hirveä synnytyspelko

Hei!
Otappas yhteyttä äitiysneuvolaan ja käske laittaa lähete pelkopolille.
Nyt on kaikkein tärkeintä että pääset juttelemaan näistä asioista jonkun ammatti-ihmisen kanssa jonka kanssa voitte yhdessä käydä läpi edellistä synnytystä ja siitä aiheutuvaa pelkoa.
Jos pelko on aivan ylitsepääsemätöntä niin voi olla mahdollista että lapsi sitten sektoidaan.
Tsemppiä, kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu =)

Mulla oli aivan täysin sama tilanne viime syksynä. Kolmas synnytys kun lähesty, niin yöuneni olin menettää, niin paljon sitä pelkäsin ja jännitin. Minulla myös oli toinen synnytys jotain niin kamalaa, kokonaisvaltasta kipua, että ei mikään.

Heti alkuun neuvolassa otin puheeksi pelkoni. Kehotettiin puhumaan sitte keskussairaalassa kun käyn ultrassa. 11. vkon ultrassa sitte yritin jutella asiasta ja kyselin sektiosta. Eipä otettu vakavasti ollenkaan: Juttele vielä neuvolassa. Taas yritin jutella nlassa: no katotaan sitte vielä loppuvaiheessa. Taas rakenneultrassa kysyin asiasta: juttele vielä neuvolassa. Neuvolasta suositeltiin synnytystapa-arviota. Sain itse sitten sen ajan koitaessa huolehtia, että sain siihen ajan, koska normaalisti tehään vain ensisynnyttäjille tai jos muuten katotaan tarpeelliseks.
Synnytystapa-arviossa sitte lääkärille (laskettuun aikaan 3 viikkoa) kerroin sektiotoiveestani. Lääkäri tokasi, että "ei missään tapauksessa! Ei ole mitään perusteita sille. Suunnitellaanpas sulle nyt kunnon kivunlievitykset... alat vain nyt orientoitua synnytykseen."
No, kivunlievutykset sitte suunniteltiin. Kun sitte synnytyksen aika koitti, lähettiin sairaalaan heti, että saadaan nämä kaikki kivunlievitykset heti kohilleen. Tässä vaiheessa, synnytyksen ollessa aluillaan (rv 40 2) ensimmäisen kerran joku hoitava henkilö (tässä tapauksessa siis meidät vastaanottanut kätilö) keskusteli minun kanssa asiasta asiallisesti, lämpimästi, ymmärtäen. Itse en asiaa ottanu tässä vaiheessa esille enää. Hän näki papereistani, esitietolomakkeesta, joka alkuvaiheessa piti täyttää johon olin toivonut mahdollisuutta keskustella sektiosta. Kysyi, olenko päässyt keskustelemaan asiasta. Kerroin mm. mitä lääkäri sanoi. Kätilö kertoi sektion olevan edelleen mahdollisen. Hän sanoi, että äiti itse päättää. Hän kuitenkin kannusti minua synnyttämään alateitse, koska toki sektiossa on omat riskinsä ja hankaluutensa. Hän sanoi, että sektio voidaan tehdä vielä hyvinkin loppuvaiheessa synnytystä, katsotaan miltä näyttää ja tuntuu. Nämä sanat saivat minut jotenkin rohkaistumaan, päätin, että piru vie antaa mennä! Sain jotenkin voimia siitä,kun tuli tunne, että minulla on ohjat käsissäni.
Kivunlievityksen suunnittelusta sen verran, että kun olis ollu oikea aika laittaa puudutuksia, niin anestesialääkäri ei päässy paikalle. Tämä suunnitelma meni siis heti ketuille. Ilokaasun ja lopussa pudendaalipuudutuksen voimin synnytin.
Ponnistusvaihe, jota eniten pelkäsin (aiemmat 1h 14 min ja 35 min) kesti tällä kertaa alle 5 min. Olihan se kokonaisuudessaan kivulias rupeama, en sitä kiellä, mutta pätkääkään ei nyt harmita se, että en saanu sektiota. Tämä kolmas synnytys oli ehkä se helpoin.
Mietihän asiaa vielä ja yritä keskustella asiasta. Minulle auttoi jo se, että joku oli oikeasti kiinnostunut siitä, miltä minusta tuntuu ja sain kuulla, että voin itse kuitenkin lopulta päättää. Synnytykset ovat kuitenkin kaikki niin erilaisia, että koskaan ei voi tietää mitä tuleman pitää. Mutta, tiedän hyvin miltä sinusta tuntuu. Voimia synnytykseen ja siihen valmistautumiseen, miten se sitten ikinä tapahtuukaan!