Kertokaa miten tsuki pitäisi oikeasti lyödä? Meidän seurassa ei puhuta käden palautuksesta mitään, joten jään vain lyönnin jälkeen tyhmänä odottamaan, että nage tekisi jotain..
AIKIDO : tsukissa käden palautus?
Julia
282046
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Käden palautuksesta ei puhuta, sillä jos teet nopean lyönnin, ei aloitteleva aikidoka ehdi tehdä siihen opetettavaa tekniikkaa -> Treenistä ei aikidon opettelun kannalta mitään iloa.
Sitten kun uke ja nage osaa liikken muodon ts. ei tavitse hokea "eiku näin se meni" voi ruveta hakemaan samaa "tekniikkaa" parempaan lyöntiin.
Palautus pitää tehdä _aina_. Jos nage on taitamaton, niin tekee tekniikan niin hitaasti, että ehtii ja lisää vauhtia taidon karttuessa. Mutta sellaiset syöksyt, joissa tullaan nopeasti eteen ja ja jäädään siihen toljottamaan eivät kuulu mihinkään kamppailulajiin.
Aikidossa on tosiaan lyöntien(kin) puolella jotain mätää ja pahasti. Aikidossa kun ei ensinnäkään opeteta lyömään oikein (kunhan roiskitaan sinne päin ja sanotaan, että tää on atemi.), eikä muuten opetella vastaamaan todella realistisella nopeudella tulevaan iskuunkaan. Se lyövän käden palautus on tehtävä _aina_ ja palautuksen on oltava iskua nopeampi. Kysymys on myös seuraavaan iskuun valmistautumisesta siinä, että se käsi vedetään takaisin. Sitä paitsi miksi jättää käsi sille toiselle kun sen voi vetää takaisinkin... Aikidossa tätä nyt vain ei huomioida koska aikidossa sen toisen täytyy saada tassusta kiinni että voidaan tehdä aikidoa... Kaikissa muissa lajeissa lähdetään liikkeelle ajatuksesta "pidä tassusi erossa minusta" ja toteutetaan tätä politiikkaa myöskin. aikido on kamppailutaitojen erilainen tapaus, mutta se ei olekaan varsinaisesti taistelutaito.
Niinku Porkkis totes, aloittelijoiden tapa on aloittelijoiden tapa.
BTW Sepi, oletko koskaan treennanut pitmmällä olleiden kanssa kun nuo sun kuvaukset kuulostaa peruskurssilaisen pohdinnoilta?
Kyllä noita käden eteenjättäjiä löytyy melkein lajista kuin lajista ja toisaalta aikidosta niitä, jotka palauttavat (olen nähnyt).
"Palautus pitää tehdä _aina_. Jos nage on taitamaton, niin tekee tekniikan niin hitaasti, että ehtii ja lisää vauhtia taidon karttuessa."
Muuten ihan hyvä idea muttei toimi, ainakaan kaikkien aloittelijoiden kohdalla(joidenkin kohdalla voi toimiakin). Tai sitten se pitäisi tehdä oikein super hitaasti ja se taas ei minusta ole sen parempi kuin käden eteen jättäminenkään. Yllättävän monet aloittelijat omaavat vaikeuksia hahmottaa edes oikeata ja vasenta. Kun lyöt niin voi olla että menee 5-10s ennen kuin ne saa liikkumaan oikeeseen suuntaan ja siinäkin pitää ohjata koko ajan. Yksi hyvä tapa alussa on jättää se käsi siihen kunnes aloittelijan saa tekemään edes jotain ja sitten yrittää omalla liikkeellä näyttää mihin uken pitäisi lentää ja miten nagen pitäisi liikkua jne. Aikido vaatii muutenkin todella hyvää koordinaatiokykyä. Mutta hyvin nopeasti peruskurssin jälkeen voidaan kyllä alkaa palauttamaan niitä lyöntejä.
Entisessä seurassani tuota tekivät vielä 2.dan äijätkin. Tietysti henkilöissä on eroja ja eritoten jujutsutaustaiset 2.kyu hemmot tekivät mielestäni paaaaljon tehokkaamman näköistä harjoitusta kuin heitä huomattavasti kauemmin harjoiteelleet mustat vyöt. Ja tällä en tarkoita mitään opetustilannetta vaan sitä kun kaksi mustavyötä tekee tekniikkaa keskenään.
