Moi! Vilkkaan lapsen (1 v 9 kk) äitinä turhaudun joskus siihen, että tyttömme ehtii joka paikkaan tekemään tuhojaan. Tosin tässä vaiheessa meillä on joku tauko kaappien silmittömässä purkamisessa ym. Yritän myös laittaa kielletyt tavarat mahdollisimman tytön ulottumattomiin, mutta siltikin jotakin tuhoja tapahtuu.
Olisi siis hauska kuulla (= saada tsemppiä ja vertaistukea), mitä isompaa teidän lapsenne ovat saaneet aikaan kodissa normaalien astioiden rikkomisten ja roskisten penkomisten lisäksi.
MEILLÄ on tapahtunut mm. tämmöistä: Ostin ALE:sta aivan ihania vaatteita tytöllemme, ja seuraavana päivänä vaatekassin löytäessäni huomasin, että tyttö oli töhrinyt mustekynällä joka ikisen vaatekappaleen. Oli perusteellista jälkeä!
Tyttö on katkaissut pari kertaa mun silmälasien sangan, heittänyt puhelimen vessanpönttöön, tunkenut leluja leivänpaahtimeen ja vhs-nauhuriin, ryypännyt potasta, heittänyt leluja parvekeverkon raoista, maalannut ikkunaa lopulta katkenneella huulipunalla jne. Eli nämä jälkimmäiset ovat sitä ns. perussälää.
Olisi siis hauska kuulla (= saada tsemppiä ja vertaistukea), mitä isompaa teidän lapsenne ovat saaneet aikaan kodissa normaalien astioiden rikkomisten ja roskisten penkomisten lisäksi.
MEILLÄ on tapahtunut mm. tämmöistä: Ostin ALE:sta aivan ihania vaatteita tytöllemme, ja seuraavana päivänä vaatekassin löytäessäni huomasin, että tyttö oli töhrinyt mustekynällä joka ikisen vaatekappaleen. Oli perusteellista jälkeä!
Tyttö on katkaissut pari kertaa mun silmälasien sangan, heittänyt puhelimen vessanpönttöön, tunkenut leluja leivänpaahtimeen ja vhs-nauhuriin, ryypännyt potasta, heittänyt leluja parvekeverkon raoista, maalannut ikkunaa lopulta katkenneella huulipunalla jne. Eli nämä jälkimmäiset ovat sitä ns. perussälää.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Meilläkin sattuu ja tapahtuu, mutta ehdottomasti kamalin oli uuden taulutelkkarin ruudun sotkeminen raksatussilla. Vakuutus on tosiaan hyvä olla...
Meillä sotki mustekynällä pari viikkoo vanhan taulutöllön!!!
Millä puhdistit???
Itse kokeilin riskillä, normaalia hammastahnaa liinaan ja sillä piirrustukset pois, jonka jälkeen puhdistuskemikaalilla puhtaaksi (kemikaali tarkoitettu näyttöjen ja telkkareiden puhdistukseen). Piirrustukset lähtivät suht kivuttomasti ja telkkariin ei tullut ainakaan meillä mitään ylimääräistä.
Mulla hoidossa lapsia vallan ihania, mutta nyt yksi aivan "täystuho" 2 vuotias.
Särkee kaiken minkä saa käteensä, vääntää ja runnoo...
Tässä yksi päivä oli omissa leikeissään ja ihmettelin kun viihtyi... niin... olikin vanhan kameran löytänyt ja filmi-rullan löytänyt sen sisältä...apuaaaa.
Yritän piilotella kaiken mahdollisen, minkä olisi mahdollista särkeä, mutta silti...
Äitinsä kertoi, että oli kotona saanut sakset jotenkin käteensä ja kerinnyt leikata oman tukkansa lovelle, ennen kun huomasi.
Aika persoonallinen kampaus nyt tällä muksulla!
Meillä pahin tuho on se, että tenava ehti sotkea rakennusaikana perheen molemmat autot työmiehen auki jättämällä paksulla tussilla. Permanenttikynä tietenkin! Puhelimia on löytynyt vessanpöntöstä jne. Tuota mustekynätemppua vaatteisiin meillä ei ole kokeiltu!
Ymmärrän, että olet nyt kovilla, mutta totuuden nimissä homma ei helpota välttämättä seuraavan vuoden aikana. Tai siis kun teille tulee nyt vauva, niin varaudu siihen, että vauvaa imettäessäsi voi sattua ja tapahtua. Mutta ihanaa se on sitten, kun lähekkäin syntyneistä lapsista on vihdoinkin seuraa toisilleen. Saat kaiken työn moninkertaisena takaisin!
Nyt kun bongasin sinut, niin mitä kuuluu? Siehän jo kohta poksahat, eikö vaan? Meillä rv36 nyt, ja toivon niin hartaasti että syntyis vaikka viikolla etukäteen, olo on aika muhkea!!
Kiva nähdä! Kyllähän minä täällä usein olen käynyt, sä olet varmaankin ollut sitten muualla. :) Miten olet itse jaksanut? Onko teilläpäin ollut helteitä?
