Arvelin nyt kirjoittaa tänne kun täällä on varmasti ihmisiä joilla on asiasta tietoa ja omakohtaisia kokemuksia. Mietin että onko kyseessä stressi, vai mikä, burn out vai missä mahtaa olla vika. Oireilen ja olen oireillut jo jonkin aikaa seuraavasti: Vatsa tulee ensimmäisenä mieleen, joka on lähes kokoajan huonossa kunnossa. Niskat on jumissa ja päätä jomottaa ajoittain, myös aamuisin. Tuntuu ettei uni riitä vaikka nukkuisi 8-9 tuntia yössä. Haluaisi vain nukkua ja nukkua. Sunnuntait masentaa eniten kun tietää joutuvansa taas maanantaina töihin. Työ on kyllä mielekästä, ei siitä ole kiinni. Toisinaan yöt menee puolen tunnin välein heräillen ja taas uudelleen nukahtaen. Keväällä alkoi allergia tyyppinen tukkoisuus ja hengen ahdistus joka vaikeuttaa työtä huomattavasti. Ennen ei ole mitään allergioita ollut. Hengenahdistukseen on lääkkeet, vaikka varsinaista astmaa ei ole todettu. Työpäivän jälkeen tuntuu että alkaa toinen työvuoro kun kotona on kokoajan kiire. Aika ei vaan tunnu riittävän mihinkään. Aina on muka jotain tekemistä niin paljon. Lapsia ei ole. Hermot ovat kireällä jatkuvasti ja tunteet pinnassa. Pienestä asiasta kasvaa hetkessä suuri päänvaiva.
Tässä suurin osa oireisa joita nyt on. Osa tuosta vielä puuttuu. Mutta kokonaisuudessaan olo on ahdistunut. Lomaa ei kesällä ollut kuin viikko, eikä tuonakaan aikana pystynyt rentoutumaan. Mieliala laskee ajatuksesta että ulkona paistaa aurinko ja itse joutuu olemaan sisällä töissä. Lääkäriin en ole vielä mennyt, mutta harkitsen vakavasti jos joku tunnistaa nämä oireet joksikin. Mikä on kyseessä ?
Tässä suurin osa oireisa joita nyt on. Osa tuosta vielä puuttuu. Mutta kokonaisuudessaan olo on ahdistunut. Lomaa ei kesällä ollut kuin viikko, eikä tuonakaan aikana pystynyt rentoutumaan. Mieliala laskee ajatuksesta että ulkona paistaa aurinko ja itse joutuu olemaan sisällä töissä. Lääkäriin en ole vielä mennyt, mutta harkitsen vakavasti jos joku tunnistaa nämä oireet joksikin. Mikä on kyseessä ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itselläni ei ole burn out-ongelmaa, mutta kärsin paniikkikohtauksista, joihin kuuluu stressikohtaukset. Ja siten olen saanut tutustua stressin oireisiin. Itselläni on kroonisesti niskat ja kallonpohjan lihakset jumissa, nukun usein pitkään iltapäivisin töiden jälkeen ja välissä tuntuu, että pitkätkään unet eivät riitä. Se kertoo henkisestä väsymyksestä.
Oletko miettinyt, että mikä sinua ahdistaa? Mikä tunne on ahdistuksen takana, onko se pelko jostakin, suru, viha? Kun on kovin ahdistunut, se masentaa ihmistä. Mielestäni sinun on hyvä pohtia ahdistuksen syytä. Ja kuten jo itsekin olet havainnut olevasi liian kiireinen, sinun on otettava aikaa itsellesi. Järjestettävä sitä!!Hae kirjastosta esim. joogakirjoja, joista voit opetella rentouttavan hengityksen ja liikkeitä tai hakeudu jooga-kurssille. Tee liikkeitä joka päivä. Se vie ajastasi noin 20-30 min. ja sen jälkeen olet paljon rauhallisempi. Anna aikaa itsellesi ja ole itsesi kanssa. Asioille kannattaa alkaa tekemään jotakin ennenkuin tulee se viimeinen pisara täyteen ja homma hajoaa käsiin.
Tsemppiä sinulle ja mukavaa kesän jatkoa!
Kiitos vastauksestasi. En ole tullut miettineeksi mikä ahdistuksen takana on. Täytyy koittaa jonkinlaista itsensä tutkiskelua että syy löytyy. Kiitos vinkeistä ja mukavaa kesän jatkoa.
ovat samanlaisia kuin minulla. Olen miespuolinen yli 30 vuotias henkilö. Itselläni ahdistunut olo koko ajan ja tuntuu että kaikki asiat kaatuu päälle.Tällä viikolla minulla lopulta kilahti ja oli pakko käydä lääkärissä. Sain rauhoittavia jotta voin nukkua ja rentoutua. Oma tilanteeni on kehittynyt viimeisen vuoden ajan. Alkoholilla olen turruttanut itseäni, ottamalla iltaisin pari naukkua. En siis humala tilaan asti. Aamuisin ollut sitten aina vain kauheampi olotila. Nyt kesällä tilanne pahentunut joka johti sairaslomalle joutumiseen. Itse olin lomalla ja kuvittelin että se auttaa ja saan lisää voimaa. Hyötyä siitä ei ollut, vaan tilanne paheni. Olen muuttunut apaattiseksi, agressiiviseksi. Unta ei saa ja kun nukahtaa pyörii aamulla herätessä samat asiat päässä. Ihmissuhteet ovat kärsineet ja en ole jaksanut edes välittää. Muutenkaan en jaksa tehdä mitään, tuijotan vain telkkaria ja seiniä. Olen poissa oleva. Kaikki harrastukset ovat jääneet pois.
Nyt olen siis sairaslomalla uupumisesta ja jaksan uskoa että pikku hiljaa voin löytää tasapainon ja voimat. Suosittelen lääkärille menoa, kyllä isoltakin mieheltä itku tulee kun on tarpeeksi loppu.