Olen kasvanut arkisista haavoistani
astunut varjoista valoon
syli täynnä kaipausta.
Odottiko minua aamuissani eilen
kukaan muu
kuin keikistelevä punarinta
kaipasivatko kenenkään kädet
sykettä omilleen ?
Tiedän
ei aika odota ketään
se kiirehtää
löytää haaksirikkoutuneet
särkyneiden sydänten holvit.
Myös Sinut ja minut
jotka rakkaus on kirjoittanut.
astunut varjoista valoon
syli täynnä kaipausta.
Odottiko minua aamuissani eilen
kukaan muu
kuin keikistelevä punarinta
kaipasivatko kenenkään kädet
sykettä omilleen ?
Tiedän
ei aika odota ketään
se kiirehtää
löytää haaksirikkoutuneet
särkyneiden sydänten holvit.
Myös Sinut ja minut
jotka rakkaus on kirjoittanut.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Kai Sää tiesit, ettei tommosia saa kirjoittaa tänne - ei ainakaan ennen puoltapäivää!!!
Toinen säkeistö saa nieleksimään jo ja tää kolmas
"Tiedän
ei aika odota ketään
se kiirehtää
löytää haaksirikkoutuneet
särkyneiden sydänten holvit." - tää saa tippumaan melkein tuolilta!
Upea!
Voi taivas
(siis koko runo ;D)
kuin mää sen olisin tiänny, kukkaan mulle oo sem-
most kertonnu ikuna.
Hei nais, mää ole ny puulla päähän lyäty Sun
sanoist. Mää ko kuvittelin, et tää o iha iisi
piisi koko hela rimpsu.
Kauhiast mää kiittele sanoistas, ja ole iha ymmäl
varmaa koko päivä niist.
Kiitos Mys !
..löytää päähenkilöt näytelmään
ennemmin tai myöhemmin.
jos se keikistelevä punarinta
lauloi sinulle rakkautta
ja toimi sanansaattajana.
kyllä on kaunista
ja koskettavuutta löytyy
runossasi paljon!!!
hyvä linda!!!
se keikistelee oikiasti tuossa joka aamu johon-
kin aikaan, mutta onko se sanansaattaja - sitä
en tiedä. Oivallus vallan hauska Sinulta Runo.
Sanoistasi kiitellen,
lintsi
Heräsin ja käteni
ojensin
vain lakanan sileä
pinta käteni tavoitti
Ei aamukahvin tuoksua
itse sekin noustava
laittamaan
Takaoven aukaisin
ei näkynyt punarintaa
mutta orava siinä keikisteli
aamupalaansa kait odotteli
taas niin Sinua
viehkeimmillään
heti aamusta tän
tänne nyt lykkäsit
huokaa:)
ihana ' rinnakkaisruno ' Sinulta.
Niinhän mie lykkäsin, kun aikani löin veikkaa
minkä valitsen ja tähän sitten päädyin.
Minuako viehkeimmillään,
kiitos Kaaru - sulosesti sanottu.
Hmmmm!
Runosääntökirjan sivulla 69 sanotaan, että punarinta
on ...mikäs pirun tahra tässä sivulla nyt
oikein kököttää,,en saa tästä mitään selvää, järkäle!
Vaan ilmiselvää on, että minä pidin
tästä runosta,'jossa sinä olet valoisa
ja aurinkoinen,
kuin rakastunut nainen vain voi olla!
(nyt sain selvää mitä tässä lukee punarinnasta; sen on rakkauden lintu:D , että nyt sen kuulit)
Täs rieskasouvin välissä pyyhälsin tänne kurkkaa-
maan.
Sie se olet niien runosääntökirjojes kanssa
sitten mainio emännys.
Jaa rakastunnu - hellurei ja hellät tunteet. Mi-
tään enää semmosesta muista, mutta runoissa kaik-
ki on mahdollista - You know.
Kiittelen aina yhtä riemukkaasta käynnistäs täti
Sievänen.
luin ja koin taas sanoissasi runon
niin kuin se toiselle annetaan
Sinä hyvän mielen tuoja,
suuri runosielu ja herkkääkin herkempi mies.
Kiitos kauniista sanoistasi.
Niin monta haavaa olen saanut.
Kun olen kunnollinen ja
kiltti mies.
