katsokaa penn&telleriä ufouskovaiset!

Tuossa eilisillan jaksossa käsiteltiin kummitusilmiöitä, joiden tutkiminen leimattiin yksioikoisesti pseudotieteeksi. Tällaiseksihan ufohavainnointikin usein leimataan, joten sallittaneen tässä mielessä pieni poikkeama palstan pääteemasta. Kieltämättä tällaisena on pidettävä erilaisten meedioiden henkinäkyjä, mutta onko sitä välttämättä "ghostbusterien" kokeelliset tutkimukset infrapunakameroilla, sähköisiä suureita mittaavilla laitteilla jne. Eikö kyse ole vain yrityksestä saada jokin fyysinen todiste ilmiölle, jotka sadat henkilöt väittävät kokeneensa. Useimmat tutkijoista sanovat, että ilmiöiden olemus on arvoitus, ehkä luonteeltaan sellainen, että käsityskyvyllemme sen tulkinta on mahdoton. Luonnontieteiden tutkimuksen etulinjasta löytyy aina arvoituksellisia ilmiöitä ja usein niitä aluksi tutkitaan täysin vääristä lähtökohdista ja väärillä menetelmillä. Lääketieteen historiassa turvauduttiin tautien parantamisessa manauksiin ennen antibiootteja.
Kosmologiassa tutkimuksen haasteena on nykyään esim. "pimeä aine" , jonka olemus on täysi arvoitus.
Onko pseudotiedettä nyt se, että sitä yleensä jollakin menetelmällä lähdetään tutkimaan. Saattaahan ajan mittaan paljastua, että menetelmä oli yhtä naurettava kuin taudin parantaminen manaamalla.
"Pseudoilun" välttämiseksi siis pimeä aine on jätettävä rauhaan tutkimukselta niinkuin kummituksetkin.

henki oli: kirjoitti:

Tuossa eilisillan jaksossa käsiteltiin kummitusilmiöitä, joiden tutkiminen leimattiin yksioikoisesti pseudotieteeksi. Tällaiseksihan ufohavainnointikin usein leimataan, joten sallittaneen tässä mielessä pieni poikkeama palstan pääteemasta. Kieltämättä tällaisena on pidettävä erilaisten meedioiden henkinäkyjä, mutta onko sitä välttämättä "ghostbusterien" kokeelliset tutkimukset infrapunakameroilla, sähköisiä suureita mittaavilla laitteilla jne. Eikö kyse ole vain yrityksestä saada jokin fyysinen todiste ilmiölle, jotka sadat henkilöt väittävät kokeneensa. Useimmat tutkijoista sanovat, että ilmiöiden olemus on arvoitus, ehkä luonteeltaan sellainen, että käsityskyvyllemme sen tulkinta on mahdoton. Luonnontieteiden tutkimuksen etulinjasta löytyy aina arvoituksellisia ilmiöitä ja usein niitä aluksi tutkitaan täysin vääristä lähtökohdista ja väärillä menetelmillä. Lääketieteen historiassa turvauduttiin tautien parantamisessa manauksiin ennen antibiootteja.
Kosmologiassa tutkimuksen haasteena on nykyään esim. "pimeä aine" , jonka olemus on täysi arvoitus.
Onko pseudotiedettä nyt se, että sitä yleensä jollakin menetelmällä lähdetään tutkimaan. Saattaahan ajan mittaan paljastua, että menetelmä oli yhtä naurettava kuin taudin parantaminen manaamalla.
"Pseudoilun" välttämiseksi siis pimeä aine on jätettävä rauhaan tutkimukselta niinkuin kummituksetkin.

välillä on se että nämä haamututkijat yrittivät löytää todisteita haamuista ja todisteeksi riitti se että ilmaisimen viisari värähti.

Tieteilijät taas huomaavat että viisari värähti ja kysyvät "mistä syystä? - Miksi!?"

Nämä ufotutkijat kävelivät eri paikoissa ja tuijottivat mittaria ja sitten kun se värähti, niin selityksenä oli tietenkin se että haamu kävelee vierestä.

Se ei ole tieteellistä tutkimista, se on pelkästään oman uskomuksen vahvistamista, eli pseudotieteilyä. Tämä on hyvin esillä esimerkiksi tutkimuksissa joita astrologit ovat itse astrologiasta tehneet.

Astrologit yrittävät etsiä esimerkiksi samankaltaisuuksia jotka kertoisivat kuinka jokin tietty horoskooppimerkki omaa jonkin tietyn yhteisen ominaisuuden, olkoon se vaikka työpaikka, lempiväri, avioitumisvuosi, harrastukset, voitot jne.

