Katson illan laskeutumista lehvistöön
kuuntelen taivaallista rauhaa
ja näen
kuinka hämärä hiipii
heinänkorsiin ja kaislikkoon.
Miten lapsen iloinen nauru
helmeilisikään tässä
täyttäisi tyhjien kotiloiden sielut
jotka ovat ajautuneet rantaan.
Kun aurinko on sammumassa
kaappaa viimeisten säteiden kultaa
kruunuksi hopeaani
ja pidä elämän orpoa sylissäsi.
Tiedäthän rakkaani
olet aavistus ja ikuisuus ihollani
mikä muu
voisi tärkeämpää olla ?
kuuntelen taivaallista rauhaa
ja näen
kuinka hämärä hiipii
heinänkorsiin ja kaislikkoon.
Miten lapsen iloinen nauru
helmeilisikään tässä
täyttäisi tyhjien kotiloiden sielut
jotka ovat ajautuneet rantaan.
Kun aurinko on sammumassa
kaappaa viimeisten säteiden kultaa
kruunuksi hopeaani
ja pidä elämän orpoa sylissäsi.
Tiedäthän rakkaani
olet aavistus ja ikuisuus ihollani
mikä muu
voisi tärkeämpää olla ?
Vastaukset 32
Vanhimmat
tämä on oikeaa upeaa
runoutta.linda olet
todella taitava
kirjoittamaan runoja
joissa on esillä kauneus
ja haikeus.Tykkäsin.Kiitos.
minulta on pyydelty useaan otteeseen lempeämpää/
iloisempaa runoa, siksi kirjoitin tämän.
Ei ehkä ominta minua, mutta ainakaan tämä ei syn-
kistele. Mutta se haikeus, se on ja elää minussa.
Sinua kiitän pikkuinen sanoistasi.
Aurinko laskeutuu
ja tuo illan viileyden
se tuntuu iholla
jota aurinko hetken
lämmitti
Tunsin myös kätesi,
kosketuksen, joka
siinä viivähti
ja hiljaa hiipii
suloinen kaipuu
ikävä huomisesta
Ja tunnen kaiken tuon
tärkeyden
mitä se minulle merkitsee
Lintalta jälleen kerran upeaa tekstiä:)
tämä on poikkeus ' tuotannossani '
Sellainen runo, joita en montaakaan varmaan ole
kirjoittanut. Lähinnä Dolan on perännyt minulta
seesteisempää tekstiä, siksi tätä aloin eilen il-
lalla synnyttämään ja tulos on tässä.
Eikä todellakaan ole omintani, mutta ainakaan ei
minua pääse sanomaan tämän runon kirjoittamisessa
synkistelijäksi. Melankolisuus sitä vastoin on
kyllä riveissä joissakin kohdin mukana.
Sinun vastarunossasi on samaa haikeutta, kuin
mitä omaani yritin saada mukaan.
Kiitos Kaaru, upeudesta tuskin kuitenkaan voidaan
tämän runoni kohdalla puhua - runo runojen jou-
kossa.
Sen näkee kokee
syvällä sielun poluilla.
Luonto niin uskomaton,
sen kädet ojentuu.
Kauniisti esiin maalasit
auringon säteineen, kiitos.
Tääläki aamu kuin morsian
hunnutettuna oottaa sulhoaan...hymyy..Liisa
' aamu kuin morsian
hunnutettuna oottaa sulhoaan ' ihana !
Niin on täälläkin Liisa,
kiitos.
Aivan upea runo, Laadukasta, Loistavaa Lindaa!
En voi muuta sanoa kuin, KIITOS taas...
niin kuin tuolla edellä jo parille mainitsin -
en oikein tunne tätä runoa ihan omakseni. Tapani
kirjoittaa on enemmänkin sellaista sielukasta ja
draamaan kallistuvaa runoutta.
Halusin kuitenkin tehdä tällä kertaa poikkeuksen,
vaikkapa vain suloisen suven kunniaksi.
Tunnen olevani sanojesi edessä ihan nolona, kun
en itse koe kirjoittaneeni mitään erityistä -
vain pikaisesti kokoon kyhätyn, mutta toisenlai-
sen runon kylläkin.
Sinä olet kyllä aina yhtä kultainen palautteis-
sasi, vaikka minulta tulisi mitä.
Kiitos E.ve. Olen onnekas omistaessani
kaltaisesi ystävän. Aurinkoa ja lempeyttä päivää-
si.