Edelleenkin sanon, että aikidon hyvät tekniikat on menty tuhoamaan totaalisen idioottimaisella harjoitusmentaliteetilla. Ainakin täällä Suomessa, muualla kun en ole aikidoa harjoitellutkaan.
syy on siinä että kyseessä on vanhanaikainen "lunge-punch" tekniikka, johon pikainen palautus ei kuulu heti kuvioon
No joo, jos kyse on aivan ensimmäisistä harjoituskerroista, voi tekniikan joutua paloittelemaan tavalla tai toisella. Tarkoitin tuolla termillä "taitamaton" oikeastaan ketä hyvänsä 0-20v. treenannutta, joka ei ole vielä päässyt "sisään" tehtävään tekniikkaan.
mun mielestäni syy oli siinä, että ne ei halunnu edes opetella lyömään kunnolla, koska se ei kuulu aikidokalle.... mikä on harjoittelua ajatellen aika dorkaa.
Laadukas hyökkäys vaati laadukkaan vastatekniikan.
Ilman muuta käsi palautetaan kun harjoittelijoiden taitotaso nousee. Aloittelijoiden tapa on aina aloittelijoiden tapa :) Jostainhan se pitää aloittaa.
Olen siis vaan turhan hätänen sen lyönnin opettelun kanssa, vaikka tekniikoiden muodoissakin riittää vielä pähkäilemistä.. eipä muuta kuin lisää harjoitusta!! =)
Siinä ootte oikeessa aikiido ei oo todellakaan mikään kamppailulaji, touhu on väliltä naisvoimistelu, baletti kiinalainen ooppera ja Setan ryhmäkokous.
Onhan noi pellet käsiään ojennellut, mutta ku ne ei lyödä osaa yks aiki ope yritti tumppuaan mulle tarjota, tempasin siitä lukon ja eihän se kipua kestäny, sen kaverit pidin potkuilla etäämmällä, karkuun ne juoksi ja nää oli niitä suuria hakama-hame miehiä, oli lajille mainosta ku pöllytin niitä kolme ja en edes lyönyt yhtään kertaa.
HMD
Siinä ootte oikeessa mun levytys hmd ei oo todellakaan mikään kamppailulaji, touhu on väliltä poikavoimistelu, baletti ruåtsalainen ooppera ja Setan ryhmäkokous.
Olenhan käsiään ojennellut näppäimistöllä, mutta ku en millään mulla tavalla ejakuloi. Yks ope yritti tumppuaan mulle tarjota, tempasin siitä mutta eihän se auttanu, sen kaverit tuli avuksi mutta karkuun ne juoksi ja nää oli niitä suuria hame miehiä, oli lajille mainosta ku sain niiltä kolmelta yhtäaikaa.
hmd, honda monkey dsippas
Sitä mihinkään palautella. Lyönnit tehdään aina osumistarkoituksessa. Nagen homma on tehdä irimi. Siinä mitään käsistä kiinni oteta.
Oliko tämä taas elävä todiste siitä, että 98% aikidon harrastajista ei tiedä lyömisestä mitään?
Eiku siitä että irimi on kaikki kaikessa?
Meinaan vaan että kun lyöntiä aikidotetaan niin ei lyövää kättä yritetä ottaa kiinni. Ohjaillaan ynnä houkutellaan. Käsi vain lepää uken käden päällä. Tuntuu hölmöltä mutta saa uke sen käden ottaa poiskin. Huono puoli on että nagen käsi tulee perässä. Yleensä naamaan.
Okei, menkää harrstamaan.
No irimi ja lyöntikäden palautus ovat kyllä ihan eri keskustelun aiheita ja nyt puhuttiin nimenomaan siitä lyömisestä eikä nagen toiminnasta.
Toiseksi kommentoisin asiaa:
"Tuntuu hölmöltä mutta saa uke sen käden ottaa poiskin. Huono puoli on että nagen käsi tulee perässä. Yleensä naamaan. "
Näinhän sen *pitäisi* mennä. Noin sitä *aina* selitetään, mutta sitä ei *koskaan* treenata, joten kuittaan senkin yhdentekevänä höpinänä. Itseäni ärsytti suunnattomasti se, kun treenitilanteessa teki pikkuisen eri tavalla kuin mitä nage odotti ja sitten tulee opettaja viereen sanomaan, että ethän sinä nyt voi noin tehdä koska muuten nage tekee niinjanäin. Ikinä se nage ei kuitenkaan tehnyt mitään, kyllähän tuotakin pitäisi herranjumala harjoitella eikä umpisokeana seurata kataa kuin muslimi koraania. Liian monta kertaa kuulin näitä "mutku jos uke tekis niinku noin niin nage tekis noin joten ei uken kannata niin tehdä"... huh huh. Mitä sitä sitten oikeestaan edes treenaa mitään kun kaiken voi lukea jostain Ueshiban pyhäinjäännös kääreestä.