Sitten tehdään tutkimus jossa tällaisia yhteneväisyyksiä pyritään löytämään. Tottakai niitä löytyy.

Vaan kun tutkimus olisi muuten aivan valtavan laaja, ei lähdetä kuitenkaan etsimään selittävää tekijää, tai poissulkevia tekijöitä. Se riittää astrologian tutkijoille että todistetaan astrologian toimivan ja sitten tutkimus voidaan jättää kesken.

Eli tässä tapauksessa astrologien viisari on värähtänyt ja se riittää heille kertomaan että "haamu oli paikalla", muuta selitystä ei tarvita.

Toinen esimerkki pseudoilusta on esimerkiksi Telepatia. Vaikka asiaa voitaisiinkin tutkia tieteellisesti, kun selitysten aika tulee, tiede jätetään pois laskuista ja uskomukset astuvat tilalle.

Kaksi ihmistä istuvat eri huoneissa ja nostelevat kortteja ja sitten yrittävät arvuutella toisen kortteja. Kortteja nostetaan sata erillistä kertaa ja arvuutellaan sata kertaa.

Telepaattien mielestä, joka kerta kun toinen on arvannut toisen kortin oikein, on kyse ollut telepatiasta. Kun kortti on arvattu väärin, se on ollut joko huonoa tuuria, tutkijoiden lähettämää negatiivista värähtelyä tai sitten sitä ei sen kummemmin haluta huomioida - virheitähän sattuu jokaiselle ja "telepatia on niin herkkä erilaisille muuttujille".

Aina kun kortti arvataan oikein, telepaattien viisari värähtää. Kyse ei ole arvauksesta ja sattumasta, kyse oli telepatiasta!

Eli tutkimus toteutettiin ihan tieteellisin kriteerein, mutta selitykset ontuvat.


Nyt kukaan tieteilijöistä ei ole tullut esittämään väitettä jonka mukaan pimeää ainetta ON olemassa, tai että sitä EI ole olemassa. On vain esitetty pelkkiä arvioita siitä. Se ei ole pseudotiedettä.

Jos tutkijoiden viisari värähtäisi laboratoriossa kun löydetään uutta ihme ainetta törmäyttämällä hiukkasia toisiinsa ja siitä joku heittäisi väitteen että siinä sitä pimeää ainetta nyt on kammion seinämillä, niin se olisi pseudoilua. Nimittäin, se ei vielä riitä että jotakin löytyy, se pitää myös pystyä todistamaan että tässä sitä pimeää ainetta nyt oikeasti on.

Hyvä esimerkki on Higgsin hiukkanen. Siitä on pelkkä teoria, mutta teoria ei ole totuus. Hiukkanen pitää löytää ja sitten vielä todistaa että siinä se nyt kuvassa on - Higgsin hiukkanen, eikä mikään muu.

Joten pseudoilun pelossa mitään pimeää ainetta, haamuja tai muuta sen sellaisia tuntemattomia asioita ja ilmiöitä ei tarvitse jättää pois tutkimuksesta, sen sijaan pseudoilu koskee lähinnä selityksiä joita nämä "tutkijat" antavat muka totuuden nimissä.

pseudoilun ja tieteilyn kirjoitti:

välillä on se että nämä haamututkijat yrittivät löytää todisteita haamuista ja todisteeksi riitti se että ilmaisimen viisari värähti.

Tieteilijät taas huomaavat että viisari värähti ja kysyvät "mistä syystä? - Miksi!?"

Nämä ufotutkijat kävelivät eri paikoissa ja tuijottivat mittaria ja sitten kun se värähti, niin selityksenä oli tietenkin se että haamu kävelee vierestä.

Se ei ole tieteellistä tutkimista, se on pelkästään oman uskomuksen vahvistamista, eli pseudotieteilyä. Tämä on hyvin esillä esimerkiksi tutkimuksissa joita astrologit ovat itse astrologiasta tehneet.

Astrologit yrittävät etsiä esimerkiksi samankaltaisuuksia jotka kertoisivat kuinka jokin tietty horoskooppimerkki omaa jonkin tietyn yhteisen ominaisuuden, olkoon se vaikka työpaikka, lempiväri, avioitumisvuosi, harrastukset, voitot jne.

Sitten tehdään tutkimus jossa tällaisia yhteneväisyyksiä pyritään löytämään. Tottakai niitä löytyy.