Mulla on laskettu aika just tasan kahden viikon kuluttua. Kävin juuri keskustassa imetysliiviostoksilla, ja vauvaa varten kaikki alkaa olla valmiina: Olen täyttänyt hoitopöydän laatikot jo puhtailla ja silitetyillä vauvanvaatteilla, ostellut vaippoja ja tutteja jne. Peti on petaamatta ja sairaalakassi pakkaamatta.
Fyysisesti olen voinut ihan hyvin, vaikken tästä raskaasta tilasta kovin perustakaan. Painoa on tullut noin 15 kg ja varmasti ehtii tulla vielä muutama mokoma lisää. Jalkaturvotusta on kuitenkin vähemmän kuin viimeksi.
Sain valmistuttua ja nautin suunnattomasti opinnottomasta elämästä. Olin yliopiston kirjoilla 7 vuotta, joten kyllä nyt saa riittää ne hommat. Odotan kovasti, että saan jäädä kotiin, ja miehen kanssa olemme sopineet, että vähintään kahdeksi vuodeksi pitäisi löytyä kotirahat. Ja kyllä se kolmaskin vuosi onnistuu toivottavasti.
Tyttö 1 v 9 kk harjoittelee uhmaa ja on tosi vilkas. Olen järkännyt asiat siten, että kun vauva syntyy tuossa elokuun puolivälissä viimeistään, niin mulla on 24/7-apu ainakin lokakuun alkuun asti. Eli mummit ja aviomies hyötykäyttöön. Viimeksi olin aika poikki ja kipeä synnytyksestä ja imetyskin oli tosi vaikeaa eli siihen samaan olen varautunut nytkin. Toisaalta sanovat, että toinen synnytys on yleensä sekä fyysisesti että psyykkisesti helpompi kokemus. Toivotaan niin!
Valmistumisen johdosta vaan paljon onnea!
Täällä mualla on aika kuuma ollunna, pihamaan laitossa ja leipomispuuhissa mennyt jo usempi viikko. Jäin saikulle puoltoista viikkoa ennen äitiyslomaa supistusten takia, alkoi olla liian kuuma ja liian rankkaa. Nyt siis ihan vaan kotona tuon uhmaikäsen kanssa. Viikon ollut ihan mahoton uhma, ja hermo on niin pinkeenä ja verenpaineet varmaan katossa välillä ,hyvät supistukset saa ainakin aikaseks ;)
Ei minulla kauheen rankkaa ole ollut tän raskauden kanssa, mutta kyllä sen jo huomaa että on toinen odotus. Kaikkea pientä ja ärsyttävää vaivaa ilmaantunut mitä ei edes tiennyt olevan ekassa raskaudessa. Tiistaina viiminen ultra, kattoovat vauvan kokoa. Sanoisin ite että isompi on tulossa kun viimeksi, mutta ei mikään jättiläinen tämäkään. (2780g 48cm esikoinen)
Viimiset viikot matelee ja synnytys jännittää. Kotiintulossakin hieman jännittää miten tuo riiviö suhtautuu vauvaan. Luulen kyllä että alku sujuu hyvin ja sitten alkaa ne mustasukkaisuudet kun neiti ymmärtää että tämä onkin pysyvä järjestely x)
On kyllä aika ihanaa olla taas kotona :)
rannekelloni pesukoneeseen.Kun tuli sieltä,oli varmasti puhdas ja toimimaton.Sisarukset piirsivät kaksi normaalikokoista ihmistä tapettiin,mies ja nainen(näki kun olivat alastomia).Eräs amppelikukka oli riivitty melkein lehdettömäksi.Ette arvaa,sai siitä vaan hillittömän kasvupyräyksen.
Meillä on heitetty kännykkä akvaarioon, ja tehty kaikkea pientä kuten kynällä piirretty seinään ym mutta mitään tuhoja ei poika oikeastaan ole tehnyt...
Tämä ei varmaa lohduta sinua yhtään, mutta tuhot muuttuvat astetta kalliimmaksi koko ajan sitä mukaa kun lapsi kasvaa. Meillä ei taaperot ole tehneet muuta kuin tuota peruskamaa, eli kännykät ovat uineet vessanpöntössä ja muuta jo lueteltua. Leikki-ikäiset ovat mm. haravoineet auton kokonaan metalliharavalla - meni ympärimaalaukseen. Seuraavalla viikolla maalauksesta laskivat liukumäkeä auton katolta - uudelleen maalaukseen. Autoa on myös "korjattu" vasaralla ja rautakangella.
Mahtaisikohan tämä tyttölapsi jättää autot vähän paremmin rayhaan.
Tiedoksi kaikille äideille: Jauhoja tms ei kannata imuroidaa ja kuulakärkikynän jälki ei lähde ikkunasta.
Oma poikani ei ole, ainakaan vielä, saanut mitään suuria tuhoja aikaan. Mutta eiköhän senkin aika vielä koita...
