Kuinka tukahduttaa rakkaus, jotta pääsen elämässä eteenpäin?
Reilun viiden vuoden ystävyyden aikana tykästyin, ihastuin ja rakastuin huomaamatta tuttuun tyttöön (vaikka ilmaisin kyllä jo hyvin alkuvaiheessa haluavani paljon enemmän ja pari kertaa myöhemminkin). Eihän sitä uskalla edes itselleen myöntää rakastavansa toista, kun on luvannut olla toiselle vain kaveri, se kun oli hänelle niin kovin tärkeää, vaikkei muuta tahtonutkaan.
Jälkeenpäin ajatellen yhdessä aikaa viettäessä olimme kuin pari, vaikkemme koskaan seurustelleet, eikä ollut edes mitään läheisyysjuttuihin viittaavaa. Näimme toisiamme vuosikausia useamman kerran viikossa; liikuntaa, leffailtoja ja ihan vaan olemista vailla mitään tekemistä, jopa yhteinen lomareissu telttaillen. Kylillä puhuttiin itsestään selvyytenä meidän seurustelusta.
On aika kuluttavaa olla vuosikausia vain hyvä ystävä, kun toista rakastaa täydestä sydämmestä, vaikkei niitä tunteita ollut uskaltanut itselleen nimetä. Jotenkin olin aina reagoinut tunteisiin joita kätkin sisälleni; mielialat vaihteli täysin arvaamattomasti riemusta ahdistukseen, olin vähän mustasukkainen jne...
Kunnes jollain tapaa vähän sekosin ja myönsin tai nimesin asioitten laidan itselleni ja vähän myöhemmin hänelle. Niin sekavassa olotilassa tulee sanottua asiat aika sekavasti ja kärjistäen, se harmittaa. Mutta sain ainakin sanottua. Väitti ettei puoleltaan ole mitään vastaavia tunteita ollut koskaan, jota en voi uskoa, sen vaan tuntee. En pysty uskomaan, että niin tiivis oleilumme olisi ollut niinkin luontevaa jos tunteet olisi ollut yksipuolisia.
Karu lopputulos on vaan se, että vuosi on mennyt, ystävyyttä ei enää ole ja ylipäänsä yhteisten tuttujen takia ajan viettäminen porukassakin todella hankalaa. Toisaalta tahtoisin jutella edes vaikka säästä, mutta en pysty. Tunnen itseni hyväksikäytetyksi vaikkei se nyt ihan niin yksinkertaista ole.
Tuntuu, etten uskalla enää tutustua vastakkaiseen sukupuoleen, jos sattuu vastaan ihminen josta saattaisin kiinnostua.
En tiedä odotanko yhtään ainutta vastausta. Olen vain hukassa, pihalla eksyksissä, enkä tiedä mitä tehdä. En saa sanotuksi sanaakaan, siksi tämä vuodatus. Jotain sentäs sain naputeltua.
Reilun viiden vuoden ystävyyden aikana tykästyin, ihastuin ja rakastuin huomaamatta tuttuun tyttöön (vaikka ilmaisin kyllä jo hyvin alkuvaiheessa haluavani paljon enemmän ja pari kertaa myöhemminkin). Eihän sitä uskalla edes itselleen myöntää rakastavansa toista, kun on luvannut olla toiselle vain kaveri, se kun oli hänelle niin kovin tärkeää, vaikkei muuta tahtonutkaan.
Jälkeenpäin ajatellen yhdessä aikaa viettäessä olimme kuin pari, vaikkemme koskaan seurustelleet, eikä ollut edes mitään läheisyysjuttuihin viittaavaa. Näimme toisiamme vuosikausia useamman kerran viikossa; liikuntaa, leffailtoja ja ihan vaan olemista vailla mitään tekemistä, jopa yhteinen lomareissu telttaillen. Kylillä puhuttiin itsestään selvyytenä meidän seurustelusta.
On aika kuluttavaa olla vuosikausia vain hyvä ystävä, kun toista rakastaa täydestä sydämmestä, vaikkei niitä tunteita ollut uskaltanut itselleen nimetä. Jotenkin olin aina reagoinut tunteisiin joita kätkin sisälleni; mielialat vaihteli täysin arvaamattomasti riemusta ahdistukseen, olin vähän mustasukkainen jne...
Kunnes jollain tapaa vähän sekosin ja myönsin tai nimesin asioitten laidan itselleni ja vähän myöhemmin hänelle. Niin sekavassa olotilassa tulee sanottua asiat aika sekavasti ja kärjistäen, se harmittaa. Mutta sain ainakin sanottua. Väitti ettei puoleltaan ole mitään vastaavia tunteita ollut koskaan, jota en voi uskoa, sen vaan tuntee. En pysty uskomaan, että niin tiivis oleilumme olisi ollut niinkin luontevaa jos tunteet olisi ollut yksipuolisia.
Karu lopputulos on vaan se, että vuosi on mennyt, ystävyyttä ei enää ole ja ylipäänsä yhteisten tuttujen takia ajan viettäminen porukassakin todella hankalaa. Toisaalta tahtoisin jutella edes vaikka säästä, mutta en pysty. Tunnen itseni hyväksikäytetyksi vaikkei se nyt ihan niin yksinkertaista ole.
