Rautakaupasta saa parilla sentillä ison rautanaulan, jolla voi ottaa tukea auton maalipinnasta jos auto meinaa tahallaan ajaa päälle.
Pyöräilijä voipi myös äkkijarrutuksessa "horjahtaa" ja voipi käydä niin että tasapainon menetettyä pyörä kaatuu suoraan auton kylkeen tehden siihen ison lommon.
Tahallaan näin ei tietenkään saa tehdä, sehän olisi laitonta, mutta tapaturmiahan voi sattua jos autoilija ei väistäkään sillon kun pitäisi.
Pyöräilijä voipi myös äkkijarrutuksessa "horjahtaa" ja voipi käydä niin että tasapainon menetettyä pyörä kaatuu suoraan auton kylkeen tehden siihen ison lommon.
Tahallaan näin ei tietenkään saa tehdä, sehän olisi laitonta, mutta tapaturmiahan voi sattua jos autoilija ei väistäkään sillon kun pitäisi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vahinko tai ei,pyöräilijän rahat voivat käydä vähiin kun autoa korjaillaan.Rautanaulahan ei kuulu polkupyörän vakio-osiin,joten selitykset loppuvat kyllä kesken,selkäänkin voi saada ja huolella.Polkupyöräilijöiden vain pitää uskoa että he ovat elossa autoilijoiden armosta.Jos tilanne muuttuu,niin pilven päältä voi sitten tiirailla niitä autoon tulleita lommoja.Itse ainakin ajan surutta pyöräilijän yli jos joku mielenosoituksellisesti alkaa käyttäytymään,vaikka eihän niin saisi lain mukaan tehdä,mutta vahinkojahan voi sattua.......
Tähän päivään mennessä ei yksikään autolijavellihousu ole uskaltanut muuta tehdä kuin soittaa poliisille että se siitä huolella turpiin saamisesta :D Tosipaikan tullen teistä ei ole mihinkään, on se niin monta kertaa nähty.
Suosittelen aiheuttamaan vahinkoa ja harmia töykeästi ajaville autoilijoille.
1. jos ei pysähdy suojatien eteen, heitä fillari auton alle
2. jos autoilija pysähtyy suojatien päälle, aja kiinni renkaan kuva oveen.
Kävellessä:
1. ota peilistä kädellä kiinni. Ne on rakennettu irtoamaan törmäyksessä jalankulkijaan.
2. Avaa lukitsematon ovi ja ryömi takapenkin yli.
Oma suosikkini pyöräillessä on seuraava: auto joka pysähtyy poikittain eteesi, menen ajamaan sen eteen hitaasti keskelle ajorataa.
Pyörätieltä ajoradalle tuleva pyöräilijä väistää autoja. Näin myös suojatiellä.
Riippuu tilanteesta kuka väistää. Tyypillisimmissä tapauksissa milloin yhteentörmäyksen mahdollisuus on olemassa on kyllä auto jonka kuuluu väistää kun pyöräilijä tulee pyörätieltä suojatieksi merkitylle alueelle ajorataa. Kannattaa kaikkien käydä liikennesäännöt huolellisesti läpi.
"Näin myös suojatiellä."
Oletko tosissasi vai oletko noin tietämätön, tyhmä?
Onhan toki paljon autoilijoita, jotka eivät tiedä väistämissäännöistä tuon taivaallista, eivät tiedä edes mikä on "kärkikolmio".
kokemuksia tähän väliin
Tapahtui pari vuotta sitten Malmilla.
Ajoin pyörätietä Malmin kautta KehäI suuntaan aamulla. Eteeni pyllähti suojatien päälle jenkkipaku kaljupäinen kuski ohjaimissa.
Auto jäi siihen odottamaan muuta liikennettä täydellisesti minusta välittämättä, (minulla olisi liikennesääntöjen mukaan ollut etuajo-oikeus, koska auto tuli kolmion takaa ja ylitti pyörätien)
Koska kuski tähyili muuta liikennettä, lähdin pakun edestä ylittämään risteystä luottaen siihen, että kuski oli jo siihen mennessä jo minut huomannut.
Kuinka ollakkaan, juuri kun olin auton edessä, kuski päättikin painaa nilkkaa suoraksi ja jenkkikasi hörähti oikein huolella vasemmalla puolellani ja lähti liikkeelle.
Auto törmäsi minuun ja kaaduin vapaaehtoisesti kauemmas autosta poispäin ja tein hallitun maastoutumisen eli ukemin.
Tässä vaiheessa koin ns. primitiivireaktion, nousin ylös, totesin tilanteen ja monotin etupotkulla jenkkirassin etusäleikköön jalankokoisen reiän, avasin kuskin oven ja raastin tatuoidun kuljettajan autosta ulos ja tivasin että mitä vittua, meinasitko oikein tappaa meikäläisen.
Auto kun on liikkuessaa ladattu ase (~1,5 tonnia liike-energiaa)
Kuski siinä oli vähintään yhtä säihkähtänyt kun minäkin ja pyyteli anteeksi.
Kuski kysyi kuintenkin, miksi mun piti monottaa se maski paskaksi.
Tässä vastaus:
Jos jenkkipaku (paino väh 2tn) törmäisi toiseen tasa-arvoiseen liikennevälineeseen eli autoon, molemmille tulisi jonkunlainen "pikkuvaurio".
Mutta kun autolla ajavat luottavat siihen ympärillä olevaan peltikuoreen eli pyöräilijällä ei sitä ole, he paskat välittävät meistä.
Tässä yhdelle paskiaiselle siis opetus, että ei siihen heikompaan fillaristiin kannata törmätä, eli pieni rikesakko siitä.
