Voi että minua pännii! Alkukesästä uuvuin töistäni oikein kunnolla, en kertakaikkiaan enää jaksanut sitä vaan olin loman tarpeessa. Myös tähän uupumukseen liittyy masennusta, ahdistusta ja pahimmillaan paniikkia.
Oli pakko jäädä lomalle. Samalla tein päätöksen, etten palaa enää samaan työhön. Nyt olen ollut 2 kuukautta "lomalla" eli työstä poissa. Kyllä väsymys alkaakin jo helpottaa ja mielialakin sen verran, että jaksan jo pikkuhiljaa suunnitella tulevaa.
Mutta en tosiaan koe olevani vielä valmis hyppäämään takaisin samantasoiseen vaativaan työelämään kuin ennen. Ei se monen vuoden väsymys ja burn-out edes parissa kuukaudessa katoa. Lisäksi olen ajatellut, että teen elämäntyylinmuutoksen, en halua enää palata entiseen, koska sairastun siitä vakavasti.
Se tässä pännii, että muut ihmiset eivät näytä yhtään tajuavan tilannettani. Ei se mitään herkkua ole saada burn-out ja sitten yrittää siitä toipua. Minulle kommentoidaa vaan että "kuinkas pitkään meinaat jouten olla" ja "etkö jo mene töihin" ja muuta kivaa. Tuttavani sanoi tänään "sinähän olet nuori ihminen, sinun pitäisi olla töissä". Joo, kyllä nuorikin ihminen voi väsyä! Olen 30 .
Olen huomannut, että alkuun ihan myötätuntoiset j ymmärtäväiset ihmiset ovat alkaneet katsoa kieroon minut nähdessään ja kysellä "mitä nyt oikein aion tehdä ja kuinka pitkään olla lomalla". Sitten katkeralla äänellä voivotellaan omia työn ja raadannan kiireitä mielenosoituksellisesti.
Ne ei tajua, ettei tämmösestä toivu parissa viikossa, ei edes parissa kuukaudessa. Minua pidetään laiskana ja elämääni helppona kun "lomailen" vain. Ja huomaan kyllä että minua pidetään turhana ihmisenä. Silloin oli arvostus paljon korkeammalla kun tein hulluna töitä ja valitin väsymystä (ennen kuin romahdin). Nyt minua kohtaan ollaan suorastaan vihamielisiä esim. eräs tuttava joka ennen oli ystävällinen nykyään minut nähdessään ei edes kunnolla katso minua ja kommentoi myrkyllisellä äänellä "lomailuani".
Kyllä tulee paha mieli tuollaisesta. Tuntuu pahalle, että minulle ollaan kateellisia selvästi. Kateellisia mistä? Uupumuksesta, masennuksesta?! No, jopa kannattaakin kadehtia. Kyllä minä olisin paljon mielummin terve ja siellä töissä. Tuntuu vaikealle edes toipua kun muutenkin on mielialan kanssa tekemistä ja tuollaista kommenttia sataa aina kun jonkun tutun näkee.
Oli pakko jäädä lomalle. Samalla tein päätöksen, etten palaa enää samaan työhön. Nyt olen ollut 2 kuukautta "lomalla" eli työstä poissa. Kyllä väsymys alkaakin jo helpottaa ja mielialakin sen verran, että jaksan jo pikkuhiljaa suunnitella tulevaa.
Mutta en tosiaan koe olevani vielä valmis hyppäämään takaisin samantasoiseen vaativaan työelämään kuin ennen. Ei se monen vuoden väsymys ja burn-out edes parissa kuukaudessa katoa. Lisäksi olen ajatellut, että teen elämäntyylinmuutoksen, en halua enää palata entiseen, koska sairastun siitä vakavasti.
Se tässä pännii, että muut ihmiset eivät näytä yhtään tajuavan tilannettani. Ei se mitään herkkua ole saada burn-out ja sitten yrittää siitä toipua. Minulle kommentoidaa vaan että "kuinkas pitkään meinaat jouten olla" ja "etkö jo mene töihin" ja muuta kivaa. Tuttavani sanoi tänään "sinähän olet nuori ihminen, sinun pitäisi olla töissä". Joo, kyllä nuorikin ihminen voi väsyä! Olen 30 .
Olen huomannut, että alkuun ihan myötätuntoiset j ymmärtäväiset ihmiset ovat alkaneet katsoa kieroon minut nähdessään ja kysellä "mitä nyt oikein aion tehdä ja kuinka pitkään olla lomalla". Sitten katkeralla äänellä voivotellaan omia työn ja raadannan kiireitä mielenosoituksellisesti.