Monta kutisvaa rupea
kärsinyt kun tunnen ja
uskalla puhua tunteistani.
Monet arvet tuntuvat ihollani,
kun uskallan pehmeänä ja
ihmisenä rakastaa.
Suruja olen surrut,kun
renttujen piiskaamat jäljet on
tuotu minun vastuulleni ja syyksi.
Yön rakastajana on helppo olla
ja sitten ratsastaa auringonnousuun.
Vaikeampaa vastuunsa kantavana
kunnon miehenä.
Silti uskon rakkauteen.
Surusilmin.
Kiitos vain runostasi.
Koskettava.Syvästi koskettava.
Aurinkoa päivääsi.
minä tiedän Sinun kiltteytesi
tunnen surujesi surut
ja koen arpesi kuin omikseni
vastuun
jonka kannat kuin vain mies voi kantaa
rakkaus on kantava voima
pyyhi suru silmistäsi
aukaise sydämesi
ja uskalla rakastaa
Sinulle lämmin kiitos liikuttavasta runostasi,
aurinkoa myös omaan päivääsi.
painaa päähäni pimeän seppeleen,
etten sinua näkisi.
Miten huutaa minulle avaruus,
miten kirkuvat tähdet ohimoni läpi.
Miten itkevät lapset maailman rannoilla...
Erna Tauro, syyslaulu
T. H
Pieni korjaus. Tuo kappale on Kaj Chydeniuksen
säveltämä ja Aulikki Oksasen sanoittama
' Sinua, Sinua rakastan '
En tiedä miki lisäsit sen tähän. Siksikö, että
se olisi ollut runolleni luonnollinen jatkumo vai
siksi, että viestitit sillä Muuan Miehelle omia
tunteitasi. Jos ensin mainitusta syystä, kiitän
Sinua.
Tiedät hän sinä sen
sinua odotin,
odotin
silmiesi aukenevan
ihan vierelläsi
odotin aamusuukkoa,
käsiesi hyväilyä,
en tohtinut
herättää sinua
vaikka palavasti halusin
sinua,,
Aika se kiirehtii
rakkaani meillä on aikaa
aikaa
toisillemme,
se riittää ikuisuuteen.
sinua kaivaten,,
tiedän odotuksesi
Sinä unieni sankari
lempeillä sanoilla sulostuttaja
kauniiden säkeiden luoja
ikuisuus
onko se meitä varten
Sinua ja minua - meitä
rakkauden autereiset aamut
kuutamoöiden sulo
voi lindaseni
suljen sinut syliini
rakastavaan syliin
kun tulet sydämmeeni,asumaan
ikuisuus,
uusi elämä,sehän on meitä varten
luotu meille,kultapienoinen.
huominen on meille
Sinulle ja minulle luotu
ensimmäinen askel ikuisuuteen
rakkauteen
sinulla on taas kaunis
rakkausruno.Tunteellista.
Kauneutta mut samalla
haikeutta.Tykkäsin.Kiitos.
jolla riittää aina kaunista sanottavaa ja kannus-
tavia lauseita.
Haikeus ja melankolia, ne asuu minussa ja tulee
väkisinkin näihin runoihini mukaan.
Kiitos !
Sattuu turhan monia,
ja me ihmiset hukumme mukana
*lisää ja lisää särkyneitä ja paikattavia sydämiä*
..
*astunut varjoista valoon* osuva ilmaus
ja antaa toivoa :) huomiseen
Aika. Se menee. Kelloa ei voi pysäyttää :(
haaksirikoista. Niitä tässä elämässä on riittänyt
niin minulla kuin varmaan Sinullakin.
Vielä on löydetty varjoista valoon, toivossa on
hyvä elää - tänäänkin.
Aika kulkee eikä kelloa voi pysäyttää,
ehkä sille ei olisi tarvettakaann. Varmaan on hy-
vä elää ja kokea jokainen hetki elämässä.
Kaikelle on tarkoitus sanotaan, uskon siihen.
Sinua Laudi kiitän pohdinnallisesta palautteesta-
si ja toivotan aurinkoista uutta päivää.
Ehdin,kun kiirettä pidin.
Sanoinhan että jostain valoa
olet löytänyt enemmän,
vaiko kosken generaattorista
imet valon
voimaasi.
Sinä teet pieniä lyhyitä
piirtoja sana valinnoillasi
ja niistä
syntyy oikea oppista Runoutta.
