5-vuotta hoidin omaa yritystä, pitkiä päiviä, ilman lomia ym. Olin väsynyt, stressaantunut. Ennen yritystä oli aina taskussa rahaa, ei enää. Rahahuolia ainaisia, eikä koskaan vapaa-aikaa. Viisi vuotta yrittäjyyttä oli takana. Tein ison, vaikean päätöksen. Lopetin koko kituvan yrityksen, josta ei ollut enää mitään iloa päinvastoin rasitusta. Siis HAIN ITSE yritykseni konkurssiin. YRITYKSELLÄ EI OLLUT LAINKAAN MAKSUHÄIRIÖITÄ, enkä halunnut niitä alkaa keräämäänkään. Olen perheellinen, kaksi pientä lasta, ja vaimo. Nyt olen vieraalla töissä. En tiedä vielä mitä alan isona tekemään. Ensimmäinen virhe oli yhtiömuoto: KOMMANDIITTIYHTIÖ.!!! Helppo hallinnoida, mutta omat vastuut on isot. Ulkopuolisiä työntekijöitä oli yrityksessä lopettamishetkellä 12 kpl, parhaimmillaa 30 kpl.
Töitä oli paljon, hinnoittelu kohdallaan, ainoat taitekohdat olivat: TYÖNJOHTAJA, VAHINKOVAKUUTUSYHTIÖ, JA PARI LAISKAA TYÖNTEKIJÄÄ.
Asiakkaina oli isoja yrityksiä, valtio, seurakunnat, yksityiset yms.
Vakuutusyhtiö jätti korvaamatta ison vahingon, kuulemma ei kuulunut heidän mielestään korvata. Muiden mielestä kyllä, toisten vakuutusyhtiöine mukaan ehdottomasti. Työnjohtaja taas veti välistä, teki työajalla omiin nimiinsä firman kalustolla, firman piikkiin haetulla tavaralla asiakkaille töitä, ja rahat omaan liiviin... Samoin venytti tahallaa paria urakkaa, syytä ei ole tiedossa. Hän oli niin taitava tyyppi, että sai vakuutettua työmaiden valvojatkin uskomaan juttujaan. Yhtenä hyvänä asiana täytyy mainita että hän oli hän väärentänyt työdistuksiaan. Suomen yrittäjien lakimies tutki tapausta, ja ilmoitti että heikoilla ollaan, työnjohtajalla on joskus ollut lievä aivoinfarkti, josta minulle ei ollut tietoa. Käräjillä tämä asia päättyisi tuomioon: ymmärrystä vailla. Samoin kun hän ei omista mitään, niin ei saa edes ulosoton kautta vahingonkorvauksia, jos tuomio olisi toinen. Mistään pienestä summasta ei ole kyse, vaan vakuutusyhtiön kohdalla puhutaan kaikkiaan n.47000 e korvauksista, ja työnjohtajan toilailuissa yli 100000e.
Oma omaisuus meni, tosin ei ole enää kauheita huoliakaan niistä. Nyt tosiaan töissä vieraallajohtotehtävissä, tosin työpaikka on ainoastaan vuoden loppuun, sillä hävisimme tarjouskilpailun. Taas on edessä työn etsiminen. Vaikeaa se on tällä kokemuksella, ja taidolla... Ihmiset vetävät joka asiaan konkurssin ja minun luottotiedot, jotka on kuralla... Eivät ymmärrä että lopetin itse kannattamattoman yrityksen.
Kysymys kuuluu: MISTÄ LÖYTÄÄ KONKURSSIN TEHNYT YRITTÄJÄ TÖITÄ? työhalut on kovat, ja ammaattitaitoa löytyy usealta alalta.
Toivoisin asiallisia vastauksia, ja samanlaisia kokemuksia muilta.
Töitä oli paljon, hinnoittelu kohdallaan, ainoat taitekohdat olivat: TYÖNJOHTAJA, VAHINKOVAKUUTUSYHTIÖ, JA PARI LAISKAA TYÖNTEKIJÄÄ.
Asiakkaina oli isoja yrityksiä, valtio, seurakunnat, yksityiset yms.
Vakuutusyhtiö jätti korvaamatta ison vahingon, kuulemma ei kuulunut heidän mielestään korvata. Muiden mielestä kyllä, toisten vakuutusyhtiöine mukaan ehdottomasti. Työnjohtaja taas veti välistä, teki työajalla omiin nimiinsä firman kalustolla, firman piikkiin haetulla tavaralla asiakkaille töitä, ja rahat omaan liiviin... Samoin venytti tahallaa paria urakkaa, syytä ei ole tiedossa. Hän oli niin taitava tyyppi, että sai vakuutettua työmaiden valvojatkin uskomaan juttujaan. Yhtenä hyvänä asiana täytyy mainita että hän oli hän väärentänyt työdistuksiaan. Suomen yrittäjien lakimies tutki tapausta, ja ilmoitti että heikoilla ollaan, työnjohtajalla on joskus ollut lievä aivoinfarkti, josta minulle ei ollut tietoa. Käräjillä tämä asia päättyisi tuomioon: ymmärrystä vailla. Samoin kun hän ei omista mitään, niin ei saa edes ulosoton kautta vahingonkorvauksia, jos tuomio olisi toinen. Mistään pienestä summasta ei ole kyse, vaan vakuutusyhtiön kohdalla puhutaan kaikkiaan n.47000 e korvauksista, ja työnjohtajan toilailuissa yli 100000e.