Sen sijaan kummipoikani, 2v laittoi tässä taannoin mummun pesukoneeseen kaikkea mitä ehti ja luultiin että löydettiin kaikki. Vaan mummu sitten pesi pyykkiä ja ihmetteli kummaa kolinaa, joka voimistui niin että mummu jo pelkäsi, mitä koneelle tapahtuu. Nukkasihdistä löytyikin leikkiauton renkaita, mutta kun sihtiä ei saanutkaan kunnolla pois, jouduttiin aukaisemaan pesukonetta enemmän ja mikäs sieltä löytyi kuin rusentunut leikkiauto! Pesukoneen toimivuudesta ei tällä hetkellä ole tietoa, kun tapaus sattui eilen :)
Meidän kaksoset kaivoivat vaipoista kakat ja sotkivat niillä huoneessaan KAIKEN. Tapetit meni uusiksi. Lapsi vaan sanoi että " Kato äiti, me piirretään!". Joskus ovat kasanneet mausteet uuteen uskoon pöydälle ja kerran sekoittivat lättytaikinaan omiaan...
Meillä ei ole käynyt mitään tuollaisia haavereita, koska aina jompikumpi vanhemmista leikkii lasten (3 ) kanssa, kun toinen tekee kotihommia.
Mun mielestä ei ole vilkkaita ja vähemmän vilkkaita lapsia, on vain lapsia, joiden kanssa ei olla ehkä tarpeeksi. Ns. tavallinen lapsikin tekee kolttosia, jos saa olla liian pitkään omissa oloissaan. :)
Meillä lapset aikanaan maalasivat koko huoneensa paskalla. Olivat vaipasta kaivaneet. Kun avasin huoneen oven, hymyilivät kauniisti " Äiti, me piirretään!". Tapetit uusiksi.
Ovat myös piirtäneet samaiset seinät ja repineet tapettia samalla. Tapetit taas uusiksi.
Kerran löysin pankkikorttini leivänpaahtimesta.
Ovat "auttaneet" äitiä laittamalla lettutaikinaan muroja/mysliä.
Tekivät mausteista kekoja keittiön pöydälle.
Maalasivat ikkunan voilla...
Onhan noita sattunu.
Kaikki edellä mainitut tapaukset olisi voitu estää, jos vanhemmilla olisi kyky olla lapsen seurassa ja huolehtia heistä.
Monissa perheissä järjestyksenpito, ruuanlaitto, silitys ja parisuhteen hoito ovat tärkeämpiä kuin lapset. Ei ole aikaa olla lapsen kanssa.
Koiranpentukin repii kaikki tyynyt ja kukkaset kun pitkästyy, miksei lapsikin!
Järjestyksen pito onkin ilmeisesti tarpeen perheissä, missä lapsilla on mahdollisuus löytää pankkikortti ja kännykkä, tai ottaa käyttöön muroja tai mausteita. Ovatko edes lääkkeet turvassa?
Lapsi joka osaa puhua "me piirretään" ja silti käyttää vielä vaippaa, on laiminlyöty. Piäisi jo olla kyky käydä vessassa, ja vaippa korkeintaan yöllä, jos silloinkaan.
Vanhemmat eivät ole vaivautuneet huolehtimaan lapsen kehitykseen liittyvistä toimista.
Lapsi ei ole täystuho, jos hänellä on mielekästä tekemistä ja hänen kanssaan ollaan ja leikitään. Ei leikkien kovin kummallisia tarvitse olla, usein pelkät laulut ja juttelu riittää omien hommien ohessa.
Lapsen täytyy kuitenkin tietää rajansa ja muistaa, että mitään ei rikota eikä oteta omin päin. Kyllä he sen oppivat ja osaavat, kun kerran osaavat noin toimiakin.
"Lapsi joka osaa puhua "me piirretään" ja silti käyttää vielä vaippaa, on laiminlyöty. Piäisi jo olla kyky käydä vessassa, ja vaippa korkeintaan yöllä, jos silloinkaan.
Vanhemmat eivät ole vaivautuneet huolehtimaan lapsen kehitykseen liittyvistä toimista."
Meillä esikoinen puhui alle kaksivuotiaana monen sanan lauseita, mutta ei todellakaan tunnistanut vielä pissahätää niin että oltaisiin voitu jättää vaippa pois. Puhumattakaan että olisi ollut jo tuolloin yökuiva. Pottailu aloitettiin melko pian, kun oppi istumaan riittävän tukevasti, mutta en kyllä ymmärrä, miten tuota pissahädän tunnistamista ja pidätyskyvyn kehittymistä voi lapsella harjaannuttaa ennen kuin lapsen elimistö on siihen kypsä.
Jos en halua laiminlyödä lapsen ravitsemusta, minun on myös laitettava ruokaa. Ei kokkaaminen ole tärkeämpää kuin lapsi, mutta lapsen ja omankin hyvinvoinnin kannalta se on tärkeä toimenpide. Toki voin huomioida lapsen samalla ja yrittää leikittääkin, mutta joskus tarkkaavaisuus jää sinne leikkuulaudalle, patoihin ja kattiloihin ja taapero kyllä käyttää tilaisuuden hyödykseen. Ei siihen tarvita kuin pieni tovi pois valvovan katseen alta.
