Meille syntyy siis toinen lapsi joulukuussa ja meillä on sellainen ongelma, että emme tiedä keitä pyytäisimme lapsemme kummeiksi. Miehelläni on yksi sisko, joka on jo toisen lapsemme kummi ja tämän lisäksi parin muun lapsen kummi.
Minulla ei sisaruksia ole ja kaikki sukulaiseni ovat joko niin kaukaisia, ettei tule pidettyä yhteyttä tai sitten ovat jo sisarustensa lasten kummeja.
Mulla ei ole edes ketään kaveria ketä voisin pyytää, miehen kaverit taas eivät mielestämme sovellu kummeiksi ja mies ei omaan sukuunsa pidä yhteyttä juuri yhtään. (paitsi siskoon ja vanhempiinsa)
Keitä tässä siis enää voi pyytää, kun ketään ei oikein ole jäljellä?
Ehdotuksia otetaan vastaan! :)
Kiitos fiksuista vastauksista jo etukäteen. :)
Minulla ei sisaruksia ole ja kaikki sukulaiseni ovat joko niin kaukaisia, ettei tule pidettyä yhteyttä tai sitten ovat jo sisarustensa lasten kummeja.
Mulla ei ole edes ketään kaveria ketä voisin pyytää, miehen kaverit taas eivät mielestämme sovellu kummeiksi ja mies ei omaan sukuunsa pidä yhteyttä juuri yhtään. (paitsi siskoon ja vanhempiinsa)
Keitä tässä siis enää voi pyytää, kun ketään ei oikein ole jäljellä?
Ehdotuksia otetaan vastaan! :)
Kiitos fiksuista vastauksista jo etukäteen. :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voisitko pyytää vanhempiasi tai miehen vanhempia? Tiedän useita lapsia, joilla on kummina isovanhemmat.
Minkä vuoksi miehesi kaverit eivät soveltuisi kummeiksi ? Kuinka he ylipäätään ovat sitten miehesi kavereita, jos ovat mielestänne "huonoja" ihmisiä ? Loppujen lopuksi on aivan sama keitä kummeiksi pyydätte, ainoa vaatimus "kummiksi soveltuvuudesta" on kirkkoon kuuluminen. Ei monellakaan ihmisellä ole kummeihinsa sen kummempaa sidettä, hyvä jos on missään yhteydessä kummien kanssa. Se on aivan sama, ketkä ne kummit on, kunhan ne on. Siitä vaan pyytämään miehesi kavereita kummeiksi !
Emme voi pyytää mieheni kavereita, koska kukaan heistä ei kuulu kirkkoon - enää. Kuuluivat kyllä vielä pari vuotta sitten, mutta erosivat kirkosta sittemmin.
Eikä heitä kiinnosta tulla kummiksi, ovat sen selvästi ilmaisseet, että heitä on turha pyytää!
Me emme ihan ajattele samoin siitä, että "on aivan sama, keitä ne kummit on, kunhan ne on"... kyllä sillä meille on todellakin väliä, keitä ne ovat. Emme halua "hulttiokummeja" lapsellemme antaa!! Nämä mieheni ns. kaverit ovat muutenkin hyvin kevytkenkäisiä, eivät edes seurustele vakavasti, kaljan juonti on heidän "tärkein" asiansa elämässä...joten haluaisitko itse lapsellesi juopon kummiksi, joka ei varmasti edes tulisi muistamaan kummilapsensa syntymäpäivää tai edes sitä, että on olemassa se kummilapsi!!
Toivottavasti tämä hiukan vastasi kysymykseesi.
siis ei ole väliä ketä kummeina ovat, kunhan ovat niinkö?! huh huh. kummi on lapsen turva, apu ja hoitaja (sekä sponssaaja;) niinkuin apu vanhemmillekkin! minäkin ajattelen pikkasen eirillailla. omat kummityttöni ovat ainakin todella tärkeitä, yhteydessä ainakin viikoittain, ja vanhemmat ovat jo tottuneet pyytämään apua kun tarvitsevat, olemme siis tuki myös heille!
Tässähän olisi hyvä tsäänssi parantaa suhdetta sukulaisiin. :) Mutta älä stressaa,kummeus ei varsinkaan nykyaikana ole mikään pakollinen asia!
Kummiksi sopivia on joskus vaikea löytää, varsinkin jos pitää oman lapsensa kastetta ja kummiksi pyytämiään ihmisiä tärkeinä ja haluaa heidän olevan omalle kummilapselleen tukena ja perheen ulkopuolisena aikuisena.
Meidän perheessä oli muutama vuosi sitten samankaltainen tilanne - vauvat vajaan kahden vuoden välein ja mietintää siitä, ketä voisi kysyä kummiksi. Isovanhempia joku ehdotti, emme kuitenkaan päätyneet heihin. Esikoisemme ensimmäiseksi kummiksi kysyimme mieheni entistä työkaveria, viisikymppistä perheellistä naista. Toisen lapsemme kummiksi pyynnön sai minun silloinen(lyhyen viransijaisuuteni) työkaveri, kuusikymppinen naimaton nainen. Kummallakin oli entuudestaan yksi kummilapsi kolmenkymmenen vuoden takaa, veljen lapsi. Kukaan ei ollut sen jälkeen "kelpuuttanut" heitä. Suostuivat mielihyvin, emmekä ole valintaamme katuneet.
Meidän lapsillamme on kummallakin yksi kummitäti, joka rukoilee heidän puolestaan, muistaa merkkipäivinä ja joskus muutenkin, ja on meille vanhemmille sitä kautta elinikäinen ystävä.
Ja sisko on sitten toinen kummi molemmille.
...toivottavasti. Voin kuvitella, että nämä jo kypsässä iässä olevat naiset ovat todella onnellisia saatuaan kummilapsen. Älkää siis turhaan aristelko pyytää kummiksi iäkkäämpiäkin ihmisiä. Heille se merkitsee todella paljon, sillä ovathan heidän omat lapsensa usein jo isoja ja näin ollen aikaa kummilapselle jää enemmän.
huolehtia lapsesta jos vanhemmille sattuu jotain. Ei ole järkevää pyytää kovin vanhaa kummiksi. Isovanhemmat normaalisti mukana muuten....
Kummin tehtäviin ei kuulu todellakaan lapsista huolehtiminen jos jotain sattuu..ennen ehkä, ei enää nykyisin.. tietenkin asiastahan voidaan sopia kummien kanssa ja tästä pitää olla mustaa valkoisella eli ihan virallinen asiakirja.. kastetodistuksen mukaan merkittävin kummin työ on henkinen tuki lapselle ja vanhemmille
olisko sulla vaikka joku tosi mukava naapuri, johon haluaisit luoda paremmat ja tiiviimmät suhteet? jos sieltä löytyy mieleinen, niin voisko miettiä sellaista vaihtoehtoa?