Ne ei tajua, ettei tämmösestä toivu parissa viikossa, ei edes parissa kuukaudessa. Minua pidetään laiskana ja elämääni helppona kun "lomailen" vain. Ja huomaan kyllä että minua pidetään turhana ihmisenä. Silloin oli arvostus paljon korkeammalla kun tein hulluna töitä ja valitin väsymystä (ennen kuin romahdin). Nyt minua kohtaan ollaan suorastaan vihamielisiä esim. eräs tuttava joka ennen oli ystävällinen nykyään minut nähdessään ei edes kunnolla katso minua ja kommentoi myrkyllisellä äänellä "lomailuani".
Kyllä tulee paha mieli tuollaisesta. Tuntuu pahalle, että minulle ollaan kateellisia selvästi. Kateellisia mistä? Uupumuksesta, masennuksesta?! No, jopa kannattaakin kadehtia. Kyllä minä olisin paljon mielummin terve ja siellä töissä. Tuntuu vaikealle edes toipua kun muutenkin on mielialan kanssa tekemistä ja tuollaista kommenttia sataa aina kun jonkun tutun näkee.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vastuussa elostasi-jouten olostasi?
tilanteessa. Takana raju tyoputki masennuksineen ja sairaaoloineen. Tyosopimukseni loppui, ja en ole etsiskellyt uutta tyota. Ajattelin lomailla jonkun aikaa ja sitten etsia toita. Samaan vanhaan stressiputkeen ei musta enaa ole. Onneksi olen siina tilanteessa ettei talous kaadu vaikka en ole toissa.
Ihmiset kyselee etta mita hommia aijot tehda, onko tyopaikka jo loytynyt, ja kyllahan sun pitaisi helposti uusi duuni loytaa jne.
Itse en jaksa valittaa noista kommenteista.
Tama "lomailu" tuntuu mulle parhaimmalta vaihtoehdolta tallahetkella. Viimeksi olin lomalla enemman kuin yhden viikon kolme vuotta sitten.
Ala valita muiden kommenteista! Jos on kateellisia niin olkoon.
Kyllä vaan ihmiset ovat kateellisia! Olen kaunis, älykäs ja urheilullinen keski-ikäinen nainen, joka olen sairastanut masennusta viisi vuotta. Kyllä on kuultu huomautuksia, vähättelyä, vihjailua ym. ym. ihan riittämiin jopa oman aviomiehen suusta!
Nyt olen luopumassa masennuslääkityksestä ja saamassa voimiani takaisin (?!). Kyllä vielä näytänkin niille, että meikäläinenkin pystyy tekemään töitä niin johan ovat sitten taas entistä kateellisempia kun alkaa minullakin mennä paremmin!
Onhan se tietysti harmillista kun masentunut voi nauttia auringosta, liikunnasta ym. kun toiset painavat töitä! En silti välttämättä ottaisi itselleni enää masennusta jos saisin valita sen ja työssäkäynnin välillä!
En mä tiedä onko ihmiset kateellisia,musta tuntuu ettei ne vaan ymmärrä.Itse en missään nimessä pystyisi töihin,en ole pitkään aikaan pystynyt.Pienikin paine väsyttää suunnattomasti ja saa ihan fyysisen pahan olon aikaan.Laiskanahan mua pidetään mutta pitäkööt.On niin paljon muutakin stressattavaa kun muiden tyhmyys ja ennakkoluulot.Mä en vaan sellasista jaksa välittää.
Pomoni ei ymmärtänyt kun tulin sairaslomalapun kanssa töihin, että mikä minua nyt muka vaivaa kun olen aina hyvällä tuulella jne. mutta en ollut. ei meinannut hyväksyä sairaslomaani. mutta loppujen lopuksi oli pakko kun ei töistä tullut mitään. Vanhempanikaan eivät ymmärtäneet ja sanoivat että sairaslomalla sitten ollaan kotona eikä huidella missä sattuu. vaikka lääkärini sanoi että minu pitää tehdä kaikkea mukavaa eikä vain jäädä neljän seinän sisälle. nyt olen kuitenkin taas töissä ja paljon paremmissa voimissa lääkkeiden avulla!
jaksamista kaikille!
...vaikka muut nyreksii, eiköhän masis kuulu elämään siinä missä muutkin sairaudet ja eiköhän niiden tarkoitus ole että ihminen pysähtyy ja miettii uudelleen onko elämä menossa oikeaan suuntaan. Mahtaako löytyä maailmasta ihmisiä jotka vaan voisivat koneen lailla puksuttaa eteenpäin vanhoilla rutiineilla joutumatta välillä pysähtymään ja miettimään tarkemmin missä ovat ja mihin ovat menossa, onko valittu suunta oikea. Ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen kadulla; kuinka monen voi jo ulkonäön perusteella päätellä olevan kehittämässä sydänsairauksia, diabetesta, artroosia, dementiaa. Ota depressio ystävänä joka koittaa ohjata sinua parempaan elämään. Pelkkää päivänpaistetta esiintyy vain saduissa..josko niissäkään.