Luonnollisin ja otollisin aika lapsen oppia kuivaksi on ENNEN 2:n vuoden ikää.
Jotkut äidit eivät vain uskalla ottaa vaippoja lapselta pois, kun pelkäävät pissavahinkoja, eivätkä jaksa muistutella vessaan menosta. Tällöin tuo helpoin ikä oppia kuivaksi pääsee menemään ohi ja sitten joutuu odottelemaan, milloin se muksu sanoo, et " Hei mutsi, kato mä riisuin vaipat veke, kävin suihkussa ja laitoin kaapista kalsarit ylle, niinkuin muillakin on, jesss!"
Meillä lapset oppivat kuivaksi n. 2 vuotiaina ja puhuivat 1,5 vuotiaina.
Siis mitä. Lasten kanssa ei olla kun ruuanlaitto menee lasten kanssa olemisen edelle? On sitä ruokaakin laitettava ja just niille lapsille. Ei lapset aina viihdy juuri samassa huoneessa valvovan katseen alla ja miksi pitäisikään. Pitää myös siivota, pyykätä, huoltaa kotia monin tavoin. Maksaa laskut netissä. Jne jne. Ei perheessä voida jattää arkeen kuuluvia asioita hoitamatta siksi että on lapsia. Ja ei, kaikilla ei ole mahdollisuutta tehdä em. asioita niin että puoliso hoitaa lapsia.
Meillä lapset tykkää touhuta leikeissään pieniä aikoja ihan itsekseenkin /keskenään, jos aikuinen on koko ajan iholla, nousee poru. Ja toisaalta...lapset oppivat kotitöiden yms. vastuutehtävien tekemistä koko ajan kun näkevät vanhempiensa niitä tekevän.
Miksei lapsi muuten saisi pitkästyä? Sekin kuuluu elämään ja siitä tunteesta saattaa kehittyä oma-aloitteisuutta ja luovuutta. Vierastan ajatusta että vanhempien täytyisi olla koko ajan aktivoimassa lapsiaan. Tottakai lasten kanssa ollaan ja heistä pidetään huolta 24/7, muttei vanhemman koko elämä voi pysähtyä lapsen kanssa olemiseen.
Eihän pienet lapset tahallaan asioita riko, vaan tutkivat maailmaa ja toisaalta ovat vielä tietämättömiä mihin mielikuvitusleikki saattaakin johtaa. Vaikka se pankkikortti leivänpaahtimessa. Meillä lapset (2v. ja 1v.) on saaneet tutkia kotiaan vapaasti eli ottaa erinäisiä esineitä omin päin touhuihinsa. Lääkkeet, pesuaineet ja terävät esineet toki jemmattu. Haavereita ei ole käynyt. Kaikenlaista sotkua senkin edestä, mutta se kuuluu elämään.
Ja kyllä, meillä osataan sanoa "me piirretään" ja silti 2v.2kk ikäisellä on käytössä vaipat. Lapset ei aina kehity saman kaavan mukaan ja perheiden tilanteet on moninaiset. Meillähän on tietenkin laiminlyöty esikoista tekemällä toinen lapsi heti perään, ai kamalaa ;D On siinä ollut kaikenlaista muuta hommaa, jolloin potalla käynnit ei ole ollut prioriteettilistan kärjessä. Että tällaisia tässä kertoilee varsinainen laimimnlyöjä-äitee :)
meilläkin on sattunut silmälasien rikkomista ja puhelimen myös... MUTTA mielestäni se on aikuisen moka, jos jättää lasinsa tai puhelimen lapsen ulottuville.
Ison aalto-maljako tiputti kirjahyllystä ja rikkihän se meni... Meillä on tussilla maalattu seiniä/lattioita/vaatteita, tosin tussit ja kysätkin pitäisi olla mielestäni niin korkealla ettei lapsi ylety.
Toisen lapsen myötä meillä on opittu kyllä hyvin laittamaan arvokkaammat asiat lasten ulottumattomiin. Kirjahyllyn alaosassa on sitten sellaista, mikä ei heti tuhoudu tipahdettuaan lattialle :)
Suurin osa tuhoista on mielestäni aikuisten huolimattomuutta! ei pieni lapsi ymmärrä, että oikea puhelin maksaa niin ja niin paljon ja leikkipuhelin on leikkiin yms.
Meillä 2v3kk tyttö pursotti vartalovoidetta rasiaan, mikä oli täynnä minun pinnejä, pompuloita, korvakoruja ym. Jos olisi pursottanut laatikkoon, mikä on täynnä meikkejä, niin en tiedä mitä olisi tapahtunut..
Miksi ihmeessä te ette vahdi niitä lapsianne vaan annatte viipottaa tekemässä ihan mitä sattuu? Taas sitä vapaakasvatus hömppää ja sitten itketään tuhoja. oottakaapa vaan kun ne vapaan kasvatuksen tuotokset pääsevät teini-ikään.