Vaan kun tutkimus olisi muuten aivan valtavan laaja, ei lähdetä kuitenkaan etsimään selittävää tekijää, tai poissulkevia tekijöitä. Se riittää astrologian tutkijoille että todistetaan astrologian toimivan ja sitten tutkimus voidaan jättää kesken.

Eli tässä tapauksessa astrologien viisari on värähtänyt ja se riittää heille kertomaan että "haamu oli paikalla", muuta selitystä ei tarvita.

Toinen esimerkki pseudoilusta on esimerkiksi Telepatia. Vaikka asiaa voitaisiinkin tutkia tieteellisesti, kun selitysten aika tulee, tiede jätetään pois laskuista ja uskomukset astuvat tilalle.

Kaksi ihmistä istuvat eri huoneissa ja nostelevat kortteja ja sitten yrittävät arvuutella toisen kortteja. Kortteja nostetaan sata erillistä kertaa ja arvuutellaan sata kertaa.

Telepaattien mielestä, joka kerta kun toinen on arvannut toisen kortin oikein, on kyse ollut telepatiasta. Kun kortti on arvattu väärin, se on ollut joko huonoa tuuria, tutkijoiden lähettämää negatiivista värähtelyä tai sitten sitä ei sen kummemmin haluta huomioida - virheitähän sattuu jokaiselle ja "telepatia on niin herkkä erilaisille muuttujille".

Aina kun kortti arvataan oikein, telepaattien viisari värähtää. Kyse ei ole arvauksesta ja sattumasta, kyse oli telepatiasta!

Eli tutkimus toteutettiin ihan tieteellisin kriteerein, mutta selitykset ontuvat.


Nyt kukaan tieteilijöistä ei ole tullut esittämään väitettä jonka mukaan pimeää ainetta ON olemassa, tai että sitä EI ole olemassa. On vain esitetty pelkkiä arvioita siitä. Se ei ole pseudotiedettä.

Jos tutkijoiden viisari värähtäisi laboratoriossa kun löydetään uutta ihme ainetta törmäyttämällä hiukkasia toisiinsa ja siitä joku heittäisi väitteen että siinä sitä pimeää ainetta nyt on kammion seinämillä, niin se olisi pseudoilua. Nimittäin, se ei vielä riitä että jotakin löytyy, se pitää myös pystyä todistamaan että tässä sitä pimeää ainetta nyt oikeasti on.

Hyvä esimerkki on Higgsin hiukkanen. Siitä on pelkkä teoria, mutta teoria ei ole totuus. Hiukkanen pitää löytää ja sitten vielä todistaa että siinä se nyt kuvassa on - Higgsin hiukkanen, eikä mikään muu.

Joten pseudoilun pelossa mitään pimeää ainetta, haamuja tai muuta sen sellaisia tuntemattomia asioita ja ilmiöitä ei tarvitse jättää pois tutkimuksesta, sen sijaan pseudoilu koskee lähinnä selityksiä joita nämä "tutkijat" antavat muka totuuden nimissä.

että haamututkijat tutkivat esim huonetta, jossa sadat luotettavat havaitsijat väittävät nähneensä aaveen. Tutkijat havaitsevat huoneessa vallitsevan ympäristöstä poikkeavan magneettikentän, jolle eivät löydä perusteellisista tutkimuksistaan huolimatta luonnollista selitystä. Tuloksena he kertovat havainneensa ilmiön, jolla saattaisi olla yhteys kummitteluun. Eivät siis väitä löytäneensä aavetta. Onko tämä pseudoilua?
Käsittääkseni on ryhmiä, jotka tutkimuksissaan noudattavat mainittua tulkintaa.
Tuossa tv-ohjelmassa väitettiin yksioikoisesti kaikkien tutkijoiden väittävän "viisarinvärähdystä" paikan nimikkokummitukseksi.
Lisäksi annettiin ymmärtää, että koko "haamututkimus" on mielettömyyttä. Mutta jos tietyssä paikassa useat henkilöt väittävät nähneensä paranormaalin objektin, niin eikö maailman luonnollisin keino asian selvittämiseksi olisi kokeilla, tarttuuko objekti kameran filmille.
Usein tuntuu, että asiaan suhtaudutaan samoin, kuin tilanteeseen, jossa teologian opiskelijat alkaisivat tutkia jumaluuden olemusta mittareiden avulla.
Väitetään, että suuret tiedemiehet eivät tutkimuksissaan sorru pseudoiluun. Onko näin?
Luonnontietelijöistä ehkä suurin, Isaac Newton tutki planeettojen radoista tehtyjä mittaustuloksia, ja havaitsi niissä pieniä poikkeamia keksimänsä vetovoimalain määräämistä radoista. Hän arveli näiden pienien poikkeamien selittyvän "jumalallisen kosmisen voiman" vaikutuksesta.
Tosiasiassa ne selittyivät täydellisesti hänen lakiensa mukaan, muiden lähellä olevien planeettojen heikot vetovoimat aiheuttivat ne. Lakia luodessaan Newtonin lähtökohtana oli pelkistetty malli, Aurinko ja yksi sitä kiertävä planeetta.
Haamutukijoiden osa on vielä vaikeampi kuin Newtonin, pitäisi mitata eläneen organismin ominaisuuksia kuoleman jälkeen, ymmärrettäköön siis heidänkin turvauminen pseudoiluun.

