un puhumattomuus, järkkymätön vaikeneminen, SAA MINUT HULLUKSI!!!!!!!!
Miksette te ihmiset voi puhua ja selvittää asioita? Miksi on valittava vaikeneminen ja kärsiminen, toisten kiusaaminen ja satuttaminen? En voi ymmärtää. Minulta ei löydy teidän ikäväänne ja sydänsuruihinne minkäänlaista sympatiaa, koska olette ne puukottajat. Kärsikää ikävää, vuodattakaa kyyneleitä, koska tuotatte toisille vielä suurempaa kärsimystä!
ajatteluksi.. hienoa tekstiä
On tullut syyllistyttyä juuri tuohon, että mietin liikaa yksin asioita ja ajattelin toisen puolesta ja ja ja. Mut mistäs v*tusta tässä mistään mitään enää tietää. Täällä mä en kuvittele enää yhtään mitään. Ja sen myönnän että minä olin se joka mokasin. Vai olisiko koskaan tullut mitään?
kuin valmiita vastauksia, saatikka sitten omassa päässä. Vastaukset syntyy keskustelemalla, puhumalla keskenään, toistensa kanssa.
Jos sinä mokasit, niin sinulla on nähdäkseni valta myös ottaa selvää josko koskaan olisi tullut mitään. Jos haluat vastauksen, muutenkin kuin omassa päässäsi kehittelemällä...
Ihan niin - voi vi**u.Mitä sinäkin siinä märiset?
Olet syyllistynyt toisen satuttamiseen,
ajattelit toisen puolesta - miten se on edes mahdollista ?????
Ja täällä vieraille itket,,puhu sille loukkaamallesi ihmiselle,ei tästä mitään hyötyä
ole,että kyselet jossain ketjun mutkassa ihmisiltä joista et tiedä mitään OLISIKO KOSKAAN
TULLUT MITÄÄN !!
Oletko edes pyytänyt anteeksi ??
Minä näen yhtälailla punaista tuollaisesta käytöksestä kuin tuo jolle vastasit,ilmeisesti
kuvittelit hänet tuoksi loukkaamaksesi ihmiseksi.
"Mistäs vitusta tässä enää mitään mistään tietää"
Itsehän olet soppasi keittänyt.
Häpeä.
Kukaan ei ansaitse tuollaista käytöstä.
Mä pystyn myöntämään sen! Kato kun siihen toisen puolesta ajattelemiseen syyllistyy jokainen joka tänne palstalle jotain on joskus kirjoittanut. Enkä todellakaan ole itkenyt vieraille kertaakaan täällä, mä kirjoitin joskus tunteistani tänne.
jos yrittäisit korjata asian. Ainakin kivemman muiston jättäisit jälkeesi :) Vai onko sulle se ja sama mitä tämä loukattu ihminen ajattelee sinusta? Voisit ehkä antaa mielenrauhan itsellesi ja toiselle.
Joo joo... arvaan että vastaat että itse olet jo tunteesi ja asian työstänyt ja saanut mielenrauhan... Uskoo ken tahtoo kun täällä kuitenkin vielä kirjoittelet :) Ja entäs sen toisen mielenrauha jonka rikoit???
milloin on loukannut, onko jotain korjattavaa?
Jos omasta mielestään ei ole tehnyt mitään millä olisi tarkoittanut loukata toista. On ehkä vain vihjannut toiselle ihastumisestaan, mutta sitten kamppaillut mielessään omien tunteidensa, kuvitelmiensa, toiveidensa, pelkojensa ja kylmän todellisuuden kanssa .. ja lopulta juuttunut mielessään siihen suohon.
