Olen itse kärsinyt työuupumuksen aiheuttamasta ahdistuksesta ja masennuksesta. Joskus kun olo on oikein ahdistunut, minulle tulee pelokas olo siitä, että menetän täysin mieleni hallinnan, että ahdistus ei enää pysy minun käsissäni ja teen jotain jollekin ulkopuoliselle ihmiselle. Siis sekoan ja lähden jonnekin kadulle ja teen jollekin jotain. Tämä on siis hyvin pelottava ajatus ja pelkään tätä ajatustani.
Olen 30 vuotias nainen ja luulenpa etten todellisuusessa tekisi mitään mutta tämä ajatus on pelottava ja ahdistava. Vielä enemmän on alkanut ahdistamaan nyt kun Keravalla tapahtui tämä puukotus ja tappaja on kertonut syyn olleen "kovan ahdistuksen" josta hän oli katsonut pääsevänsä eroon vain tappamalla jonkun. Kuulostaa ihan siltä, että tuossa tapauksessa on käynyt toteen tämä minun pelkäämäni ajatus, että ahdistus saa menettämään kontrollin ja tekemään jotain.
En tiedä liittyykö masennukseen/ahdistukseen tällainen ajattelu, että pelkää sekoavansa lopullisesti ja tekevänsä jotain todella hallitsematonta? Vai onko se merkki jostain oikeasta mielisairaudesta?
Toinen tapaus oli silloin joulun aikaan, kun 26-vuotias mies oli aivan yhtäkkiä joulunvietossa hyökännyt vaimonsa ja tämän siskon kimppuun ja puukottanut hengiltä. Syynä tähän oli "paniikkikohtaus".
Eli tosi "mukavaa" jos ahdistus ja paniikki aiheuttaa tällaista tekemään, johan tässä saa kohta itseäänkin pelätä melko paljon.
Olen 30 vuotias nainen ja luulenpa etten todellisuusessa tekisi mitään mutta tämä ajatus on pelottava ja ahdistava. Vielä enemmän on alkanut ahdistamaan nyt kun Keravalla tapahtui tämä puukotus ja tappaja on kertonut syyn olleen "kovan ahdistuksen" josta hän oli katsonut pääsevänsä eroon vain tappamalla jonkun. Kuulostaa ihan siltä, että tuossa tapauksessa on käynyt toteen tämä minun pelkäämäni ajatus, että ahdistus saa menettämään kontrollin ja tekemään jotain.
En tiedä liittyykö masennukseen/ahdistukseen tällainen ajattelu, että pelkää sekoavansa lopullisesti ja tekevänsä jotain todella hallitsematonta? Vai onko se merkki jostain oikeasta mielisairaudesta?
Toinen tapaus oli silloin joulun aikaan, kun 26-vuotias mies oli aivan yhtäkkiä joulunvietossa hyökännyt vaimonsa ja tämän siskon kimppuun ja puukottanut hengiltä. Syynä tähän oli "paniikkikohtaus".
Eli tosi "mukavaa" jos ahdistus ja paniikki aiheuttaa tällaista tekemään, johan tässä saa kohta itseäänkin pelätä melko paljon.
Vastaukset 20
Vanhimmat
On parempikin keino purkaa ahdistusta, kuin aiheuttaa vahinkoa viattomille ihmisille. Oletko harkinnut esimerkiksi jonkin harrastuksen aloittamista, jolla saisit nollattua ajatukset rankan työpäivän jälkeen? Nyrkkeily tai taiteelliset aktiviteetit sopisivat hyvin omien tunteisen purkamiskanaviksi. Jos harrastus ei auta ahdistukseen ja väkivaltaiset ajatukset lisääntyvät, kannattaa kääntyä ammattiauttajien puoleen. Psykologeille voi puhua ja he auttavat. Avun saamiseksi ei tarvitse satuttaa ketään! Sairas mieli paranee rakkaudelle, ei väkivallalla.
Silloin kun Jokelan tapaus oli otsikoissa, havainnoin että tapaus vaikutti syvästi moneen ihmiseen. (kas ihmettä) Äitini esimerkiksi alkoi yhtäkkiä paatoksella muistella Suomen sodanjälkeistä aikaa kun rintamalta palanneet miehet ryyppäsivät ja häiriköivät. Lapset olivat pelänneet silloin paljon. Kas rintamalta ennen sodan loppumista haavoittuneet sotilaat kun olivat hamekansaa kuulema ja näiden taloja ryyppyporukka häiriköi yöaikaan.