Oma omaisuus meni, tosin ei ole enää kauheita huoliakaan niistä. Nyt tosiaan töissä vieraallajohtotehtävissä, tosin työpaikka on ainoastaan vuoden loppuun, sillä hävisimme tarjouskilpailun. Taas on edessä työn etsiminen. Vaikeaa se on tällä kokemuksella, ja taidolla... Ihmiset vetävät joka asiaan konkurssin ja minun luottotiedot, jotka on kuralla... Eivät ymmärrä että lopetin itse kannattamattoman yrityksen.
Kysymys kuuluu: MISTÄ LÖYTÄÄ KONKURSSIN TEHNYT YRITTÄJÄ TÖITÄ? työhalut on kovat, ja ammaattitaitoa löytyy usealta alalta.
Toivoisin asiallisia vastauksia, ja samanlaisia kokemuksia muilta.
Vastaukset 94
Vanhimmat
Vaikea on tilanteesi! Älä kuitenkaan masennu, häpeä tilannettasi! Tapauksia on monia vastaavanlaisia. Et ole yksin! Ensinnäkin tiedosta omat osaamisesi, tieto-taito ja luota niihin. Markkinoi itseäsi omilla vahvuuksillasi. Älä takerru konkurssiin. Ajattele asia kokemuksena ja opetuksena ja pyri elämään asian kanssa. Käännä tapaus vahvuudeksi ja ota siitä opetuksesta kaikki irti. Luota itseesi. Tiedät nyt miten ihmisiin ei tule luottaa ja kuinka vahva johtaja pitää olla jotta bisnes hoituu kunnolla.
Tänä päivänä kun ei voi kaveriinkaan enää luottaa =(
Vakuutusyhtiötä vastaan kuitenkin kannattaa vielä taistella. Tiedustele asiaa vaikka vielä ammatti-asianajotoimistosta, ennen kuin heität hanskat tiskiin asian kanssa. Näillä asioilla on tapana aina järjestyä!
Tuo helpotti vähän omaa oloa.
Ei kyllä uskoisi, miten ihmiset osaa olla noin kieroja toista kohtaan.
Pariin paikkaan oon soitta ja kysynyt työtä, ja viimisestä työpaikasta ovat kiinnostuneita. Kun olen kertonut asian, aatteleevat että en pysty hoitamaan heidän yksinkertaisempia töitään, kun en kerran yritysjohtajana ollessakaan pystynyt yritystä luotsaamaan pörssiin...
Tuntuu olevan oman yrityksen alasajo olevan oikea leimasin. Itse olen päättänyt vaihtaa maatalouden palkkatöihin ja olen etsinyt osaamistani vastaavaa työtä. Koulutustakin on, enkä kaihda vastuuta. Eipä tärppää. Muiden kokemuksesta luulen että jos otan "alempitasoisen" työn vastaan, jään siihen loukkuun.
Ehkä paras systeemi olisi tehdä jollekin tutulle yrittäjälle mitä tahansa töitä sattuu olemaan ja sopia, että todistus kirjoitetaan vähintään päällikön hommista ja päättymissyyksi projektin valmistuminen. Se voisi olla valttikortti työllistymisessä?
Tsemppiä sinulle. Yrittäjä on pahimman lajin lainsuojaton tässä Lipposlovakiassa.
Toi on niin tuttua... kukaan ei ota vastuuta mistään, kaikki vaa pakoilee sitä.
Sit kun joku ottaa vastuun, sitä potkitaan päähän, ja enitn ne, kenen syy todellisuudessa on...
Totta on. Täytyy vaan ihailla kaveria, joka on tehny nuin kovan päätöksen. Ite en kykene siihen, vaan kituutan kokoajan, minkä kerkeen.
SDP on yrittäjän vihollinen ja luonut koko yrittäjävihamielisen ilmapiirin.
Aivan totta. Kyllä kapina alkaa pian, toimivia systeemejä lopetutetaan väkisin, ja kusettajat on vallassa.
Esimerkkejä kaivataan.
Olen pistänyt merkille, että ulkomailla konkurssin tehnyttä yritysjohtajaa kunnioitetaan. Varsinkin, mikäli konkurssi on hoidettu hyvin. Sehän on se kaikista vaikein paikka, mistä yrittäjän on mentävä. Ei tietenkään jokaisen.
Toivon sinulle jaksamista. Kyllä se työpaikka vielä löytyy ;-)
Tänne kannattaa tulla, täälä kukaan ei vittuile sun menneisyydelle vaan saat alottaa alusta. Suosittelen. Täällä sain itsekin uuden alun.
...että konkurssi itsessään on se, mikä työpaikan saantia eniten haittaa.
