Kesinä, jolloin olin 12- ja 13-vuotias, piti Suomen keskikouluissa kerätä kasveja. Sata tai kaksisataa yhteensä oli kuivattava herbaarioon. Pieneen lappuun kasvin alle oikeaan alakulmaan oli kirjoitettava myös kasvin latinalainen nimi.
Silloin asia stressasi minua, mutta oli jollain tavalla kivaakin. Vieläkin muistan monen kasvin latinalaisen nimen.
On sääli, että herbaarioni on elämän varrella hävinnyt. Äitini on kai heittänyt sen pois, kun lähdin tänne kauas.
Silloin asia stressasi minua, mutta oli jollain tavalla kivaakin. Vieläkin muistan monen kasvin latinalaisen nimen.
On sääli, että herbaarioni on elämän varrella hävinnyt. Äitini on kai heittänyt sen pois, kun lähdin tänne kauas.
Vastaukset 71
Vanhimmat
on ollut niin komea ja kasviston suhteen antelias kesä, että olen aina sauvakävellessäni muistellut omaa kasvistoani. Sitä oli kiva täyttää ja touhuta imupapereiden ja hienon mustakantisen kansion kanssa jossa rusetitkin oli niin tärkeitä ja hienoja siellä reunoilla. Ei ole minullakaan sitä enää tallella.
Kaikkein hikisintä oli kun joutui suulliseen kuullusteluun tiukkailmeisen opettajan kuullustellessa ilmekkään värähtämättä latinalaiset nimet, suomalaiset nimet heimoineen etc. opettaj näytti kasveja ja ja kaikki mahdollinen piti kertoa. Lisäksi hän kertoi suomalaisen nimen ja se piti kertoa latinaksi tai latinalaisen nimen ja se taas suomeksi. Koko litannia piti osata luetella ja yrittää säi kaksi kertaa. Virhettä ei kerrottu vaan se täytyi itse hoksata. Onneksi sain ekakerralla läpi.
Jos asuisin maaseudulla, voisin uudistaa kasvioni ja täydentää sitä vuosi vuodelta. Siihen voisi liittää yrttien keruun ja kuivaamisen kaikenlaisiksi hyödykkeiksi.
Voi kyllä, eikä se riittänyt , vaan piti tietää paljon muutaki ko. kasvista.
Niin me käytiin keskikoulua, tänpäivän nuoret käy ja saa saman ihan ilmatteeks.(peruskoulu). Silloin maksoi paljon linja-auto piletit , sun muut.Yöpyminen kortteerissa jne.
Siskopuoleni koulumahdollisuuden ylioppilaaksi annoin aikoinaan, ja enpähän kadu, jonsen kiitostakaan ole saanut.
noi opinnot on jäänyt vähälle meikäläisen kohdalla,pikkupoikana kerättiin nauloja purkujätteestä,saatii särvintä leivälle.
Se ei kuitenkaa oo tappanut mielenkiintoo luontoon ja kukkiin.
Vuonna muutama mulla oli lenkki kaverina sellanen älykäs ihminen joka tunsi järkyttävän määrän kasveja.
Siinä vaahtopää kävelyn sivussa hän sivisti minua,ja herätti mielenkiintoo värikkäällä selostuksella.
Esim olin aivan ihmeissäni voikukkien suurest määräst ,musta ne kyl näyttää kaikki samalta.
voikukat miljoona keltaistakukkaa kesässä. Minäpä opin vasta parikymppisenä että mehiläiseksi luulemani otukset ovat kimalaisia ja ne pienemmät ovat mehiläisiä. En vielläkään erota mantu ja kivikkokimalaista toisistaan ja niitä lienee myös muunnimisinä, koska olen ruusupenkeissä nähnyt monenkokoista ja sävyistä pörrääjää, nyt apiloiden kimpussa olevat ovat niitä vanhoja tuttuja suloisia raitapöksyisiä pullukkapörriäisiä.
sä oot hyvä ihminen.
Piikkiohdake oli perseensuti.
Olen vasta aikuisena kuullut, että niittyleinikki ja rentukka olivat myrkyllisiä. Niitä en tainnut syödä, mutta suolaheinä maistui.
Sitäkään ei olisi saanut syödä. Siinä on jotain happoa. Maistelin mummoni huonekasvejakin. Kaupan salaateista ei tiedetty mitään. Olisikohan ollut joku puutostauti?
