Eli siis..
Olen seurustellut yli vuoden ihanan miehen kanssa. Olemme yhdessä jopa haaveilleet yhteisestä tulevaisuudesta. Mutta minulla itselläni on ongelma.. Voi olla että monien mielestä jopa ylitse menevä.. Suhteemme alussa (muutama kuukausi oli mennyt) mieheni oli tarttunut hänen exäänsä tämän rinnoista kiinni. Oli kuulemma heti päästänyt irti. Syy tähän oli, että hän ei ollut nukkunut koko yönä. Annoin anteeksi. No meni jonkin aikaa, niin päätti mieheni kerran kysyä tämän toiselta exältä oliko tämä saanut orgasmin kerran heidän harrastettuaan. Raivostuin ja kysyin miksi hänen tuollainen piti nyt meidän aikana tältä kysyä?! Sanoi, "kohensin vain itsetuntoani". Miksi tuolla tavalla? No meni taas jonkin aikaa.. Mieheni ilmoitti että oli muutaman kerran katsellut pornoa jossa naiset masturboivat, mieheni runkkasi ja laukesi. Siitä pidin kunnon huudot! Pornon katselun hyväksyn, mutten tuommoista, kuulun siihen sakkiin. Nyt hän väittää ettei enää semmoisia tee, tai edes katso. No meni taas jonkin aikaa, mieheni vahingossa lipsauttaa nais ihanne vartalonsa minulle. Siitä jos jostain suutuin, koska omani oli kaukana siitä vartalosta, ja muutenkin on itsetuntoni hyvin alhaalla. Vaikka hän pitää toisenlaisista(kin) vartaloista, en silti pidä siitä että hän niistä minulle kertoo! Meidän suhteemmekin aikana oon saanu tietää, että kolme mieheni kaveria (ei niinkään tärkeää hänelle) ovat olleet hänestä kiinnostuneita. Mieheni ei tietenkään ole heistä ollut kiinnostunut, haukkunut vaan lähinnä heitä. Kuitenkin kerran mieheni meni kysymään yhdeltä "mikä minussa on ``kivointa``" vai miten sen esittäisi, mukavinta? Miksi tuommoista mennä kysymään semmoiselta joka on kiinnostunut? Se toinen voi saada ihan vääränlaisen kuvan!
Tuossa vähän aikaa sitten aloin luulla että mieheni olisi jopa salaa vähäisen ihastunut siskooni. Muutamat asiat siihen viittasivat. Sanoi, ettei ihastu kehenkään jos seurustelee, varsinkaan oman kumppaninsa siskoon. Nooh, vaikka luulot vielä pyörivät, uskon silti hänen sanaansa.
Nyt minulla on kauhea kriisi itseni kanssa. Olen suhteemme aikana ollut joissain vaiheissa hyvinkin mustasukkainen eri asioista, existä, muiden katselusta, pornosta, sun muusta.. Olen huutanut ja raivonnut miehelleni kaikesta noista. Nyt jos eteen tulee jotain joka saa minulle pahan mielen ja jos valitan siitä miehelleni, tulee tämän suusta, "miten musta tuntuu, että olen kuullut tuon ennenkin." joten tuosta voin päätellä ettei enää mikään "valitus" mene hänen korvistaan sisään. Minkä minä sille mahan että olen hyvin mustasukkainen jälleen. Mieheni ei vain ymmärrä mitkä asiat saavat minut mustasukkaiseksi! On hän tehnyt meidän suhteessamme monia asioita jotka saavat minut mustasukkaiseksi, eikä hän enää ymmärrä mikä minun on. Hän ei ymmärrä miksi olen tämmöinen, välillä aivan liiankin mustis. Kerran pystyin sanomaan kaiken tuon hänelle, osu se vähän arkaan kohtaan ja ehkä saattoi ymmärtää, mutta silti tuli vastaus "olen kuullut ennenkin". Mä en nyt tiedä mitä teen. Tuntuu että noita loukkaavia asioita vaan jatkuu ja jatkuu, eikä hän ymmärrä että jotkut asiat voisi lopettaa jos astuu suhteeseen. Ei hän enää ole sinkku joka voi exsilleen tai entisille panoilleen "hempeillä" tai puhua pervoja. Erota en halua, haluan hänen vain ymmärtävän minua. Olemme nyt ehkä vähän enemmän paremmalla seudulla menossa, alkanut loppua kaikki tuommoiset, mutta en silti usko että loppuu kokonaan. Vituttaa niin.. Enkä tiedä mitä tehdä..