Tuntuu, etten uskalla enää tutustua vastakkaiseen sukupuoleen, jos sattuu vastaan ihminen josta saattaisin kiinnostua.
En tiedä odotanko yhtään ainutta vastausta. Olen vain hukassa, pihalla eksyksissä, enkä tiedä mitä tehdä. En saa sanotuksi sanaakaan, siksi tämä vuodatus. Jotain sentäs sain naputeltua.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Todella itsekästä.
Jos toisella osapuolella ei niitä tunteita ole ollut, niin sitten niitä ei ole ollut. Olet lukenut hänen vilpittömän ystävyytensä väärin ja käyttänytkin sitä väärin, kun mielessäsi olet _itseksesi_ kuvitellut, että hän tuntee sinua kohtaan enemmän kuin ystävyyttä.
Ota itseäsi niskasta kiinni, ei ole ystäväsi syy, että piilottelit tunteitasi vuosia ja petyit kun hän ei niihin liian myöhään myönnetyille tunteille voinutkaan vastata.
Se tyttö ei halua sinusta muuta kuin ystävyyttä, piste.
joillekin todella helppoja, ainakin silloin kun ne ovat toisten asioita.
Ihan yhtä hyvin olisit voinut jättää nuo pisteliäät ja ilkeät sanasi kirjoittamatta.
Toivottavasti sait edes itsellesi hyvän olon.
Luuletko että tuollaisesta on jotakin apua ihmiselle jolla on vaikeata.?
Muuta sinä et ilmeisesti osaa kuin entisestäänkin pahoittaa toisen mieltä.
Sinulle ap. kaikkea hyvää ja voimia elämässä eteenpäin, toivon että rakkaus ja hyvä olo ovat
pian vierelläsi ja sinun on hyvä olla.
Aurinkoa sinulle.
Sulla täytyy olla todella paha olla ja yrität siirtää sen toiseenkin.
Raukkis kirjoitus.
Ja vielä piste oikein lopussa ..:=):=)
tunteensa. Ja totuus satuttaa joskus, mutta parempi se on kohdata se todellisuus ja kärsiä hetki, kuin riutua turhissa toiveissa vuosia ja hiljalleen katkeroitua. Eikö?
Huonona hetkenä tulee kirjoiteltua kaikenlaista, kun ahdistaa liikaa ja yrittää päästä ajatuksista eroon...
oli ensimmäiseltä vastaajalta ei auta ketään mihinkään suuntaan.
Jos tuo on ainoa mihin joku pystyy kun näkee toisella olevan vaikeaa,parempi pitää silloin
turpa rullalla.
On niin monta tapaa sanoa asiat.
Ps. Hän nimenomaan EI pyytänyt apua.
Häntä helpotti kun sai tuon naputeltua.
Luehan aloitus uudelleen.
Mutta jos olet tuon ens.vastauksen kirjoittaja, älä satuta satutettua enempää.
Aplle jaksamista ja voimia eteenpäin.
Tulee hetki että kaikki on paljon paremmin.
se oli vain otsikko, ei pyyntö.
lue viimeisen kappaleen eka lause.
vittuiltua muille,joilla ei ole mitään osaa sinun
juttuihisi.
tapaat ihmisen johon uskallat tutustua ja siitä sitten hiljalleen eteenpäin...tsemppiä.
Mul on sama ongelma enkä pääse elämässä eteenpäin, mitään ei huvita tehdä ja elämä potkii päähän, ikääkin vasta 21 👍
Itsellä vastaava tilanne päällä juuri nyt, paperille olen kirjannut kaikkea mahdollista, kenties oikein vanhanaikaisesti kirjeeseen saa pompahtelevat ajatukset riimitettyä, toivon niin ...
naputtelukin helpottaa, eli se tukahduttamisen avaaminen alkaa juuri siitä - ääntä pitää päästää ja sitähän näpyttelemällä saa aikaan =)
ihana tunne juuri nyt kuin lisäisi kylmää vettä kiehuvaan sydämeni kattilaan ja poreilu edes hetkeksi rauhoittuu
Joku tulee vastaan jonka kanssa kolahtaa. Pitää vaan uskaltsaa avata sydämensä. Harmi jos ystävyys kaatui tunnustukseen mutta kertoo ehkä enemmän epäkypsästä toiminnasta, molemmin puolin. Joskus tunteet ei vaan kohtaa rakkaudessa ja se pitää hyväksyä. Kuulostaa varmaan tällä hetkellä tyhmältä kommentilta mutta mene vaan eteenpäin äläkä yritä unohtaa tyttöä vaan iloitse että olitte vuosia ystäviä mutta sen aika oli ja meni.
Ei mitenkään onnetonkaan rakkaus unohdu. Olen yrittänyt ainakin 20 vuotta siinä onnistumatta.
Älä enää anna itseäsi jujuttaa ja satuttaa noin, ehkä on vaan tosiaan seuran puutteessa ollut ja oletko jopa maksanut ostoksia tms. Nyt unohdat hänet ja etsit uuden ihmisen elämääsi, ota se tavoitteeksesi. En todellakaan ymmärrä miksi pitää olla ystävänä vaikka toinen haluaisi enemmän. Ikuisuusaihe.