Tuntuu hyvältä istua vierelläsi
ja kuunnella ajatuksiasi
on niin hyvä lukea Sinua
tuntea että olet tässä
kuulla ja aistia suvisen yön rauhaa
olla kuin silloin ennen
nuorena ja kauniina
rakastuneena
Kiitos Peres, Sinä kultaisen sydämen omaava.
Mitä on keveäpää ja
koskettavampaa ihmisen
vuodessa kuin lämpimät,
tyynet,kesäillat.
Rauhoittuminen ja nautinto.
Seurata auringon painumista
vuoteeseensa.Tuntea samalla
sisällään rauhaa.
Hillitön ilo siinä herää.
Olla ihminen ja olemassa.
Tämän suuren taivaan alla.
Yhtenä monien joukossa.
Ja joku niin monista se
rakas.Mikä ihme löytää
suuresta joukosta hänet.
Saada lämpöinen käsi omaansa.
Oppia tuntemaan tuttu tuoksunsa.
Aivan erityinen iho,hiukset ja
huulet.Kiertää kädet ihatuttavan
vartalon ympärille ja rutistaa.
Tuntea se kaikki itsesään.
Pehmeys.Kimmoisuus.Hengitys.
Rakkauden ihme se on.Sitä
kesäillassa mies kokee.
Kehosta kohoaa psyykkellisiä
ja fyysisiä vireitä.Miehen ehyttä
pergamenttia.Nauttii olla mies.
Sitä on se auringonlasku ja Rakkaus.
Kiitos runostasi.Kaunis.
Olisi loukkaus monin sanoin ehostaa ajatuksia.
Kauneus sana minussa heräsi.
Asioita on vaikea laittaa tärkeysjärjestykseen.
Itselleni kyky ja rohkeus tuntea aidosti,on
se tärkein asia elämässä.
Että kun on suru,uskallan itkeä.Ja että kun on
ilo,uskallan nauraa.Siinä se on.
Nyt hymyilen sinulle iloista päivää.
Minulla on aika hymyilyttävä hymy...
ettet vaan jo naura?
Sinusta olen herännyt
Sinuun nukahdan
ja päivien kimallus on ihollani
kauttasi koen tänäänkin elämän ilon
kesäisten öiden harmonian
kämmeneni kädessäsi
suuressa mutta niin lämpimässä
olla silmissäsi kaunis
vaikka vuodet ovat jo uurrittaneet
minulla on oikeus olla heikko
itkeä
mutta myös kyky vielä nauraa
niin kuin Sinullakin
anna minulle tuokiosi
hukuta hetkeksi murheiden mannuilta
avaa keinuva niitty sylissäsi
anna minun olla nainen
Mm, en milloinkaan nauraisi Sinulle - enkä
varsinkaan aina yhtä eläväisille ja tunnepitoi-
sille runoillesi.
Jos olen ojentanut edes ripauksen kauneutta ru-
nollani Sinun silmissäsi, olen tavoittanut sil-
loin jotain.
Ja kiitos, se kuuluu Sinulle !
Täällä katsoo noita hmmm
mitähän se Linda on kirjoittanut..
Ihanan kesäyön unelman jonka
ekä säkeistöön silmäni
nauliintuivat,olisitkos
yhtään osannut aavistaa?? :)
Mie lähetän sinulle
repullisen punaherukka-
ja mustaherukkamehhuu sinne
hämeeseen ,oon aurinkossa
niitä keitellyt,iloisesti
porisivat marjat padassa!
Aurinkoisia tervehdyksiä
noitalandiasta!
jaa-a kuules, kun en oikein itsekkään tiedä mitä
oon kirjottanu eilen illalla. Jottain sekameteli-
soppaa, jossa lie silti sattumia ollenkaan.
Olisin voinu aavistaa, että eka iskee jos nyt
niin edes tästä runoni mistään säkeestä voi sil-
lai puhua, köykäsillä eväillä koottu. Mutta muka-
va kuulla, että se oli juur eka.
Hiivatti, laitakkin nopiaan ne mehut tänne ko
miulla oo ei niin mittään semmotti liämii.
Kiitosta jo etukätteen siittä, mutta erityinen
kiitos noitalandiaan somasista sanoistasi.
Nyt sitten saavuin Sinun runoosi,
jonka kiireellä tosin eilen
myöhään luin.
Tekstisi lähes joka kerralla
kertoo sellaista -ajatonta-
runouden sanallista
hallintaa.
Tarkat sanat kuvauksineen ja
niihin liittyvine tunnelmineen
luovat realistisen tunteen
-runouden aitouden tunteesta.
Huomasin sen heti tänne Runopalstalle
tultuani,yhdessä Marinin kanssa
kuulutte tämän palstan
aateli tekijöihin,joita meitä
muita ehkäpä verrataan.