Muistelen myös sen päivän ruokakaupassa käyntiä. Kaikki ihmiset olivat kuin varuillaan ja sellainen takakireys velloi ilmassa.
Kuulin myös että alakerran setä oli kavereineen käynyt pitkäripaisessa. Kova möly kuului miten päivittelivät kimpassa asioiden kulkua. Sellanen machoilu ilmassa, villinlännen sheriffimeininki.
Aikani uutisia seurattuani ja kun ilta tuli, vaihdoin hetimiten television kanavan jonneen muulle, sellaiselle mistä tuli asiallista viihdettä, aina kun asiasta lisää uutisoitiin. Päätin että tapahtunut mikä tapahtunut. Homma ahdisti paljon mutta oli kertakaikkiaan elettävä eteenpäin.
Jotain kommentoisin paniikkihäiriöstä edelliseen viestiin. Tilanteeseen täytyy kuulua jotain muutakin jos puukottaa toista. Ja pelkkä ahdistus ei vie ihmistä äärimmäisiin tekoihin noin vaan.
Edellisessä viestissä oli paljon mitä tunnistin. Elikä minulla nämä ahdistavat ajatukset hallinnan menettämisen pelosta ovat tulleet juuri nyt tämän Keravan tapauksen myötä ja hetkellisesti silloin kun tämä jouluinen tragedia tapahtui. Elikä siis ilmeisesti ihan nämä uutiset tämän henkilön ahdistuksesta ja hallinnan menettämisestä ahdistavat minua. Eilen esim,en pystynyt lukemaan yhtään uutista tästä Keravan "jannusta" vaan oli heti käännettävä katse muualle sen naaman nähdessään.
Lehdistö antaa sen eteenpäin. Vasta mielentilatutkimuksen tehnyt lääkäri voi antaa virallisemman lausunnon.
Maailma on muuttunut myös täällä Scandinaviassa. Ennen tosi pahat asiat tapahtuivat jossain muualla. Nyt ne on täällä.
Jos jotain tähän voi kommentoida omalta kohdalta. Harrastin nuorempana korista ja meillä oli kesäsin tapana fillaroida Mustikkamaalle, Stadikalle minne milloinkin pallo mukana. Ei olisi tullut mielenkään että joku meistä olisi tullut tuolloin puukotetuksi.
Jos neuvon osaisin antaa, se olisi se että älkää nyt kerätkö tästä lisää ahdistusta oman entisen lisäksi. Olemme ihmisiä kyllä koska tunnemme mutta joku raja siinä mitä ottaa kannettavaksi.
Itselläni oli paniikkihäiriötä sairastaessa tuota sekoamisenpelkoa, mutta en silloin pelännyt että lähtisin jonkun kimppuun.
Viime vuonna uuvuin töissä ja samalla lopahti itsestä välittäminen, joten..., mutta en ole pelännyt hallinnan menettämistä, paitsi kännissä. Ei vaan välitä enää, siten voi mennä vaikka tappeluun mukaan.
Ärsyttääkö ihmiset yleisesti sinua? Oletko suunnitellut käyväsi jonkun ihmisen kimppuun? Jos vastauksesi on kumpaankin ei, ehkä sinulla ei ole hätää. :) Oletko puhunut asiasta terapeuttisi kanssa?
"Toinen tapaus oli silloin joulun aikaan, kun 26-vuotias mies oli aivan yhtäkkiä joulunvietossa hyökännyt vaimonsa ja tämän siskon kimppuun ja puukottanut hengiltä. Syynä tähän oli "paniikkikohtaus". "
Luulen, että tässä tapauksessa oli huumeilla ja muilla lääkkeillä omat aivonsa turruttanut tapaus, joten ei ollut enää estoja. Paniikkikohtaus tarkoitti varmaan tavallista paniikkia, kun jotain järkyttävää tapahtuu. Olikohan vaimo haluamassa eron ja sisko tukemassa? Tuntuu samalta kuin muutkin perheväkivalta jutut.
Onhan tuota itsekin kokenut tällaista epätoivoa vuosia sitten ja päässä jo vilisi, että olisin tehnyt temput, mutta estot oli vielä päällä.
mutta luulen että tuo Keravan tappaja oli joku psykopaatti tms. Ahdistus ei saa ihmistä toimimaan noin.