Valitettavasti asia taitaa suurimmaksi osaksi olla kiinni luonteestasi. Yrittäjänä toimiminen kertoo mm. tietynlaisesta aloitteellisuudesta, tietynlaisesta jääräpäisyydestä, pitkäjänteisyydestä, tavoitteellisuudesta, omilla aivoillaan ajattelemisestä ja oman voiton tavoittelemisesta, mikä pienempien yritysten toimitusjohtajia saattaa hirvittää. Suomalainen yrittäjä kun kuitenkin aika usein on jossakin määrin vainoharhainen.
Isompien yritysten toimitusjohtajat eivät varmaankaan itse koe asemaansa uhatuksi, mutta niissä asioitkin työnhaussa todennäköisesti sen kerrosta pari alempana olevan sakin kanssa, joka on yleensä melkoista nilkkilaumaa ja jos haastattelussa näkyy mahdollinen kilpailija eikä pelkästään alainen joka hoitaa hommat, tie on pystyssä.
Kyvykäs saa olla, mutta toisen töissä on annettava kykynsä kiltisti sen uuden (nuoremman ?) esimiehen etenemisen turvaamiseksi eikä saa näyttää merkkiäkään siitä, että haluaa itse enemmän. Ja mikäs sen vahvempi merkki kuin entisen toimitusjohtajan titteli.
Vaikka joissakin hakemuksissa kaivataan aloitteellisuutta yms. paskaa, se tarkoittaa oikeasti sitä vain niiden kohdalla, jotka ovat riittävän paljon ja turvallisesti alempana kuin palkkaamispäätöksen tekijä.
En nyt väitä itse mikään hyperihminen olevani, mutta itse hain vuosia turhaan töitä juuri noilla yllä mainituilla ominaisuuksilla, ja aina nousi loppumetreillä tie pystyyn kun "motivaatio ei riitä vaatimattomimmissa tehtävissä", yms. joutavaa, kun selkeästi haastattelussa näki, että haastattelija oli jo siinä hieman epävarma asemastaan.
Samat tyypit tyrkyttävät erilaisia projektejaan nyt kilvan kun toimin yrittäjänä, joten osaamisesta ei ollut kiinni. Ei varmaan myöskään henkilökemioista, sillä hyvin olen asiakkaideni kanssa pärjännyt. Jotkut pitävät hieman liikaakin kaverina ja neuvonantajana.
Eli osaaminen ja tyyppi itsessään kyllä kelpaa, muttei samaan organisaatioon.
Mikäs siinä, tienaan paljon paremmin näin.
Voisitkohan harkita jatkavasi yrittäjänä esim. konsulttipohjalla ? Kokemustahan sinulla on, alkuinvestoinnit eivät ole alalla yleensä isoja, usein pärjää kannettavalla tietokoneella ja puhelimella. Koska rahaa ei alussa hirveästi pala, luottotietojen puutekaan ei haitanne. Kun saat näytettyä kyntesi, puskaradio tuo lisää töitä, eikä niitä tarvitse kerjätä tuntemattomilta, jotka lukevat ensimmäisenä luottotietoja, vaikket mitään tavaraa olisi velaksi ottamassakaan.
Hae töitä ja nosta niitä olemattomia työttömyyskorvauksia, mutta kehitä samalla liiketoiminta-ajatusta oman osaamisen kaupallistamisen pohjalta, kontaktoi tutut kaverit ja yrittäjät, yritä saada puhutuksia jokin projekti, jolla pääsisit alkuun.
Alussa voi olla tiukkaa, eikä hommia aina ole, mutta eipä niitä näytä olevan sinulla nytkään. Joten mikset ottaisi hommaa omiin käsiin ? Kortistossa olet aivan toisen armoilla, mutta yrittäjänä sentään saat mahdollisuuden.
olla ihan oikeassa, sillä jotenkin tyypit karsastaa tätäm yrittäjänä oloa. Kyllä toi yrittäjyys-homma on ollu mielessä jo useaan kertaan, ja harkittu jopa vakavasti. Toisaalta on vaan mielessä se, että kun kerran pääsi eroon, niin ei haluttaisi enää alkaa. Mutta jotenkin on sellainen tunne, että "Kerran yrittäjä ona aina yrittäjä". On tämä nyt mahtavaa, kun on ihan "vaan" toisella töissä, eikä oo huolia, eikä murheita... Ei kyl istu mun luonteeseeni. Työaika on nyt se 7,5h, mut yhtää semmosta päivää en oo tehny, päivät on tupannu venyyn jopa 17-tuntiin, mut en valita, sillä tästä saa palka, ja mielestäni vielä ihan hyvänkin, sillä tittelini on yksikönjohtaja. Harmi vaan kun tää homma loppuu vuodenvaihteessa,olis ollu ihan kiva paikka.
Kyllä toi konsulttihomma voisi olla hyvä idea, täytyy oikein miettiä sitä. Onko muita hyviä ehdotuksia???
Jos henkilö ei saa tehtyä töitään normaalin työajan puiteisssa on hän liian vaativissa tehtävissä omaan osaamiseensa nähden.