Kaksi kesää kärsin.
Kolmantena sain vaihtaa sen sääpäiväkirjan pitoon.
Olin viikot yksin saaressa pöllinkuorinnassa ilman kelloa.
Aamuisin havumajassani herätessä tein pilvisyys- tuuli- ja lämpötilahavainnot (perstuntumalla).
Sama puolilta päivin ja illan suussa.
Ilman tähyily oli paljon mielenkiintoisempaa ja palkitsevampa kuin juurimuotojen pänttäys.
kasveja kerättiin oikein ilomielellä, mukavaa hommaa oli minusta.
Sitten litistettiin, kuivatettiin, liimailtiin ja kirjoitettiin nimet ja suvut lappusiin.
Opeteltiin ulkoa latinankieliset nimetkin, mitenhän nykyisin onnistuisi. Ainakin aikaa varmaan menisi muistiin saamiseen kauemman.
Opettaja kuulusteli, hyvin meni, mutta menköön.
Monet nimet ovat jääneet hyvin muistiin.
Tallessa on kasvikokoelmani, tottakai. Kasvit nyt eivät enää ole kovin freesejä, mutta onpahan yhtenä helmenä muistojen helminauhassa.
kasvien keräilystä ja aikamoinen määrähän
niitä sitten pidemmän päälle olikin.
Valitettavasti vain ei jäljellä ainoaakaan,
kotimökille aikanaan jäivät ja sieltä jo
moneen kertaan siivottu pois. Harmi kyllä,
silloin ei niinkään mieleen tullut niitä talteen ottaa.
Vaikea niitä olisi ollut säilyttää ja kuljettaa mukaan kaikkialle, mihin on muuttanut. Kyllä aika jo olisi jo tehnyt tehtävänsä hauraille kuivatuille kasveille.
Tai sitten lapset. Kumpikaan pojistani ei kyllä ole ollut oikein kukista kiinnostuneita.
Vaatisi tietysti myös erikseen paikan missä säilyttää.
joko rupee loma painaan päälle ilmat ainaskin nyt näyttäs siltä että olis kenen vaan mukava jäädä lomaileen meiltäkin yks tyttö jää kahdeksviikkoo ja sen jälkeen toinen kuukaudeks mut meidän sesonki yleensä hiljenee elokuun alkuviikoilla muitten lomat tietysti tietää ittelle enemmän töitä mutta on töissäkin kivempi olla kun on kaunista ihmisetkin on paljon aurinkoisempia kun ulkona paistaa eikä sada.
mutta huomenna täysin vasta ratkeaa.
Olen ollut tässä saikulla muutaman päivän,
kun tuon allergia alkoi taas vaivaamaan.
En saanut lääkäriltä lupaa olla töissä,
vaikka en s-lomaa halunnutkaan. Puhallusarvot
putosi melko alhaiseksi. Tämä kevät ja kesä
on koetellut vimosen päälle.
Saa nähdä miten käy. Kovasti haluttaisi jo
maille rientää.
tänä kesänä kokenu sen allergiaihanuuden kun altistuin sille homeelle niin nyt oireilen kaikenlaisita vaikken ennen oo ollukkaan allerginen mulle ei onneks vaikuta keuhkoihin mut silmät oireilee tämän tästä toivottavasti saat aloitettus lomas kyllä näin kesällä täällä maalla on mukavaa.
kivaahan se olisi. Nyt kun sitä kesääkin ehkä
olisi, ... no lomaa joka tapauksessa.
Onnea nimipäivällesi, muistin Sinut tuossa päivällä,
kun kummityttöäni onnittelin, mutta nyt jo meinasin unohtaa.
tänään oli yksi niistä aamuista kun mun mies laulaa muuten se ei laula koskaan ees itekseen mut aina kun mulla on merkkipäivä niin se alkaa paljon onnea vaan paljon onnea vaa ja niin edelleen.
ihan mukavaa, kun nimipäivä aamuna sentään
lauloi. Minullekkin laulettiin tässä pari
päivää sitten. Yhden siskoni mies lauloi
puhelimessa, kun molemmat sieltä soitteli.
että se loma alkaa taidan ruveta nukkumaan että pääsee huomenna ylös ajoissa kun on vasta iltavuoro niin kerkee nauttiin kesästä päivällä öitä.
toivomus minullakin olisi.
Öitä sinnekkin!