Tsekkaa jos et usko:
tieliikennelaki, 14 §, neljäs momentti:
"Polkupyöräilijän tai mopoilijan on kuitenkin, jollei 2 tai 3 momentista muuta johdu, tullessaan pyörätieltä ajoradalle väistettävä muuta liikennettä. (7.5.1997/414)"
Eli nyt jo reilun yhdentoista vuoden ajan ilonamme on ollut sääntö, jonka mukaan ajorataa - suojatietäkin pitkin - ajamalla ylittävän pyöräilijän ON VÄISTETTÄVÄ ajorataa suoraan ajavaa ajoneuvoa.
Pykälän toinen momentti koskee tilannetta, jossa ajoneuvo KÄÄNTYY risteyksessä. KÄÄNTYVÄ autoilija on velvollinen väistämään ajorataa ylittävää pyöräilijää. Kolmas momentti koskee väistämisvelvollisuutta tilanteessa, jossa ajoneuvo on tulossa tielle pihakadulta, kävelykadulta, pihasta, pysäköintipaikalta, huoltoasemalta tai muulta vastaavalta alueelta taikka polulta, tilustieltä tai muulta vähäiseltä tieltä tai moottorikelkkailureitiltä.
Jos näitä toisessa tai kolmannessa momentissa kuvailtuja tilanteita ei ole, pyöräilijä väistää.
Kolmion takaa tuleva väistää tottakai aina.
provosoidun, mutta hillitsen itseni pahemmilta törkeyksiltä.
Syy on nääs se, että kun ajan itse autolla, niin huomaan syyllistyväni samoihin virheisiin huomaamattani - tahtomattani - tai muun liikenteen pakottamana.
Uskon, että suurin osa noista kevyen liikenteen huomiioonottamattmuusvireistä tapahtuu tahattomasti, eikä kiusalla.
En kuitenkaan malta olla ajamatta tielleni pysähtyneen auton viereen tai eteen ja jäädä tuijottamaan kuljettajaa.
Kiva katsoa kun ne hermostuu.
Suurin osa tahattomasti.
Omien havainjoni mukaan lähes puolet autoilijoista huomio maantiellä muut kulkijat, eli väistää.
Sitten on se toinen puoli, jotka ehkä huomioivat, mutta ovat välinpitämättömiä ja ajelevat sattumanvaraisesti milloin missäkin kohtaa ajorataa, erityisesti väistämättä jalankulkijoita tai pyöräilijöitä.
Jäljelle jää pari kolme autoilijaa sadasta, jotka huomioivat jalakulkijat ja pyöräilijät ja ajavat ohi mielenosoituksellisesti kylkiä hipoen. Nämä luonnehäiriöiset usein siirtyvät ohituksen jälkeen takaisin tienlaidasta keskiviivan viereen.
Sitten on oma lukunsa nuo rattijuopot ja narkkarit.
Näiden joka kymmenennen/sadannen hipoen ohittavan takia kannattaa pitää turvaväliä oikeaan reunaan, että on edes jotain, minne väistää. Ja poliisi yhä edelleen kehottaa kaikkia pyöräilijöitä ajamaan aina ja joka paikassa mahdollisimman reunassa. Pitäisi joskus antaa kytälle pyörä lainaksi ja antaa hänen kokeilla, miltä tuntuu: a) ajaa aukeavaa ovea päin, b) väistää aukeavaa ovea bussin renkaan alle, c) valita, törmätäkö reunakiveen vai auton kylkeen, d) miten käy, kun rinnalle tullut auto kääntyy risteyksessä oikealle.
Pelisilmää jne.. En puolustele kumpaakaan moottoriliikennettä enkä kevyttäliikennettä, paskaa ja hyvää molemmissa, kummassa enemmän jotain tai vähemmän niin ota sitten selvää.. Toiset menee ja toiset ei..
Mummo odottaa kauppakassinsa kanssa suojatien päässä omaa vuoroaan. Auto ajaa ohi, "minä tuosta pujahdan vielä ennen muummoa", seuraava auto pujahtaa samoin, niin tekee seuraava ja seuraava, parikymmentä seuraavaa.
Sitten tulee moottoripyörä, joka hiljentää ja viittaa mummolle "ole hyvä", eikös vielä yksi taksisuhari pujahda moton ohi, mutta siten, että mummo ei ehtinyt alle.
Motoristi levittää molemmat kätensä, takana tulevat autoilijat eivät ilmeisesti kehtaa enää ohittaa suojatien eteen pysähtynyttä ja niin mummo pääsee jatkamaan kotimatkaansa.
Että sellaista pelisilmää meillä "itämaista" liikennekulttuuria omaavalla kansalla.
Sehän riittää, että pyöräilijä on peruskoulun ala-asteella ollut tunnilla silloin kun puhutaan liikenteestä. Lisää kuulee sitten kavereilta ja lout keksitään omasta päästä. Liika sääntöjen tuntemus haittaa luovaa ajamista.
Pyörätielle oli pysäköity pakettiauto. Auton vieressä oli vajaan metrin kaista tien puolella vapaana. Siitä lähdin ajamaan, mutta jokin sanoi "varo" ja jarrutin. Se apumiehen ovi aukesi eteeni.
Skenaario, olisin halkaissut otsani siihen oven kulmaan tai lentänyt vastaan tulevien autojen alle.
Tulin kiertoliittymään, huomasin kuorma-auton, jonka eteen olisin hyvin kerinnyt, mutta onneksi en mennyt, vaan jarrutin viime tipassa, kuormuri meni liittymän läpi resorit paukkuen.
Ehkä sitä pitää uskoa, että kaikkia oikeuksia ei voi mitata ulos, jos henkensä aikoo säilyttää.