Ajattelet - että mielistelen,voi
nais rukka sanon minä.
EN muuten mielistele,en edes kuulu
sellaiseen mielistely kategoriaan.
Vaikein- on juuri sellainen,kun se
näyttää niin helpolta...mutta siinä
se juju piileekin-helppoudessa- ja
ansa on viritetty,joka niin luulee.
Minä en luule vaan minä tiedän sen.
Nimitän pian Sinut tämän palstan
- Runon taide Opettaja lehtoriksi
että Kirjallisuuden runo
terapeutiksi; tosin sillä
olettamuksella että omaat
henkilö kemian kuin sielun
elämän perus elementit
persoonan alueelta.
-Miltä kuulostaa-
kuulostaahan tuo ihan älyttömän hienolta, enkä
oikein tiedä miten osaan ottaa nimityksesi edes
vastaan ja hyväksyisikö muu ' seurakunta ' sitä -
voi olla että ei.
Kirjallisuuden runoterapeutti, wau ! Osaisinpa
täyttää ne raamit, jotka olet luonut persoonaani
tässä ja nyt noilla kaikilla vakansseillasi.
Mielusti kyllä yritän ainakin kovasti kannustaa
täällä ' nollalinjaisia ' mahdollisuuksieni mu-
kaan omilla vaatimattomilla mielipiteilläni.
Samoin kulkea toisen murheiden rinnalla, ojentaa
lohdullista virtuaaliolkapäätäkin. Joskus ehkä
onnistun, en välttämättä kuitenkaan aina.
Hitto, eihän tässä nyt ollut tarkoitus alkaa pu-
humaan persoonastani, lipsahti liiaksi sille lin-
jalle. Mutta osasyyn vieritän kyllä Sinun päälle-
si siitä, ihan sillai lempeesti kuitenkin.
Mukavaa, että saaavuit runooni.
Aika jännä juttu on se, etten kokenut synnyttä-
neeni tällä runolla mitään kummoista. Ja tämä on
oikeastaan Sinun toivomuksestasi kirjoitettu,
kun tuolla jossain takanapäin tivasit minulta
iloisempaa/seesteisempää runoa. Siksi eilisillan
mietintämyssyssä tämä syntyi, ja melko helpolla-
kin vielä. Aamulla tässä oli muistaakseni 2 kom-
menttia kun tulin tänne. Ajattelin, että noniin
- ei lukijatkaan ole löytäneet tästä mitään.
Mutta kun eräs rakas runoystävättäreni soitti
tässä päivällä ja ylisti jotain kohtaa erityises-
ti, niin aloin uskomaan jo itsekkin että tässä
kai onkin sitten jotain ( kiitos Myttyselle )
Ja Sinun sanojesi jälkeen tuo tunne kyllä joten-
kin vaan vahvistui.
Että oikein aatelitekijöihinkö - olen otettu myös
tuosta sanomastasi. En koe sitä mielistelynä,
joten en sitten ole naisrukkakaan :=)
Kiitos paljon Dolan kaikesta sanomisestasi, niin
runooni kuin muutenkin.
Huomenta...vastailen nyt kun
yöllä en enään jaksanut.
Se on hyvä ele,että mahdollisimman
monet saisivat edes jonkinlaista
palautetta teksteistään.
Itse olen myös yrittänyt,mutta
hyvin vaillinaisesksi se
minulta jää.
Vaatisi kyllä olla tässä
päivittäin monia tunteja,
mutta niin pitkiä aikoja
en halua kuitenkaan viettää
täällä.
Eri juttu jos vain olisi tämä
yksi harraste tai vain sitoutuisi
olemaan täällä jatkuvasti,mutta
kyllä siinä tapauksessa
- jos olisi pieni muotoinen
vaikka taloudellinen kannustin,
sillä pidän todella tästä.
Olen vähän kylläkin seurannut Sinun
vastauksiasi heille-edesottamuksiasi,
joten hienoa,että osaltasi pidät
omalta osaltasi siitä huolta.
Hyvin tärkeänä pidän myös
tuon henkisen tuen antamista,
mitä täälläkin huomaan
olevan tarvetta kirjoittamisen
ohessa - toisen kokonaisvaltaisen
huomioimisen.
Eilen taisinkin mainita kun
näissä olisi vielä näkö kuin
puhe yhteys,niin olisi vielä
antoisempaa tämä harraste.
Sillä pidän hyvinkin tärkeänä
tuota sosiaalista kanssa
käymistä.