Tulin käymään täällä aamusta aikaisin ja kurkkasin konettakin. Kiitti sinulle ja paljon nimipäivä onnea minultakin ja onnittelulauluna vanha Italialainen kansanlaulu Tiritomba!
"Illan tullen astun meren rantaa, siellä kauniin kullan kohtaan. Hymyn silmät suovat, punaposket hohtaa, elon riemut kansaan jaan. Tiritomba, tiritomba, tiritomba laine loiskuu rantahan. Tiritomba, tiritomba, tiritomba saavuthan."
Sä olet varmaan lomalla...mökillä ehkä tai marjastamassa. Minäkin olen vähän marjastanut, mustikoita vähän ja lakkoja katselin,Tiilikassakin. Hyvää lomaa jos satut vilkaisemeaan tänne jossakin välissä:-)
reilut neljä viikkoa. Nyt on sitten paluu arkeen.
Lakkoja tuli ihan mukavasti, eikä tarvinnut kovin monella suolla käydäkkään.
Mustikoita en kerännyt. Niitä oli vähän heikonlaisesti ja paikka paikoin olivat pilaantuneita.
Metsäkartanolla kävin ja maaselän "näköala" paikalla.
Kiitos onnitteluista!!
Arvasin mä että olet lomalla. Minäkin kävin Metsäkartanolla ja Tiilikalla loman aikaan. Keräsin vähän lakkoja ja muutaman sangollisen mustikoitakin vaikka ne tuntuivat aivan kiven ala olevan. Kivaa kun olet palannut, kaipasinkin. Minä vielä oleilen mökillä, käyn vain aina täällä vaki-asunnolla aamuisin. Kivaa sinulle.
ne mustikatkin keräsit? Olet saanut melkein
asustaa siellä metsässä, niin harvakseenhan niitä
mustikoita oli siellä samoilla seutuvilla.
Sinulla on tosi hyvä, ihanteellista, kun on lyhyt mökkimatka. Vaivaton.
Helppo käväistä kotona postit katsomassa ym.
niitä maisemia, oikeastaan tosi läheltä. Oli ne etsittävissä ja hitaita kerätä kun harvassa paikassa ne todella olivat. Löytyi joiltakin vanhoilta männikkö kankailta jokunen paikka jossa oli sen verran että kerätä kehtasi.
Lähellä se tuo mökkipaikka on, nyt palasin vaki-asunnolle.
mustikat olivat aika lailla pilaantuneet, missä
kävin. Tosin en niitä suuremmin nyt hakenutkaan.
Varmaan maastostakin kiinni heikko laatu.
Suolla oli kyllä paikka paikoin kohtalaisen isoja
ja hyvälaatuisiakin mustikoita, mutta ei kovin paljoa.
Mun on pitänyt aijemmin kysyä, että ajelitko
siellä päin noin neljäkymmentä vuotta sitten,
kun oli vielä se vanha tie R-vaaralta-Nurmekseen päin, jossa oli niitä "hyviä" heittoja.
Oli kuin Linnanmäen vuoristoradassa...
siellä ajelin. Oikeastaan aloittelin autoilua tai vähän myöhemmin. Tuttuja maisemia ne "vuoristoradat" ovat vaikka en aivan joka päivä siellä ajelekaan.
Pitää lähteä painumaan untenmaille, huomenna taas töihin. Oli kivaa jutella, sinulla on lämminsydän aina sanoissasi. Hyvää yötä, kauniita unia!
täytyy hipsiä. Kiitos taas kirjoittelusta.
Sinulle Hyvää Yötä ja Kauniita Unia!
Kivaa myöhäis-iltaa sinulle Sinimarja ja hyväyön toivotus laulun sanoilla:
"Mä yhä ihannetta vuotan, hän missä oisikaan. Mä vielä onneheni luotan. Se saapuu aikanaan. Sulle salaisuuden kertoa mä voisin, sulle tahtoisin kuiskaella vain: Sun mä ystäväksi ainoaksi soisin, sulle oisin hellä ain. Kerro onko sulle..."
Kauniita unia:-)
tässä pika pikaa, kun töistä tulin ja piti yksi
opiskelu juttu vielä postittaa.
Olen lomalle lähdössä, itäiseen suomeen, puolukkaan.
Sinulle kiitos kivasta tervehdyksestä!
Hyvää viikonloppua!
t. Sinimarja.