Ei tähän Ajan Hammas
pure,se vain uusiutuu
väliajoin,joita
Sinä säätelet.
Kyllä se koski on kuule melkoinen voimanlähde
minulle. Sen äärellä on hyvä istahtaa, katsoa sen
kuohuja ja pohtia elämää. Seurata härkälintujen
ja sorsien leikkiä, saukkojenkin.
En tiedä oikeaoppisuudesta, kirjoitan sen mitä
sielu ja sydän tuntee.
Kiitos kauniista, sanarikkaasta palautteestasi
ja oikein hyvää uutta päivää Dolan.
Tervehdys linda...onkohan se
kuinkakin jyhkeä koski...älä
nyt vain paljasta olin
paikkaasi.
Tuo luonto kaikkineen on suuri
inspiksen paikka,sen olen jo
pikku pojasta itsestäni
huomannut.
Niin ja sitten tuo
kauniimpi sukupuolen
edustaja.
Kun luen tätä mainintaasi
ympäristöstäsi,niin
tuntuu vaikuttavalta.
Kyllä runoistasi sen huomaa,
että siinä kirjoittaa
kokemuksen ja ilmaisu
taidon omaava henkilö,jolla
riittää katetta antamaan
neuvojakin kirjoittamisen
sala rikkaisiin
koukeroihin.
Oletko muuten kuinka kieliopin
harras ystävä ja taitoja
tutkiva henkilö.
Toivotan viileän raikkaita
virkistäviä pärskeitä
kosken kuohuista. Hei.
oooon se, jyhkeä ja moni tältäkin saitilta on sen
käynyt katsastamassa, mutta en minä sitä tässä
julkisesti voi kertoa. Minähän olisin silloin
kuin avoin ovi kenen tahansa tulla ja mennä ko-
tiini. Mutta niin kuin itsekkin epäilit, vaikut-
tava se kyllä on - ehdottomasti.
Kiitos vain sanoistasi kokemuksestani ja ilmai-
sutaitoni ylistyksestä. Mutta kysymykseesi kieli-
opista - en ole juurikaan sen saloja ja kiemu-
roita tutkiva. Koulussakin inhosin koko ainetta.
Mutta se täytyy sanoa, että pyrin aina täydelli-
syyteen kirjoituksissani niin runoissa kuin kom-
menteissanikin, ainakin mitä oikeinkirjoitukseen
tulee. Olen ihan hiivatin tarkka siitä, ja minua
häiritsee aina virheet, on ne sitten omia tai
toisen tekemiä. Tottakai ihminen on inhimillinen
olento, ja virheitä saattaa livahtaa joukkoon
ihan huomaamattakin. Mutta pyrkimys siihen tar-
kuuteen kuitenkin aina on.
Torilla on taaperrettu jo, ja nyt kirjoittelen
auringonpaisteessa kuistilla tätäkin juttua.
Vallan mainiota kesäpäivää Sinullekkin ja kiitos.
Ei kaikkea voi julkisuuteen
heittää,jotain pitää myös
itselleenkin jättää.
Sillä vaikuttava se varmasti
on ja näkemisen
arvoinen.
Muistan myös alaluokkia,
kuinka usein opettajan
punakynä teki vihkooni
merkintöjään.
Olisi varmaankin nätin
maton siitä punonut.
Se on hyvä,että täällä on
sellainen,joka näkee virheistä
punaista.
Arvaas,kuule minua pännii kun
naputtelen ja kun tulee virhe
lyöntejä,niitä tarkastellessani
niin alkaa aivo sopukka
rispaantua niitä korjaillessa.
Tuo huolellisuus ja tarkkaavaisuus
on tärkeä kulma kivi kirjoituksessa
- siis Oikeinkirjoituksessa.
Puhumattakaan niihin kuuluvista
eri merkeistä.
Oletan ja oikein jopa vaadinkin,
että Sinä niistä olet kyllä
oikea henkilö huomauttelemaan
ehkä yleensäkin mitä
kirjoittamiseen tulee.
Anna palaa sitä minkä ja mitä
osaat niin Palautteita vain.
Ilmaiseksi älä hunajaa
jakele täällä.
Hyvää loppupv.Sinulle.
en jaksanut alkaa vastaamaan tähän kommenttiisi,
nyt hiukan virkistyneenä sen teen.