Minä otan tietyt syyt mielelläni
omaksi syykseni,koska olen niitä
täällä tuonut esille.
Eräänlaiselle kirjoittaja kuin
virtuaali olkapään yhdistelmälle
olisi kyllä paikkansa,jonka
huomion olen itse laittanut
aiemmin merkille.
Täytynee kiirehtää eteenpäin
tässä ja toivottaa hyvän päivän
jatkot Sinulle.
Kukapas sitä nyt yöllä täällä, silloinhan nuku-
taan.
Kyllä uskon siihen, että jokainen tänne runonsa
tuova haluaa edes yhden kommentin/mielipiteen
hengen tuotokselleen. Kaipaa varmaankin
kannustusta jatkamaan. Minua on kyllä jopa siitä-
kin syytelty, että jaan täällä omia mielipiteitä-
ni, jota en oikein ymmärrä. Keskustelupalstahan
tämä on, tarkoitettu runojen kirjoittamiseen ja
mielipiteiden jakamiseen. Joten aion jatkaa sitä
edelleenkin.
Ja henkinen tuki, se on yhtä tärkeää täällä kuin
live-elämässäkin. Ja pitää ottaa sekin huomioon,
että tämä saitti voi olla monelle terapeuttinen
kanava, kuin ystävä jolle kerrotaan ilot ja
surut.
Samoin, oikein hyvää päivän jatkoa ja kiitos taas
ajatuksistasi.
Toisinaan olen huomannut,että
Sinua on jopa nälvitty-jossain
nimim.- suojissa,joka on
halpamaista,kertoo kyllä
kirjoittajasta negat.persoonan
kuvauksen.
Yleensä en itse tuollaisia
viitsi edes noteerata ja josta
olenkin joskus omat sanalliset
visioni antanutkin.
Hyvin monetkin ammattil.
viittaavat kirjoittamisen
terap.vaikutuksesta myös omaan
itseensä ja jota myös
käytetään jopa eräänä
hoito muotonakin muun
hoidon yhteydessä, aivan kuten
musiikkiakin.
Jatkukoon linjamme tälläisenään
-tai linjasi paremminkin.
Sillä tämä on myös hyvin
antoisaa myös tälle toisellekin
puolelle.
Sillä jokainen tarvitsee toista,
yksin jokainen voi vielä
huonommin.
Hyviä hetkiä Sinulle.
tosiaan, enkä itse alentuisi sellaiseen koskaan.
Niihin ilkeilyihinhän en koskaan vastaa, laitan
vain asiattomuusviestit kustakin. Ja kyllä ne
yleensä ajan oloon poistuu, kunhan sefu on
hereillä.
Juu, pidetään linja - soon hyväksi havaittu.
Hetket olkoon itsellesikin mitä parhaimpia,
tänäänkin Dolan.
Hyvä kun palautit mieleeni
tuon sefun,en vain ole
laittanut sinne yhtään,
kun niitä en ole saanut
kuin muutaman
- niitäkin olen yrittänyt
ymmärtää.
Tuota vielä hiukan painottaisin
runojen lomaan,mitä onkin
jossain määrin tehty
- tuon henkisen tuen,ymmärryksen
kuin vastuun ottaminen sillä
alueella...sillä siihen minä
koetan laittaa roponi,kun on
kokemusta siltä alueelta
-molemminpuolin.
Iltaa otetaan vastaan
pikku hiljaa ja nyt hymyä
vaikka kuinka kiukkua pukkais
päälle.
tämän palstan sielu - poliisi, mutta eihän hänen-
kään resurssinsa välttämättä aina riitä kaikkeen
mitä tarvittaisiin täällä. Itse nakkelen ahkeraan
asiattomuusviestejä, ja siitäkin pidän kiinni
niin tänään kuin tästä eteenkin päin. Olen minä-
kin yrittänyt ymmärtää näitä ilkeilijöitä, mutta
aina ei jaksa sitäkään.
Se henkinen tuki ja ymmärtäminen voi täälläkin
olla monelle hyvin tärkeää, siksi sekin on omaan
persoonaani kuuluvaa ollut ja on.
Ei oo mitään aihetta kiukkuun, mie olen mitä par-
haimmalla tuulella vaikka nälkä onkin. Joku aika
sitten kotiuduin, ja tässä hetkonen - sitten pää-
see laittamaan murua rinnan alle. Nälkäkin voi
tehdä kiukkuiseksi immeisen, vaan en ilmeisesti
ole tarpeeksi nälkäinen vielä kun en kiukkua.