Niin no, kukin renaa tyylillään jne. Ite oon huomannu että eniten turhaantuu net jotka ovat jotakin kokeilelet/kokeilevat ja harrastavat lisäksi aikidoa.
"eniten turhaantuu net jotka ovat jotakin kokeilelet/kokeilevat ja harrastavat lisäksi aikidoa."
Mitähän tästä voisi päätellä?
"Mitähän tästä voisi päätellä? "
että ihmiset on hätähousuja.
Miten siitä noin voisi päätellä? Siis että nimenomaan muiden lajien harrastajat on hätähousuja?
Totta, että jos vain selitetään, mutta ei tehdä, ei sillä ole mitään vaikutusta. Ja valitettavan usein näin tehdään. Mutta jos näin sanotaan, niin treenaajan tulisi ottaa se korvan taakse.
Itse treenaan niin, että jos uke hyökkää "väärin" niin kuitenkin teen jotain. Ja se voi olla mitä tahansa mikä sopii siihen. Jotkut aloittelijat saattavat hyökätä epähuomiossa aivan eri hyökkäysmuodolla. Reagoin siihen ja teen jonkun tekniikan. Tämä ihan oman oppimisen takia. Sitten sanon, että hyökkäysmuoto on tämä ja jatketaan. Mutta aina olisi hyvä yrittää edes jotain, vaikka se ei vältäämättä onnituisi. Epäonnistuminenkaan ei saa silti pysäyttää tekemistä, vaan silloin voi lyödä, potkaista ja ottaa etäisyyttä. Seuraavilla kerroilla voi yrittää paremmin. Jos näin ei tee, tulee se paha tapa, että pysähtyy, jos hyökkäys ei ollutkaan odotetun kaltainen. Tai sitten alkaa se selitys, että näin ei voi tehdä...
Tällaisia ihmisiä on paljon aikidossa. Enkä jaksa stressata heidän takiaan. Mutta kolikon kääntöpuoli on se, että heidän kanssaan harjoittelu ei opeta niin paljon. Uken tulisi aina silloin tällöin pistää vastaan ja yrittää jotain muuta ja tarvittaessa vaikka lyödä nagea jos sellainen tilaisuus syntyy. Nagen tehtävä on ratkaista ongelma jotenkin. Ja jos ei itse löydä siihen ratkaisua voi pyytää opettajalta apua. Tosin tämä vaatii sellaisen opettajan, joka ei haku ukea väärästä hyökkäyksestä. Ja mikään ei opeta niin hyvin, kuin turpiin saaminen. Kokemusta on.
Oma seurani on siitä hyvä, että meillä on hyvä opettaja ja seurassa on paljon myös muiden lajien harjoittelijoita. Eri harjoittelijoiden taustalta löytyy karatea, judoa, jujutsua, taidoa, escrimaa, silatia, nyrkkeilyä ja muuta. Ja näissä on pidempäänkin harrastaneita, eikä vain peruskurssin käyneitä. Ja kaikki treenaa aikidoa ihan hyvässä hengessä. Jos haluaa treenata jotain rankemmin tai esim. potkuja vastaan, niin löytää ihmisiä, jotka tämän taitavat. Ja vastapainoksi taas voi treenata hyvinkin pehmeää ja pyöreää pyörittelyä, mikä omalta osaltaan on hyvinkin hyödyllistä.
Tämä on minun tapani treenata.
Nimimerkillä
"Kokyonagessa aina munat vaarassa"
...päin. (kirjotin pitkän häikäisevän vastauksen joka häipy ku kone boottasi ilmeisestikkin ki-ylikuormituksen vuoksi...) Aikido on vaikeaa ymmärtää jos sitä yrittää katella jo biasoituneesta vinkkelistä. Kuppia ei pidä tyhjentää mutta sitte sitä pitää laajentaa jotta tämkin näkemys mahtuu siihen.
Mulla itellä on sellanen fiilinki että mun muut harrastelut ovat vaikeuttaneet aikido harjoitteluani. Siis, jos en olisi jo omannut kokemusta ja hankkinut sitä lisää samalla kun aikidoa aloittelin, olisin(ko? koska kukapa sitä loputlakaan tietää) ehkä tajunnu jo aiemmin mitä aikidossa oikeastaan harjoitellaan.
