Maarianhaminassa ilmestyvä Ålandstidningen tarkastelee silloin tällöin RKP:n toimintaa, ja esittää teräväsanaista kritiikkiä. Tänään Gustaf Widén-niminen kirjoittaja leimaa pelkäksi fraseologiaksi väitteen, että suomenruotsalaisuus seisoisi vahvana myrskyn keskellä ja että tilanne muka olisi melko hyvä. Päinvastoin - Widénin mukaan ruotsi ei olisi 50 vuoden kuluttua mikään elävä kansalliskieli Suomessa, jos nykymeno jatkuu. Kirjoittaja kuitenkin huomauttaa, että tällaiset väitteet eivät miellytä kaikkia suomenruotsalaisia piirejä.
Kirjoittajan ajatus kääntyy välittömästi ruotsinkielisten säätiöiden rahaan, josta ei ole puutetta, mutta rahan voimalla ei kieli kuitenkaan voi elää. Kirjoittaja kaipaa suomenruotsalaisille yhteistä strategiaa, jota voitaisiin noudattaa maantieteellisistä ja ideologisista vastakohtaisuuksista huolimatta. Suurin ero lienee siinä, että toiset puhuvat kaksikielisyyden puolesta ja toiset haluavat, että pitäydyttäisiin yksinomaan ruotsin kieleen. Ajatukset yhtenäisestä kielirintamasta jäävät kirjoittajan mukaan vain haaveeksi. - Widén joka tapauksessa katsoo, että puheet toisesta "kansalliskielestä" ovat enää kulissi, eivätkä viranomaiset enää täytä heille asetettuja kielitaitovaatimuksia.
RKP:hen kohdistuu syytöksiä, koska sen sanotaan pitävän kiinni hallituspaikoista hintaan mihin hyvänsä, vaikka ruotsin kieleen kohdistuvat uhkakuvat vain vahvistuvat. "Turhaan ei sanota, että valta sokaisee", sanoo Widén ja muistuttaa, että Hufvudstadsbladetin erotettu päätoimittaja Björn Mattson jopa herjaa RKP:ta "tyhjää puhuvaksi luopiopuolueeksi" (det svamlande svekhetspartiet).
Ahvenanmaalaisesta näkökulmasta tilanne on outo: Tukholma tuntuu kotoisalta, Helsinki vieraalta, koska suomenruotsalaiset ovat alistaneet äidinkielensä vain perhe- ja yksityiskäyttöön. Lisäksi suomenruotsalaisiin suhtaudutaan Ahvenanmaalla hieman kuin käärmeisiin paratiisissa, koska he puhuvat kyllä ruotsia mutta saavat suomen kielen taitoisina parhaat työpaikat. Toisaalta Widén muistuttaa, että kielitaito on rikkaus. (Lukijakommenteissa ei suomen osaamista pidetä rikkautena.)
- - -
Widénin mielipiteet ovat tärkeitä ainakin sen vuoksi, että häntä ei voi syyttää vihamielisyydestä ruotsin kieltä kohtaan. Kehotan lukemaan hänen artikkelinsa ja siihen tulleet kommentit. Ne ovat ruotsiksi. Jos ne olisivat suomeksi, ne sivuutettaisiin SL:n propagandana.
Kirjoittajan ajatus kääntyy välittömästi ruotsinkielisten säätiöiden rahaan, josta ei ole puutetta, mutta rahan voimalla ei kieli kuitenkaan voi elää. Kirjoittaja kaipaa suomenruotsalaisille yhteistä strategiaa, jota voitaisiin noudattaa maantieteellisistä ja ideologisista vastakohtaisuuksista huolimatta. Suurin ero lienee siinä, että toiset puhuvat kaksikielisyyden puolesta ja toiset haluavat, että pitäydyttäisiin yksinomaan ruotsin kieleen. Ajatukset yhtenäisestä kielirintamasta jäävät kirjoittajan mukaan vain haaveeksi. - Widén joka tapauksessa katsoo, että puheet toisesta "kansalliskielestä" ovat enää kulissi, eivätkä viranomaiset enää täytä heille asetettuja kielitaitovaatimuksia.
RKP:hen kohdistuu syytöksiä, koska sen sanotaan pitävän kiinni hallituspaikoista hintaan mihin hyvänsä, vaikka ruotsin kieleen kohdistuvat uhkakuvat vain vahvistuvat. "Turhaan ei sanota, että valta sokaisee", sanoo Widén ja muistuttaa, että Hufvudstadsbladetin erotettu päätoimittaja Björn Mattson jopa herjaa RKP:ta "tyhjää puhuvaksi luopiopuolueeksi" (det svamlande svekhetspartiet).
Ahvenanmaalaisesta näkökulmasta tilanne on outo: Tukholma tuntuu kotoisalta, Helsinki vieraalta, koska suomenruotsalaiset ovat alistaneet äidinkielensä vain perhe- ja yksityiskäyttöön. Lisäksi suomenruotsalaisiin suhtaudutaan Ahvenanmaalla hieman kuin käärmeisiin paratiisissa, koska he puhuvat kyllä ruotsia mutta saavat suomen kielen taitoisina parhaat työpaikat. Toisaalta Widén muistuttaa, että kielitaito on rikkaus. (Lukijakommenteissa ei suomen osaamista pidetä rikkautena.)
- - -
Widénin mielipiteet ovat tärkeitä ainakin sen vuoksi, että häntä ei voi syyttää vihamielisyydestä ruotsin kieltä kohtaan. Kehotan lukemaan hänen artikkelinsa ja siihen tulleet kommentit. Ne ovat ruotsiksi. Jos ne olisivat suomeksi, ne sivuutettaisiin SL:n propagandana.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Otit esiin eilisen Ålandstidningenin pääkirjoituksen ja kuittaat kirjoittajan maininnalla "Gustaf Widén-niminen kirjoittaja"
Pääkirjoituksen kirjoittaja on Gustaf Widén, Ålandstidningenin kolumnisti ja pääkirjoitustoimittaja. GW on ruotsinkielisissä piireissä tunnettu ja arvostettu helsinkiläis-ahvenanmaalainen kolumnisti ja kirjailija, eikä siis 'kuka tahansa'-niminen henkilö.
Mitä taas otsikointiisi tulee, "RKP ja strategian puute", niin minusta yksi maininta RKP:stä pitkässä jutussa joka monelta kannalta tarkastelee kielikysymystä hyvinkin objektiivisesti, ei mielestäni tehnyt sitä mitenkään erityisesti RKP:n toimintaa tarkastelevaksi, kuten annat ymmärtää, vaikka toki RKP'kin siis sai osansa tarkastelusta.
(..ja hieman tarkkuutta pliis. Björn Månsson jota siteeraat omassa viestissäsi on HBL'in pääkirjoitustoimittaja, eikä ole saanut mitään potkuja. Entinen päätoimittaja johon viittaat on Max Arhippainen, hänet syrjäytettiin jokin aika sitten päätoimittajan paikalta)
Pääkirjoitus lähestyy jutussa kielikysymystä laajalti usealta kannalta mutta tietysti ensisijaisesti ahvenanmaalaisesta näkökulmasta. Kannattaa lukea ja avartaa tietämystään jos vain oma pakkoruotsin taito riittää.
http://www.alandstidningen.ax/article.con?iPage=2&id=11269
Widén on kirjoittanut kieliasioista aiemminkin.
http://www.alandstidningen.ax/kronika.con?id=5938