Huhhu.. Mitään kysyttävää minulla ei nyt niinkään tuosta ole, vaan mielipiteitä lähinnä havittelisin? Oli vain pakko päästä johonkin purkaamaan, kun ei tunnu mieheni kokonaan käsittävän minua..
Olen seurustellut yli vuoden ihanan miehen kanssa. Olemme yhdessä jopa haaveilleet yhteisestä tulevaisuudesta. Mutta minulla itselläni on ongelma.. Voi olla että monien mielestä jopa ylitse menevä.. Suhteemme alussa (muutama kuukausi oli mennyt) mieheni oli tarttunut hänen exäänsä tämän rinnoista kiinni. Oli kuulemma heti päästänyt irti. Syy tähän oli, että hän ei ollut nukkunut koko yönä. Annoin anteeksi. No meni jonkin aikaa, niin päätti mieheni kerran kysyä tämän toiselta exältä oliko tämä saanut orgasmin kerran heidän harrastettuaan. Raivostuin ja kysyin miksi hänen tuollainen piti nyt meidän aikana tältä kysyä?! Sanoi, "kohensin vain itsetuntoani". Miksi tuolla tavalla? No meni taas jonkin aikaa.. Mieheni ilmoitti että oli muutaman kerran katsellut pornoa jossa naiset masturboivat, mieheni runkkasi ja laukesi. Siitä pidin kunnon huudot! Pornon katselun hyväksyn, mutten tuommoista, kuulun siihen sakkiin. Nyt hän väittää ettei enää semmoisia tee, tai edes katso. No meni taas jonkin aikaa, mieheni vahingossa lipsauttaa nais ihanne vartalonsa minulle. Siitä jos jostain suutuin, koska omani oli kaukana siitä vartalosta, ja muutenkin on itsetuntoni hyvin alhaalla. Vaikka hän pitää toisenlaisista(kin) vartaloista, en silti pidä siitä että hän niistä minulle kertoo! Meidän suhteemmekin aikana oon saanu tietää, että kolme mieheni kaveria (ei niinkään tärkeää hänelle) ovat olleet hänestä kiinnostuneita. Mieheni ei tietenkään ole heistä ollut kiinnostunut, haukkunut vaan lähinnä heitä. Kuitenkin kerran mieheni meni kysymään yhdeltä "mikä minussa on ``kivointa``" vai miten sen esittäisi, mukavinta? Miksi tuommoista mennä kysymään semmoiselta joka on kiinnostunut? Se toinen voi saada ihan vääränlaisen kuvan!
Tuossa vähän aikaa sitten aloin luulla että mieheni olisi jopa salaa vähäisen ihastunut siskooni. Muutamat asiat siihen viittasivat. Sanoi, ettei ihastu kehenkään jos seurustelee, varsinkaan oman kumppaninsa siskoon. Nooh, vaikka luulot vielä pyörivät, uskon silti hänen sanaansa.
Nyt minulla on kauhea kriisi itseni kanssa. Olen suhteemme aikana ollut joissain vaiheissa hyvinkin mustasukkainen eri asioista, existä, muiden katselusta, pornosta, sun muusta.. Olen huutanut ja raivonnut miehelleni kaikesta noista. Nyt jos eteen tulee jotain joka saa minulle pahan mielen ja jos valitan siitä miehelleni, tulee tämän suusta, "miten musta tuntuu, että olen kuullut tuon ennenkin." joten tuosta voin päätellä ettei enää mikään "valitus" mene hänen korvistaan sisään. Minkä minä sille mahan että olen hyvin mustasukkainen jälleen. Mieheni ei vain ymmärrä mitkä asiat saavat minut mustasukkaiseksi! On hän tehnyt meidän suhteessamme monia asioita jotka saavat minut mustasukkaiseksi, eikä hän enää ymmärrä mikä minun on. Hän ei ymmärrä miksi olen tämmöinen, välillä aivan liiankin mustis. Kerran pystyin sanomaan kaiken tuon hänelle, osu se vähän arkaan kohtaan ja ehkä saattoi ymmärtää, mutta silti tuli vastaus "olen kuullut ennenkin". Mä en nyt tiedä mitä teen. Tuntuu että noita loukkaavia asioita vaan jatkuu ja jatkuu, eikä hän ymmärrä että jotkut asiat voisi lopettaa jos astuu suhteeseen. Ei hän enää ole sinkku joka voi exsilleen tai entisille panoilleen "hempeillä" tai puhua pervoja. Erota en halua, haluan hänen vain ymmärtävän minua. Olemme nyt ehkä vähän enemmän paremmalla seudulla menossa, alkanut loppua kaikki tuommoiset, mutta en silti usko että loppuu kokonaan. Vituttaa niin.. Enkä tiedä mitä tehdä..