Mä oon pelänny sekoavani nii pahasti että tappasin itteni, en niinkään muiden tappamista oo pelännyt. Tosin joskus jotaki ihmistä kohtaan tuntee niin syvää vihaa että vois vaikka tappaa, mut se on vain mielikuvituksen tasol, ja luulen että sellainen ajattelu on aika yleistä. Ei sitä tosi asiassa tekiskään.
Täytyy vaan rukoilla Jumalalta että varjelis järkikultaa ettei tekis itsaria vaikka sekoaisikin joskus. :O
joskin ikävä, että on pahaa ahdistusa kokevia keskuudessamme.
Minä vain lisään, että ahdistus, masennus, mielen sairaus, 'sekoaminen' ilmenee monin eri tavoin, you know. Voi kuin seota sisäänpäin, olla jumimöykkynä sitten, mutta vaaraton muille tai itselle; voi vihata itseään ja elämäänsa ja olla vaaraksi itselle, tehdä vois siis jotakin actionia, mutta tuohon suuntaan; sitten on tämä ACTING OUT, suuntautuu muihin se viha ja psykoosi, oireet moninaiset.
Ihmisessähän jokaisessa perimmältään asuu kamala paha. Ihmisessä on pohjalla ihan eläin, sen nyt tajutaan, mitä maailmalla tapahtuu. Miten se kaikki pääsee ulos, on pitkä juttu. Pahimpia kielteisia oireita todella on tappamisen vietti. Verrataan nyt vaikka siihen, että ihminen kuulee ääniä tai näkee olemattomia.
Anteeksi nyt, mutta muistatteko sen 'jugoslavialaisen' kundin, joka Ruotsissa, oliko Tukholma?, tosta vaan tappoi sen yhden vaalean naisministerin (oliko se rva Lund?). Eikös hän saanut ääniä ihan ja miten se nyt meni. Älköön tätä mieleen palauttamista nyt herkät lukeko... Ikävä kyllä tuollainen tappamis-oire on aina ihmisessä ollut ja se yhdistyy Pahaan. Vastakohta sille on Eheyttäjä, Korjaaja....
Ikävä kertoa, mutta kaikki uskonnot ovat harhaa.
Ilmoituksesi on epä-tietoa, se ei perustuu totuuteen asiast. Itse olen saanut nähdä Hänet, jonka nyt minä tunnen. Toivon, että sinäkin vielä löydät, sillä ennen et voikaan tietää, sorry.
Jos et halua tehdä sitä ja pelkäät tekeväsi niin silloin ei ole hätää.
Jos ihmisellä ei ole sen suurempaa itsekuria niin silloin näin voi käydä.
Tämmönen teko kuitenkin vaatii vähän enemmän.
Tää ei ollu hetkem mielijohde kun kerran oli jo edeltävänä päivänä etsinyt kohdetta.
Kunhan ei pullota tunteita vaan jakaa ne muille niin paineita ei tuu enää niin hirveis suhteis.
oletko miettinyt sitä että mistä
se ahdistuksesi ja pelkosi johtuvat?
Oletko nyt ns.hoidossa,tai
voitko puhua kenellekään asioistasi ja ajatuksistasi?
Kuvailit hyvin itsesi kautta asiaa ! Noin minäkin ongelman tajuan. Sinulle sydämestäni toivon parempaa elämää ja tästä ahdistuksesta ja pelosta vapautumista. Varmaan jo tiedät, että apua on haettava ja kerrotava tämä mitä tänne, niin jonnekin ammatilliselle.
Minulle TULI MIELEEN kirjoituksestasi verrata ilmiötä itsensä viiltelyyn ! Eikös sekin ole äärimmäinen tuska, ja siinä ei tajua, mitä tekee, jotakin täytyy 'saada aikaiseksi', jotakin on tunnuttava, jotakin on repäistävä. Tämä tuskallinen pakko saada tuntea jonkin uusi tunne tms. on paha, harjoittava oire, mutta kaikkia oireitahan psyyken horjuminen voi teettää. Sinun kauttasi myös ymmärrän ja uskon täysin Keravan-mihen kertoman. Tuska on nyt tytön perheellä ja hänet tuntevilla hirmuinen, mutta en nyt puhu tässä siitä enempi.