Vastasin tähän, kun edelliseen ei mahtunut.
Saattaa olla että kuljetaan marjastaessa läheltäkin tuntemattomina nettituttuina! Kiehtova ja jännittävä ajatus sattuman tapaamisesta. No ei tosiasiassa varmaankaan toteudu. Kivaa lomaa jokatapauksessa ja antoisaa puolukkareissua, minäkin varmaan marjastan täällä Itä-suomessa, mutta palataan ja kun palataan niin ajauksissa halataan.
joten ei kai se metsässä törmääminen mahdotontakaan liene,
tosin siellä itäisessä suomessa niitä saloja riittää.:)
Noilla kulmilla missä olin, ei puolukat olleet
vielä täysin kypsyneet, mutta sen sijaan kauniista ilmoista sai kyllä nauttia ihan koko viikon.
Minäkin kävin hieman puolukoita keräämässä. Ei ne vielä täysin kypsiä olleet, mutta kerättävissä kuitenkin. Puolukat kypsyivät tänä syksynä vähän epätasaisesti. Mieleeni tulit siellä kun ihmisiä tuli ja meni, marjastamassa nekin varmaan olivat.
Mutta nyt pitää nukkumaan kun huomenna töihin taas. Hyvää yötä! Kauniita unia!
Odottelin sua, mutta oli varmaan sinulla muita kiireitä. Olisi ollut kivaa jutella, mutta ehkä toiste sitten. Kauniita unia:)
metsässä marjastajia näkynyt. Sotapojat pitivät
meteliä iltamyöhälle asti. Välillä sai korviaan
piellä, eikä vähään aikaan kuullut kerrassa mitään.
Tosin illalla jo lentelivät korkeammalla.
Olitko Sotinpuron harjoitusalueen lähellä? Minä en nyt syksyllä aivan siellä käynyt, ehkä kymmenen tai viisitoista kilometriä sieltä. Kävin tosi kesällä lähempänäkin?
kun näytti lukijoita olevan ja aika tarkasti
tuli kerrottua.
Ketähän tämä meidän juttelu nyt sitten noin kiinnostaa ihmettelen vain. Mitä arvelet.
siskon vanhat täydestä meni.
mutta siihen aikaan jo kiertelin kilpailumatkoilla viikonloput ja arjet piti olla kotitilan töissä. Vähiin jäi omat saaliit.
Mutta sitten tuli löytö aitan vintiltä. Nuorimman tätini 20 v vanha kokoelma. Ei muuta kuin irti ja uusille papereille uudet laput kulmaan ja täydestä meni.
Ei tullut ihan täysiä pisteitä, kun jokin Marian kämmykkä oli ehditty välissä rauhoittaa eikä sitä olisi saanut enää nyppiä mukaan.
Tänään juuri mietin tuolla lenkkeillessäni ojanpientareiden kasvien nimiä. Muistaahan niitä: leinikki, siankärsämö, hiirenherne, apiloita monen sorttisia, horsma, saunakukka...ja mitkähän latinankieliset nimet olivatkaan? Valitettavasti "kasvitieteelliset" opinnot jäivät.
...on ollut hyötyä elämäntaipaleella!
Tässä koko illaksi :) :) :) :) :)
Hitto että oli turhaakin turhempaa touhua. Pakkohan ne oli kerätä ja päntätä, mutta juuri mitään en niistä kasveista muista vaikka niistä hyvän numeron aikanaan sainkin. Taas keräävät kersat niitä. No ei se kait sen turhempaa tietty ole kuin GTA:n pelaaminen..mutta tylsempää takuulla.
niitä kerättiin.
Mökillä kun vietettiin koko kesä, siellä tuli tuo työ tehtyä.
Minulla on niin hatara muisti ollut ilmeisesti aina, en muista kyllä enää yhdenkään kasvin latinalaista nimeä.
Tyttäreni ( 16v ) kanssa asiasta puhuttiin ja hän oli sitä mieltä, että voi, miksi niin ei enää koulussa tehdä.
Minulle on käynyt samoin, kaikki kasvini ovat matkalla hävinneet.
Harmittaa hieman, koska ne olisi ollut mukava näyttää omille lapsille.