Jos vastakkain on kaksi ihmistä jotka kumpikaan eivät ymmärrä antaa toisen ymmärtää haluavansa puhua koska suojelevat omia tunteitaan, egoaan tms. "toisen pitäisi aloittaa .. kyllä minäkin sitten .." Sellaisia suurin osa ihmisistä taitaa olla, ilmeisesti ainakin täällä palstoilla pyörivistä :)
Mikäli ainoa "loukkaus" on tuo molemminpuolinen puhumattomuus, niin mistä voi tietää että se on tuota toista loukannut. Aivan yhtä hyvin voi tulkita että sillä toisella osapuolella ei ole asiasta minkäänlaisia tuntemuksia, on vaan aivan tyytyväinen ettei tuota merkityksetöntä asiaa tarvitse vatvoa se merkityksettömän ihmisen kanssa.
selviää...:)
"Mistä voi tietää milloin on loukannut" ...!!
Se kertoi sinusta kaiken, valitettavasti.
Minä kysyin "vastaan tähän" - kirjoittaneelta.
Olet todellakin idiootti sitten.
Et edes ymmärrä kenelle kysymys menee vaan sotket itsesi joka paikkaan.
tuo "Se kertoi sinusta kaiken". Annapa sitten syvä-analyysi minusta, olisi hyvä tietää itsekin.
Tuolla ketjussa heiteltiin sellaisia syytöksiä että vaikeneminen on loukkaamista. Heitin ilmaan omia ajatuksiani .. mutta turhaahan se on täällä "keskustelu-palstalla", kun keskustelun taso on yleensä juuri noita perustelemattomia tyhjiä heittoja .. juuri tuollaisia kuin tuo "!!!":n kommentti.
"!!!" on selvästikin mielestään tullut loukatuksi, mutta minulla ei todellakaan voi tuon viestin perusteella olla käsitystä että miten. Todennäköisesti kukaan ei todellisessakaan maailmassa tiedä sitä koska hän käyttäytynee sielläkin saman kaavan mukaan: tulkitsee omassa mielessään jonkun asian/sanan/teon/tekemättömyyden henkilökohtaiseksi loukkaukseksi, saa raivarin ja marssii pois paikalta mitään selittelemättä.
Joo olen se jolta kysyit, niin silloin vastasin just sulle. Sä oot just niitä ihmisiä, jota on joskus loukattu ja sen jälkeen sulla on mukamas oikeus tulla tänne haukkumaan muut ihmiset. Mä en voi sietää sunlaisia ihmisiä. Sä et ajattele ketään muuta kun itseäs!
kuin miellyttävä käyttäytyminen!! Tarvitseeko sitä joka helvetin ketju pistää tappeluksi???!! Voisko aikuiset ihmiset joskus keskustella asioista muuten kun henkilökohtaisilla loukkauksilla ja rumilla nimityksillä??? Joopa, vataan itse tähän retoriseen kysymykseeni: EI TÄÄLLÄ VOI!!!
Aurinkoista päivänjatkoa, tappelupukarit! Ja muutkin siinä sivussa, vaikkei täällä ainakaan niitä muita tunnu olevan.
sisimmässään jos on loukannut toista, aina.
Jos sitä pitää nettipalstalta kysellä jotain on
pahasti vialla.
.. leimasit nyt sitten kaikki meidät paikalla olevat tappelupukareiksi .. ;)))))))))))
paistakoon aurinko viheliäisiin risukasoihimme ja saapukoon seesteinen rauha riivattuihin mieliimme
kysellä moisia siltä ihmiseltä kenelle sen mokan
teit eikä täällä ihmisiltä joista kukaan ei sinua tunne.
hermostu noin kovasti.
Hän puhui asiaa.
Mahtoikohan mikään haukuistasi osua oikeaan!
Monet ei huomaa tai välitä tulivatko loukanneiksi muita. Täällä monet näyttää monet suorastaan nauttivan kun saavat loukata toisia. Joillain taas on ehkä liiankin herkästi syyllisyyden tunnetta .. ainakin jonkun tietyn henkilön suhteen.
"Jos sitä pitää nettipalstalta kysellä jotain on pahasti vialla."
.. mun mielestä kaikilla täällä pyörivillä on jotain pahasti vialla ;)
arvioni hänestä osui ainakin yhtä oikeaan kuin hänen arvionsa minusta ;)
Voistko sinä suomentaa että mikä osio tuosta hänen viestistään oli sitä asiaa.
tuli ukkonen :))))
on mennyt touhu kun pitää moisia täällä kysellä.
