"KALLUPPI" ANOPISTA!

Moi,

ensimmäiset vuodet meni tosi hyvin vaikka tietysti joskus ärsyttikin. Sitten todellinen luonne on alkanut paljastua, eli perusvika on se että puuttuu meidän asioihin. Tästä on sitten ollut pakko sanoa, mistä on tullut hirveä riita ja anopilta on tullut sellaista tekstiä että oksat pois. Nyt meillä on sellainen kauhun tasapaino, välit muodollisesti suht. ok. Homma parani vain sitä kautta että se näki että mun silmille ei hypitä.

Eli luulin aluksi että nämä anoppi-karikatyyrit eivät pidä kohdallani lainkaan paikkaansa. Mutta kyllä ne vain pitivät, anoppi voi olla todella kauhea vaikka ulospäin vaikuttaisi kuinka fiksulta!

kutsuu edelleen vävyn tekeleeks, vaikka ollaan oltu naamiaisissakin jo useita vuosia.

Ei se tosin minua haittaa mitenkään, vitsinä menee.

Tullaan ihan hyvin juttuun, ei puutu meidän asioihin, mitä nyt vihjailee lapsenlapsesta, kun niitä ei vielä ole siunaantunut.

Joskus heitän anoppi-vitsiäkin, eipä tuo suutu noistakaan... että silleen.

noin äkkiseltään lyhyesti;
ekat 5-6 vuotta oli kuin se anoppivitsi:
mitä yhteistä on anopilla ja kaljalla?

kumpikin on parhaimmillaan pöydällä, kylmänä ja avattuna

mutta totta puhuen nykyään on paremmin, toki se on pysynyt samana että mitä vähemmän puhutaan keskenämme sen paremmin mahdutaan samaan huoneeseen

Joopajoo, hyvin menee kunhan ei olla pahemmin tekemisissä. Välimatkaa on onneksi sellaiset parisataa kilometriä.

Jos tähän alkaisi vikalistaa raapustamaan niin loppuisi paperi kesken joten vetäistään vain muutama juttu pöydälle.

Anoppi matkii meitä joka helvetin asiassa. Vaimo kun menee vaikka möläyttämään että ostettiin sellanen ja sellanen astiasto niin jo sillä on kohta samanlainen.
Koitti yhden lapsemme ristiäiset ja vaimo näytti millaiset vaatteet oli niitä varten itselleen ostanut ja kertoi vielä että mistä.
Arvaatte jo varmaankin että anoppi pamautti ristiäisiin prikulleen samanlaisissa releissä kuin vaimolla oli. Tosin kääkkä näytti aika naurettavalta läskimakkaroineen nuorekkaissa vaatteissa.

Teknisesti anoppi ei juurikaan ole valveutunut. Jo pelkän TV:n kaukosäätimen käyttäminen on hankalaa ja kännykän soittoäänen vaihtaminen on täysin mahdotonta.
Ikäänkuin tämä ei riittäisi vaan menipä tuo hommaamaan vielä tietokoneen. Voi saatana!
Muutenkin se soittelee vaimolle kaikista tärkeistä tapahtumista pitkin päivää kuten "keitin tossa just kahvit" tai "ostin kolme sellasta vihreää kukkakeppiä" jne jne. Nythän sitä asiaa vasta riittääkin kun siinä tietokoneessa on aikas monta nappulaa.
Ei onneksi soita mulle.

Kaikki muiden ideat se pöllii itselleen. Kerrankin soitteli vaimolle kun mietti mitä hommaisi äijälleen synttärilahjaksi. No vaimo keksi heti jonkun hyvän idean ja sitä se sitten muisti mainostaa pitkin pitäjää omana ideanaan.
Vastaavia juttuja on monia.

Siinä siis vain muutama juttu ja näitä on reilun kymmenen vuoden aikana sattunut vaikka mitä.


Loppuun vielä pieni anoppikevennys.

Nainen: "Kyllä mä tiedän ettet sä pidä mun suvusta!"

Mies: "Älähän nyt, mä tykkään esimerkiksi paljon enemmän sun anopista kuin omastani."

Minun anoppi on niin nuorekas ja pirun hyvännäköinen, että ei ole hätäpäivää jos eukko on tuon näkönen 50:senä.
Muutenkin ok.