Kyllä niitä kotihommia pystyy tekemään samalla lapsen huomioiden, tai jos se niin hankalaa niin tehkää niitä hommia sillon kun puoliso katsoo lapsia tai lapsi on päiväunilla.
Kyllä jokainen, jolla lapsia on tietää sen, että tuollaiset 2-vuotiaat ehtii joka paikkaan. Siinä ajassa, kun itse istut paskalla lapsi ehii tuhota halutessaan, vaikka koko kodin, eikä siellä pöntöllä tarvitse istua kuin se 5 min
Jos teidän lapset tahtoo tuhota kodin siinä hetkessä kun käyt paskalla niin varmasti on jotain vikaa kasvatuksessa (ja suolentoiminnassa jos viiden minuutin istunnon ulostaminen vaatii).
Kolme lasta ja ei meillä ole mitään tuollaisia tuhoja päässyt tapahtumaan. Tottakai joku lasi mennyt joskus rikki, mutta niin niitä on mennyt minultakin.
kaikilla ei ole sitä puolisoa joka välillä lapsia katsoisi..
Sekin on täysi tekosyy, mutta täytyyhän sitä itselleen jollain selittää ettei viitsi riittävästi lasta vahtia ja lapselle oikeaa ja väärää opettaa..
Nekin lapset varmaan nukkuvat päiväunia joilla ei isiä samassa asunnossa satu olemaan. Ja niillekkin lapsille voi opettaa mitä saa ja mitä ei saa tehdä.. Nekin lapset voi hoitaa samalla kun tekee kotihommia tai ottaa lapset mukaan niitä tekemään. Meillä 2v ainakin nauttii suunnattomasti kun kokee olevansa avuksi.
Entäs saako äiti vaihtaa vauvalta vaipan ja pestä pyllyn ennen kuin isä tulee kotiin, vai pitääkö kakan antaa olla vaipassa siihen asti, että isä tulee vahtimaan sisaruksia? Saako vauvaa imettää, vaikka isä ei olisikaan kotona? Vai onko ratkaisuna kahlita sisarus johonkin leikkikehään, mistä ei pääse minnekään?
Meillä ei kaksivuotias muuten juurikaan nuku päiväunia ja vajaan vuoden ikäinenkin vain parin noin vartin tirsat. Ehtisipä koko kodin kaikki kotityöt hoitaa noin puolessa tunnissa päivän mittaan. Ja kun on isompiakin lapsia kuin vain nuo kaksi, niin isommillekin pitää antaa aikaa ja huomiota joskus ja he saattavat jopa tarvita jotain.
Meidän viidestä lapsesta ainoastaan yksi on nauttinut kotitöistä äidin kanssa, muut juurikaan eivät (ainakaan samasta kotityöstä useampaa kertaa). Joten sinä et kuulosta siltä, että tietäisit lapsista yhtään mitään.
Kyllä minä ihan vaihdoin vaipat pienimmälle ja samalla näin oven kautta mitä toiset tekivät. Imetin myös, samalla kun vahdin vanhempia. Ja meillä voi luottaa että lapset eivät ensimmäisenä kun käännän selän tee mitään "tuhoja", heidät kun on kasvatettu käyttäytymään fiksusti. Ikätason mukaisesti aina on touhuja vahdittu ja niissä oltu mukana. Lapset eivät ole päässeet tylsistymään kun on ollut riittävästi seuraa ja tekemistä. Lapsi tekee tyhmyyksiä saadakseen huomiota, jos sitä saa muutenkin tarpeeksi, ei tarvitse turvautua idioottimaisuuksiin. Tämä nyt siis tietenkin koskee lasta joka jo käsittää jollain tasoa mitä tekee.
Totta on ettei esim. yksi vuotias tajua oikean ja väärän eroa vaan tekee mitä kykenee. Siksi onkin erittäin tärkeää ettei lapsen typeryyksiä omalla toiminnallaan mahdollista (jättämällä kyniä, silmälaseja, kännyköitä,yms lojumaan).
Sekö kertoo mitä tiedän lapsista että sinun lapsesi eivät tykkää kotitöistä? Ainakin omat lapseni tunnen paremmin kuin ketään ja heidän tarpeensa. Mainitsin vain että meillä kaksi vuotias niistä kotitöistä pitää (niin muuten vanhemmatkin), siitä sitten se herne nenään piti vetää? Muuten ihan hyvin perustelit omia toimintatapojasi ja sen kautta mielipidettäsi, mutta tuo lause oli aika idioottimainen. Sinulla on tapasi lastenhoidossa, niin myös minulla.