Uusavuton taidat olla.
Kaikki näköjään hukassa.
Et todella ymmärrä? Et oikeasti tiedä koska loukkaat toista ihmistä?
Näitä on tosi mukava lukea ja ihmetellä ihmisten totaalista typeryyttä.
Ja juu, kyllähän se niin on, että jos joku tuollaisia TOSISSAAN täällä kyselee, silloin on asiat huonosti.
mieltä tuosta, ei kaikilla oo mitään vialla,
mutta sellaiset ihmiset jotka täällä tuntuvat
tosissaan kyselevän tuollaisia,pyytelevät
anteeksi, vakuuttavat rakkautta "juuri sille
oikealle" ...heillä ei oo kaikki kondiksessa.
heittämään ajatuksia ja kommentteja paikkapaikoin aika rankasti. Aikamoista purkausta.. tuntemattomille?!
Toivotaan, että hiekat sentään pysyneet kutakuinkin laitojen sisäpuolella ja jokaisella omat lapiot/ämpärit tallella.
Tiedät kyllä, että ovi on edelleen auki. Mulla ei vaan ole uskallusta ottaa sinuun yhteyttä, koska ymmärrät kuitenkin kertomani väärin, kuten viime kerrallakin. Sanon mitä tahansa, niin se on aina väärinpäin ja löydät sieltä jonkun kohdan, jossa mielestäsi "ymmärrät sanomani". Kyllä mulla sen verran suoraselkäisyyttä on, että sanoisin suoraan, jos esim. säälisin sinua enkä haluaisi sinua enää. Sehän olisi muuten kaikkien kannalta äärimmäisen epäreilua toimintaa.
Toinen juttu on se, että mielestäni et ole ollenkaan kiinnostunut minusta, tai et ainakaan tunne minua hyvin. Jos tuntisit, niin ymmärtäisit kyllä paremmin kaikki sanomiseni. Jos tuntisit minut oikeasti, niin tietäisit kyllä, että pelkään sinua. Pelkään, että et hyväksy minua sellaisena kuin olen, siksi olen yrittänyt olla yli-ihminen. Tällä kertaa vaan ulkoinen kuoreni oli voimakkaampi ja näytelmäni toimi paremmin kuin yleensä. Mulla saattaa ihan oikeasti olla asiat huonommin kuin sulla, olen vuoden käytännössä vain lojunnut täällä kämpässä tekemättä mitään. No, tuo on toisaalta on vain alkua. Osaan minäkin halutessani esittää marttyyriä jokaisessa asiassa, ei siinä mitään. Minulla sentään on myöskin perusteita sille.
Mutta ei mulla tästä huolimatta mitenkään pahalta koko ajan tunnu. On kiva, kun pystyy tekemään huumoria mentaalisesta kyvyttömyydestä eikä odota itseltään yhtään mitään. Silloin kun mikään ei enää tunnu miltään, ei mikään tunnu enää pahalta. Sen takia minä olen vielä hengissä.
Haluaisin siis kyllä jatkaa, mutta tiedän, ettei minulla olisi paljon mitään aitoa annettavana - olet sen itsekin todennut.
annettavaa minulle. Olen kokenut sen niin. Minä rakastan sinua ja toivon, että vielä jollain lailla joskus sen sinulle saan kertoa. Kun vain uskot minuun(n) ja meihin.
tuntuu kuin se olisi tapahtunut minulle. Siis kuin olisin se jolle kirjoitat. Teit omat ratkaisut ja jätit minut. Olen siitä asti elänyt kuvitelmassa että kaipaat ja ikävöit minua(säälittävää, eikö). Ajattelen sinua joka hetki. Täytit minut rakkaudella ja sen tunteella. Ja jätit. Ja minä vieläkin ikävöin, kaikesta huolimatta.
Jos sinulla on vielä ajatuksia minun suuntaan, voit niistä kertoa suoraan. Minulle voi edelleen kirjoittaa.
tämä minulta, taisi olla huono valinta tulla tänne selvittelemään ajatuksiaan. Jään suosiolla takavasemmalle, pohtimaan syntyjä syviä.