oletetaan, kirjoitti:

että haamututkijat tutkivat esim huonetta, jossa sadat luotettavat havaitsijat väittävät nähneensä aaveen. Tutkijat havaitsevat huoneessa vallitsevan ympäristöstä poikkeavan magneettikentän, jolle eivät löydä perusteellisista tutkimuksistaan huolimatta luonnollista selitystä. Tuloksena he kertovat havainneensa ilmiön, jolla saattaisi olla yhteys kummitteluun. Eivät siis väitä löytäneensä aavetta. Onko tämä pseudoilua?
Käsittääkseni on ryhmiä, jotka tutkimuksissaan noudattavat mainittua tulkintaa.
Tuossa tv-ohjelmassa väitettiin yksioikoisesti kaikkien tutkijoiden väittävän "viisarinvärähdystä" paikan nimikkokummitukseksi.
Lisäksi annettiin ymmärtää, että koko "haamututkimus" on mielettömyyttä. Mutta jos tietyssä paikassa useat henkilöt väittävät nähneensä paranormaalin objektin, niin eikö maailman luonnollisin keino asian selvittämiseksi olisi kokeilla, tarttuuko objekti kameran filmille.
Usein tuntuu, että asiaan suhtaudutaan samoin, kuin tilanteeseen, jossa teologian opiskelijat alkaisivat tutkia jumaluuden olemusta mittareiden avulla.
Väitetään, että suuret tiedemiehet eivät tutkimuksissaan sorru pseudoiluun. Onko näin?
Luonnontietelijöistä ehkä suurin, Isaac Newton tutki planeettojen radoista tehtyjä mittaustuloksia, ja havaitsi niissä pieniä poikkeamia keksimänsä vetovoimalain määräämistä radoista. Hän arveli näiden pienien poikkeamien selittyvän "jumalallisen kosmisen voiman" vaikutuksesta.
Tosiasiassa ne selittyivät täydellisesti hänen lakiensa mukaan, muiden lähellä olevien planeettojen heikot vetovoimat aiheuttivat ne. Lakia luodessaan Newtonin lähtökohtana oli pelkistetty malli, Aurinko ja yksi sitä kiertävä planeetta.
Haamutukijoiden osa on vielä vaikeampi kuin Newtonin, pitäisi mitata eläneen organismin ominaisuuksia kuoleman jälkeen, ymmärrettäköön siis heidänkin turvauminen pseudoiluun.

mikä se jutun pointti oli.

Kun haamuilijat menivät taloon jossa väitettiin olevan haamuja ja viisarit värähtelivät ja kaikkea tapahtui, niin ei siinä suinkaan kritisoitu sitä etteikö ne viisarit olisi värähdelleet.

Siinä kritisoitiin sitä että nämä tutkijat eivät ottaneet selvää siitä mikä niitä viisareita oikein väräytteli, vaan he "tutkijoina" pelkästään kuittasivat koko ilmiön johtuvan kummituksesta.

Eli tämä heidän tutkimuksensa oli pelkästään sitä että he menevät paikan päälle katsomaan värähtelevätkö heidän viisarinsa. Jos värähtelevät, niin syynä on kummitus.

Mitä selvittämistä ja tutkimista se muka on?

Kun oikeat aidot haamututkijat menevät paikan päälle tekemään tieteellistä työtä, niin erotuksena näihin pseudoilijoihin, he toki ottavat mittarinsa ja huomaavat sen kuinka mittarit värähtelevät. Tämän jälkeen kun tuo havainto on todettu, ei sitä vielä suinkaan kuitata haamuksi, vaan VASTA NYT se tutkimus alkaa! Nyt tutkitaan se mistä se viisareiden värähtely oikein johtuu. Onko kyseessä sähkölaitteiden lähettämät erilaiset kentät jotka sekoittavat mittarit, vai onko paikalla jotain muuta magneettikentän lähdettä jne jne, vai onko kyseessä todellakin aave..