Hih, hauska juttu tuo opettajasi punakynän käyt-
tö.
Tarkkuutta Dolan, tarkkuutta kirjoittamiseen.
Itse käytän runoissani tekstinkäsittelyohjelmaa,
joka alleviivaa punaisella sen mielestä olevat
virheet ( Word ) Tosin se on melkoisen ääliökin
välillä, näkee virheitä joita ei oikeasti edes
ole. Mutta ne todelliset virheet kuitenkin aina
löytää.
Huolellisuudesta ja tarkkaavaisuudesta tulee vä-
kisinkin mieleen koulutodistuksen arvosanat,
jännä mielleyhtymä.
Enhän minä ole millään muotoa oikea henkilö huo-
mauttelemaan, tai en ainakaan tarkoita sitä sel-
laiseksi. Pyrkimykseni on vain saada kirjoittaja
huomaamaan asiat samoin, kuin itse olen ne
nähnyt ja ehkä seuraavalla kerralla olemaan tark-
kaavaisempi - ei muuta.
Kuten sanoin aiemmin, ehkä todellakin uskaltaudun
jatkossakin sanomaan asioista jotka katson ai-
heelliseksi - luvallasi.
Ei makiaa mahan täydeltä, sopivina annoksina sitä
hunajaa ja etikkaa :=)
Kiitos Dolan ja leppoisaa suvi-iltaa.
Kuule- ei minun jokaiseen
kommenttiin tarvitse vastata,
vain siihen jos tai kun näet
siihen tarvetta.
Runon -Punakynästä- vois tehdä
terää...ei hemmetti se on
liian helppoa.
Ellen ole päässyt sitten jo
ylemmälle luokalle.
Wordista tiedostan josta on
kirjanenkin,mutta enhän sitäkään
ole lukenut,vaikka on tässä
pöydällä.
Pyrkimyksesi totta vie on
hyvä josta kerrot.
Ehdot taitaa tulla ja jätetään
luokalle 7veljeksen seuraan.
...etikan joukkoon
tulista sinappia ja
valko sipulia- Kiitos.
Ts.sitä saa mitä tilaa.
Hyvää pyhän loppu iltaa.
Juu, tiedän ettei tarvitse vastata jokaiseen. Ja
varmaan olen joitain ohittanutkin, mutta tähänkin
on syytä vastata.
Kannattaa nimittäin opetella se Word, jos kirjasi
aiheesta on vielä lukematta. Se on erinomainen
apuväline ja eliminoi niitä virheitä pois.
En jaa ehtoja, kyllä Sinä pärjäilet. Ja niitä
mausteita edelleenkin sopivassa suhteessa
Sitä saa mitä tilaa, tosi on.
Tilataan hyvä päivä meille kaikille ja hymyillään
kun tavataan tänäänkin.
Kiittäen lintsi.
Päivää kosken kuohuihin.
Kyllä minäkin yritän uskollinen
vastauksille olla,kaiken pikku
tohinan keskellä.
Mutta jos jokaiselle vastaisin
ja kommentoisin,niin runot
jäisivät kirjoittamatta
- pakko on valintoja
tehtävä.
Word pitäisi opetella...mitähän
keksisi syyksi...Ai niin...en minä
ehdi,sillä nytkin on kirjoja
lukematta jo pitkältä ajalta.
Tälläinen ilkkis dolan on.
Minä suomin itseäni kykyni
mukaan ja nostatan rimaa niin,
etten tohdi niitä enään tänne
laittaa.
Hymyillään Ketorinin
voimalla irvistys
- sisäisenä nautittuna.
näinhän se on, aika on rajallista.
Itselläni on määrätyt runoilijat, joiden runoja
en ohita koskaan. Tyyli ei voi niin paljoa kenen-
kään kohdalla muuttua, että jättäisin väliin yh-
täkään. Mutta jokainen meistä taaplaa tyylillään.
Onhan se syy sekin olla oppimatta Word, ajan puu-
te siinäkin. Kannattaisi kuitenkin harkita.
Paranemisiin Ketorinin voimalla, ja ehkä kuuman
mehun.
Tapaillaan taasen Dolan.
Ehtoota ja yötä kuin tätä
aamuakin
laitetaan päiväkin vielä
päälle,kun en illemmalla
ollut enään tässä.