Jatkakaa te leikkimistä. Otan tämän oman ämpärin matkaani ja haen omat hiekkani muualta, yritän siitä tehdä oman rakennelmani. Ja jos se sortuu, yritän sitten uudelleen ja uudelleen, kunnes onnistuu. Uskon vielä onnistuvani, vaikka nyt oli näin synkkiä ajatuksia ja tuntui pahalta.
heti alkujaan... ei täällä mikään selviä, päinvastoin, menee enemmän solmuun kun kaikki yhtä epätoivoiset etsii sitä kuuluisaa oljenkortta, rakentaa omia hiekkaUnelmiaan toisten epäonni mausteena taikinan. Kyllä ne asiat jotka mieltä painaa on vaan hoidettava siellä oikeassa elämässä. Oikeassa elämässä ja oikeassa nahassa/sielussa ne haavatkin kirvelee. Ei niitä virtuaalisesti pysty parantelemaan.
Alkoiko sua ahdistaa kohtalotovereiden löytyminen vai mikä? Ymmärrän kyllä jos prosessin tässä vaiheessa näin käy. Tänne kirjoitettaessa on aina se mahdollisuus että toiset vastaavat siihen. Kaikki ne jotka elättävät toiveita siitä että jospa sinä olisit juuri se HÄN jota he ajattelevat...
Ajatuksesi, kaikki mitä alussa kirjoitit, ovat tuttuja. Joskus on vaan pakko sukeltaa syvempiin vesiin. Siellä saattaa olla pimeää, kylmää ja elotonta. Tällä hetkellä en enää itse taistele tunnetta vastaan. Hän on uponnut mieleni poimuihin niin syvälle, ettei kannata repiä väkisin pois. Se ilmeisesti jää yhdeksi niistä asioista jonka tarkoitus ei mulle koskaan avaudu, vaikka sillä joku tarkoitus olisikin.
Minusta tekstisi ei kuulosta olankohautukselta asialle. Pikemminkin ajattelevan ihmisen mietteitä syvältä koskettaneen asian edessä. Niitä tulee (ainakin mulle) elämän varrella paljonkin. Joillakin ihmisillä niiden käsittelyssä menee kuukausia, vuosia... Jokainen tekee elämässään valintoja. Ne johtavat uusiin valintoihin. Joitakin niistä toisten on vaikea käsittää. En väitä olevani siinä yhtään sen viisaampi taikka parempi. Voin puhua vain omasta puolestani. Jotkut niistä valinnoista jäävät vaivaamaan... entäs jos...
Näillä palstoilla voi koettaa saada ajatuksilleen tukea, tai sitten ei. Motiivinsa kullakin. Joitakin tuntuu ahdistavan se, että toiset avatuvat täällä, eikä IRL. So what! Ne ovat niitä joilla on aina valmiina vastaus kaikkeen. Siihenkin josta heillä ei ole omakohtaista kokemusta. Siis näillä hiekkalaatikon valtiailla. Jos kaikki olisikin niin helppoa, ei tarvittaisi ikävä, ihastuminen, rakastuminen, särkynyt sydän, jne -palstoja lainkaan. Eikä mielenterveyspalveluja.
Hyväksy tunteesi. Hyväksy itsesi, sellaisena kuin olet. Hyväksy sekin että kaipaat ihmistä jota ei voi saavuttaa(?). Olet kuitenkin arvokas ihminen jollekulle, vaikket sitä tietäisikään...
Somebody out there loves you...
tekstissäsi kolahti ja kovaa, mutta en voi sanoa, etteikö joku muukin käyttäisi tuota erästä tiettyä sanamuotoa - meitä kun on niin paljon täällä ja tuolla IRL.
Ei täällä kaikki sitä vasten vastaile näihin viesteihin että opettaisi toisille mikä on oikein ja mikä väärin.