Henkilö joka tekee suosiolla yli normaalin päivän, ei oikeasti tee töitään, vaan puuhastelee epäolennaisten asioiden kanssa. Se on ihan luonnollista, useimmilta ihmisiltä puuttuu kyky organisoida ja karsia epäolennainen työ.
Puuhastelulla peitetään usein myös se ettei uskalleta tarttua työn tärkeimpiin asioihin. Täytetään työaika palavereilla, puheluilla, sähköpostilla.
Mitään ei hoideta nyt, vaan sopisiko palaveri ensiviikolla?
Sanoo tyyppi, joka kuulostaa ihan perus kommarilta... "Jos yksi ei tee, nii toiset tekee enemmän"...! Tommosten tyyppien takia Suomi on menny päin helvettiä, kun aatellaan vaan omaa napaa, ja periaatteella et "mä oon vaan töissä täälä" Ei osata ottaa mitään vastuuta tekemisistaan, tai tekemättä jättämisistään... Toi kaveri on ihan selvästi työtätekevä tyyppi, ja haluu tehdä töitä, se hälle suotakoon. Ei meidänkään työpaikalla kaiki tee töitä intensiivisesti, aina joku luumuu, NIINKUIN SINÄ EHDOTAT. Suomi vaan ei kauaa näin pyöri. Tulis sota ja pakkaset, ja tappais kommarit.
Kullä se on niin että ne jotka tekeävät työtä yli normaalin ovat niitä lusmuja. Yleensä he eivät saa päivän aikana mitään aikaiseksi. Osaava ammattilainen rytmittää päivänsä niin että työtä tehdään tehokkaasti. Jokapäivä on selvää mitä tulee saada aikaan ja seuraavana aamuna ei haahuilla, mitähän pitäisi tehdä, vaan hyvin nukutun yön jälkeen ajatukset on järjestyksessä. Töistä lähdetään sitten ajallaan ja loppuaika käytetään ihan muihin asioihin eikä sähköpostia vilkuilla.
"Jos henkilö ei saa tehtyä töitään normaalin työajan puiteisssa on hän liian vaativissa tehtävissä omaan osaamiseensa nähden.
Henkilö joka tekee suosiolla yli normaalin päivän, ei oikeasti tee töitään, vaan puuhastelee epäolennaisten asioiden kanssa. Se on ihan luonnollista, useimmilta ihmisiltä puuttuu kyky organisoida ja karsia epäolennainen työ.
Puuhastelulla peitetään usein myös se ettei uskalleta tarttua työn tärkeimpiin asioihin. Täytetään työaika palavereilla, puheluilla, sähköpostilla.
Mitään ei hoideta nyt, vaan sopisiko palaveri ensiviikolla?"
Jo 90-luvulla alkaneen IT-buumin aikoihin alalla totuttiin yksinkertaisesti pukkaamaan henkilöstölle niin paljon hommia, että niistä ei yksinkertaisesti selvinnyt normaalissa työajassa. Sama kulttuuri on tehokkuutta vaativassa yhteiskunnassa sen kuin voimistunut, eikä vähiten siksi, että aina nuoremman polven kunnianhimoisista tekijöistä löytyy ja taloon valikoituu ne, jotka tekevät sen pitkän päivän. Alalla on suurin osa jo sellaisia, vanhimmat reilu 4-kymppisiä, jotka eivät muunlaisesta työnteosta edes omakohtaisesti tiedä.
On toki totta, että ajankäyttöä on monella syytä tehostaa, etenkin ylemmissä tehtävissä, sillä niissä asiaan eniten pystyy vaikuttamaan. Tosin lautaselle kylllä lapioidaan automaattisesti tavaraa niin kauan ja paljon, että yli menee.
Delegoida ? Mistäs luulet,että ne nykyiset ylityöt ovat tulleet ?
Näiden supersuorittaja-alojen työkuorma on aina yli 100%, aivan tarkoituksella. Aika normaalina pidettiin jopa tilannetta, että jatkuva peruskuorma oli 120% Hommaa haalitaan ja niitä tehdään aina niin paljon kuin mahdollista. Millekään ei sanota ei, "tuotannon ei saa rajoittaa myyntiä". Jos resurssit eivät riitä, projektinvetäjien tehtävä on laittaa ne riittämään. Ei johtoa yleensä kiinnosta miten.
Tämä on usein vakiokäytäntö. Normaalitapa. Homman luonne. Kultturi joka talossa on. Kirjoittamaton sääntö.
Ainahan voi haaveilla 8-16 päivästä, mutta riski ja melko nopeasti iskevä todellisuus oli se, että "alisuorittajat" ohjautuvat hyvin äkkiä sivuraiteille. Ura tyssää siihen ja ensimmäsiessä YT-neuvotteluissa persnahka sitten kärähtää.
Ihan turha kenenkään jeesustella, kuinka "epäterve työilmapiiri" tai "sairas kulttuuri" on kyseessä, kun tosiasiassa jeesusteluista huolimatta näin tehdään ja jos ei tehdä, se on sitten voi voi.
Tänä päivänä "työvoimapulasta" huolimatta vakiduuni on monelle niin suuri lottovoitto, että ylipitkät päivät päivät otetaan kiitollisuudella vastaan, että ylipäänsä töihin pääsisi.