Muista touhuloista oli jäänyt sellainen kuva että martiaali artsit on sellasia joissa on tekniikoita. Tekniikka x toimii tekniikka y:tä vastaan ja tekniikka z puolestaan tekniikka q:ta vastaan. Ekat viis vuotta vielä sangen lyhyestä aikido urasta pyörittelin päätä ja jatkoin muitten juttujen treenamsita. Kokoajan tietäen että jos oikeasti tulis ip-tilanne vastaan olis työkalut jostain aivan muualta kuin the art of peace. Siis aikidon harjoittelun kannalta muu harjoittelu oli varmasti pahasta mutta tuskin ip-tilanteessa mahdollisesti toimittaeen jouduttaessa.
Ihmettelin miksei hyökkäyksiä opeteta, miksi hyökkäysmuodot on typeriä karateperuslyöntejä miksei uke pistä kokoajan täysillä vastaan jne.
Yritin tehdä tutkia paperilla listaamalla erilaisia tilanteita ja eri tekniikoita. "Tuo tuohon ja tuo tuohon. Paitsi että tuon tekniikan sovellus käy myös tuohon ja tuohon ja se kolams versio taas noihin ja se oma keksimäni taas tuohon..." Loputon suo. Hiljalleen alko valkenemaan että piru, sehän on yks ja sama tekniikak joka kävi kaikkiin juttuihin! Listaa alusta tekemään "jos uke lyö niin sitte voi tehdä nämä..." Ja vieläkään se ei ollu hyvä ratkasu mutta tuntu paremmalta ku eka. Noh näillä eväillä jatkettiin.
Mustin aina sen toteamuksen että aikidon tavoitteena on spontaani tekniikka. Ajattelin että sillä tarkotetiin toistojen määrää jollon eri sovellukse tulee kuin itestään. Ehkä olisin osannu kuunnella paremmin jos muut näkemykset ei olis ollu tiellä. En nyt tällä tarkota että ymmärrän kaiken täysin jne. mutta enemmän ainakin ku ennen. Ehkä... :) Ennen ahisti aivan hirvittäväsi ku harjoteltiin tekniikkaa x ja vahingossa tuli tehtyäki jotain muuta. Selitämätön ilmiö. Varsinki jos tuli uusi sovellus. Site sitä ihmetteli ja saatto yrittää treenata erikseen. Sitten se ei taaskaan toiminut. Aina vain enemmän ihmettelyä.
Sitte tajus antaa periksi. Sitä vain tulee tehtyä muuta. Voitte kuvitella(?) että se taas anto ravintoa aivoille. Aikido tekniikka ei olekkaan tekniikka vaan tapa opetella periaatetta, Siis lyhest yksinkertaistaen: Jos uke tarjoaa tuollasita voimaa, se voidaan ohjata näin. Ja tuokin on vielä tekniikka sidonnainen näkemys :)
Ja tästä päästään etiäpäin. Jutun juoni ja kupletti oli tietysti se mitä pitempään treenanneet puhu tai eivät puhuneet. Yht'äkkiä homma alakaa vaikuttaa siltä että on ihan sama mitä uke yrittää jos periaatteet on hallussa. Kuulostaa hirviän leuhkalta mutta ku kakkaa sataa tuulettimeen niin mikään ei mee niinku suunnittelee. Ei voi luottaa siihen että mitään mitä on opetellu tulis yht'äkkiä mieleen ku ahistaa atrenaliinireaktiot ja pelko persiissä kutittelee... Luonnolliset reaktiot. Niitä aikidokin parhammillaan on. Sitte ku alusta on päästy niin sitte voi hengähtää ja lukotella yms... Aluksi pitää vain kattoo mitä tulee. Heittää ittensä mukaan ja... Niin ei sitä voi ikinä tietää.
Aikido on vain niin pitkä tie ja se miten sitä opetetaan (kuten nämä lyöntitaidot osoittaa) aiheuttaa sen että siinäKIN lajissa keskitytään vain pieneen kapeaan osaalueeseen jota taisteluksi joissakin piireissä kutsutaan. Ite toivon että muu harjoittelu paikkaa tämän hetkistä kyvyttömyyttä.
Aikido toimii.
Henkisesti näköjään! :)
Olisipa hauska tietää kuinka paljon meitä tuolla tavalla harjoitteluun suhtatuvia on Suomessa.
Täällä ainaski yks, ja meidän seuras muitaki.