Kyllä tuossa sanomassasi
on tiettyä samankaltaisuutta
myös omani kanssa,kun kerrot
lukemisestasi ja tyylistäsi
täällä olijoiden ottamuksista.
Kyllä tuo Word olisi aivan
aiheellista oppia.
Vain tuntuu siltä,että kun tässä
muutamia tunteja päivässä
on,niin täytyy pystyä
olemaan myös pois...pakkoa
ei saisi tästä tehdä,mutta
uuden oppimiselle sekään
ei saisi este olla.
Ehkä hivenen jo helpompaa
kuin eilen.
Taas kerran huomaan, että olemme samoilla
linjoilla - luetuista ja kommentoiduista. Minä
vaan olen niin järrkymätön sen suhteen, että en
halua lemppareitani ohittaa koskaan. Ja aina
pyrin huomioimaan jokaisen uudenkin palstalla,
jos en paljoa runosta sanoisikaan, niin ainakin
toivottaa joukkoomme tervetulleeksi.
Hei. Ei se Wordin oppiminen kuule ole kirjoitta-
mista kummempaa, se vaan on ihmistä tarkkasilmäi-
sempi, ja hakee virheet. Jos Sinulla on sen
romppu, niin asenna ihmeellä se koneeseesi ja ota
käyttöön - helpottaa muuten paljon.
Kiva kuulla, että eilistä helpomppa - tsemppiä !
Ja leppoisaa suvi-iltaa muutenkin,
t. lintsi
Kunnoitan Sinun tapaasi kuin
myös aikaasi antaa muille.
Nyt on pakko piikittää
-leikkisästi-tosin.
Sanassa järkkymätön on
ärrä ja koo tehneet
pikku veitikan.
No niin nyt en sitten saa
sitä yhtäkään rieväskää
Sinulta kun "huomautin".
Ja olen tietoinen siitä,että
nyt etsit virheitäni
kirjoituksistani suurennus
lasin kanssa- saat luvan.
Jos minä en lopuksi yhtään
tarkistaisi tekstiäni,niin
minut poistettaisiin koko
palstalta.
Olet kyllä oikeassa Wordin
suhteen.
Myöhässä olen jälleen,sillä
olen ajatellut että myöhään
en olisi enään tässä,
mutta katsotaan nyt.
perkule vieköön, sen virheeni.
Mutta tässä se nähdään, ihminen on erehtyväinen
olio, minäkin. Pääsitpäs kerrankin sanomaan mun
virheestä, hih.
Höpöhöpö, Sinua mihinkään poistettaisi hassu.
Mut edelleenkin suosittelen sen Wordin käyttöön-
ottoa.
Kunnioitusta puolin ja toisin Dolan.
Eihän vaan minusta ole tullut
kurja ja ikävä persoona
kyttärin mentaliteetillä.
Oikein kuin aloitetaan
hiuksia halkomaan täällä,
niin pian kartetaan koko
Runopalstaa.
Ei kyllä minä tiettyjä
merkkejä luen,jos
tuntuu että piiska
auto liikkuu nurkilla.
Olet niin ehtiväinen nainen,
kun kommentteja luen,niin
linda siellä jo paistattelee
päivää.
Yleensä luen kommentteja vasta
jälki käteen,etten vain osu
samoille sanoille virkkomaan.
Toisinaan sitten ehkä luen
vähän,jotta varmistan,että
löytyy jotain omaa ns.
uutta sanottavaa.
Vaikkakin on suunnitelmissa
vähentäminen tuossa
kommentin antamisesta,lähinnä
ajan vuoksi.
Edelleen Wordista olet oikeassa.
Enhän vain loukannut kunniaasi,sillä
olen toisinaan eri yhteyksissä
huomannut(en täällä)että kun
ammattil.jostain ns.huomauttaa,
niin se on heille kiukkua
tuottava tunne.
-Kertonee jotain-
jostain.
no et todellakaan ole ollut kurja ja ikävä per-
soona - eihän toki vaikka huomasitkin virheeni.
Sehän kertoo vain tarkkaavaisuudestasi, hyvä
niin.
Pysyttelen edelleen sillä linjalla, että mielei-
seni runoilijat kommentoin aina - en anna perik-
si tuumaakaan siinä.