Minun mielestäni se olit sinä, joka annoit ymmärtää, että jos lapsi pystyy tekemään jotain pahaa, niin syynä on se, että vanhempi ei ole vaivautunut hoitamaan häntä. Annoit ymmärtää, että lasten kanssa on ihan mahdollista ja helppoa hoitaa kaikki pakolliset asiat ja loput voi ihan hyvin jättää hoitamatta ja perusteluna tässä käytit sitä, että SINUN lapsesi pysyvät helposti valvovan silmän alla koko ajan. Me emme asu yksiössä ja vessakin sijaitsee eteisessä, joten muut lapset on aika vaikea pitää näköpiirissä silloin kuin vaihtaa vaippaa ja en katso tarpeelliseksi vaatia heitä istumaan eteisen lattialla aina sen ajan kun itse olen vessassa vaipanvaihdon tai minkä tahansa muun syyn takia.
Meilläkin lapset on kasvatettu käyttäytymään fiksusta. Ei kuusivuotias enää tee mitään pahaa. Pikkulapset kuitenkin tuppaavat tekemään. Ja vähän isompikin saattaa tehdä jotain sellaista, mitä ei ymmärrä pahaksi, koska ei ole koskaan tullut puheeksi, ettei niin saa tehdä. Meillä on esimerkiksi kolmivuotias pessyt autoa ulkona kuravedellä, koska halusi ilahduttaa isää puhtaalla autolla.
Siinä olen ihan samaa mieltä, että lapsen typeryyksiä kannattaa yrittää ennaltaehkäistä olemalla antamatta hänelle mahdollisuuksia tehdä mitään esimerkiksi pitämällä kyniä hänen ulottumattomissa. Tuokin on aika mahdotonta, jos perheessä on vielä koululaisia, joilla niitä kyniä on ja joilla niitä on pakko olla, mutta jotka eivät jatkuvasta muistuttelusta huolimatta aina muista laittaa niitä piiloon pienemmiltä. Ja sitten on vielä niitä alle kouluikäisiä, joiden myös pitää saada piirtää joskus ja silloinkin voi kynä pudota ja kadota sillä erää huomaamattakin, mutta löytyä myöhemmin vaikka kaksivuotiaan toimesta.
Vaikka kieltämättä jotkut näistä tarinoista kuulostavat siltä, että lapsia ei yhtään vahdita, niin ei kai ainakaan suurin osa lapsista ehdi tehdä jatkuvasti pahoja juuri sen valvonnan takia. Silti, jos lapsia on talossa vaikka viisi ja heistä vanhin on jo vaikka 12-vuotias, niin pidän erittäin ihmeellisenä, jos jollain perheellä ei tuossa ajassa ole todellakaan sattunut yhtään mitään lapsen tekemää tuhotyötä. Pidän sitä jopa niin epänormaalina, että epäilen vanhemman vain unohtaneen ne asiat tai sitten ei kehtaa sitä tunnustaa. Ei siis taatusti ainakaan yleensä kyse ole siitä, että lapset olisivat pitkästyneitä tai eivät saisi huomiota, vaan he vain ovat aktiivisia kokeilemaan kaikkea uutta ja tilaisuuksia sellaiseen tulee päivittäin normaalissa perheessä, joten aina joskus se tilaisuus satutaan käyttämään hyväksi.
En vetänyt hernettä nenään siitä, että sinun lapsesi pitävät kotitöistä, sehän on vain hyvä. Minua ärsyttää suunnattomasti se, että minun (ja muiden) lastenhoitoa kritisoidaan noin kärkkäästi puutteelliseksi sillä perusteella, että SINUN lapsesi pitää kotitöistä ja on näin ollen ihan helppoa pitää mukana niissä. Annat ymmärtää, että lapsi tekee pahoja siksi, että pääsee tylsistymään ja annat ohjeeksi ottaa hänet mukaan kotitöihin, joissa hän tylsistyy heti välittömästi.
Varmasti sinä tunnetkin omat lapsesi paremmin kuin ketään. Eikö olisi ihan johdonmukaista ja reilua myöntää, että niin muutkin tuntevat omansa ja hoitavat heitä parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka se onkin erilainen kuin teidän erilaisten lasten hoitaminen?
Mutta nyt nuorimmainen alkaa olla valmis tissin kanssa ja nukahtaa syliin aivan juuri, joten pitänee mennä katsomaan, mitä alakerrassa on muiden lasten toimesta sillä aikaa tapahtunut.
Jos lapsesi putoaa portaista tai pöydältä kun teet jotain muuta, syytätkö asiassa itseäsi vai lastasi? Minä ainakin syyttäisin itseäni, kun en olisi silloin valvonut tarpeeksi tarkkaan.
Samaa periaatetta sovellan lasten tekemiin tuhoihin. Oma vikani se olisi jos lapsi jotain tuhoa tekisi, itsepähän jätin valvomatta.
Ei se tee kenestäkään huonoa äitiä että kännykkä pesuun päätyy tjms. Eikä sekään tee kenestäkään huonoa äitiä jos se kännykkä ei lapsen toimesta sinne pesuun päädy. Se minkä minä koen parhaaksi, ei varmasti ole sitä jokaiselle muulle..