Mikä näissä viesteissä tekee niin pahaa ja kääntää sisuksia on se, että ne on niin tuttuja, et voi olla varma etteikö se ole juuri Häneltä... epäily kalvaa jossakin sisällä. Kun sanoma on niin kuin tässäkin aloituksessa - "Hvästi, nyt luovutan vaikka sattuu. En kerro sitä sullekaan henkilökohtaisesti, hoida omat tuntees niin kun pystyt..." Siksi näihin vastaa kun ei toivo muuta kuin että saisi puhua asiat puhtaaksi, mutta se viimeinen toivonkipinä sammutetaan tällaisilla viesteillä. Jospa edes hän joka haluaa purkaa omia ajatuksiaan tällä tavalla, antaisi jonkinnäköistä vihjettä kenet jättää rannalle ruikuttamaan, ei niin monen tarvitsisi käydä näitä epätoivon ja menetyksen tunteita läpi kerta kerran jälkeen.
Olankohautus on se että jättää asian selvittämättä sen ihmisen kanssa jonka kanssa jotakin ilmeisesti jäi kesken. Kutsu sitä sitten miksi haluat, minulle se on olankohautus = välinpitämättömyys, empatian puute.
Vaikka ap. kirjoitti: "Näin tämän oli mentävä. Ymmärsin kyllä sanomasi.
Yhteydenpito taholtasi loppui ja laskeutui vain pelkkä hiljaisuus, sanattomuus ja äänettömyys.
Kaikkein vaikeinta kai tässä on se, että joitakin asioita jäi puolitiehen, sanoja sanomatta. Niin ajattelen. Olisin kyllä halunnut enemmän, kieltämättä. Tyydyn tähän, olkoon niin. Kaikella on tarkoitus, ajattelen edelleen. Olenpa yhtä kokemusta taas rikkaampi."
Minä en tästä löydä yhtään olankohautusta...
Kaikki ihmissuhteiden katkeamiset, eroamiset eivät tapahdu hallitusti. Siis niin että keskustellaan asiat joko lyhyen taikka pitkän kaavan mukaan valmiiksi, loppuun. Silloin minusta on perusteltua turvautua vaikkapa tähän foorumiin, näihin palstoihin.
Ehkä oikeaa empatiaa olisi todeta: Ymmärrän sinua vaikka katositkin sanaakaan sanomatta. En ole katkera vaikken sinua koskaan enää tapaakaan.
Tähänkin päästään kun prosessi on käyty läpi, kaikki tunteet käsitelty. Miksi se on minusta tärkeää? Miksi on tärkeää hyväksyä kielletyt/turhat/tarpeettomat tunteet? Miksi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on?
Siksi, että tällaisten tunteiden tunteminen ei tee ihmisestä huonompaa, vaan että ihminen on arvokas sellaisena kuin on. Ja siksi se ei ole syy ripustaa itsensä jojoon, vaikka pahalta tuntuisikin. Ei turhaan sanota: Jotta voisit hyväksyä/rakastaa toista ihmistä, on sinun ensin hyväksyttävä/rakastettava itseäsi.
Lukea liikaa mun kirjoittamia tekstejä... ? :)
En pakoile omia ajatuksiani ja sitä mitä tunnen. Miksi niin tekisinkään, ei se johda mihinkään. Tämä oli ehkä väärä kanavointiväline omien tuntojen purkuun, tai sitten kirjoitin väärälle palstalle.
Täältä tuli muutama kommentti, mikä sai tuntemaan vielä pahempaa oloa eilen. Alkuteksti herätti eräillä myös samanlaista tilannetta, tunteita ja ajatuksia. En ole siis yksin näissä mietteissä.
Ymmärrän, että minun on käytävä ihan omassa itsessäni kaikki tunteet läpi. Sehän oli tuon kirjoituksen alkuperäinen tarkoituskin. Jokainen käsittelee asioita ja tunteita omalla tavallaan. Mikä tapa on oikein, mikä väärin?