Huhhu.. Mitään kysyttävää minulla ei nyt niinkään tuosta ole, vaan mielipiteitä lähinnä havittelisin? Oli vain pakko päästä johonkin purkaamaan, kun ei tunnu mieheni kokonaan käsittävän minua..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielestäni huomion arvoisia vaihtoehtoja ovat ainoastaan ero tai sitten käytöksen sietäminen. Tuntuu siltä, ettei miehesi ymmärrä lainkaan ajatuksiasi asian tiimoilta. Toisaalta voin kuvitella, etteivät naiset ja miehet yleensäkään ymmärrä täysin toistensa ajatuksia... on vaan opittava yhteiset molempia tyydyttävät tavat toimia suhteessa. Itse ehkä kertoisin vielä kerran mitkä asiat ottaa päähän ja jos toinen ei tajua niin ottaisin sen niin ettei hän haluakkaan ymmärtää ja pistäisin pellolle. Toisaalta myös suosittelisin oman olemisesi helpottamiseksi, että koittaisit löysätä vähän ja antaisit osan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta sellaisista asioista joista et olisi valmis tinkimään, tekisit selväksi ettet hyväksy niitä. Kun sisäistää sen, ettei kukaan ole korvaamaton, ei ole tarvetta ylenpalttiselle mustasukkaisuudelle. Toinen pysyy siinä jos pysyy, ja jos ei pysy niin sitten menee...
Aika ikäviä asioita olet joutunut sietämään kumppanissasi. Itselläni on hieman samankaltaisia kokemuksia 6den vuoden seurustelustani. Mieheni lipsautteli loukkauksia minulle päin näköä, mitä nyt milloinkin huumoriin puettuna tai muuten vaan.... Ei nähnyt aluksi närkästystäni, jota peittelin mutta kun viimein avauduin asiasta, tuntui mieheni saavan tästä vain lisää itsetuntoa kun oli murtanut minut.
Loukkaukset olivat vertailuja muihin naisiin, kyse oli vaatteistani, mitoistani jne. esim. miksei minulla ole pitkiä kynsiä kun muillakin on jne. Ja että jos värjäisin hiukseni blondiksi hänen ei tarvitsisi katsella muiden blondien perään...
Kertoi eronneensa entisestä koska tämä oli liian kaunis hänelle, eikä hän sen vuoksi voinut esim.sekstailla tämän kanssa koska olisi tahrinut hänet ym. (eli koska minä olen sopivan ruma hänen mielestään ja minut voi tahria hän voi olla minun kanssani huoletta ja kun minulla ei ole mahdollisuutta pettääkkään kun en ole kaunis hänen mielestään niin olen kelpo puoliso kunhan pidän suuni kiinni enkä sössötä suhdeasioista.) Aika naurettavia juttuja sinänsä, joskus mietin onko hän ihan tosissaan itsekkään sanoessaan näitä juttuja mutta ne jäävät mieleen pyörimään ja satuttavat. En voi käsittää miten olen joskus antanut itseäni kohdeltavan noin huonosti ja vähäpätöisesti. Kannattaa puolustautua ja antaa samalla mitalla takaisin, tarkkailla miten toinen siihen suhtautuu itse. Jos tämä ei auta asiaa ja syntyy kahdenkeskinen valtataistelu kannattaa puhua tunteista ja loukkaantumisesta. Minun kohdallani tosin sekään ei auttanut joten totesin puolisoni olevan tunnekylmä, keskenkasvuinen "ääliö" joka ei osaa ottaa toisia sosiaalisesti huomioon. Pahinta on se kun toinen pönkittää omanarvonsa tuntoa mollaamalla muita.!!
Jeps, tulin sittenkin siihen tulokseen, että jättää kannattaa... Meillä on vaan tämä yksi elämä, kuka haluaa haaskata sen ihmisen kanssa, joka ei välitä susta?
Kyllä elämä kantaa, kyytiin vaan :)