Kersana maalla tuli otettua pesästä harakan poikanen elätiksi. Oli melkein höyhenetön vielä, eli hyvin pieni.
Verkkolla suljettuun isoon puulaatikkoon viritin trasselista pesän, ettei yöllä palellu.
Ahkerasti syötin kastemadoilla, ja koiran eväistä leikatuilla läski- ja lihapaloilla.
Komea kimalteleva epeli siitä kasvoi, ja vierailla oli ihmettelimistä, kun nimen hihkaistuani aina jostain pölähti käsivarrelle ja repimään pullaa vieraiden käsistä.
Pölli isäni silmälasit, ja niitä ei löytynyt koskaan.
Jo kesällä ihmeissään kuunteli lähimetsän lajitovereiden räkätystä, ja niinpä loppukesästä häippäsi.
Huoli painoi kössin mieltä, että kuinkahan Repen käy, kun talvikin tulee.
Vierähti pari, ehkä kolme vuotta, ja käppäilin siinä lähimetsässä.
Kuulin useampien harakoiden kirskuntaa ja istuin ison kuusen alle tarkkailemaan.
Alkoi armoton hälytys kun huomasivat minut, mutta yksipä pomppi oksa oksalta samassa kuusessa alaspäin kohti, kun vaimeasti Repeä kutsuin.
Muut pitivät taaempana kovaa hälyään, mutta tämä yksilö laskeutui äänettömänä oksalle parin metrin päähän meikäläistä silmäilemään hetkeksi ja lähti.
Luonnonvarainen harakka ei itse tule koskaan niin lähelle.
Ei ole huono muisti linnullakaan.
Verkkolla suljettuun isoon puulaatikkoon viritin trasselista pesän, ettei yöllä palellu.
Ahkerasti syötin kastemadoilla, ja koiran eväistä leikatuilla läski- ja lihapaloilla.
Komea kimalteleva epeli siitä kasvoi, ja vierailla oli ihmettelimistä, kun nimen hihkaistuani aina jostain pölähti käsivarrelle ja repimään pullaa vieraiden käsistä.
Pölli isäni silmälasit, ja niitä ei löytynyt koskaan.
Jo kesällä ihmeissään kuunteli lähimetsän lajitovereiden räkätystä, ja niinpä loppukesästä häippäsi.
Huoli painoi kössin mieltä, että kuinkahan Repen käy, kun talvikin tulee.
Vierähti pari, ehkä kolme vuotta, ja käppäilin siinä lähimetsässä.
Kuulin useampien harakoiden kirskuntaa ja istuin ison kuusen alle tarkkailemaan.
Alkoi armoton hälytys kun huomasivat minut, mutta yksipä pomppi oksa oksalta samassa kuusessa alaspäin kohti, kun vaimeasti Repeä kutsuin.
Muut pitivät taaempana kovaa hälyään, mutta tämä yksilö laskeutui äänettömänä oksalle parin metrin päähän meikäläistä silmäilemään hetkeksi ja lähti.
Luonnonvarainen harakka ei itse tule koskaan niin lähelle.
Ei ole huono muisti linnullakaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei Kalle,
kiitos kivasta kertomuksesta. Uskon, että lintujen ja muiden eläinten muisti pelaa siinä missä ihmisenkin.
Siitä variksesta vielä... Äitini seurasi kotitalon pihakuusessa, aina samalla oksalla istuvaa varista neljä vuotta, kunnes se sitten eräänä päivänä katosi. Tietämäni mukaan varis voi elää noin kymmenvuotiaaksi,jotkut jopa lähelle kahtakymmentä. Tämä viisas yksilö on bongannut sinut ja seuraa sinua vielä pitkän tovin, joten pitäkäähän yhteyttä toisiinne.