Eli se mitä sinä alussa annoit esimerkiksi, ei ole pseudoilua.

Varmasti on olemassa sellaisiakin ryhmiä jotka ihan oikeasti tutkivat tieteellisesti näitä ilmiöitä, tai pyrkivät siihen. Mutta valitettavasti useimmat tieteellisiksi ryhmiksi itseään tituleeraavat putoavat siihen helppoon, että asia vain todetaan mittareilla ja sitten kuitataan asia kummituksesta johtuvaksi.

Se että miljoona ihmistä väittäisi nähneensä jotakin, ei vielä todista lainkaan yhtään mistään.

Se todistaa vain siitä että he ovat nähneet jotakin. Jotkut voivat valehdella nähneensä jotakin, mutta se on jo asia erikseen, eikä mennä tässä siihen. Oletetaan että ihminen on todellakin nähnyt jotakin.

Mutta mitä ihminen on nähnyt?

Olen vuosien aikana tullut havainneeksi sen että ihmisen silminnäkijä lausuntoa ei kannata ottaa kovinkaan vakavasti. Tietenkin se täytyy ottaa huomioon, mutta se ei todista vielä yksistään yhtään mitään.

Sanotaan että ihminen näkee käytävässä ollessaan valonvälähdyksen, hyvin epäselvän ja hyvin nopean.

Jos ihminen on kuullut aaveesta, niin hän yhdistää valonvälähdyksen heti siihen. Mutta näkikö ihminen todellakin aavevälähdyksen?

Ei välttämättä. Monet neurologiset toimet terveen ihmisen aivoissa saavat aikaan tuollaisia välähdyksiä silloin tällöin. Väsymys esimerkiksi voi aiheuttaa tuollaisia välähdyksiä. Puhumattakaan esimerkiksi hermoihin vaikuttavista lääkkeistä. Tällaisia voivat olla ihan normaalit mielialalääkkeetkin, eikä siis välttämättä mitkään huumeet tai alkoholi.

Selityksiä kyllä löytyy. Tehtävänä on vain poistaa ne selitykset yksi kerrallaan pois.

Tästä syystä ihmisten lausunnot siitä että he ovat nähneet nimenomaan aaveen, ei kannata heti kuitata ehdottomaksi todistukseksi.


Tottakai kaikki heidän kojeensa joita he käyttivät ovat hyödyksi siinä kun tallennetaan ja todetaan ilmiön olemassaolo. Ei kameran käyttäminen mitään pseudoilua ole.

Se kuitenkin on kun jotakin kameran havaitsemaa outoa ilmiötä ei tutkita, vaan se hutkitaan olevan haamu.

Newton vertauksesi meni vähän metsään ainakin siltä osin millä nyt yritit puolustaa noiden huuhaahaamututkijoiden pseudoilua.

Newton tutki ja kehitti tutkimustensa ja havaintojensa pohjalta teoriat ja kaavat jotka ovat hyvinkin tarkkoja ja joiden perusteella voidaan etukäteen todentaa jokin ilmiö. Esimerkiksi me tiedämme Newtonin kaavojen perusteella missä jokin taivaankappale tulee olemaan kolmen vuoden kuluttua.

Se että hän kutsui vetovoimaa painovoimaksi, tai jumalalliseksi voimaksi, on toki "pseudoilua". Mutta asiaa ei voitu siihen maailmanaikaan todentaa. Ei tiedetty onko sellaista hiukkasta kuin gravitoni olemassa, joka synnyttäisi vetovoiman. Ei sitä taideta tietää vieläkään. Sitä tutkitaan edelleen, mutta kukaan ei väitä että se aiheutuu jostakin.

Nämä huuhaatutkijat taas väittävät että tietty värähdys on satavarmasti aaveen tekosia ilman mitään tutkimuksia ja todistuksia.

Sinäkin sorrut nyt pseudoiluun.

"Haamutukijoiden osa on vielä vaikeampi kuin Newtonin, pitäisi mitata eläneen organismin ominaisuuksia kuoleman jälkeen, ymmärrettäköön siis heidänkin turvauminen pseudoiluun."

Todista se että ilmiössä on kyse on nimenomaan aaveesta, eikä esimerkiksi sähkölaitteiden aiheuttamista häiriöistä tai muusta.