Sinulle aloittaja sanon vielä, että kokeile rukousa ja itsesi antamista Jeesukselle. Uskoit tai et Jumalaan, aina voit kokeilla, et menetä mitään. Hän mielellään kuulee sinua ja vastaa ajallaan ja vapauttaa sinua pahimmasta ahdingostasi, antaa turvan, joka 'vanhetessaan' laajenee. Justiinsa näin on minun elämä mennyt, muutoin en enää eläisi. - Hali-hali Sinulle.
Tiedän puokison menneisyydestä ihmisen joka parani löytämällä Jeesuksen. Hän on elänyt perheineen jo monta vuosikymmentä ilman lääkkeitä. Siis oikeesti.
(Sch-diagnoosi)
Moikka moi!
Ajattelin, että haluaisitko vaihtaa kuulumisia, vaikka sähköpostin välityksellä. Tuntuu vain, että meillä on melko paljon yhteistÄ. Itse olen sinua 10 vuotta nuorempi ja käynyt 2 vuotta psykoterapiassa, mutta ahdistus/paniikkikohtaukset iskivät taas näin stressaavan työrupeaman jälkeen. Niin ja tuo Keravan tapaus sai ajatukset taas liikkeelle:)
Kammoan, mutten todella ihmettele Keravan tyypin epätoivoista hätähuutoa. Kammottavaa on se, että se vaati viattoman uhrin. Ymmärrettävää on se, että kun apua ei yhteiskunnalta tosiaan saa, ja koko valveillaolo aika on yhtä tauotta pahenevaa painajaista, niin mitä voisi tehdä. Itselläni on onneksi toistaiseksi vielä säästöt riittäneet ammatti-apuun, mutta piakkoin joudun turvautumaan kunnalliseen, ja siellä ei ammatti-ihmistä tapaa kuin maksimissaan kerran kuukaudessa reseptiä kirjoittamassa tahi jotain anomusta lausuttaessa. Tätä olemme äänillämme hakeneet ja pyyttäneet, tämän saimme. Ei tule tämä Kerava olemaan viimeinen tapaus, pikimminkin alku, tahi jatko Jokelan trakedialle, ja metron kirvesmiehelle jne. Näkee nyt, kuinka itse kestän jatkuvaa vastatuulta, saati lukemattomat kanssakärsijäni.
Olen samaamieltä että tämä on vasta alkua kaikelle vastaisuudelle, ikävä kyllä!
Itse olen pariinkertaan hakenut apua, ja tiedän tasantarkkaan että terapia auttaisi kun saisi edes jonkun kanssa jutella, yksinäinen kun olen.
Mutta 3 eri lääkereseptiä sain ja hyvät jatkot -toivotuksen. Yksityiseen ei ole varaa, en tiedä mitä pitäisi tehdä ennen kun on liian myöhäistä.
Apua on haettu monesti mutta täysin turhaan.
Olen nuori ihminen ja yksi lääkäreistä totesi ettei lääkkeet missään nimessä saisi olla ikäiselleni ensimmäinen hoitomuoto mutta valitettavasti resursseja ei vain kuulemma ole.
..aika sentään. Tuo ei ollut mikään "epätoivoinen hätähuuto". Mun mielestä tällä palstalla on liikaa ymmärrystä tällaiselle kauhistuttavalle väkivallanteolle.
Tekijä on niin sekaisin (psykoosissa tms?) ettei hänen toiminnasta kannata etsiä mitään logiikkaa.
Voi.. päivittelee ymmärtämystä jota täällä osoitetaan. No, kyllä se terveen näkökulmasta varmaan niin onkin, mutta jos TODELLA (eikä vain mediajulkisuutta kaipaavana julkkiksena) on ollut ns. kaivossa jo vuosia, eikä ylös pääse, niin alkaa ymmärtää. Soisin, että jos ei ole todella omakohtaista kokemusta masennuksen tai ahdistuneisuuden vaikeasta muodosta, niin sopisi jättää kommentoimatta. Ei voi ymmärtää miltä tuntuu nukahtaa, kun pelkää heräävänsä, jne....Avun epääminen on se kauhistuttava väkivallanteko, ei teko (oire) itse!
Ilmoitin olevani vähävarainen ja pyysin apua,kävin kuusi kertaa ja 2 viikon välein.Jatkoakin olisin saanut vaan eri työntekijältä koska hän joutui jättämään viran.Hän ei ole terapeutti mutta keskusteluapu oli helpottavaa,auttoi jaksamaan arkea.