...sen ensimmäisen kasvini, se oli Hietapitkäpalko, nimi latinaksi oli hassun kuuloinen: Cardaminopsis arenosa. Kasvien kerääminen ja puristaminen oli mielenkiintoista hommaa, mutta se kasvin nimikelapun täyttäminen, voi hittolainen! Piti etsiä heimo ja lajike, kasvupaikka... oliko siinä vielä kukinnon muoto ja lehden muoto, en muista. En olisi läpäissyt koko kuulustelua, mutta opettaja oli perhetuttu, onneksi.
Myöhemmin jouduin opettelemaan vielä puiden latinalaisia nimiä, mutta eipä niitäkään ole työssä juuri tarvinnut. Muilla kielillä kyllä, mutta ei latinaksi.
Joka syksy
kaksi litraa per oppilas
Niistä koulun keittäjämme
keitti ruispuolukkapuuroa
sekoittaen jauhot kylmään veteen
jotta puurosta tulisi jännän kokkareista
Muistelen sitä puuroa aina
jos ei krapulayrjö muutoin laukea
:)
vanhemmat olivat niin kovia kerääjiä että niistä vein puolukat kouluun ja säästyin siltä hommalta.
Muistan kun kerättiin ovelta ovelle paperia, niistä saaduilla rahoilla sitten koululle hankittiin televisio.
Ja jossain vaiheessa myös omat lapseni keräsivät pulloja, joilla sitten rahoitettiin koulussa jotain.
ja tallessa ovat, just tänään kansio osui käsiin vintillä.
Mitähän nää on Taraxacum officinale
Ranunculus acer, Trifolium pratense, Viola tricolor, Alchemilla vulgaris....osasin kaikki liki sata latinaksi heimot ja monia yhä vielä.
Minusta se oli mukavaa. Tarkoitus oli vielä kerätä ne missä oli korkeat harvinaisuuspisteet.
No joo, veljeni käytti ne myös, vaihtoi vain omin käsin nimilaput. Voi sitä poikaa...
Istuin vieressä, kun tätini irrotti ja siirti, tyttärelleen, serkkutytölleni vanhoja kasvejaan.
kauneimpia kukkiakin oli Linnea Borealis, vanamo.
kasvia täällä Lapissa! Siinäpä olikin urakkaa tarpeeksi.
En muista sainko kokoon vaadittavan määrän mutta vain kymmenkunta on jäänyt muistiini.
Eikä niidenkään tuntemisesta ole ollut mitään hyötyä.
Olisinpa saanut opetella biologiaa sen sijaan.
Pääsin ensimmäisen kerran 13-vuotiaana käymään Pohjanmaalta Vantaalle. Olin ylpeä, kun sain kokoelmiini valkovuokonkin, joita ei kotiseudullani kasvanut.
Puolet keräämistä kasveistani jäi sukulaisperheeni liiteriin prässin alle kuivumaan. Sanoivat siitä minulle myöhemmin, mutta eivät palauttaneet kasvejani.
huolimatta tullut kasvimaalla hyörijä ja kukkien kasvattaja? :)
Vai pidätkö enemmän luonnosta sellaisena kuin se on? Näet kasvit niitä tunnistamatta mutta kuitenkin niistä nauttien?
Olen laiska ja esteettinen. Katselen mieluummin kukkia kuin hyörin puutarhassa. Annan kaikkien kukkien kukkia, rikkaruohojenkin.
On palannut tuo nuoruuden velvollisuus mieleen taas. Mitä jos alkaisi kerätä niitä taas juurineen ja tekisi niistä vaikka tauluja.
Pari heinää sain vihkoon,voikukka ja joku toinen heinä. Ja bilsan maikalta syksyllä haukut:) Oli varmaan myöhemmin niistäkin suuri hyöty?
kerätä.
Ja hävinneet ovat, aikoja sitten. Tosin nykyisin keräilen niitä toisella tavalla, kuvina. Tuo määrityspuoli tuntuu kuitenkin jäävän kesannolle tuntemattomien osalta vaikka kirjallisuuttakin olisi käytössä.
Minä keräsin myös kasveja keskikouluaikana. Minulla oli veli samalla luokalla, kylläkin eri luolassa, joten teimme yhteistyötä. Ja myös muut sisarukseni auttoivat. Epäilenpä, että itse en montaakaan jaksanut alusta loppuun asti tehdä, kun on niin huonossa muistissa. Olisihan se hauska tietää, kuka ne mahtoi loppujen lopuksi kerätä ja huolehtia.
lanttupellosta; olin juuri maalaitaloon vihitty nuori miniä :)
aika paha litistää lanttuja kasvipainoon :).