Oli sitten liian vaativassa tehtävässä tai ei.
Tuo pistää vielä erikseen silmään:
"Täytetään työaika palavereilla, puheluilla, sähköpostilla."
Tuohon on johtotehtävissä monelle nimenomaan osa työtä ja tärkeä osa onkin. Nuo ovat kommunikointitapoja ja välineitä ja kommunikoimalla, käskyttämällä ja delegoimalla junailemalla johto pitää pyörät pyörimässä.
Oli sitten liian vaativassa tehtävässä tai ei.
Työssä jossa jokainen päivä, tilanne ja työ on erilainen kuin edellispäivänä ei mikään toimintaohjeistus, bisneskulttuuri tai laatujärjestelmä pysy perässä vaan johtajat johtavat reaaliakaisesti.
Tyypillinen ison talon konttorirotan kannanotto, jonka taustalla on lukematon joukko toisille organisoitua työtä, jotta itse pääsee helpommalla ja snobbailemaan tyhjällä pöydällä. Seuraavaksi sitten ilkutaan vastuunkantajia lihaviksi sääliöiksi... toivottavasti saat joskus ansiosi mukaan.
Itse olen kohta ollut jo parikymmentä vuotta suuressa alan firmassa. Kukaan ei ole asettanut kyseenalaiseksi osaamistani. Kutsuja eri projekteihin satelee. kuitenkin kieltydyn useimmista valitsen vain ne jotka katson voivani toteuttaa normaalina työaikana.
Toki on koetettu lahjoa ja tarjota kaikenlaisia erikoisasiantuntija, projektipäällikön ja mutta olen sanonut ei kiinnosta, koska tiedän mitä näissä tehtävissä 'odotetaan'.
Teen työni samalla tavalla kuin ammattitaitoinen kirvesmies, ryhmän jäsenenä, pitäen huolen siitä että se mitä teen on aina laadukasta.
Mutta työ ei ole elämä. Ja arvostan enemmän vapaaaikaa kuin rahaa.
satun olemaan duunissä eräässä kännykkävirmassa ja on ihan totta siellä on sellaisia "hulluja", jotka tekee yli 7,5 h työpäivää. Olen aina ihmetellyt miksi. Itse en tee koskaan ylitöitä ja tienaan selvästi paremmin kuin monet kolleegani, koska hain osaamiseni ensin toisessa yrityksessä ja tulin taloon sisään korkemmalla liksalla. En koskaan kuvittele olevani liipasimella, jos tulee keskusteluja uusista organisoinneista. Väitän siis että tuollaiset "uhkakuvat" johtuu vain ja ainoastaan liian voimakkaasta omasta mielikuvituksesta.
Nokia ei ole yritys. Se on vatikaani :-)
Muurahaispesä.
Tuo talo on todellakin eri juttu; se on sen verran iso, että siellä muurahaisten joukossa pystyy olemaan melko turvassa ja jopa tekemättä mitään. Pätee muutenkin (todella) isoihin yrityksiin.
Erästä tuttua houkuttelin aikoinaan Nokialta meille töihin. Ei tullut ja perusteli sen sillä, että vaikka palkka ei nyt niin kummoinen olekaan, missä muualla voi surffata netissä puolet ajasta ja hoitaa muutenkin omia juttuja. Muuallahan joutuisi, herran tähren, tekemän töitä :-)
...oikein "kutsutaan" projekteihin ?
Kateeksi käy, meillä määrätään.
Mikäs tämmöinen firma on ?
Kyllä se menee niin että projektipäälliköt hyvissä ajoin tiedostelevät sopivilta avainhenkilöiltä halukkuutta projektiin.
Kun työntekijälllä on asiallinen määrä kuukaudessa laskutettavaa, niin silloin on oikeus sanoa vain rohkeasti ei.
Tottahan toki kaikki koodarit haluaisi olla työssä Reaktorissa. Valitettavasti oma työpaikkani on iso tehdas, mutta kyllä näyttää pikkuhiljaa reaktorin kaltaiset esimerkki yritykset saavan aikaan muutoksia muuallakin.
Tosin ennen kuin meillä muutoksia tapahtuu niin vielä välissä käydään ulkomailla ottamassa turpaan käyttämällä intialaisia ja muita ohjelmistoalihankkioita.
Monessa puljussa painetaan isoja kymmenien, jopa satojen imisten projekteja joissa softakin usein on vain yksi osa hommaa.
Siinäpä sitten ihmetellään laskutusta per nuppi kun tehdään 14 kk:n homma 8 kuukauteen sadan ihmisen porukalla (eri aloilta ja eri vaiheissa) ja ollaan aloituksessa myöhässä jo kuukauden puolitoista kun myynti ja johto vääntää kauppaa kasaan.