Hymyllä vastataan hymyyn :=)
Nythän tämä menee yörallin
puolelle,mutta ei auta...
mutta auta sitten miestä
mäessä eikä mäen alla
- mitä sitten tarkoittaakin.
Yleensä tahallinen kiusan
teko aikuisilta on tosi
lapsellista ja kuvottavaa.
Liekö myöhästynyttä
puberteetti-ikää menossa.
Onhan se sellaista jos itse
on nähnyt että kokenut
vääryyttä ja asiattomuutta,
niin ymmärtää sen laidan
paremmin,mutta siihenkin
vaadittanee tiettyjä
persoonallisia ominaisuuksia.
Pieni nälkä silloin tällöin
tekisi hyvää,niin konkreettisesti
tajuaa,mitkä on elämän elinehtoja,
jota osaa arvostaa.
Hymyillään piakkoin
unessa ja naputellaan.
kun minä olen ollut jo unten mailla.
Joo, voi olla sitä myöhäispuberteettia se kiusan-
teko. Kuka saa nautintonsa mistäkin.
Hymyten uutta päivää päin.
Luin runosi jo illalla, mutta olin silmät
niin lurpallaann, etten enää saanut mitään järkevää lausetta
aikaiseksi
(jos nyt yleensä koskaan saan mitään
fiksua suustani)
Kietoudutaan kesäyöhön,
pidetään lähellä
ollaan yhtä
ja tunnetaan
sama tunnetila...
Kaiken tämän olit saanut, tähän ihanaan pakettiin.
ei toden häivääkään - ajatuksen virtaa.
Juur noin kun kirjoitat, se olisi parasta mahdol-
lista tunnetta kesäyössä. Vaan elämäpä ei jaa ai-
na niitä valttikortteja, Sinä jos kuka tiedät sen
Mari.
Höpöhöpö, ettet muka mitään fiksua muka koskaan
saa sanottua. Montako kertaa olet minutkin pu-
dottanut maan pinnalle viisauksillasi, kun olen
ryöminyt jossain suolla - että se siitä.
En ymmärrä yhtään mitä Sinäkin runostani sanot,
mutta otan sen kiitollisuudella toki vastaan.
Siekkari, rutistus ja kiitos.
tämä oli aivan upea, tunnelmallinen runo, kiitos.
Wenkula-landiasta on piipahtanut.
Sie se et sanojen runsaudella ole palautettasi
täyttänyt, mutta niiden merkitys on sitäkin su-
loisempaa luettavaa.
Kiitos kuuluu aina sinne suuntaan,
nyt siis Sinulle.
PS Nakkaahan sille Kerttu-kullalle terveisii yh-
deltä lintalta :=)
Tämä -> "Miten lapsen iloinen nauru
helmeilisikään tässä
täyttäisi tyhjien kotiloiden sielut
jotka ovat ajautuneet rantaan."
Ja tottakai - koko runo!
Upee
sitten kun kasvan henkisesti isoks tytöks, muu-
tenhan jo olenkin - sitten ehkä opin kertomaan
sen, kuinka paljon Sinä olet valanut minuun uskoa
kirjoittamiseen ja siihen, että minäkin jotain
sitten kuitenkin osaan.
Sanoit eilen puhelimessa tuon, jonka tähän
kopioit. Se tuntuu paljon paremmalta lukea nyt,
hyvältä.
Kiitos Myttynen, niin kuin olen sanonut -
Sinä olet aarre.
sai minussa aikaan ajatuksen…
Ilta tullut
on hiljaista
hämärän hiipiessä
varjojen kadotessa
kuuluu vain lapsen nauru
miten raikas ja aito
pienen ihmisen ilo voikaan olla
ja auringon jo nukkuessa
vielä viimeisten säteiden lämmittäessä
kuin rakkaan ihon lämmön syleilyssä
tietää, mikä elämässä on tärkeää.
Kaunista kerrontaa, lempeää tunnelmaa on ihana runosi alusta loppuun asti!
ajattelin eilen, että jos Sinä olet linjoilla
niin tämä runo olisi mitä luultavammin mieleesi.
Mielestäni tässä on samanlaisia aineksia, kuin
suurimmassa osassa omia runojasi. Itse en tätä
oikein tuntenut omakseni, mutta sain kuitenkin
aivan ihania palautteita, joten ehkäpä jossain
vaiheessa synnytän toisenkin tämän kaltaisen.
Tiedätkö mitä. Tuo nyt kirjoittamasi runo on
niin ihana, että taltioin sen tässä ja nyt omiin
tiedostoihini.
Kiitos siitä, myöskin kannustavasta
palautteestasi.