Ei paljoo kiinnosta...

Juu, täällä yks johon osu ja uppos! "Nuorena ja tyhmänä" (kärjistäen) aloin silloisen poikaystäväni veljen lapselle kummiksi (tosin vastentahtoisesti alunperinkin). Tämä siksi etten ollut ko.perheen kanssa ollut juurikaan tekemisissä enkä muutenkaan oikein välittänyt heidän elämäntyylistään. Koin, että mua pyydettiin kummiksi siksi, että ei oikein ollut muitakaan ehdokkaita, kun niitä lapsiakin oli siunaantunut jo enempi ja vähempi entisille ja nykyisille.
Suostuin lopulta muka lapsen vuoksi ja se lapsi-raukkahan siinä nimenomaan häviää, kun en ole ollut missään tekemisissä varsinkaan sen jälkeen, kun meni suhde exääni poikki. Nolottaa myöntää, etten edes muista, mikä kummilapseni nimi on... kaipa se toditus jossain on, että voisi tarkistaa...
Toivoisinkin, että vanhemmat harkitsisivat paremmin, ketä kummeiksi pyytävät ja että vähemmän halukkaat uskaltaisivat kieltäytyä kunniasta lapsen vuoksi.

Kysyttiinkö sinulta henkilökohtaisesti, haluatko kummiksi vai antoiko vaimosi myöntävän vastauksen sinunkin puolesta? Jos asia on näin, voit sanoa vaimollesi, että hän saa siitä hyvästä hoitaa kummin velvollisuudet sinunkin puolesta.

Minulla on kummipoika, jonka syntymävuottakaan en enää muista tarkasti. Ystävättäreni, jonka kanssa olimme tekemisissä päivittäin, pyysi minut sylikummiksi. Epäröin hieman, koska ystävättäreni oli hieman hankala ja kankea tyyppi, kaikki ei natsannut välillämme, mutta suostuin.

Kun lapsi oli noin 2v, alkoi ystävättäreni kiukettelemaan minulle kaikesta ja kaivelemaan kaikenmaailman asioita/sanomisia ja syyttelemään minua jos jostakin tyyliin "sinä sanoit kerran.... ja sinä teit niin ja näin.... Ja syytteli minua juonimisesta sun muusta. Minä en juoninut mitään, kaikki luulot olivat hänen omaa keksintöään ja mielikuvitusta. Hänellä alkoi pettämään muutenkin hermot, kiukutteli perheellensäkin yhtälailla.

Meillä meni välit poikki, he muuttivat eivätkä ole ilmoittaneet vieläkään uutta osoitettansa ja muutosta on jo 7 v. Tiedän kyllä missä asuvat, mutta ei vois vähempää kiinostaa.

Lapsi minua säälitää, hänellä ei ole kummeja. Pojan toisenkin kummin kanssa on mennyt äidillä sukset ristiin.