Ainoa mikä on varmaa on se, että kiire tulee. Eikä paljoa tiedustella avainhenkilöiltä, joidenkin homma on tehtävä. Esimiehet voivat käytännössä ainoastaan pyrkiä jakamaan kuorman jollakin tavalla tasaisesti. Jos ei nyt satu olemaan niin avainhenkilö, ettei ole muita jotka homman osaisi.
taidat olla itse tuollainen laiska kaveri, joka ei tee mitään. Ei yrittäjän työ lopu siihen kun kello on 15:30, eikä johtavissa viroissa oleviltakaa kavereilta. Huomaa, että et ole tehnyt minkäänlaista esimies työskentelyä.
Siivoojien / siistijöiden työajasta ei ollut puhetta.... ;o)
Puhut aivan totta, piorukka ei uskalla kantaa vastuuta, ja ei pysty tekeen töitä, sit valitetaan et 7,5h riittää..
näin tuumaa äitin oma kakkipää, hermot ei keastä enempäät töitä, ja ei parane tienata enempää, sillä sulta vouti vie kaiken ylimääräsen. muistax sikllon kun ostit sen imurin, ja jätit sen maksamatta? nyt sit sitä makselet voudille. Samoin kun niitä sakkojaskin, ja muita maksuja...
Kyllä on niin että työ on maratonjuoksu, jossa täytyy osata mitoittaa omat voimavaransa. Moni projektipäällikkö ei tajua että tärkein resurssi on osaavat teeminjäsenet, eikä heitä saa johtaa mahdottomien tehtävien eteen.
Monta hyvää työntekijää, jotka on nostettu linjaan vierelleni projektipäälliköiksi on kaatunut. Yleensä ne kestävät vuoden. Sitten huomaa kuinka ote alkaa lipsua. Projektit venyvät, aletaan tehdä omaan piikkiin yötä myöden töitä. (ylemmillä toimihenkilöillähän työajan käsite oin viruva) Projektin työntekijät pikkuhiljaa alkavat kysellä olisiko mahdollista josko pääsisi teidän projektiin.
Tässä vain muutamia oireita.
Itse teen vain normaalin päivän. Projektit valmistuvat aikataulussa ja asiakkaat kiittelevät.
Niin ja vapaa-ajalla sitten harrastan mm. yritystoimintaa, eikä sekään vie hermoja, saati kaikkea aikaa.
hei pylsypussi, sinä olet liian vaikean tehtävän ottanut, kun tänne kirjoitat.
Älä ala nimittelemään siistijöitä, ta arvostelemaan meidän työ tahtia.
Noinkohan? ei sentään parane yleistää.
Älä hauku pylsyä, se on hyvää...!
varo juttujasi, tai Lakaisijat iskee, niinkuin kummelissakin...!!! ;o)
taitaa olla sun lemppari ohmelma.
Laiskat tekee 7,5h työpäivää, raukoilla ei ole kokemusta pekkasten ihanuudesta...
Vaikka valitat työnjohtajista jne. Niin rahaliikenne kaiketi on ollut sinun hanskassasi?
samalla tuo "oma päätös" tuntuu lähinnä lapselliselta, ajatellen liike-elämää ja yrittäjyyttä.
Lainaa osaa teksistäsi;
"Ihmiset vetävät joka asiaan konkurssin ja minun luottotiedot, jotka on kuralla... "
NO joo jos luottotietosi ovat siis kuralla, niin miten ihmeessä sinuun tai edustamaasi yritykseen sitten pitäisi suhtautua???
Antaa lisää luottoa ja uskoa sinun juuri nyt saavuttavan maksuvalmiuden, jolla pikkuvippi hoituu?
Ei sinä olet sotkenut asiasi ja sinuun ei voi luottaa rahoittajat tai yrittäjät.
Vittu mikä Arwi...!!! Mä tuun ja kusen sun aamumuroihin, ja sit kattelen kun sä irvistelet...! Sit toteen et "SUN OMA VIKA", olit niin pirun ruman näkönen, tommosta naamaa ei voi kattella muuta kun kännilasien läpi, tai sitten kun on naamaa muokattu Betonilapiolla...! Kuin voi olla noin pehmee, minä varastan sun lompakon, ja sit sanon että" Saamarin perseaukinen, mee kottiis ambomaalle...!!!" Ei aina kaikki asiat johdu yhdestä kohteesta, vaan sattumusten summasta, niinkun tollakin kaverilla. Tuo on ihan perus kommarijuttua: "Minä itte oon parempi kun muut, ja te kumarratte mua, sillä mulla on punanen jäsenkirja, ja olkapäähän tatuoitu sirppi ja vasara" ja jatkuu. "Mulla on kotona tallissa Voolga, ja syön hapankaalia, ja juon vodkaa, poltan mahorkkaa, ja haisen pahalta..."
jos joku raukka kuvittelee, että työ on silloin organisoitu huonosti, kun on ylitöitä, niin saa kyllä mennä kortistoon. Tilalle tulevia on paljon, joille työ maistuu...! En tiedä yhtäkään työpaikkaa, jossa tehdään pelkästään 7,5h/päivä. Taitaa olla sellaisella työmaalla työt vähissä, tai tuottee ylihinnoiteltuja.