Alkuperäinen kommenttini oli ehkä hieman kärkäs, mutta itseäni taas ärsytti suunnattomasti että joku heitti kommentin "kaikilla ei ole sitä puolisoa", selittääkseen lapsen tuhoja. Yksinhuoltaja joutuu vaan itse olemaan tarkempi kun ei ole toista jakamassa vastuuta. Turha sitä on käyttää tekosyynä mihinkään vaan olla ylpeä siitä että pärjää yksin.
Jokaisen vaan tulee löytää OMAT keinot niiden tuhojen minimoimiseen. Ehkä lapseni ovat tavallista helpompia kun koen sen yksinkertaiseksi asiaksi.
Ps. Emme asu yksiössä, vaan yksi kerroksisessa sen sijaan. Kylpyhuone aulassa mistä näkee suoraan tai peilien kautta hyvin lasten huoneisiin, keittiöön ja olohuoneeseen. Talon malli erittäin helppo lasten vahtimiseen, aivan täysin harkitusti.
Jaa-a. Täällä ollaan näköjään sitä mieltä, että pieninkin taaperon tekemä "tuhotyö" on merkki lapsen ja kasvatuksen laiminlyönnistä. Meillä alle 2-vuotias on ehtinyt piirtämään vahakynällä seinään, vaikka istuin itse vieressä piirtelemässä lapsen kanssa. Ei se vaatinut kuin äkkinäisen kädenheilautuksen. Tosin varmasti laiminlöin kasvatustehtävääni piirtämällä samaan aikaan lapsen pyytämää traktorinkuvaa, joten en ollut 100% keskittynyt lapseen. Samoin silmälasit ovat ehtineet kärsiä, kun lapsi on napannut ne sylissäollessaan päästäni, enkä ole yhdellä kädellä saanut niitä tarpeeksi vikkelästi pois lapsen käsistä.
Jokaista lapsen päähänpistoa ei voi ennakoida ja täten etukäteen ehkäistä. Joskus vahinko on jo ehtinyt tapahtua, ennen kuin edes tajuaa että tuollaistakin lapsi voi keksiä tehdä. Ystävä luuli vuoden ikäisen poikansa nukkuvan kaikessa rauhassa päiväunia, mutta poika olikin kaikessa hiljaisuudessa kaivanut vaipastaan kakkaa ja sotkenut sillä suunnilleen kaiken, mihin pinnasängystä ylettyi. Pitäisikö vanhmpien sitten istua lapsen vieressä aina tämän nukkuessakin? Se olisi ainoa keino varmistaa, ettei esim. edellämainittua olisi tapahtunut.
Kaikkea ei voi eikä mielestäni kannatakaan varmuuden vuoksi kieltää jo etukäteen, koska samallahan tulee herättäneeksi lapsen uteliaisuuden: Sain kynät, ai miksi en saa piirtää seinään, mitä sitten tapahtuu? Uteliaisuudesta ja kokeilunhalustahan suurimmaksi osaksi pienen lapsen ns. pahanteko tapahtuu ja rohkenen väittää, että suurimmassa osassa perheitä on sattunut jotain. Toki suurimman osan vahingoista voi laittaa satunnaisen valvonnan pettämisen ja oman huolimattomuutensa piikkiin: kännykkä tai kynä unohtuu epähuomioissa lapsen ulottuville, eikä se sitten vaadikaan muuta kuin että kännykkä tipahtaa lapsen kädestä tai pienen ranneliikkeen kohti seinää, mikä kyllä ehtii tapahtua vaikka vanhempi olisi jo puuttumassa tilanteeseen.
Kuulostaa hurjalta.ONNEKSI meillä ei ole ollut täystuhoja. Korkeintaan leluja hajonnut ja tapettia vähän töhritty.
onpas taas,jos et tee joka päivä ruokaa lapsille, olet huono äiti, jos taas teet sitä ruokaa, laiminlyöt lapsesi eli olet taas huono äiti. jos lapsella ei ole puhtaita vaatteita, olet huono äiti, jos taas peset pyykkiä, laiminlyöt samalla lapsesi ja olet taas huono äiti. se on ilmeisesti ihan se ja sama mitä teet tai jätät tekemättä, olet silti huono äiti, siis ihan yleisesti, en tarkoita vastausta vain ap:lle.
ja joku tuolla valitti siitäkin että miten te muut ette onnistu kun minä onnistun vaihtamaan vauvan vaipan vessassa ja samalla ovesta vahtimaan muita lapsia. niinkin yksinkertaista kuin asunnon pohjaratkaisu: esim meillä, vauvan vaipat vaihdettiin vessassa, jonka ovesta näkymä oli eteiseen, muut lapset sen aikaa olkkarissa jonne ei ole mitään näköyhteyttä. eipä tullut mieleen käskeä muita lapsi eteiseen odottamaan kun vaihdan vauvalta vaippaa.