En mie kait mikään ehtiväinen oo, mutta siltikin
yritän mahdollisimman monta huomioida. Eiköhän
se jokaisen runoilijan sielua ja sydäntä lämmitä.
Juujuu, aikaahan se kommentointi vie.
Mutta mielelläni annan oman vaatimattoman mieli-
piteeni kaikille jotka sen ovat
ansainneet. Onneksi työt ei enää paina meikäläis-
tä, muut ne on jotka painaa tässä iässä jo.
Et millään muotoa ole loukannut minua Dolan,
et nyt etkä aiemminkaan.
Ja minä en ainakaan loukkaannu, jos omista ru-
noistani annetaan rakentavassa mielessä palautet-
ta - suorastaan toivoisin sitä joskus.
Ja ei kun etiäpäin, sano mummo lumessa.
Ja minä Sinulle sanoin,että
myöhään en taida tänne tulla,
mutta tässä ja vielä virkeänä
- kuuntelemassa nauruasi.
Olet tiukka täti,täytyy
dolanin olla kiltti
poika,jos vaikka
rieviskan saisin.
Kyllä olet ehtiväinen,äläkä
nyt väitä vastaan yhtään.
Aamulla jo olet antamassa
papukaija ja piiska merkkejä.
Ajattelinkin jo,ettei millään
voi noin paljon ehtiä,jos olisi
palkka työssä...palstan lehtori.
Nyt ei lumeen voi mummoa laittaa,
jos vaikka vesi sateeseen.
Kiitän päivästä ja öitä.
yössä olet täällä näämmä kömpinyt.
Tiukka - miekö * nauraa *
Olen, olen - niin ne väittää.
Mie mittään vastaan väitä, enkä kyllä anna mitään
piiskamerkkejä, ehkä papukaija-sellaisia - katso-
taan.
Hah, lehtorikin jo :=)
Niin kiitän minäkin eilisestä, ja tämä päivä tuo
eteen mitä tuo. Nyt hommiin - moiks.
Täst mie pidin!
Kommentit lyhkäsii
syyst jotta aamul
töihiin mänöö
noita joka iltavuorost
just lenteli kottiin!
Sie olet ollu melki yöllä liikkeellä luutas kans-
sa - mahoton emäntä. Mie olen nukkunu jo tuohon
aikaan kun Sie olet suhautellut täällä.
Voi Sinnuu työn orjaa, ei oo heleppoo Siullakaan
työvuorojes kanssa.
Mutta vallan mukavaa, että ehdit kuitenkin pii-
pahtamaan ja jättämään sanasesi.
Kiitos.
runo alkaa jo
niin kauniisti ja herkkyydellä,,,
,,,,,,,
,,
"Olen kasvanut arkisista haavoistani
astunut varjoista valoon
syli täynnä kaipausta."
,,,
,,hienoa runoutta ja
luin tämän moneen kertaan,,
,,,tämä kohta,,
,,ja sit runo kokonaisuudessaan
upea!!!
kaunis kiitos,
mukavaa weekend
tirpsukalta** :))
Se alkaa juuri niin runoni, kuin elän ja koen -
arkisista haavoista ja eheytymisistä.
Kiittäen palautteestasi, sanoistasi.
Kesän herkiltä lehdiltä
seasta eroittuu
"Ajan hammas"
Odotus hiljaa
vainioilla kypsyy
kultaantuu viljaa.
Toipua
"Olen kasvannu arkisita haavoista"
miten paljon aikaa
hiekka tiimalasissa valunnu?
Onnitteluni
"syli täynnä kaipausta"
Liisa suuria auenneita ruusuja ojentaa.
tuo jotenkin niin sopii Sinuun ja aina yhtä
herkkiin sanoihisi.
Kiitos, kiitos niistä ja ojentamistasi ruusuis-
takin. Ne tulee aidosti Sinun käsiesi ja sydä-
mesi kautta.
Auringon kultaamia päiviä sinne Saimaalle.
Molskista...tämä nyt sitten
meinas jäädä väliin ja nyt
sitten iski hierarkia
väliin.
Mitä eikö lehtorin virka
kelpaa,etkä edes piiskoja
jakele vihkoihin.
Oot tiukka mimmi,mutta
oikeissa katsomissa
asioissa pitääkin olla.
No tulihan tähän vastattua
oli mennä ohitse ihan
tykkänään.