Tuntuu olevan kommunisteja edelleen, vaikka Neuvostoliitto on jo hajonnut. Ei Suomi todellakaan pyöri, jos kaikki tuijottaa omaa napaansa, ja ajattelee, että yrittäjät on kapitalisteja. Minun mielestäni tuo kaveri on tehnyt rohkean teon, KONKURSSIN. Kannattaa mieluummin lopettaa yritys, kun kusettaa muita, ja sitten joutua vaikeuksiin. Hyvin harvat ihmiset sitä vain ymmärtävät.
Onpa huvittavia juttuja :-)
Mistäs nyt nuo kommunistitkin tähän sait ?
Tämäkin on mielenkiintoinen :-) : "Ei Suomi todellakaan pyöri, jos kaikki tuijottaa omaa napaansa..."
Osalle se on siis sallittu ? Toisille ei ? Sinulle kuitenkin lähtökohtaisesti ja jumalallisella oikeudella on ?
Sen verran kannattaa ihmistuntemusta hommistansa omata, että voit laskea huolella kaikkien tuijottavan omaa napaansa, vaikka olisi kuinka alimmainen duunari. "What's in it for me ?". WIIFM, kuten myyntiä ja markkinointia tekevät asian lyhentävät.
Näin on, eikä se siitä muutu vaikka kuinka yrittäisit sen oikeuden rajata koskemaan vain itseäsi ja kaltaisiasi.
Siinä on toinen tumppu..
voi vitsi, kun sulla oli hyvä vitsi. Taidat olla myös ite ihan täys vitsi...
Näin sanoo veijo, 25-vuotias eläkeläinen, eläkkeellä jo 7-vuotta.
vai ollaan sitä oltu jo 1,5 vuotta työelämässä, KAUHEE SAAVUTUS..
Hellantuutelis kun on pojulla uho päällä....
Hagert, vai Blomerus?
Ja paljon, monella työpaikalla niitä agitattoreita on, ja lisää kasvaa... Voivoi, kyl setä Lenin olis ihmeissään, kun näkis tänkin porukan mikä tääl kulkee "töissä", ja kotiin kun pääsee, niin vedetään päähän se PIIPPALAKKI, ja MAHORKKA huuleen...
Vaatii rohkeutta, ja "munaa" hakea itse yrityksensä konkurssiin. Yritysmuoto Kommandiittiyhtiö on yksi surkeimpia, sillä yrittäjällä ei ole lainkaan suojaa. Itse aikoinani tein konkurssin, syynä oli asiakkaiden konkurssit, jotka heijastuivat meidän yritykseemme, kun rahaa ei tehdyistä töistä tullut. Olet ottanut ison askeleen, ja kannustan sinua täysin, sillä kuten jo aiemmin totesin, SE VAATII ROHKEUTTA. Ystävät, ja loiseläjät kaikkoavat ympäriltäsi, ja jäljelle jää vain TOSIYSTÄVÄT, joita tukin kuitenkaan ihmisellä on montaakaan.
Toivotan sinulle onnea, uusia haasteita, sillä niitä kaipaat.
Jos voin vain olla avuksi, niin kirjottele.
Olen myöskin lama-aikana tehnyt konkurssin, ja nyt olen jo siitä selvinnyt. Alla on uusi yritys, ja toiminta samanlaista kuin ennen, paitsi että nyt tietää mikä voi mennä vikaan, ja osaa siihen paremmin varautua. Työntekijötä meillä on nyt 56 henkeä, ja töitä on reilusti.
Onnea sinulle väsynyt ex-yrittäjä, valitsemasi tie ei ole helppo, mutta palkitseva.
Yhdyn edelliseen kirjoittajaan. (en takaapäin)
Onnea valitsemallasi tiellä, vaikea päätös.
Voimia sulle
Kuka on niin **********, että palkkaa 30 henkilöä kommandiittiyhtiöön?
Työnantajan kuuluu valvoa työntekijöitä. Miten ihmeessä työnjohtajaa ei valvottu?
Aivonifarkti ei sinänsä ole syyntakeettomuuden peruste, eikä syyntakeettomuus vaikuta vanhingonkorvausvelvollisuuteen. Syyntakeettomuus ei välttämättä vaikuta edes rikosoikeudelliseen vastuuseen. Siitä päättää tuomioistuin, jotka eivät nykyisen käytännön mukaan paljon perusta syyntakeettomuuslausunnoista.
Persaukisen perintä voi onnistua pitkän ajan kuluessa.
Vakuutustapausta on vaikea arvioida papereita näkemättä. Aika usein vakuutusyhtiöiden kanssa tulee kränää siinä vaiheessa, kun korvauksia pitäisi maksaa.
Kommandiittiyhtiön hakemista itse konkurssiin on vaikea arvoida kirjanpitoa näkemättä. Se ei lähtökohtaisesti ole järkevää.
Näyttää siltä, että kaikki asiat on hoidettu vähemmän järkevästi.
Ehdotus: aloita uudestaan osakeyhtiöllä, ulkoista kirjanpito luotettavalla taholle ja keskity työntekijöiden valvontaan. Paljon asiaa auttaa, jos palkaat vähemmän persaukisia työnjohtajia, joilla on yläkertakin kunnossa.