ja ei, se ei tarkoita että olisi huono äiti jos lapset tekee tuhojaan alle 3vuotiaana, monet lapset tekee vaikka kuinka saisi aikaa vanhemmiltaan. jos ette tienneet, niin aikuisetkin käy vessassa, myös suihkussa monet käy(vaikka se lapsi on laitettu nukkumaan ja sitten menty suihkuun, ei se tarkoita sitä ettei se lapsi voisi siellä hiljaisuudessa tehdä tuhojaan, kuten kerran meillä, ei se ääntä pitänyt kun tapetteja repi.. ), monet tekee ruokaa ja pesee pyykkiä ja siivoaa. kenelläkään ei taida olla kirjaimmelisesti silmiä selässä...
no, mutta meillä on puhelin tiputettu mehulasiin, tapettiin piirretty ja tapettia revitty, ei siis mitään suurempaa :)
"ja joku tuolla valitti siitäkin että miten te muut ette onnistu kun minä onnistun vaihtamaan vauvan vaipan vessassa ja samalla ovesta vahtimaan muita lapsia. niinkin yksinkertaista kuin asunnon pohjaratkaisu:"
En valittanut, vaan mainitsin sen olevan meillä mahdollista. Kuten myös selvitin asuntomme pohjaratkaisun joka tämän mahdollistaa.
Millä ihmeen kieroilla silmillä näitä tekstejä jotkut lukee kun kaikki on syytöstä tai valitusta muista, eikä keskustelua.
Etkö tunne sanaa ei?? Meillä vajaa 1,5 v-poika ei ole saanut tuhoja aikaiseksi, sillä hänelle on sanottu mitä saa tehdä ja mitä ei. Lisäksi pahanteosta on rangaistu (näpäytetty otsaan) ja sitten sanottu miksi ei saa tehdä jotain kiellettyä. Tämä on aloitettu hänen ollessa 10 kk:n ikäinen. Koti on pysynyt yllättävän siistinä ja silti pystyn tekemään kotityöt, toki mieskin auttaa. Kuopusta (6 kk) odottaa sama kohtelu. Rajat on vedettävä, no, nämä vapaasti kasvavat ja rajojaan kokeilevat muksut kokeilevat rajojaan vielä 15 vuoden päästäkin,onneksi silloin alkaa rikosoikeudellinen vastuu :)
"Lisäksi pahanteosta on rangaistu (näpäytetty otsaan) ja sitten sanottu miksi ei saa tehdä jotain kiellettyä."
No onhan teilläkin sitten ehditty jotain kiellettyä tekemään, kun kerran on rangaistuksiakin jouduttu jakelemaan. Mutta ettehän sentään ole kahdesti joutuneet samasta asiasta kieltämään? Jos, niin ai ai, mitenhän teillä 15 vuoden kuluttua oikein pärjätään, jos nyt jo noin rajoja uhmataan...
Otsaan näpäytys on lapseen kohdistuvaa kuritusväkivaltaa, tiesitkö?
Luunappi annetaan aiheesta, enkä tasan taatusti ole ainoa äiti, joka niin tekee. pääpointti tässä on se että PUHUMALLA selkeästi ja näyttämällä,vaikka sitten usemman kerran, vedetään rajat. En minä huvikseni kurita, teen vaan selkeästi selväksi mitkä on rajat. Lapsillemme tehdään rajat selväksi, mutta annetaan myös aikaa ja rakkautta. Meillä pärjätään nyt hyvin ja pärjätään kiitos vaan 15 v päästäkin hyvin. Minulla on myös AIKAA omille lapsilleni, poitsut nukkuvat nyt, en istu persiilläni koneen ääressä lasten ollessa hereillä. Vietän heidän kanssaan aikaa toisin kuin nämä vapaasti kasvattavat äidit. ja kurituksesta...minua on kuritettu, miestäni on kuritettu ja siltikään meillä ei ole rikosrekisteriä...
Tarkoitin että MUIDEN äitien, jotka eivät nyt vedä rajojaan omille muksuille, muksut kokeilevat rajojaan vielä 15 vuoden päästä....
Sen sijaan omien lapsieni ei TARVITSE kokeilla/uhmata rajojaan enää 15 v päästä, sillä heille on lapsuudessa selkeät rajat vedetty. Luunapista vielä: mieheni antoi sen esikoisellemme, 2 kk sitten hänen ottaessaan luvatta pöydältä leivän. Ja sen jälkeen poika ei ole isän leipiin puuttunut eli oppi kerrasta. Ennenkuin paasaus alkaa; molemmat poikani syövät riittävästi eli 6 kertaa päivässä.
Tsiisus sentää... oottepa herkkäuskoisia -ja nahkaisia....en kai mä nyt oikeesti kerro perhe-elämästäni tänne...totuus on että minulla ja miehelläni on kaksi lasta, ei siitä sen enempää....käyn vähän kiusaamassa ja nimimerkkikin on keksitty,HIHII:) .
"minua on kuritettu, miestäni on kuritettu ja siltikään meillä ei ole rikosrekisteriä..."
Olisi, jos tulisi julkiseen tietoon että kuritatte lapsianne ruumiillisesti. Sehän on laissa kielletty, kuten varmasti hyvin tiedät. Teidän lapsuudessa saamanne kasvatus on siis tehnyt teidät rikollisiksi aikuisiällä.