Totesin itsekseni, ettei ole syytä vastata jokaiselle erikseen. En etsi sääliä, en oljenkortta, en ajatuksenkohdettani täältä enkä suoraansanoen myöskään vielä pahempaa mieltä tuottavia lausahduksiakaan. Vielä kerran, tarkoitukseni oli ilmaista ilmoille omia tunteitani ulos itsestäni. Pitäisikö ne (tunteet) tukahduttaa opettelemalla olemalla kylmä tai tunteeton ajatustapa tai hukuttautua siihen katkeruuteen. Omien tunteiden kieltäminen on itsepetos tai itsemurha, ajattelen. Silloinhan koko tämä yksi elämä olisi ohi, eletty.
Haluan elää, tuntea kaikki elämiseen kuuluvat tunteet. Uskon, luotan tulevaan. Nyt käytävä tämänhetkinen tilanne läpi, että voi aloittaa uuden elämänjakson ja jättää tämä kokemus entiseen elämään. On aika luovuttaa, antaa periksi. Se minun on tehtävä, elettävä ja käsiteltävä nämä tämänhetkiset tunteeni loppuun asti, ajattelen.
saa koskaan tietää, mitä ajattelen sinusta. Vihaan, kun et ole sellainen ja sellainen. Miksi täällä turhaan toisia kiusata, kun ei tiedä, tietääkö kyseinen henkilö mitään tästä toisesta? Koska kukaan ei ole mitään antanut oikeasti tietoon, tottakai ajattelen ne kirjoitukset erehdykseksi!
ilmaisemaan omia ajatuksiaan, toiveitaan selkeästi ja ymmärrettävästi.
Kyselin itseltäni tänään halusinko liikaa, toivoinko liikaa. Tajusin, että olin pettynyt. Pettynyt itseeni, Häneen ja siihen, ettei omat toiveeni menneetkään odotuksieni mukaisesti. En saavuttanutkaan sitä, mitä jo ehdin omassa päässäni toivomaan huomiselta, tulevaisuudelta.
Ehkä ymmärsin jo alusta alkaen kaiken väärin ja Hän halusikin jotain muuta kuin minä, vähemmän kuin minä. Tahto, halu, toiveet tulevasta eivät kohdanneetkaan ja syntyi ristiriitatilanne. Ei sanoja enää, pelkkä hiljaisuus.
Näin jälkiviisaana tietenkin voin ajatella sitäkin, että olisi ollut hyvä tehdä heti alusta alkaen selväksi mitä toiselta odottaa, haluaa ja tietenkin myös päinvastoin, mitkä ovat hänen odotuksensa.
Eikä mitään, mitään ei pidä ajatella puolin ja toisin "itsestäänselvyytenä", sen kun vielä taas muistaisi vastaisuudessakin.
Ehkäpä siinä kävikin niin että koska et osannut/uskaltanut/onnistunut ilmaisemaan ajatuksiasi selkeästi ja ymmärrettävästi niin sait sen toisen varuilleen ja perääntymään... Ehkäpä teillä olisikin ollut samat toiveet ja odotukset jos olisitte uskaltaneet paljastaa enemmän niistä...
Tarinasi koskettaa minua niin tutulla tavalla, ja hiljaisuudesta, hyvästeistä, tunteitten näennäisestä kylmyydestä huolimatta en voi irrottaa ajatuksesta että pinnan alla oli/on paljon enemmän mitä kukaan voi aavistaakaan... koska sitä ei koskaan ilmaistu selkeästi ja ymmärrettävästi...
Voi ei... et se voi olla hän... ei täällä sellaisia kohtaamisia koskaan tapahdu... tulipas taas langettua siihen petolliseen palsta-ansaan :( Oli vaan liian paljon sattumia... sorry ja hyvää yötä!
sanottiin eräässä ikivanhassa biisissä. Itse tiedät mitkä noista jäivät puuttumaan, tai oliko niitä juttuja kenties enemmän.
Se on tämä "ihmislasten" pariutuminen niiiin vaikeaa... Eikä matkan varrella tosiaankaan opi mitään, edes virheistään. Aina jää jotain puuttumaan, niistä odotuksista, toiveista joita toiseen taikka itseen kohdistaa. Sitten jos sen riman laitat liian korkealle jää käteen, no, ei mitään.