Asenne jos on kielteinen anoppia ja appee kohtaan, niin varmaan tulee ristiriitoja.
Meillä on molempiin hyvät välit ja ollaan mahottoman hyvät kaverit apen kanssa, kalastellaan kesällä ym.
Anoppi on myös symppis, auttaa lapsien hoidossa ja on korvaamaton apu, ei voi pahaa sanoa!

hyvin kunhan jaksan esittää pitäväni hänestä. Laiska paskahan tuo on ja välinpitämätön.
Sellasta täälä.. Eli en tykkää en sitte tippaakaa...:)

kanssa naimisiin tai edes vaimoa tavannut vielä.
Ja nykyään sanoisin että ollaan jopa ihan ystäviä.

Ei tule mieleen yhtään anoppivitsiä, joka sopisi omaan anoppiini. Ei me mitään läheisiä olla, mutta pärjätään ihan hyvin. Ostelee lapsille kaikkea tarpeellista (ja tarpeetontakin), joten omaa rahaa säästyy. Lapset tykkäävät hänestä, joten mitä vielä voi pyytää?

Anopilla on lause valmiina jos lapsemme jotain ´vaatii´.

"kyllähän lapsen pitää saada jos se haluaa" on anopin kommetti kun muksumme haluaakin makaroonilaatikon sijasta yllättäen kalakeittoa. Mummo alkaa heti sulattamaan pakastimesta tätä mummon parasta kalakeittoa.

Silloin kyllä anopille tulee sanottua vastaan kun se antaa periksi, tyttären lapselleen.

Anteeksi, sanominen kuluu myös anopin (sekä apen) sanavarastoon kun kyseessä on heidän lapsenlapsi. Iltamyöhään katsotaan lastenohjelmia ja tuodaan ruokaa television luokse ja pyydetään anteeksi kun ei ollut oikeaa leipää tai oikeaa ohjelma.

No, ensivuonna kesälomalla ei olla enää kuin 1 viikko anoppilassa.

Anoppini on huumorintajuinen, puhelias eikä todellakaan helposti loukkaantuva. Osaa nauraa myös itselleen. Hän myös osaa ärsyttää, kun ei osaa olla pätkääkään hienovarainen joissakin asioissa. Esimerkiksi lapsen hoidossa tai monessa muussakin asiassa hän tietää aina paremmin... Tuppautuu kovasti.

Anoppi asuu kuitenkin kaukana, joten ei liian usein pääse tuppautumaan. Ehkä hyvä niin.:) Mutta tosi hyvin tullaan juttuun. Piikitellään aina toisillemme naseviakin vitsejä ja nauretaan yhdessä. Arvostan kovasti sitä, miten paljon anoppi haluaisi auttaa, ja auttaakin aina kun pääsee kylään.

Anoppi ei lähes koskaan ole minua morkannut, vaikka ehkä muutama vuosi sitten oli sellainen tilanne, että olisi ollut syytäkin... Hän ei ole tuomitseva ihminen.

Eli siis tuppautuvuuden suhteen anoppi on kuin vitseissä, mutta rento ja hyvä tyyppi muuten!

Hyvin tullaan toimeen. Haudan levossa kun ollut jo vuodesta 92. Olisi ollut kiva tavata.

Anoppi juo enemmän viinaa kuin Aku piimää, joten luonnollisesti lapset ei mee anoppilaan hoitoon. N. puol vuotta (taajuudella 1 x /kk) pystyi olemaan ilman promilleja, kun tyttö oli siellä hoidossa, mutta ensimmäinen kerta kännissä tyttöä hoitaen oli myös viimeinen kerta. Onneksi selvittiin säikähdyksellä eikä tytölle käynyt mitään, paitsi että kaikille jäi paha mieli.

Anoppi on kuin "äiti" minulle, vaikka on minulla ihan omakin äiti, mutta anoppi sanoo kaikkia vävyjä ja miniöitään lapsikseen, elikkä tarkoittaa että ollaan yhtä perhettä, mikä on tosi hyvä juttu.

Ollaan hyvissä väleissä kaikkien kanssa ja voidaan olla ihan omia ittejämme, niin hyvine kuin huonoine puolineen.
Ja se huumori kukkii oikeesti.