Mansikkamaalle pelottimia

semmoinen, että mansikkamaan reunoille on laitettu keppejä joiden väliin on sidottu narua, josta roikku cd-levyjä ja VHS kasetin nauhaa. Molemmat kiiltelevät ja liikkuvat ja kasettinauha vielä pitä pientä ääntä heiluessaan tuulessa. Hyvin toiminut.

joku laitta avideonauhaa joku vanhaa kasettinauhaa joku cd-levyjä ja joku peltipurkkeja jne. Kaikille yhteistä on se,e ttä ne toimii ehkä viikon tai kaksi ja sitten linnut tuntevat ne ja viihtyvät jopa niillä istumassa todella hyvin.

On siis kokeiltu kaikki luomukonstit mitä on jopa maalattu kiviä punaiseksi ja sitten laitettu ne keväällä jo sinne jott akäyvät nokkimassa niitä turhaan. Sitten kun marjat kypsyvät niin luulevat niitä kiviksi. Tosin kiviä on siirrettävä kun ne pirut muistaa missä on kiviä ja kun mansikka kypsyy jonnekin muualle niin käyvät kokeilemssa sitä uutta kohdetta heti. Siirroila on opetettu, etä kivi se on aina vaikka onkin punainen..

Lopulta ainoa toimiva on verkko. Meillä on metalliverkosta rakennettu kehikko alaosaan ja vihreä perinteinen rastasverkko oli päällä. Nyt päälläkin on metallinen verkko luukkumaisesti. Vaatii vaivaa, mutta kestää pitkään ja palkitsee mansikoilla...

Meillä vajaat 30 m2 mansikkamaa on aidattu noin 50 cm korkealla metalliverkolla ja päälle on pingotettu rastasverkko. Ei ainuttakaan varastettua marjaa, eikä tehottomia killuttimia heilumassa.

Verkko on ainoa tehokas konsti rastaitten torjuntaan. Sen voi laittaa sen verran korkealle, että sopii itse seisomaan jollain lailla alla, niin ei tartte irrottaa verkkoa joka kerta, kun poimii marjoja.