Avomieheni on lähdössä syksyllä Lapin yliopistoon opiskelemaan. Itse olen jäämässä Etelä-Suomeen. Onko kenelläkään kokemusta, voiko tällainen etäsuhde toimia?
Kohtalotovereita?
Hipsu123
111652
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
usko pois
asuimme opiskelun / työn takia eri paikkakunnilla nuorina nelisen vuotta. Sen jälkeen olemme olleet yksissä kolmekymmentä vuotta. Tiedä sitten onko toiminut...
Suhteen toimiminen on tietenkin teistä kahdesta kiinni. Onhan niitä sellaisiakin suhteita, että asutaan eri puolilla maailmaa. Mutta, onhan opintojen aloittaminen ikävä kyllä sellainen muutostilanne, että se voi aiheuttaa suhteelle jo sellaisenaan "rasitetta", ja siihen vielä pitkä välimatka päälle. Kai sinun kannattaa puhua asiasta puolisosi kanssa, kertoa mitä mietteitä asia sinussa on herättänyt jne.
Olen itse lähdössä keski-Suomeen opiskelemaan ja mies jää meidän yhteiseen asuntoon. Tarkoitus olis tehdä etänä niin paljon kuin mahdollista.. Ja kuluttaa rahaa matkoihin vähän liikaakin, koska aion olla mieheni kanssa aina kun mahdollista, viikonloput ym. lomat. Saa nähdä miten käy.. Jännittää tottakai:)
Miulla on aika sama tilanne. Vuosi sitten kesällä oltiin eri paikkakunnilla harjoitteluissa, mutta nähtiin lähes joka viikonloppu. Kyse oli kuitenkin vain noin kolmesta-neljästä kuukaudesta. ja välimatkaa oli, mutta ei älyttömästi. Mies oli vielä yötöissä ja reissutöissä ja usein reissasi vielä minun luo viikonlopuksi pitkiäkin matkoja vain muutaman tunnin takia. Talveksi muutettiin samaan osoitteeseen.
Nyt tänä kesänä on saatu olla myös saman katon alla, tosin minä olen nyt yötöissä, joten aikaa jää yhdessä olemiseen aika vähän.
Ja pian syksyllä tapahtuu taas muutos, kun lähden opiskelemaan eri paikkakunnalle. Meillä ei ole enää yhteistä kämppää, vaan minä menen opiskelijasoluun ja mies etsii varmaan yksiön. Tarkoitus olisi nähdä usein. En vain tiedä kuinka usein on käytännössä mahdollista nähdä, koska opiskelu saattaa viedä nyt enemmän aikaa ja matkaakin on.
Jos muu ei auta niin minä palaan maitojunalla takaisin, mutta hyvää suhdettamme en halua menettää, kun sen kerran olen löytänyt. Ja uskon, että molempien tahto olla yhdessä voittaa.
Yrittäkää, mutta muistakaa, että suhdetta täytyy hoitaa. Onnistuuhan ne suhteet armeija-aikoinakin, vaikka mahdollisuudet tavata rajoittuvatkin. Käyttäkää viikonloput ja muut lomat hyväksenne, webbikamerat ja muut vastaavat käyvät yhteydenpitoon. Voihan miehesi koittaa järjestellä niin, että voisi pitää pitkiä viikonloppuja- olla luonasi esimerkiksi torstaista sunnutaihin tms. Ja koita sinä tehdä samoin.
Mitä hän lähtee opiskelemaan? Kiinnostaa vain, koska olen itse myös lähdössä samaan yliopistoon, ja vaikka en parisuhteessa eläkkään, niin perhe jää etelään yli 700 km:n päähän, eikä opiskelukaupungissa ole ennestään tuttuja.
Toisaalta hienoa, toisaalta haikeaa, kun tietää perheen ja ystävien olevan kaukana.
Mutta onnea teille, muistakaa olla joustavia toistenne suhteen. Kyllä se siitä. Riippuuhan tuo onnistuminen loppujen lopuksi paljon ihmisluonnosta.
Kuinka moni seurustelee vielä kolmekymppisenä saman ihmisen kanssa kuin yliopisto-opintoja aloitellessa? Ei kukaan ja siihen väliin mahtuu yleensä vielä useita muita seurustelusuhteita.
Suhteenne tulee erittäin suurella todennäköisyydellä eli melkein varmasti loppumaan ennemmin tai myöhemmin joten parempi lopettaa se nyt ja etsiä uusi seurustelukumppani lähempää.
Jos joku on eri mieltä, niin esittäkää tilastolliset todisteet siitä, että melkein kaikki ihmiset seurustelevat kolmekymppisinä saman henkilön kanssa kuin teininä.
Tuli vain mieleen kun luin sun tekstiäs, että eivät kaikki teinejä ole kun aloittavat opískelun. Itsekin olen lähemmäs 30 vuotta, kuin "teini 18v" ja olen vasta menossa yliopistoon. Ja tilanne on se, että mieheni jää toisella paikkakunnalle. Joo tottakaihan alan nyt etsimään uutta miestä, ja vain sen takia kun opiskelen toisella paikkakunnalla ;D. Oletkohan katkeroitunut jostain kun tälläistä tekstiä tänne laitat, mut hei, hyviä neuvojahan sulla.. Ehkä jonkun mielestä.
.. Eihän ne tilastot aina kaikkea kerro, mutta mulla on monia ystäviä jotka ovat vieläkin sen saman ihmisen kanssa jonka ovat tavanneet nuorina. Lapsiakin on ja ovat onnellisia :) On myös niitä jotka ovat vaihtaneet kumppania ja toisia jotka ovat sinkkuja. Ei kaikki ole niin mustavalkoista..
Muutaman vuoden päästä pamahtaa sitten tämä kuuluisa "kolmenkympin-tietämillä" pommi! Mikä tarkoittaa sitä, että aikaisin avioitunut perheellinen ihminen yhtäkkiä havahtuu seuraavaan karmeaan ajatukseen: "Oliko tämä nyt oikeasti tässä?" Tästä seuraa välitön avioero ja rikkoutunut perhe.
Ja jos ette usko, niin käykää ihmeessä pe tai la kattomassa 23 baarien menoa... (paaaljon kiihkeitä milffejä liikenteessä) ;)
No itselläni välimatka ei olisi ollut kun n.150km enkä silti halunnut että hyvän löydettyäni olisin joutunut asumaan eri paikkakunnalla miesystäväni kanssa siitä yksinkertaisesta syystä että a)olin umpirakastunut b)meillä oli kaikki yhteiset kalusteet ja vempaimet(jotka olis sitten pitäny ostaa tuplana taas) ja kiva uusi vuokra-asunto josta miehen olisi pitänyt muuttaa taas jhk hikiseen yksiöön ja c) en vain halunnu!!MUTTA..moni varttuneempi opiskelija näyttää olevan tällaisessa suhteessa, jossa puoliso (ja vaikka lapsetkin) ovat toisella paikkakunnalla ja itse sitten viikolla muualla..ja kai se hyvin sujuu kun aina viikonloppuna matkustaa kotiin. Joku pari vuotta (2-3v.)menee ihan silmänräpäyksessä joten siltä kannalta ajateltuna ei se nyt ole niin kauheaa! Itse ehkä epäilisin enemmän jos kaupunki olisi esim. tosi iso kaupunki kuten helsinki jossa sitten opiskelijaelämää ja houkutuksia on enemmän.Mutta tämä on taas vaan minun elämän filosofiaani..Tuskin se kotinurkille jäävä kumppani ainakaan mitään ihmeellistä alkaa touhuamaan muuta kun odottelee aina tulevia viikonloppuja.