Kyl toi kaiffari varmasti on tietäny tekemänsä virheet, mutta kun lumipalloilmiö lähtee vyörymään, niin vaikea on sitä pysäyttää. Jälkiviisaus on sitä parasta viisautta. antakaa kaverin olla, älkääkä potkiko makaavaa enempää.
mitäs jos nostetaan välillä pystyyn, ja vaikka nojaan seinää vasten ja sitte potkitaan. säilyy jännitys sentään.
Kui voi olla nuin tyhymä tyyppi???
Oox sä TV, vai oox sä TV:ssä töissä? Vai olex syöny TV-sekotusta?
Kaikki yrittäjät on ääliöitä. tevarastatte meirän tianaamat rahat, ja sit kehtaatte vinkua joka asiasta. mä oon tehny niska limasa töitä jo 1,5v ja rupeen olee kypsiä teihin. kohta alkaa läski tummuu, ja sika vinkuu...!!!
ai hellan tuutelis, kun oot jo rasittunu... Painelet varmaan atk-nappuloita 7,5h päivästä peräti 1,5h, ja lopun ajan selaat pornokuvia, ai että kerttu-mamman poika on rasittunu kovasta työstä... ai että...
erittäin hyvin sanottu. korvan taukset märkänä, ja kehtaa vinkua. häppee vähä.
Nyt on saatu oikein murteet mukaan. JESSSS.
halloo halloo, saisko valloo???
Onnea sulle...-!!!
Jos kerta tunnet, ja hällä on syndet, niin sit: PALJON ONNEEAA VAAAN, PALJON ONNNEEEAA VAAAN...!!!
onk jollain syndet? mä tuun mukaan. Onk kakkua kans?
oottex te nys sit ihan tosisanne???? Tehän vasta tyhmiä ootte!
olikos yhtiösi nimeltä viita-yhtiö???
JARI VIITA-YHTIÖ???
EI kait?
Ei varmasti liity Jariin mitenkään.
taisit olla oikein konsernijohtaja jo...???
Mullakin on Ky, ja tyytyväinen olen. Porukkaa töissä 41 henkee, ja yhtiömuoto on mulle sopiva.
kaikki riiträjä-yrittäjät montun reunalle, nappi niskaan ja pillarilla maata päälle...
Opettele kirjoittamaan, ennenkuin kommentoit muita ihmisiä.
Sitä tuntuu olevan tarpeex paljon näköjään jo ilman kylvöjä...
Sähän tosi tyhmä olit.
Sympatiat sun puolellasi.
Tsemppiä, ja voimia sinulle yrittäjä toveri
Hyvää jatkoa sulle, sympatiat on sun puolellasi.
onnea sulle.
Tsemiä sulle.
Yhdyn tähän juttuun.!
Samaa toivottaa hän.
...
VITUN JURPOT!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Pidä suus, tai tuu ja pesen sen saippuaal, sillä äitis ei niin varmasti oo tehny.
Terveisiä Pertille Poriin.
Tarkotatko Niemisen Peraa, Vai Jaakkolan Pera, vai kenties Virtasen Penaa???
Vaikea paikka sulla edessä. olen kokenut saman vaimon yrityksen kanssa, ja se ei ole helppo tilanne. Sympatiat on sun puolella.
Konkurssin tehnyttä yrittäjää ei osaa ymmärtää muut kuin toiset konkurssin tehneet.
Ei ole helppo juttu, kaverit kaikkoo, ja ihmiset kattoo kieroon, kun meinaa että vein niiden rahat. Ei oo ollu kiva kohtalo mullakaan...
Voimia sulle kamu.
Pää pystyyn vain, ja nokka tuulta kohti. Ei näittenkään ihmisten, kuka sulle täällä kommentoi oo toi elämäntilanne sitä mitä he esittää.
Naapurille tarvii vaan aina esittää, ja vaikka kuinka kehnosti menee, niin sitä ei saa ilmentää.
Olet tehnyt vaativan ja vaikean ratkaisun. Tyypit kattelee sinua puun takaa, ja huutelee peloissaan, sillä itellä heillä ei ole tarpeeksi päättäväisyytä, eikä uskalusta samaa päätökseen.
Olisi kiva keskustella sun kanssa lisää, mutta ei tällä foorumilla, sillä NÄÄ TÖRPÖT URPOT ei osaa arvostaa henkeviä keskusteluita. Heitä mulle joku mailiosote, niin vastaan siihen, sillä vois olla sulle kunnon töitä, EIKÄ MITÄÄN SAIPPUAKAUPPIAS, Tai KOSMETIIKKAMYYNTIÄ.
T: Jukka
Näin se asia vaan valitetavasti on. Suurimpia syyttäjiä ovat itse syytetyt, niinkuin varasta pelkää eniten toinen varas...!!!
Olet tehnyt erittäin vaikean päätöksen joten onnea, ja jaksamista valitsemallanne tiellä.
Pää pystyyn vaan. Ongelmia tässä on ollu muillakin, muta ei pidä jäädä tuleen makaamaan, se on kaikkein pahin.
Samat sanat, TSEMIÄ sulle.