Mutta, sun tahdollas (tai mistäs mä sen tiedän) päivä kyllä paistaa sinne risukasaankin. Älä anna periksi!
Päivä paistaa vielä ja kirkkaasti....
Nyt pistän nämä hommat ja menneet arkistoihin ja menen etsimään ja odottamaan sitä päivänpaistetta.
Pitäkää hauskaa hiekkalaatikolla, älkää sotkeko ämpäreitänne yhteen :)
Olen pahoillani, jos tässä kirjoitetut sanat ja viestit ovat joitain satuttaneet,koskettaneet tai tunnemyllerryksiä aiheuttaneet. Ehkä joillakin on samanlainen tilanne menossa ja ajatukset samankaltaisia. Tsemppiä Teille omiin valintoihinne. Jokaisenhan on loppujenlopuksi itse tehtävä omat valintansa ja on itse niistä vastuussa.
Kenties joku on tuntenut jopa "pistoksen" omassatunnossaan. Tsemppiä myös Teille, aina voi yrittää tänään olla parempi ihminen kuin eilen. Nyt tuli kirjoiteltua väärin.. siihen ON pyrittävä!
Peräänkuulutan aitoutta ja ihmisläheisyyttä. Aitoja tunteita ja mielipiteitä. Meillä jokaisella on oikeus/lupa näyttää omat tunteemme, ovat ne sitten kirjallisia tms. "luovaa hulluutta". Toki täytyy muistaa missä rajoissa ne tuo esille. Tarkoitan, keskustelut ja mielipiteiden vaihto voi antaa parhaimmillaan paljonkin (uusia näkemyksiä, ajatuksia) itsekullekin meistä, mutta ihmismielen manipulointi EI ole missään muodossa hyväksyttävää.
Ja sitä omaa järkeähän on myöskin lupa käyttää kyetäkseen hahmottamaan Tosi ja EiTosi. Joiltain se onnistuu ja joiltain taas menee sinne roolin vetämiseen (syystä tai toisesta)tai uppoutuu täydellisesti harhan ja mielikuvituksen syövereihin.
Ajatusteni kohde `kosketti´. Kiitos tunteista hyvistä ja myöskin niistä vähemmän hyvistä. Kiitos siksi, että tämän kokemuksen kautta, sain joitain unohdettujakin (leijuvia sellaisia) tunteita koettua ja heräämään uudelleen. Vielä kykenen, osaan, pystyn (järjen äänellä ja tunteiden koko kirjolla suolaisella ja makealla maustettuna) tuntemaan jotain jo unohduksissa ollutta.
Nämä ajatukset eivät ole ehkä kaikkien ymmärrettävissä ja ymmärrettäviä. Enkä siihen ole pyrkinytkään. Ainoastaan omia pohdintoja sanoiksi riveille kirjoitettuna.
Sen verran vielä avaudun, että sain aivan toisaalta yllättäen, oikeasti, joihinkin asioihin selvyyttä ja tolkkua. Joskus käy niinkin, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hyvä niin. Helpotti omaa oloani.
Tähdennän lisäksi, että nimimerkki "ei onnistu" ei ole osallistunut muihin kirjoituksiin/ketjuihin täällä ja vaan on pidättäytynyt ainoastaan "Ajatusten deletointi" -kirjoituksen alla olevaan omiin kirjoituksiinsa.
Elämä jatkuu tästä päivästä huomista kohti ja muistutan itseäni siitä, että on lupa olla joskus myös heikko ja tuntea omat vajaavuutensa sekä heikkoutensa.
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, niin minä, Hän kuin Sinäkin.
Jatkan tunteiden työstämistä muilla keinoin, en täällä.
Tänään olen "vahva", tänään on hyvä päivä.
Kesämieltä Hänelle/Sinulle ja muistakaa pitää huolta itsestänne sekä rakkaistanne!
nimim. "ei onnistu"
ps. mutta hemmetti vieköön, kyllä vielä joskus lopulta onnistuu ;) Aivan varmasti, siihen uskon ja luotan.