Tuosta kasvienkeräilystä on kyllä ollut siinä mielessä hyötyä, että tietää kasvien nimet.
On jotain missä voin vielä tänäpäivänä "loistaa"
kun luontoretkellä luettelen lapsille ja lastenlapsille kasvien nimiä, itse en käynyt keskikoulua, mutta veljeni, kasvinkumppanini, kanssa keräsimme kasveja yhdessä.
Menen tänään töiden jälkeen katsomaan isää sairaalaan, ihan hän on vielä virkeä, mutta on pieni epäilys, että 10 vuotta muhinut syöpä on nyt voittanut vanhan tervaskannon.
harvennettiin, ja peltoa kitkettiin :)
Halaus Anskuliini, voimia Sinulle.
Sinulle ja sinun isälle.
Tais olla väärä hälyytys, isukki on ollut pitkään huonovointinen ja väsynyt, nyt sattui keskussairaalassa olemaan innokas lääkäri, joka tutki perusteellisesti.
Sydänlääkkeet vaihdettiin toisiin ja sydän tahdistettiin isän sanojen mukaan "paimenpojalla". Pulssi oli ollut 39, nyt mittasin lähtiessä ja pulssi oli 80, vointi oli hyvä.
Sain hänet perjantaina kotiin, oli vaan nyt haikea lähteä ja jättää yksin, kylläkin tarkkojen ohjeiden kanssa.
, on se kurjaa, kun kaikki lääkärit ei ole niitä innokkaita..:(
Ja varmasti sinusta kurjaa jättää isä..halaus Anskuliini....
Tytöillä siistimmät herbaariot
ja osasivat paremmin kasvien
latinalaiset nimet ja heimot.
Poikia ei niinkään kiinnostanut,
aavistivat, ei sitä tietoa
elämässä tarvita.
Jo siinä iässä näkyi
kumpi sukupuoli keskittyy
oleelliseen ja kumpi
tekee työnsä huolellisemmin.
osti kasvit mehtäkouluaikanaan, semmoisia ne pojat on ja ovat aina olleet..siltikään yleistämättä.
Ja tietenkin provosointitarkoituksessa! :) Vaan eipä vielä kukaan ole äyskäissyt... taidanpa palata illalla asiaan jos lykästäisi paremmin... pitää lähteä pojan (11 v, olen "myöhäisherännäinen") kanssa K-Rautaan ostamaan askartelutarvikkeita...
puuttuu. Harvinaisia tai rauhoitettuja kasveja mm. sinivuokko ja maariankämmekkä ei saanut ottaa juurineen, muut piti olla juurineen. Ihmettelin sitä jo silloin, kun nykyään valkovuokkokin on aika harvinainen.
80 kpl niitä piti kerätä, olihan siinä urakkaa. Ja mitähän ne tarvikkeetkin maksoi, kansio ja imupaperit, isot arkit, laput, teipit sun muut. Isä teki sen prässin itse ja velipoika hyödynsi sitä ensin.
Juhannusruusu on tallessa lasin alla taulunraameissa lappuineen ja se on vieläkin kaunis, prässätty v. 1963. Lapussa lukee: kasvupaikka mummulan talon eteläpääty. Aika hauska, jotkut vieraat sille naureskelee. Sitä olen uskollisesti kuljettanut elämäni varrella.
Olen usein divareista haeskellut pientä kasvioppikirjaa, sellainen ehkä alle A5-kokonen nide, siinä oli kukat värikuvina, mutta eipä ole löytynyt. Omani on kadonnyt jonnekin, harmittaa.
Kyllä se kasvien keruu silloin tuntui työläältä, olisi ollut paljon mukavampaa olla vaikka uimassa.
Minulla on vielä tallessa WSOY:n v. 1964 painama koulun värikuvakasvio, sama josta silloin etsiskelin nimiä keräämilleni kasveille.
Netistä kai ne tiedot nykyään löytyvät. En tiedä vain miten.
Kyllähän niitä oli pakko kerätä:( Ei se kerääminen mitään ollut, mutta se prässääminen ym.Siinä sitä olikin sitten työtä.Toki vieläkin on mielessä muutaman kasvin latinalainen nimi.Tosin ilman sitäkin tietoa olisin hyvin pärjännyt elämässäni:))